Mielummin vankilassa kuin lastensuojelulaitoksesa. Surullista missä jamassa laitokset ovat.

Laitoslapsethan on vaan maan pohjasakkaa. Näin tuntuu m,oni aattelevan. Ja kunongelma on MUKAMAS hoidettu nii eihän sillä sitten sen enmpää oo mitään väliä.

Laitokset todellaki tuhoo nuoren elämän

Kutsun ls-laitoksia lasten vankiloiksi. Jouduin pakosta tutustumaan yhteen sellaiseen, kun läheiseni joutui vähäksi aikaa suljetuksi laitokseen. Pakko myös kertoa henkilökunnasta. Tunnen yhden vanginvartijan (siviilissä), hän työskenteli oikeassa vankilassa. Hän on ihmisenä aivan ihana verrattuna ls-laitoksen karuihin wt-vartijoihin.

Itse lastenkodissa asuneena en ihan näin karusti kyllä kärjistäisi. Välittävät aikuiset, omat huoneet, viikkorahat, vaaterahat, tiukat rajat mutta myös yhdessä oloa. Ruokaa sai opetella laittamaan yhdessä opastavan aikuisen kanssa ja huolistaan sai aina puhua jollekin.

Ps. Laitos ei tuhonnut elämääni. Olen nykyään äiti, onnellisessa parisuhteessa ja korkeakoulutettu yrittäjä.

vieras. kirjoitti:

Itse lastenkodissa asuneena en ihan näin karusti kyllä kärjistäisi. Välittävät aikuiset, omat huoneet, viikkorahat, vaaterahat, tiukat rajat mutta myös yhdessä oloa. Ruokaa sai opetella laittamaan yhdessä opastavan aikuisen kanssa ja huolistaan sai aina puhua jollekin.

Ps. Laitos ei tuhonnut elämääni. Olen nykyään äiti, onnellisessa parisuhteessa ja korkeakoulutettu yrittäjä.

Olisikohan jutun juju lapsen lähtökohdat? Jos tulet tavallisesta rakastavasta kodista, laitos on laitos. Ja mun läheinen tosiaan laittoi laitoksessa ruokaa itselleen ja muille, koska laitoksen ruoka oli muutoin niin huonoa. Ja kertoi että rahaa tuhlattiin kauppareissuilla niin että pahaa teki.

vieras. kirjoitti:

Itse lastenkodissa asuneena en ihan näin karusti kyllä kärjistäisi. Välittävät aikuiset, omat huoneet, viikkorahat, vaaterahat, tiukat rajat mutta myös yhdessä oloa. Ruokaa sai opetella laittamaan yhdessä opastavan aikuisen kanssa ja huolistaan sai aina puhua jollekin.

Ps. Laitos ei tuhonnut elämääni. Olen nykyään äiti, onnellisessa parisuhteessa ja korkeakoulutettu yrittäjä.

Unohdit mainita lapsille tyrkytettävät lääkkeet. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Itse lastenkodissa asuneena en ihan näin karusti kyllä kärjistäisi. Välittävät aikuiset, omat huoneet, viikkorahat, vaaterahat, tiukat rajat mutta myös yhdessä oloa. Ruokaa sai opetella laittamaan yhdessä opastavan aikuisen kanssa ja huolistaan sai aina puhua jollekin.

Ps. Laitos ei tuhonnut elämääni. Olen nykyään äiti, onnellisessa parisuhteessa ja korkeakoulutettu yrittäjä.

Unohdit mainita lapsille tyrkytettävät lääkkeet. Miksi?

Meillä ei ainakaan lastenkodin hoitajilla ollut mitään valtaa tyrkyttää mitään lääkkeitä. 

Mun mielestä aika naurettavaa tehdä tällaisia vertailuja. Jotenkin tulee sellainen mielikuva, että vankila olisi kiva paikka, jossa isot miehet pelaa pleikkarilla ja chillaa kun samaan aikaan viattomia teinejä kidutetaan sijoituslaitoksissa. Eiköhän se lastensuojelu ole ihan tarkoituksella tehty siten, että annetaan nuorelle turvallinen asuinpaikka. Nuoren mielestä säännöt ja laitoksessa asuminen voi olla ankeaa, mutta yleensä siihen on syynsä, miksi hän ei voi asua normaalisti kotona.

