Lue keskustelun säännöt.
Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?
24.11.2017 |
Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?
Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kommentit (246)
Eikö se ole hyvä just noin... sinä makat elämisen ja vaimo käyttää opintotuen viikkorahana? Jääkö sulle omiin menoihin saman verran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa et saisi puuttua, jos et myöskään halua hänen menevän töihin tai ottavan opintolainaa. Mutta ainahan voit yrittää neuvotella tai puhua järkeä, jos sinun rahoillasi eletään niin sinulla on myös päätösvaltaa.
Vaimosi on valitettavasti oikeassa. Olet ihan itse halunnut ja luvannut molemmille saman elintason. Sillä ei ole mitään merkitystä, että sinulle tuo elintaso tarkoittaa säästöjä, sijoituksia ja jotain hyödyllistä, mutta vaimollesi se taas tarkoittaa merkkitavaraa.
Minusta nuo ovat sellaisia perustavanlaatuisia asioita suhteessa, joita pitää pohtia, kun valitsee kumppania. Kun ollaan ja asutaan jo yhdessä, ei ole oikein alkaa muokata toista haluamakseen.
Oliko aiemmin ilmassa merkkejä huolettomasta rahankäytöstä vai alkoiko tämä nyt yllättäin?
Voit toki kertoa, että se että maksat asumisen kokonaan perustuu siihen ajatukseen, että puhallatte yhteiseen hiileen järkevällä ja säästeliäällä rahankäytöllä ja mikäli hänellä on siitä erilainen näkemys, voitte purkaa systeemin ja miettiä taloudelliset panoksenne (sekä hankinnan että käytön) uudelleen.
Itselläni oli eksä, joka valitti ostamieni jugurttien ja juustojen kalleudesta ja jos ostin kaupasta kassin. Silti hän itse osti kaljaa ja tupakkaa, joihin minulla meni 0 euroa. En pitänyt hänen lähestymistavastaan vaan koin sen ahdistavana saneluna. Minulla oli työssäkäyvänä varaa omaan elintasooni, kulut maksoimme puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä just noin... sinä makat elämisen ja vaimo käyttää opintotuen viikkorahana? Jääkö sulle omiin menoihin saman verran?
Itselläni jää nettopalkasta vielä menojen jälkeenkin aika paljon rahaa, mutta en ole ikinä kaivannut mitään luksuselämää vaikka siihen olisikin varaa. Laitan joka kuukausi vähintään tuhat euroa säästöön ja loppu riittää elämiseen erittäin hyvin. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi kukaan haluaa ostaa kampaamosta jotain kallista erikoissahmpoota, kun niissä ei kuitenkaan ole merkittävää eroa marketin parin euron tuotteisiin nähden. Lähinnä etiketti.
Ymmärrän satsaamisen esimerkiksi hyviin nahkakenkiin jotka kestävät vuosien käytön, mutta miksi niitäkin tarvitsee useamman? Saapasmallin, nilkkurit, avokkaat, matalakorkoiset ja korkeakorkoiset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä just noin... sinä makat elämisen ja vaimo käyttää opintotuen viikkorahana? Jääkö sulle omiin menoihin saman verran?
Itselläni jää nettopalkasta vielä menojen jälkeenkin aika paljon rahaa, mutta en ole ikinä kaivannut mitään luksuselämää vaikka siihen olisikin varaa. Laitan joka kuukausi vähintään tuhat euroa säästöön ja loppu riittää elämiseen erittäin hyvin. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi kukaan haluaa ostaa kampaamosta jotain kallista erikoissahmpoota, kun niissä ei kuitenkaan ole merkittävää eroa marketin parin euron tuotteisiin nähden. Lähinnä etiketti.
Ymmärrän satsaamisen esimerkiksi hyviin nahkakenkiin jotka kestävät vuosien käytön, mutta miksi niitäkin tarvitsee useamman? Saapasmallin, nilkkurit, avokkaat, matalakorkoiset ja korkeakorkoiset...
Onko sinulla naisten vai miesten hiukset? Kyllä sillä tuotteen laadulla on aika paljon eroa, jos luiruun ja lasimaiseen suomalaiseen hiuslaatuun yrittää saada jotain rotia.
Ja jos arvostat naisessa naisellista ulkonäköä ja panostamista, niitä kenkiä nyt vaan pitää olla muutamat erilaiset. Kiellä häntä ostamasta viidet erilaiset kengät niin hän lakkaa huolehtimasta ulkonäöstään. Kahdetkymmenet kengät toki sitten on jo liioittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Jos vaimo ei osaa arvostaa sitä mitä nyt teet hänen tosiaan kannattaa mennä töihin, nostaa sitä opintotukea, ja osallistua perheen yhteisiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta nuo ovat sellaisia perustavanlaatuisia asioita suhteessa, joita pitää pohtia, kun valitsee kumppania. Kun ollaan ja asutaan jo yhdessä, ei ole oikein alkaa muokata toista haluamakseen.
Oliko aiemmin ilmassa merkkejä huolettomasta rahankäytöstä vai alkoiko tämä nyt yllättäin?
