Lue keskustelun säännöt.
Pahimmat perintöriidat joista olet kuullut?
12.11.2017 |
Tuntuu että näitä on paljon. Onko sinulla omakohtaista kokemusta tai tiedätkö jonkun ikävän perintöriidan? Kuinka asia ratkesi?
Kommentit (89)
En riitele. Pitäkööt maallisen omaisuutensa. Toivottavasti ovat nyt onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton täti kuoli äkillisesti. Hänellä oli seitsemän elossa olevaa sisarusta, joilla yhteensä yli 20 lasta. Neljä lapsista oli tädin kummilapsia ja täti testamenttasi asuntonsa kummilapsille. Tädiltä jäi pieni remonttia vaativa kaksio ja muutama satanen rahaa.
Muut sisarukset ja sisarusten lapset suuttuivat kun kuulivat testamentista, eikä edes perunkirjoitusta saatu järjestymään halutun aikataulun mukaan. Osa ei ole leppynyt kummilapsille vieläkään, vaikka he eivät edes tienneet koko testamentista.
Onneksi joku sai silti jotain, ettei kaikki menny vaikka eläinsuojeluun tmv.
Vierailija kirjoitti:
Eräs henkilö sai aivoinfarktin. Veljensä suunnitteli perheensä kanssa miten saisi infarktipotilaan holhoukseen, jotta saisi hänen omaisuutensa pankkitiliä myöten hallintaansa. Ei taida olla ollenkaan noin yksinkertaista. Tilanne ei ollut edes paha, toimintakyky henkilöllä säilyi.
Luottamus kuoli, koska veli asian lipsautti esille. Lienee siis pahimman varalle nimetä mahdollinen virkaedunvalvoja?
Olen kuullut vastaavasta tapauksesta. Otti yhteyttä oikeusaputoimistoon saadakseen ahneet sukulaiset kimpustaan. En tiedä miten kävi. Tiedättekö vastaavia?
Vierailija kirjoitti:
Aika loppuu kirjoitti:
Viimeistään 60 v kannattaa alkaa käyttää omia säästöjään vaihdilla pois.
Myös perinnöksi saatuja? Olisi ilkeätä, joka kertoo paljon edesmenneestä. Mistä tällainen aate on tullut nyky-yhteiskuntaan, ettei perillisille jätettäisi mitään? Vaikuttaa itsekkäältä ja ilkikuriselta. En pystyisi kuvittelemaan lapsiani kohtaan, että möisin mökin ja sijoitusosakkeen sen vuoksi, etteivät lapseni saisi mitään. En vihaa heitä, vaan rakastan ja välitän heidän tulevaisuudestaan. He ovat minulle tärkeintä elämässä.
Tietenkin. Perilliset voivat huomattavasti paremmin kun heidän ei tarvitse riidellä jäljelle jäävästä omaisuudesta. Ainoa mistä voivat riidellä on se ettei mitään jäänyt, mutta siinä he ovat samaa mieltä keskenään ja kun vainaja ei osallistu riitaan, niin sekin tyrehtyy heti alkuunsa.
Hyvän riidan saa aikaiseksi kun perinnönjakoon osallistuvat takapirui-a vävyt ja miniät voi olla myös yksikössä vävy tai miniä. Jos joku muu kuin itse saa jotain. Suurennellaan sen arvoa mittaamattomaksi, kun se saa tämä "vävy" niin sen arvo on mitätön.
Myös varsinkin etukäteis puheet on mahtavia imartelevia. Totuus osoittautuukin jo sitten aivan toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vanhempieni ainoa lapsi. Vanhemmat erosivat kun olin pikkupoika ja jäin yksinhuoltajaäitini hoivaan. Äiti lähti myöhemmin ulkomaanveijarin kelkkaan ja kuoli sillä reissulla. Vainaja tuotiin kotimultiin ja minä sain duunariäitini jäämistöstä vihkilahjana saadut hopea-aterimet jne joissa äitini ja isäni nimikaiverrukset. Myös sain äitini korut ja sormukset joista tuunattiin myöhemmin tyttikselle vihkisormus.