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Itse lastenkodissa asuneena en ihan näin karusti kyllä kärjistäisi. Välittävät aikuiset, omat huoneet, viikkorahat, vaaterahat, tiukat rajat mutta myös yhdessä oloa. Ruokaa sai opetella laittamaan yhdessä opastavan aikuisen kanssa ja huolistaan sai aina puhua jollekin.

Ps. Laitos ei tuhonnut elämääni. Olen nykyään äiti, onnellisessa parisuhteessa ja korkeakoulutettu yrittäjä.

Unohdit mainita lapsille tyrkytettävät lääkkeet. Miksi?

Meillä ei ainakaan lastenkodin hoitajilla ollut mitään valtaa tyrkyttää mitään lääkkeitä. 

Minkä ikäinen olet? Lastenkoti nimitystä ei ole aikoihin käytetty

Eniten minua pelottaa sana intensiivihoito. Esim asperger tai adhd lapsi saatetaan laittaa hoidollisesti huostaan kun ei haluta antaa oireenmukaista oikeaa hoitoa neuropsykologisesti. Vierihoito tai erityinen huolenpito ei tarkoitakkaan psykoterapiaa, kognitiivista terapiaa tai adhd lääkitystä. Lapsi lääkitäänkin Ketipinorilla, neurolepteillä lamaantuneeksi ja helposti hoidettavaksi osastotapaukseksi. Kääritään mattoon jos itkee ikävää äitiin. Suljetaan eritykseen.

Kuka maksaa ne traumat mitä tästä tulee?

Tarkki ja Laamenko, koska mattoihin kääriminen on ranskalaisen lääkärin mukaan oikea keino RAJATA lapsi.

Inhoan sosiaalityöntekijöiden viljelemää sanaa rajaaminen, rajata tai rajaton! Miten nieleskelis sen tyhmyyden?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä aika naurettavaa tehdä tällaisia vertailuja. Jotenkin tulee sellainen mielikuva, että vankila olisi kiva paikka, jossa isot miehet pelaa pleikkarilla ja chillaa kun samaan aikaan viattomia teinejä kidutetaan sijoituslaitoksissa. Eiköhän se lastensuojelu ole ihan tarkoituksella tehty siten, että annetaan nuorelle turvallinen asuinpaikka. Nuoren mielestä säännöt ja laitoksessa asuminen voi olla ankeaa, mutta yleensä siihen on syynsä, miksi hän ei voi asua normaalisti kotona.

Tässä on todella hyvä esimerkki siitä kun luullaan muttei tiedetä. Ehkä vieläkin surullisempaa.

Harmi ettet näemmä ymmärtänyt alottajan tekstiä.

Tuo on ihan turhaa yleistystä. Huonoja paikkoja varmasti on, mutta kaikki laitokset eivät niitä ole.

Nuoret värittävät juttujaan omien mieltymystensä mukaan: ruoka on pahaa (= nuori on ruokarajoitteinen, eikä erilaisia ruokia haluta syödä), paikka on vankila, illalla "lukitaan" huoneisiin (= nuoresta on huolehdittava, eikä hän voi ja saa lähteä karkailemaan yön selkään), laitoshoitoon laittoon on syynsä(= nuoren mielestä hänet on sadistisesti suljettu laitokseen, vaikka voisi ihan hyvin olla kotona). Joo, ei voi olla kotona, jos koulunkäynti ei maistu, alkoholi ja huumeet kuuluvat elämään, nuori on aggressiivinen, eikä häneen saa kontaktia sen enempää vanhemmat, kuin muutkaan viranomaiset.

Nuoren omasta mielestä toki kaikki on perkeleestä laitoshoidossa, hänessä itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa. Tilanne on kuitenkin se, että alaikäinen ei voi päättää itse, että elänpä nyt hunningolla, vaan ovat vielä holhousiässä. Kyllä sekin aika vielä tulee, että saa vapaasti toteuttaa itseään.

Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.

Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.

Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.

Lastensuojelussa on se ongelma, ettei asiasta VOI keskustella neutraalisti. Ammattilaiset voivat kommentoida vain laveasti yleisellä tasolla, mikä on helppo ohittaa. Ja eniten keskustelussa äänessä ovat ne vanhemmat, joilta on otettu lapsi huostaan. Ja faktahan se on, että näistä vanhemmista todella pieni osa myöntää lastensuojelusta olevan mitään apua. Loppujen mielestä lapsi on alunpitäenkin viety väärin perustein kun esimerkiksi omaa päihteidenkäyttöä ei mielletä ongelmaksi. Tavallaan sen ymmärtää, koska omaan perheeseen kajoaminen on valtava asia ihmisen elämässä, oli siihen kuinka hyvät syyt tahansa.