Voit toki kertoa, että se että maksat asumisen kokonaan perustuu siihen ajatukseen, että puhallatte yhteiseen hiileen järkevällä ja säästeliäällä rahankäytöllä ja mikäli hänellä on siitä erilainen näkemys, voitte purkaa systeemin ja miettiä taloudelliset panoksenne (sekä hankinnan että käytön) uudelleen.
Itselläni oli eksä, joka valitti ostamieni jugurttien ja juustojen kalleudesta ja jos ostin kaupasta kassin. Silti hän itse osti kaljaa ja tupakkaa, joihin minulla meni 0 euroa. En pitänyt hänen lähestymistavastaan vaan koin sen ahdistavana saneluna. Minulla oli työssäkäyvänä varaa omaan elintasooni, kulut maksoimme puoliksi.
Vaimoni on alunperin lähtöisin todella köyhästä perheestä. Hän on sanonut, että kun koko lapsuuden ja nuoruuden on kadehtinut muita ja niellyt harmia siitä että käytännössä koskaan ei saanut mitään hienoa itselleen, niin saa nyt nautintoa, kun voi valita sen minkä haluaa eikä sitä mikä on pakko ottaa koska on halvempi.
Ymmärrän tämän perusteen hyvin, mutta en silti tuota turhuuksiin hassaamista.
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko vaimo pistää rahaa joihinkin laukkuihin tai muihin vastaaviin teinimäisiin hömpötyksiin? Minkä ikäinen hän on? Ihme tyyppejä te vaimoiksenne kelpuutattekin... Eiköhän vaimon omituiset harrastukset olleet tiedossa jo ennen naimakauppaa, joten siinä sitten vain maksat hänen turhamaisia typeryyksiään. Voit toki jutella hänelle ja esittää mielipiteesi, mutta ei vaimo taida juttelustasi muuta kuin innostua ja hän lähtee entistä enemmän vouhottamaan ostostensa suhteen. Onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ekonomi, eikös niin? Itse pysyn sinunlaisistasi kaukana. Arvelen että vaimosi opiskelee juristiksi?
Laatutietoisesta naisesta saat upean edustusvaimon jolla on oma ura, dyykkarista saat alkoholisoituneen masentuneen sohvaperunan.
Pidä vain mielipiteesi omana tietonasi, todennäköisesti jäkätät jo sen verran että nainen miettii, jaksaako hän loppuikäänsä sitä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nuo ovat sellaisia perustavanlaatuisia asioita suhteessa, joita pitää pohtia, kun valitsee kumppania. Kun ollaan ja asutaan jo yhdessä, ei ole oikein alkaa muokata toista haluamakseen.
Oliko aiemmin ilmassa merkkejä huolettomasta rahankäytöstä vai alkoiko tämä nyt yllättäin?
Voit toki kertoa, että se että maksat asumisen kokonaan perustuu siihen ajatukseen, että puhallatte yhteiseen hiileen järkevällä ja säästeliäällä rahankäytöllä ja mikäli hänellä on siitä erilainen näkemys, voitte purkaa systeemin ja miettiä taloudelliset panoksenne (sekä hankinnan että käytön) uudelleen.
Itselläni oli eksä, joka valitti ostamieni jugurttien ja juustojen kalleudesta ja jos ostin kaupasta kassin. Silti hän itse osti kaljaa ja tupakkaa, joihin minulla meni 0 euroa. En pitänyt hänen lähestymistavastaan vaan koin sen ahdistavana saneluna. Minulla oli työssäkäyvänä varaa omaan elintasooni, kulut maksoimme puoliksi.
Vaimoni on alunperin lähtöisin todella köyhästä perheestä. Hän on sanonut, että kun koko lapsuuden ja nuoruuden on kadehtinut muita ja niellyt harmia siitä että käytännössä koskaan ei saanut mitään hienoa itselleen, niin saa nyt nautintoa, kun voi valita sen minkä haluaa eikä sitä mikä on pakko ottaa koska on halvempi.
Ymmärrän tämän perusteen hyvin, mutta en silti tuota turhuuksiin hassaamista.
No just. Itsepä olet riesasi ottanut, olisit tehnyt fiksumman valinnan vai eikö ollut vaihtoehtoja?
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Mun mielipide on, että rahankäytöstä tulee keskustella siten, että löytyy molempia tyydyttävä kompromissi. On ymmärrettävä, että joku asia voi olla toiselle tärkeä, vaikka se ei itselle olekaan. Toisaalta on ymmärrettävä, että jos oma tili on nollilla, niin silloin ei osteta kalliita merkkilaukkuja.
Mun mielestä töihinmeno voisi olla hyvä vaihtoehto tuossa tilanteessa, joten en olisi sitä vastaan, kun asia esitetään noin. Sen sijaan lainan ottaminen ylellisyyden vuoksi on älytöntä.
Et saa puuttua. Jokainen tekee omilla rahoillaan, mitä haluaa. Toinen asia on sitten, haluatko tuollaista rahankäyttäjää katsella pidemmän päälle, kun arvot menevät ristiin näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Kerro yksi tasokas laatunainen, joka kulkee kirpparikuteissa ja ostaa shampoon Alepasta?
Toiveen rahan käytöstä voit tietenkin esittää mutta et pakottamalla puuttua siihen. Kun ja jos hän ei toiveitaan halua kuunnella jättäisin asiasta nalkuttamisen sikseen.