Isäni meni vanhemmilla päivillään uusiin naimisiin ja tekivät puolison kanssa "ristitestamentin" jonka mukaan toisen kuollessa toinen perii toisen. Kun isäni kuoli minun piti äitipuoleltani vaatia lakiosuuteni joka oli puolet mitä muuten olisin saanut. En ollut tietoinen tästä järjestelystä ja kun olivat ikäihmisiä niin poismeno olisi voinut tapahtuoa puolisoiden kesken toisessa järjestyksessä joten en jäänyt asioita sen kummemmin miettimään.
Meillä on yksi lapsi joka perii kaiken joten meillä ei tule olemaan tässä ketjussa kerrottuja ikäviä tapahtumia ja sukulaisriitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs henkilö sai aivoinfarktin. Veljensä suunnitteli perheensä kanssa miten saisi infarktipotilaan holhoukseen, jotta saisi hänen omaisuutensa pankkitiliä myöten hallintaansa. Ei taida olla ollenkaan noin yksinkertaista. Tilanne ei ollut edes paha, toimintakyky henkilöllä säilyi.
Luottamus kuoli, koska veli asian lipsautti esille. Lienee siis pahimman varalle nimetä mahdollinen virkaedunvalvoja?
Olen kuullut vastaavasta tapauksesta. Otti yhteyttä oikeusaputoimistoon saadakseen ahneet sukulaiset kimpustaan. En tiedä miten kävi. Tiedättekö vastaavia?
Virkaedunvalvoja on aivan tolkuttoman kallis eikä välttämättä hoida hommiaan edes sinne päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää palkata aikanaan asianajaja. Pakko on, kun näitä lukee.
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kokemusta, että kun rahaa/omaisuutta on huomattavan paljon jaossa, reiluista, empaattisista ja oikeudenmukaisista ihmisistä muuttuu ahneita ja ajattelemattomia. En olisi ikinä, en ikinä uskonut eräästä sukulaisestani sitä, minkälainen hänestä tuli, kun perinnonjaon aika tuli. Olen rehellisesti sanottuna vieläkin aivan pöyristynyt, vaikka tapauksesta on jo monta vuotta. Aivan käsittämätöntä.
RAHA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli omasta mielestäni ihan tavallinen perhe. Veljeni oli mm. poikani kummi. En osannut lainkaan aavistaa mitä isäni kuolemasta seuraisi. Olin auttanut vanhempiani ja vähän vaikean äitini kanssa minulla oli ihan hyvät välit.
Isäni kuoltua ja jätettyä puolet useiden satojen tuhansien eurojen perinnöstä minulle , veljeni ja äitini yrittivät petosta jättämällä veljeni saaman loma-asunnon pois perukirjasta. Äitini valehteli aivan suoraan veljeni saamista rahoista ja lahjoista. Perintöasioihin sotkeutui jatkuvasti iäkäs enoni joka asui vanhempieni seinänaapurina paritalossa. Hän yritti kai junailla asiat niin etten saisi mitään osuutta vanhempieni paritaloasunnosta.
OP-pankki ei lopulta hyväksynyt veljeni tekemää perukirjaa ja epäili että kyseessä on petosyritys. Veljeni oli laittanut perukirjaan mm väärät tilinnumerot ja siitä puuttui enoni ( uskotun miehen) allekirjoitus. Kysyessäni asiaa veljeltäni sain vastaukseksi vain tappouhkauksia.
OP-pankki ohjasi minut hakemaan käräjäoikeuden nimeämää puolueetonta juristia tekemään perukirjan ja pesänjaon. En ollut tiennyt että kaikilla kuolinpesän jäsenillä on oikeus hakea tätä. Kulut olivat muutama tonni ja ne otettiin kuolinpesän varoista. Tämä oli ihan loistava ratkaisu ja pääsin juristin avulla pahimman yli.
