Pahimmat perintöriidat joista olet kuullut?

Up

Palkkasin asianajajan hoitamaan asiat puolestani niin loppui se pelleily. Pieni raha mielenrauhasta. Ja olin riidoissa vain sisareni kanssa. 

Tavallinen tarina; lapseton sukulainen testamenttinsa veljensä jälkeläisille. Osan mielestä jakosuhteet meni väärin ja siitä sitten riideltiin. Nyt näistä jälkeläisistä osa ei ole puhunut vuosiin toistensa kanssa. Enkä usko että puhevälit ikinä palautuu

Oman äidin ja anopin miesystävän perintöriidat ovat olleet melkoista viihdettä.

Vaihdetaan lukkoja autotallin oveen, kukin ryövää irtaimistoa ja kahvikalusto jaetaan osiin, samoin kuin tietokirjasarjat😞

Ei pahin, mutta outo. Isovanhempien perintöä jaettaessa äidin vanhapiikasisko nosti mekkalan heinäseipäistä. Tampereen keskustassa varmasti olikin 40v sitten käyttöä heinäseipäille:)

Sen verran kokemusta, että kun rahaa/omaisuutta on huomattavan paljon jaossa, reiluista, empaattisista ja oikeudenmukaisista ihmisistä muuttuu ahneita ja ajattelemattomia. En olisi ikinä, en ikinä uskonut eräästä sukulaisestani sitä, minkälainen hänestä tuli, kun perinnonjaon aika tuli. Olen rehellisesti sanottuna vieläkin aivan pöyristynyt, vaikka tapauksesta on jo monta vuotta. Aivan käsittämätöntä.

Viimeistään 60 v kannattaa alkaa käyttää omia säästöjään vaihdilla pois.

Heinäseipäistä saa n. 5 euroa kpl myytäessä. Maalaistaloissa voi helposti olla 100-300 kpl seipäitä. Vanhemman tietokirjasarjan arvo on 10 euroa, tai pitää maksaa 10 euroa, jotta joku vie sen pois.

Ei onneksi ole vielä kokemusta, mutta pelottaa jo valmiiksi. Yksi isovanhemmistani on hyvinkin varakas, ja voisin kuvitella että kun hänestä aika jättää, ei perinnönjako tule olemaan riidatonta :/ Ihmiset muuttuvat täysin, kun on mahdollisuus saada paljon rahaa. En vaan mitenkään pysty ymmärtämään, miten ihmiset viitsivät alkaa tappelemaan rakkaiden ihmisten kanssa perinnöstä. Tosin kai se on sitten vaan niin, että raha sokaisee, ja jos sulla olisikin mahdollisuus saada 500 000 euroa 200 000 euron sijaan niin kai sitä alkaa taisteluhenki heräämään... En tiedä, ja toivottavasti ei tarvitse koskaan tietääkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei onneksi ole vielä kokemusta, mutta pelottaa jo valmiiksi. Yksi isovanhemmistani on hyvinkin varakas, ja voisin kuvitella että kun hänestä aika jättää, ei perinnönjako tule olemaan riidatonta :/ Ihmiset muuttuvat täysin, kun on mahdollisuus saada paljon rahaa. En vaan mitenkään pysty ymmärtämään, miten ihmiset viitsivät alkaa tappelemaan rakkaiden ihmisten kanssa perinnöstä. Tosin kai se on sitten vaan niin, että raha sokaisee, ja jos sulla olisikin mahdollisuus saada 500 000 euroa 200 000 euron sijaan niin kai sitä alkaa taisteluhenki heräämään... En tiedä, ja toivottavasti ei tarvitse koskaan tietääkään.

Ihmiset on ahneita, mutta ne kaikkein yleisimmät riidat varmaan riidellään jostain taulusta tai sohvasta, siis oikeasti ehkä siitä, ketä äiti eniten rakasti tmv.

Meillä on raastavat perintöriidat tulossa. Vanhemmat ovat suosineet aina yhtä lastaan, joka on tuhonnut sisarusten välit.

Perintöasioissa näkyy sukulaisten todelliset luonteet. Kyllä siinä jotenkin oma usko ihmisyyteen, luottamukseen ja sukulaisuuteen katoaa, kun joutuu tuollaisen riidan keskelle. Mikään ja kukaan ei ole sitä miltä näyttää, ja näet kaiken aivan uusin silmin.

Aika loppuu kirjoitti:

Viimeistään 60 v kannattaa alkaa käyttää omia säästöjään vaihdilla pois.

Myös perinnöksi saatuja? Olisi ilkeätä, joka kertoo paljon edesmenneestä. Mistä tällainen aate on tullut nyky-yhteiskuntaan, ettei perillisille jätettäisi mitään? Vaikuttaa itsekkäältä ja ilkikuriselta. En pystyisi kuvittelemaan lapsiani kohtaan, että möisin mökin ja sijoitusosakkeen sen vuoksi, etteivät lapseni saisi mitään. En vihaa heitä, vaan rakastan ja välitän heidän tulevaisuudestaan. He ovat minulle tärkeintä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Aika loppuu kirjoitti:

Viimeistään 60 v kannattaa alkaa käyttää omia säästöjään vaihdilla pois.

Myös perinnöksi saatuja? Olisi ilkeätä, joka kertoo paljon edesmenneestä. Mistä tällainen aate on tullut nyky-yhteiskuntaan, ettei perillisille jätettäisi mitään? Vaikuttaa itsekkäältä ja ilkikuriselta. En pystyisi kuvittelemaan lapsiani kohtaan, että möisin mökin ja sijoitusosakkeen sen vuoksi, etteivät lapseni saisi mitään. En vihaa heitä, vaan rakastan ja välitän heidän tulevaisuudestaan. He ovat minulle tärkeintä elämässä.

