Pahimmat perintöriidat joista olet kuullut?

Yksi sisaruksista kävi hakemassa kuolinpesästä vähäistä tavaraa ennen perunkirjoitusta (laitonta). Toiset sisarukset huomasivat teon ja kävivät vuorostaan omin päin hakemassa kuolinpesästä tavaroita ja huonekaluja. Kukaan ei tiennyt,  kuka oli kähveltänyt minkäkin tavaran pesästä. Toisten luona kyläilyt loppui kuin seinään. Perunkirjoituksen ja laillisen pesänjaon jälkeen sisarusten kodeissa pyöri tilaavieviä pöytiä, tuoleja, sohvia jne., kun kukaan ei uskaltanut hävittää, myydä tai ottaa huonekaluja käyttöön. Käyttöönotossa oli ongelma, että pelättiin jonkun sukulaisen juoruavan muille sisaruksille huonekaluista. Jäämistö on edelleen vanhoille sisaruksille tabu ja sukulaisvälit ovat tulehtuneet.

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen tarina; lapseton sukulainen testamenttinsa veljensä jälkeläisille. Osan mielestä jakosuhteet meni väärin ja siitä sitten riideltiin. Nyt näistä jälkeläisistä osa ei ole puhunut vuosiin toistensa kanssa. Enkä usko että puhevälit ikinä palautuu

Minun mielestäni jos on testamentti, niin asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Vainajan tahtoa täytyy kunniottaa.

Lähes varattomana kuolleen lapsettoman tädin haudanhoitorahoista syntyi parikymmentä vuotta kestänyt riita, joka päättyi vasta toisen riitelevän osapuolen kuolemaan. En koko aikana päässyt perille, mistä alkujaan riideltiin, mutta saatiin kuitenkin aikaan hirveä vääntö ja epäsopu, joka jakoi osan suvusta niin, etteivät ole vieläkään puheväleissä. Kai siinä vain löydettiin sopiva tekosyy, jolla voitiin kaivaa kaikki kaunat vuosikymmenten varrelta uudelleen esille.

Kun kolmen siskoksen isä kuoli niin perinnönjaosta tuli kaikkien ympärillä olevien suurta viihdettä. Hehän eivät salailleet ulkopuolisilta tapahtumien kaarta. Perinnönjako kesti pitkään sillä perittävääkin oli ja kaikki asiat käytiin asianajajien välityksellä. Siskokset eivät olleet enää isukin kuoltua puheväleissä. Eivätkä kuulema ole edelleenkään vaikka kuolinhetkestä jo ainakin kymmenen vuotta. Suurimpia voittajia olivat asianajajat sillä heille riitti pitkään töitä mutta vielä perintöäkin jäi mukavasti oli sisaruksista eräs äidilleni kertonut. Jatko-osa on vielä tiedossa sillä sisarusten äitihän on vielä hengissä ja hänenkin osastaan saavat taatusti taiston pystyyn. Pitäähän se kotitilan paikka vaikka sisarusten kiusaksi väkisin itselleen vääntää vaikka eläkkeellä jo itse olevat naiset eivät sillä mitään tekisi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on raastavat perintöriidat tulossa. Vanhemmat ovat suosineet aina yhtä lastaan, joka on tuhonnut sisarusten välit.

Syyttäkää vanhempianne, älkää toistanne. Teidän pitäisi yhdistää voimanne ja nähdä vanhempien tekemiset aikuisten silmin. Minäkään en tunne monia sukulaisiani vanhojen harhaisten kaunojen ja ikivanhan kateuden takia. Ja minulla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä, eikä muillakaan nykypolven ihmisillä. Suurin osa on luulottelua.

Miehen isän kuoltua isot asiat oli määrätty testamentissa, mutta irtaimistosta tuli iso ongelma. Kyseessä ei ollut perheen lapsuudenkoti, joten varsinaista tunnearvoa ei suurimmalla osalla tavaroista ollut. Silti siellä miehen sisarukset ja etenkin veli lapsineen järjesti perinnönjakoja. Asuimme miehen isän naapurissa, mutta mies ilmoitti hyvissä ajoin, että "saimme talon, tavaraa ei tarvita". Sieltä sitten lasten serkku kävi käskemässä pakkausapuun, että he saavat omansa pois. Ilmoitin teineille, että ei tarvitse mennä kantoavuksi eikä pakkaamaan laseja, koska jos ei saa jotain vaillinaista lasisarjaa vietyä ilman lisäapua, niin ehkä ei sitä tavaraa tarvitse.