En ole ollut puheväleissä veljeeni tai äitiini viimeisen 7 vuoden aikana. Petosyrityksiä tai aikuisen miehen sisarelleen antamia tappouhkauksia ei ole helppo vain unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli omasta mielestäni ihan tavallinen perhe. Veljeni oli mm. poikani kummi. En osannut lainkaan aavistaa mitä isäni kuolemasta seuraisi. Olin auttanut vanhempiani ja vähän vaikean äitini kanssa minulla oli ihan hyvät välit.
Isäni kuoltua ja jätettyä puolet useiden satojen tuhansien eurojen perinnöstä minulle , veljeni ja äitini yrittivät petosta jättämällä veljeni saaman loma-asunnon pois perukirjasta. Äitini valehteli aivan suoraan veljeni saamista rahoista ja lahjoista. Perintöasioihin sotkeutui jatkuvasti iäkäs enoni joka asui vanhempieni seinänaapurina paritalossa. Hän yritti kai junailla asiat niin etten saisi mitään osuutta vanhempieni paritaloasunnosta.
OP-pankki ei lopulta hyväksynyt veljeni tekemää perukirjaa ja epäili että kyseessä on petosyritys. Veljeni oli laittanut perukirjaan mm väärät tilinnumerot ja siitä puuttui enoni ( uskotun miehen) allekirjoitus. Kysyessäni asiaa veljeltäni sain vastaukseksi vain tappouhkauksia.
OP-pankki ohjasi minut hakemaan käräjäoikeuden nimeämää puolueetonta juristia tekemään perukirjan ja pesänjaon. En ollut tiennyt että kaikilla kuolinpesän jäsenillä on oikeus hakea tätä. Kulut olivat muutama tonni ja ne otettiin kuolinpesän varoista. Tämä oli ihan loistava ratkaisu ja pääsin juristin avulla pahimman yli.
En ole ollut puheväleissä veljeeni tai äitiini viimeisen 7 vuoden aikana. Petosyrityksiä tai aikuisen miehen sisarelleen antamia tappouhkauksia ei ole helppo vain unohtaa.
Hakekaa sitä käräjäoikeuden nimeämää pesänselvittäjää ja/ tai pesänjakajaa jos uhkaa mennä riitaisaksi. ! Se on siis vain perintöasioihin erikoistunut juristi joka osaa tehdä perinnönjaon siten että omaisuus on parhaiten suojassa.
Ihan jokaisella kuolinpesän jäsenellä on oikeus tätä vaikka muut kuinka vastustelisivat.
Ehdottomasti kannattaa mielummin kuin pilata loppuelämä riidoilla.. Varsinkin jos jaettavaa on useita satoja tuhansia tai yli miljoonan. Kulut ovat muutama tonni ja menevät kuolinpesän varoista joten hakija ei siis joudu maksamaan niitä yksin.
Ja huom ! Vaatikaa tarvittaessa lakiosaanne 6kk kuluttua siitä kun olette saaneet testamentin virallisesti tiedoksi. Koska määräaika on ehdoton ja sen laiminlyönti voi menettää oikeuden lakiosaan, testamentinsaajan/pesän kannalta on tärkeää pystyä näyttämään, milloin ja miten tiedoksianto tapahtui. Tästä syystä saantitodistus tai kuittaus on käytännössä lähes aina käytössä.
Tämä näiltä perinnöstä riitelijöiltä usein unohtuu.