Luonnollisesti näistä keskusteluista jää pois myös ne kaikki lapset ja nuoret, jotka palaavat kotiin kun huostaanoton perusteeksi havaitut ongelmat on saatu perheessä korjattua. Ja näitä lapsia ja nuoria on myös paljon. Monella esimerkiksi katkennut peruskoulu on sijoitusperuste, mutta sitten kun peruskoulun on saanut suoritettua, ei perustetta enää ole joten nuori palaa kotiin. Tai päihteitä käyttävä vanhempi saa elämänsä raiteilleen, ja lapsi alkaa ensin viettää pidempiä aikoja kotona, ja lopulta kotiutuu pysyvästi kun on tietyn aikaa seurattu, että kaikki on kunnossa.

Mitä taas lääkkeisiin tulee, niin laitokset eivät niitä määrää, vaan nuorisopsykiatria, joka on oma yksikkönsä. Laitoksissa harvoin on omaa hoitajaa ja lääkäriä, jolla olisi tähän mitään valtuuksia. Sairaanhoito ja lastensuojelu tekevät toki yhteistyötä, kun pakko on, mutta samaa laitosta ne eivät ole, eikä laitos johon nuori on sijoitettu määrää lääkkeitä (varsinkaan siksi, että nuori olisi helpompi hoitaa päivästä toiseen).

Toki myös huonosti hoidettuja ja johdettuja laitoksia on, ja esimerkiksi joissain laitoksissa tahdotaan pitää nuoria, vaikka nuori pitäisi ohjata intensiivisemmän avun pariin, koska se näyttää johdon papereissa pahalta, että nuori sijoitetaan laitoksesta toiseen laitokseen. Kotiin palauttaminen tai jälkihuoltoon siirtäminen sen sijaan näyttäisi hyvältä, joten siinä ei harata vastaan jos ei ole vakavaa aihetta. Mutta näitä huonoja paikkoja ei pidä yleistää, että jokainen paikka, jokainen työntekijä ja jokainen kokemus olisi sellainen. Ja etenkin nuoria kuunnellessa on syytä muistaa, että teinien draamassa on monesti "hieman" värikynää mukana.

Olen ketjun alottaja.

Täällä ei joku tuntunut ymmärtävän asian pointtia.

Yritin kertoa lyhyesti: eristys selli on kenelle tajansa vangille ahdistava ja kamala kokemus. Sellainen mitä vältetään sen psyykkisen rankkuuden vuoksi. Ne, jotka ovat katsoneet ota rahat ja juokse ohjelmaa niin siinäkin jo parin päovän aikana ihmiset kertovat kuinka sellissä iskee paniikki ja se on jo parissa päivässä kokemus mitä ei enää koskaan halua kokea.

Kertomassani esimerkissä nuori sanoi eritys selliä ja vankilaoloja paremmaksi vaihtoehdoksi kuin palata lastensuojelulaitokseen

Eikö osalla kommentoijista lainkaan herää ihmetys miten laosia ja nuoria kohdellaan?

Kannattaa muistaa, että teini-ikäiset ovat hyviä siinä, että pienetkin asiat saadaan kuulostamaan todella isoilta. Kuinka moni on kuullut omien teiniensä suusta, tai omasta suustaan teininä, että "kellään muulla ei oo tällasia sääntöjä" tai "mun elämä on yhtä helvettiä teidän takia" tms? Itse ainakin muistan, että teini-ikäisenä puhelimen pois antaminen yöksi olisi ollut mieletön yksityisyyden loukkaus, suuri vääryys ja törkeää epäluottamusta ja pikkukakarana pitämistä, mutta näin aikuisena ymmärrän, että yöuni on tärkeämpää kuin whatsapp kavereiden kanssa kolmelta yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.

Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.

Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.

Ikävää, ettet päässyt perhehoitoon. Saattaa olla, että sijoituksestasi on sen verran aikaa, että huostaanotetut laitettiin lähinnä laitoksiin. Nykyään perhehoito on ensimmäinen vaihtoehto ja jos se ei toteudu, niin sitten vasta laitokseen.