3 kk myöhemmin talon omistusoikeus siirtyi miehelle ja meille jäi melkoinen määrä kaikenlaista roinaa, mutta myös erilaisia arvokkaita esineitä. Niitä on sitten vaadittu meiltä pois vielä 5 vuotta myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että näitä on paljon. Onko sinulla omakohtaista kokemusta tai tiedätkö jonkun ikävän perintöriidan? Kuinka asia ratkesi?

ALERT!!! Sanoman toimittaja kalastelemassa juttua kertomatta siitä rehellisesti!

Vanha mies kuoli. Jo ennen hautajaisia kävi yksi lapsenlapsi utelemassa leskeltä testamentista. Leski antoi lukea ja lapsenlapsi suuttui. Hänen isälleen oli maksettu jo 20 vuotta aikaisemmin ennakkoperintönä osuutensa ja nyt ukin jäämistöstä ei ollut tulossa mitään hänelle (tai siis hänen elossa olevalle isälleen mutta tämä poik olisi halunnut varmaan isän perimät rahat itselleen ja lapsenlapsi oli odottanut perintöä jo vuosia).

No pitkään tuo lapsenlapsi jaksoi soitella leskelle ja perineelle sedälleen aina öisin neljän aikaan humalaisia puheluita kuinka epäreilua tämä on kun noudatetaan ukin testamenttia. Äitinsä oli aina puhunut että sieltä tulee iso perintö. No ei tullut kun ei ukki ollut rikas vaikka säästäväisesti elikin mutta elämä oli kolhinut. Pojan Äiti oli vain kuvitellut ja saanut pojankin luulemaan että sieltä tulisi heille rutkasti rahaa vaikka perijöitä oli monta ja ukki ihan tavallinen duunari. No sitten ei lapsenlapsi enää ole ollut yhteydessä osaan sukua kymmeneen vuoteen.

Yksi mökki mätäni 30-vuotta kun sitä ei saatu jaettua. Riita periytynyt jo seuraavalle sukupolvelle ja yhä jatkuu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että näitä on paljon. Onko sinulla omakohtaista kokemusta tai tiedätkö jonkun ikävän perintöriidan? Kuinka asia ratkesi?

ALERT!!! Sanoman toimittaja kalastelemassa juttua kertomatta siitä rehellisesti!

En pidä ongelmana niin kauan, kun nimiä ja paikkakuntia ei mainita. Kummankaan iltapulun juttuja en kuitenkaan koskaan lue, joten ihan kiva nähdä tarinat suoraan täältä.

Meillä on perheessä kohtuullisesti omaisuutta. Sitä on jaettu jo vuosia verosääntöjen puitteissa. Osittain myyty pois yhteisestä sopimuksesta johon liittyy jaon helpottaminen. Kaikki jako ei mene ihan 50/50 lasten kesken (hyvin erilaiset tulot ja perhetilanteet) ja sekin on jo tehty kaikille selväksi. Ihmettelen mikseivät kaikki tee näin?

Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.

Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.

Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.

Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.

Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.

Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.

Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.

Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.

Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.

Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.

Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.

Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.

Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.

Puh ja pah. Leskelle jää aina oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan irtaimistoineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.

Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.

Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.

Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.

Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.

Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.

Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.

Puh ja pah. Leskelle jää aina oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan irtaimistoineen.

Tässä tapauksessa hallinta ei riittänyt vaan piti saada omiin nimiinsä kokonaan.

Eipä sitä häneltä kukaan ollut viemässä, mutta nyt on veroja maksettu turhaan talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni jos on testamentti, niin asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Vainajan tahtoa täytyy kunniottaa.

Onneksi ei tarvinnut, muuten makseltaisiin veljen kanssa mukavia velkoja kuukausittain, kun äitipuoli elelisi tyytyväisenä talossamme.