Ymmärrän sen että itse tienatut rahat käytetään viimeistään eläkepäivillä omiin juttuihin. Mutta jos on saatu perinnöksi jotain, niin sen käyttäminen tuntuu jotenkin väärältä. Vaikea kuvitella, että omille lapsille ei haluttaisi jättää mitään. Siis ei nyt tarvitse todellakaan mitään pihistellä ja säästää nimenomaan lapsille perintöä, mutta että tietoisesti käytettäisiin kaikki raha ja myytäisiin omaisuus, ettei jää mitään perittävää, tuntuu oudolta. Kaikki toki tekevät niinkuin parhaaksi näkevät, tämä on vain minun mielipide.

Kyllä perinnönjaot on lähes poikkeuksetta hankalia. Ehkä ikävimpänä tiedän tapauksen, jossa oli varakas isotäti. Passuutti itseään veljentyttärellä viimeiset vuodet. Soitti joka päivä, että pitää suoraan töistä tuoda sitä tai tätä. Käytännössä tämä veljentytär auttoi isotätiään päivittäin. Kun mummeli kuoli, niin oli testamentannut merkittävän omaisuutensa veljenpojalle. Ilman testamenttia olisi mummelin perineet puoliksi tämä veljentytär ja veljenpoika. Nyt poika sai kaiken, vaikka kävi ehkä kerran vuodessa moikkaamassa isotätiään. Kysymys oli kuitenkin lähes miljoonan varallisuudesta. Veljen ja siskon välit katkesi täysin. Lieneekö ollut tarkoituskin, kun oli niin häijy akka eläessään?

Anoppi on katkera, koska omat vanhemmat lahjoitti ennen kuolemaan arvokkaan mökkinsä (sijainti, sijainti, mökki laho rötiskö) anopin veljelle. Perusteena, että miehenä tarvii mökkiä ja on muutenkin ilmaissut tykkäävänsä paikasta kovin ja pitää sen suvussa. Anoppi katsoi suu auki vierestä, koska anoppihan nämä vanhempansa hoitikin loppuun asti veljen käydessä jouluna katsomassa. No, vuotta myöhemmin veli myi sen "tunnearvomökin" ja kääri rahat taskuunsa. Tämä on tapahtunut joskus 30 vuotta sitten, mutta anopin ja veljen välit on vieläkin huonot.

On väärin ajatella, että riita tulisi kun on isoista perinnöstä kyse. Perinnön koko ei vaikuta riitaan lainkaan. Se voi tulla vaikka yhdestä ainoasta poppanaliinasta

Vierailija kirjoitti:

Sen verran kokemusta, että kun rahaa/omaisuutta on huomattavan paljon jaossa, reiluista, empaattisista ja oikeudenmukaisista ihmisistä muuttuu ahneita ja ajattelemattomia. En olisi ikinä, en ikinä uskonut eräästä sukulaisestani sitä, minkälainen hänestä tuli, kun perinnonjaon aika tuli. Olen rehellisesti sanottuna vieläkin aivan pöyristynyt, vaikka tapauksesta on jo monta vuotta. Aivan käsittämätöntä.

Jos on yleensä kiltti ja empaattinen, kaikki odottavat suoraan, että se kiltti aina suostuu kaikkeen. Sitten suututaan, kun se yleensä joustava ei pysykään roolissaan.

Itse olen helposti lähestyttävä ja empaattinen ihminen. Minulta myös sitten odotetaan sitä. Naapuri suuttui oikein tosissaan ja puhevälit menivät, kun en sitten "yllättäen" suostunutkaan siihen, että hän rakentaa peltisen vajan rajaan kiinni olohuoneemme ikkunan eteen. Oli kuulemma jo sellaisen tilannut. (Piti niin itsestään selvänä, että minä mukava naapuri tietenkin suostun)

Eräs nainen katkaisi välit sisaruksiinsa, kun oli kuulemma lapsuudessa kokenut vääryyttä ja olisi nyt ansainnut sen takia enemmän isältään jäänyttä perintöä. Sisarusten lapsille puhuu kyllä, mutta sisarukset ovat ilmaa, ikää sisaruksilla 50-65 vuotta.

Jatkoa: Erään sisaruksen puoliso jäi huolehtimaan leskestä, koska asui lähimpänä ja ihan virallista tietä sai palkkaa työstään. Sisaruskatraan serkku rupesi epäilemään, ettei työntekijä tee töitä niin kuin pitäisi, ja sai erään henkilön sisaruskatraasta puolelleen, joten työntekijä irtisanoutui: "Tulkoot itse monen sadan kilometrin päästä siivoamaan paskaa. Jos minua epäillään, etten tekisi työtäni hyvin, niin tehköön itse." Serkku vielä tämän jälkeen syytti serkkuaan, eli yhtä tämän sisaruskatraan jäsenistä joku 30-40 vuotta sitten tapahtuneesta raiskauksen yrityksestä, mikä nyt tuskin on totta. Työntekijää vastaan noussut sisarus katuu puolen valitsemista ja on pahoitellut, mutta sitä ei ole unohdettu.

Vanha hirsitalo homehtuivasumiskelvottomaksi, kun perilliset eivät päässeet sopimukseen, että yksimperillisista olisi lunastanut sen itselleen asunnoksi. Nyt 35 vuotta myöhemmin tämä perillinen sitten osti koko tontin pilkkahintaan. Talo pitää purkaa.

Räsymattojen ja täkkien takia välit rikkoutuvat vuosiksi. Täkit näitä entisajan kiiltäväpintaisia, paksuja täkkejä.