Minä vaadin lakiosani 1,5 vuotta isäni kuoleman jälkeen. Sijoitin rahat osakkeisiin ja nyt niiden arvo on kaksinkertaistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut kohta 10 vuotta mökkinaapurissa asuneen vanhan papan mökistä käytyä taistoa. Kuolinpesässä on paljon osakkaita monessa eri sukupolvessa. Yksi osakas haluaisi lunastaa muilta mökin, mutta kuolinpesä on jakautunut kahteen leiriin. Toisille lunastus kävisi, toisille ei mitenkään. Riidan kohde on kipeästi remonttia kaipaava pikku tönö. Maata on pienen pihapiirin verran, ja kaistale umpeen kasvavaa peltoa mökin vieressä. pappa myi eläessään metsät ja pellot pois. Tästä unelmakiinteistöstä käyty riita on jo rikkonut suvun välejä ja siitä on seurannut kaikenlaista paskaa. Minullekin on käyty uhoamassa, että pitää valita kenen puolella on, vaikka minulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.
Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.
Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.
Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.
Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.
Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.
Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.Puh ja pah. Leskelle jää aina oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan irtaimistoineen.
Tässä tapauksessa hallinta ei riittänyt vaan piti saada omiin nimiinsä kokonaan.
Eipä sitä häneltä kukaan ollut viemässä, mutta nyt on veroja maksettu turhaan talosta.Ei voi edes periä toisen elävän vanhemman omaisuutta.
Avioehto kumoaa tämän jos toisen nimissä ei ole mitään omaisuutta.
Monet maatalon emännät on avioehdolla syrjäytetty ja Mitenkäs jos mies kuolee nuorena...
Tiedän tapauksen, että elinkelpoinen sukutila meni jakoon avioeron vuoksi pari vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Kyllä se avioehto on usein paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut kohta 10 vuotta mökkinaapurissa asuneen vanhan papan mökistä käytyä taistoa. Kuolinpesässä on paljon osakkaita monessa eri sukupolvessa. Yksi osakas haluaisi lunastaa muilta mökin, mutta kuolinpesä on jakautunut kahteen leiriin. Toisille lunastus kävisi, toisille ei mitenkään. Riidan kohde on kipeästi remonttia kaipaava pikku tönö. Maata on pienen pihapiirin verran, ja kaistale umpeen kasvavaa peltoa mökin vieressä. pappa myi eläessään metsät ja pellot pois. Tästä unelmakiinteistöstä käyty riita on jo rikkonut suvun välejä ja siitä on seurannut kaikenlaista paskaa. Minullekin on käyty uhoamassa, että pitää valita kenen puolella on, vaikka minulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Ikävää luettavaa. Mutta kaikkien etu on, jos mökin lunastus tapahtuisi nopeasti.
Me saimme juuri jaettua pesän vuodelta 1999, jossa kesämökki esti jakamisen. Sinä aikana kesämökki oli kolhoosin omistuksessa.
Arvaatte varmaan, ettei ketään juuri kiinnostanut ylläpitää yhteisomistuksessa olevaa mökkiä ja saunaa. Nyt sauna on todettu osin lahonneeksi sillä, maa on ollut liian korkealla alempiin hirsiin nähden. Puunlehdet, kasvit, törkykasat jne ovat pitäneet hirret kosteina. Korjaus maksaa tuhansia, koska se pitää teettää jollakulla osaavalla tai purkaa koko sauna. Mökki kaipaa maalausta ja katon kunnostusta, ettei sekin mene purkukuntoiseksi.
Samalla mökin arvo on luonnollisesti laskenut. Tehkää siis nopeasti pesän jaot.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli omasta mielestäni ihan tavallinen perhe. Veljeni oli mm. poikani kummi. En osannut lainkaan aavistaa mitä isäni kuolemasta seuraisi. Olin auttanut vanhempiani ja vähän vaikean äitini kanssa minulla oli ihan hyvät välit.