Faijan perin yksin kokonaan ainoana biologisena lapsena. Ei ollu faija menny naimisiin eikä ollu testamenttia. Faijan näin joskus 30 vuotta sitten. Sillä oli nainen ja sillä naisella oli sen edellisestä liitosta kaksi lasta. Naisen näin yhen kerran, kun olin ite 10 vuotias ja niitä lapsia en ole nähny koskaan. Uhkailua ja Vttuilua tuli sieltä päin, kun eivät saaneet mitään. Sain aika ison perinnön ja kaksi osaketta. Asianajaja hoiti kaiken mun puolesta. Vedin vaan nimiä papereihin. Sitten sain osakkeita myös. Se osakejuttu oli kyllä kummaa touhua. Kun faija oli kuollut, niin kolme päivää kuolemasta sain ensimmäisen yhtoton jostain ihme paikasta missä oltiin valmiita ostamaan osakkeita. En edes tiennyt siinä vaiheessa yhtään mitään mitä edes tulen perimään. Nopeeta touhua näköjään niissä piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.

Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.

Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.

Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.

Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.

Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.

Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.

Elävää ei voi periä ilman tämän suostumusta, joten testamentilla ei voi määrätä, että lesken omaisuus menee rintaperilliselle. Jos ei ole avioehtoa, ei lesken tarvitse luopua avio-oikeudestaan, joten vain 50% (yhteisestä) omaisuudesta on testamentattavissa. Lisäksi on ihan normaali käytäntö, että lapset maksavat perintöveron, mutta eivät saa mitään perintöä itselleen ennen lesken kuolemaa, koska asunto leskelle on turvattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.

Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.

Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.

Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.

Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.

Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.

Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.

Puh ja pah. Leskelle jää aina oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan irtaimistoineen.

Tässä tapauksessa hallinta ei riittänyt vaan piti saada omiin nimiinsä kokonaan.

Eipä sitä häneltä kukaan ollut viemässä, mutta nyt on veroja maksettu turhaan talosta.

Ei voi edes periä toisen elävän vanhemman omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.

Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.

Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.

Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.

Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.

Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.

Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.

Elävää ei voi periä ilman tämän suostumusta, joten testamentilla ei voi määrätä, että lesken omaisuus menee rintaperilliselle. Jos ei ole avioehtoa, ei lesken tarvitse luopua avio-oikeudestaan, joten vain 50% (yhteisestä) omaisuudesta on testamentattavissa. Lisäksi on ihan normaali käytäntö, että lapset maksavat perintöveron, mutta eivät saa mitään perintöä itselleen ennen lesken kuolemaa, koska asunto leskelle on turvattu.

Heillä oli avioehto mikä oli tehty yhdessä ja jostain syystä kaikki omaisuus oli toisen osapuolen nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietäisin kyllä sellaisen draama jaon, mutta sen verran tuore tapaus etten voi avautua ettei ole lööppinä lehden sivuilla.

Siinä ainoa lapsi peri testamentilla toisen vanhemman kuoltua koko vanhempien omaisuuden ja toinen vanhemmista jäi ilman mitään.

Itse olivat testamentin tehneet eikä kaiketi ollut ajateltu kuolemaa tulevan.

Lapsi lupasi jäljelle jääneelle käyttöoikeudet taloon ja mökkiin ym mutta ei riittänyt vaan hänen olisi pitänyt luovuttaa koko peritty omaisuus jäljelle jääneelle vanhemmalle.

Hänen kuitenkin piti maksaa perintöverot itse.

Perijä oli tietämätön testamentin olemassa olosta ja yritti sopia asiaa, mutta lopputulos on ettei koko suku enää pidä yhteyttä.

Siinä laittoi isovanhempi myös lapsenlapset ikävään tilanteeseen, sillä nyt ei ole lapsilla kuin toisen suvun puolelta isovanhemmat läheisiä enää eli lieneekö tyytyväinen lopputulokseen.

Puh ja pah. Leskelle jää aina oikeus pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan irtaimistoineen.

Tässä tapauksessa hallinta ei riittänyt vaan piti saada omiin nimiinsä kokonaan.

Eipä sitä häneltä kukaan ollut viemässä, mutta nyt on veroja maksettu turhaan talosta.

Ei voi edes periä toisen elävän vanhemman omaisuutta.

Avioehto kumoaa tämän jos toisen nimissä ei ole mitään omaisuutta.

Monet maatalon emännät on avioehdolla syrjäytetty ja Mitenkäs jos mies kuolee nuorena...