Isäni kuoltua ja jätettyä puolet useiden satojen tuhansien eurojen perinnöstä minulle , veljeni ja äitini yrittivät petosta jättämällä veljeni saaman loma-asunnon pois perukirjasta. Äitini valehteli aivan suoraan veljeni saamista rahoista ja lahjoista. Perintöasioihin sotkeutui jatkuvasti iäkäs enoni joka asui vanhempieni seinänaapurina paritalossa. Hän yritti kai junailla asiat niin etten saisi mitään osuutta vanhempieni paritaloasunnosta.
OP-pankki ei lopulta hyväksynyt veljeni tekemää perukirjaa ja epäili että kyseessä on petosyritys. Veljeni oli laittanut perukirjaan mm väärät tilinnumerot ja siitä puuttui enoni ( uskotun miehen) allekirjoitus. Kysyessäni asiaa veljeltäni sain vastaukseksi vain tappouhkauksia.
OP-pankki ohjasi minut hakemaan käräjäoikeuden nimeämää puolueetonta juristia tekemään perukirjan ja pesänjaon. En ollut tiennyt että kaikilla kuolinpesän jäsenillä on oikeus hakea tätä. Kulut olivat muutama tonni ja ne otettiin kuolinpesän varoista. Tämä oli ihan loistava ratkaisu ja pääsin juristin avulla pahimman yli.
En ole ollut puheväleissä veljeeni tai äitiini viimeisen 7 vuoden aikana. Petosyrityksiä tai aikuisen miehen sisarelleen antamia tappouhkauksia ei ole helppo vain unohtaa.
Lisään vielä että OP-pankki toimi tässä esimerkillisesti ja olen hyvin kiitollinen virkailijalle joka minua tässä auttoi.
Kun jouduin asioimaan muissa pankeissa ja hakemaan isäni tiliotteita sotkujen selvittämistä varten kohtelu oli aivan kaameaa. Minua juoksutettiin turhaan ympäri kaupunkia tiskiltä toiselle ja asiakaspalvelijalta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.
Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.
Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.
Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.
Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.
Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.
Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.Puh ja pah. Leskelle jää aina oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan irtaimistoineen.
Tässä tapauksessa hallinta ei riittänyt vaan piti saada omiin nimiinsä kokonaan.
Eipä sitä häneltä kukaan ollut viemässä, mutta nyt on veroja maksettu turhaan talosta.Ei voi edes periä toisen elävän vanhemman omaisuutta.
Avioehto kumoaa tämän jos toisen nimissä ei ole mitään omaisuutta.
Monet maatalon emännät on avioehdolla syrjäytetty ja Mitenkäs jos mies kuolee nuorena...
Voi tehdä ehdollisen avioehdon joka koskee vain eroa.
Vierailija kirjoitti:
Riitojen syy on yleensä se, ettei ihmiset tiedä asioita ja toinen että tulee tunteet mukaan.
Asiaa auttaisi jos kukin hoitaisi testamenttiasiat kuntoon ja että perilliset kysyisivät asinatuntijalta miten homma menee.
Olen nähnyt miten perittävälle kuulumatonta omaisuutta on yritetty jakaa ja kuinka täysin vieraat sukulaiset ovat yrittäneet tulla osingoille. Yleensä taustalla on olla tietämättömyys + tunteet ("MINUN!").
Suvut joissa esiintyy luonnehäiriöitä on perintöriitojakin enemmän.
Do you want to remove watermark in your image? Just need upload the image with a tap to remove it for you with Watermark Remover.
Lapseton täti kuoli äkillisesti. Hänellä oli seitsemän elossa olevaa sisarusta, joilla yhteensä yli 20 lasta. Neljä lapsista oli tädin kummilapsia ja täti testamenttasi asuntonsa kummilapsille. Tädiltä jäi pieni remonttia vaativa kaksio ja muutama satanen rahaa.
Muut sisarukset ja sisarusten lapset suuttuivat kun kuulivat testamentista, eikä edes perunkirjoitusta saatu järjestymään halutun aikataulun mukaan. Osa ei ole leppynyt kummilapsille vieläkään, vaikka he eivät edes tienneet koko testamentista.