Tietenkään perheisiin ei sijoiteta vaikeita ja hyvin hankalia nuoria, mutta sinun tapauksessasi se olisi ollut paras vaihtoehto.

Syntymäkotisi oli lapselle kelvoton paikka ja on ikävää, että jouduit sen takia sijoitetuksi, mutta yritä päästä irti katkeruudestasi. Sinua ei rajoitettu laitoksessa huvin vuoksi, vaan laitoksissa on tarkat säännöt ja vastuu nuorista.

Se, että kaikki saisivat tulla ja mennä mielensä mukaan ei ole millään mahdollista laitoshoidossa. On yhteiset ruokailuajat, nuoren on tehtävä läksyt ja ennen kaikkea oltava "turvassa".

Vierailija kirjoitti:

Olen ketjun alottaja.

Täällä ei joku tuntunut ymmärtävän asian pointtia.

Yritin kertoa lyhyesti: eristys selli on kenelle tajansa vangille ahdistava ja kamala kokemus. Sellainen mitä vältetään sen psyykkisen rankkuuden vuoksi. Ne, jotka ovat katsoneet ota rahat ja juokse ohjelmaa niin siinäkin jo parin päovän aikana ihmiset kertovat kuinka sellissä iskee paniikki ja se on jo parissa päivässä kokemus mitä ei enää koskaan halua kokea.

Kertomassani esimerkissä nuori sanoi eritys selliä ja vankilaoloja paremmaksi vaihtoehdoksi kuin palata lastensuojelulaitokseen

Eikö osalla kommentoijista lainkaan herää ihmetys miten laosia ja nuoria kohdellaan?

Lastensuojelussa eristyksestä pitää tehdä erillinen lastensuojelupäätös, jossa on TODELLA painavat perusteet (lapsi on hengenvaarassa, tai vakavasti vaaraksi muille), joita arvioidaan joka päivä uudelleen.

Oletko kyseenalaistanut, onko tämä mainitsemasi lauseen sanonut nuori ikinä kokenut minkäänlaista oikeaa eristystä sen enempää laitoksessa kuin putkassakaan, vai onko se hänestä karmaisevaa eristystä "mielummin vankilaan", että lastensuojelulaitoksessa esimerkiksi laitetaan ovet lukkoon iltaisin, eikä kotiintuloajan jälkeen päästetä ulos? Tässä on aika merkittävä ero.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.

Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.

Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.

Näin ulkopuolisen silmin näen tekstistäsi seuraavaa:

-sinusta ei ole lapsena huolehdittu, joten olet joutunut ottamaan liian suurta vastuuta

-muutos  tavanomaisempiin sääntöihin ja huolenpitoon on tuntunut sinusta siksi ahdistavalta ja kuvittelet, että kaikki 10 vuotiaatkin kulkevat vapaammin

-kaikki eivät ole hoidettavissa, tuo kuvailemasi "psykopaatinalku" on ollut jo avun ulkopuolella. Vai keksitkö konkreettisia tapoja puuttua ongelmiin kun varoitukset ei toimi ja alaikäistä ei voi laittaa vankilaan?

Se mikä tilanteessasi olisi voitu tehdä toisin on se, että sinut olisi laitoksen sijaan sijoitettu perheeseen. Tähän laki nykyään ensijaisesti velvoittaa.  Näin sinulla olisi ollut turvallinen nuoruus ilman noita lastenkodin negatiivisia puolia. Mitä mieltä olet itse tästä ja muistatko oliko kohdallasi koskaan puhetta sijaisperheestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.

Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.

Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.

Ikävää, ettet päässyt perhehoitoon. Saattaa olla, että sijoituksestasi on sen verran aikaa, että huostaanotetut laitettiin lähinnä laitoksiin. Nykyään perhehoito on ensimmäinen vaihtoehto ja jos se ei toteudu, niin sitten vasta laitokseen.

Tietenkään perheisiin ei sijoiteta vaikeita ja hyvin hankalia nuoria, mutta sinun tapauksessasi se olisi ollut paras vaihtoehto.

Syntymäkotisi oli lapselle kelvoton paikka ja on ikävää, että jouduit sen takia sijoitetuksi, mutta yritä päästä irti katkeruudestasi. Sinua ei rajoitettu laitoksessa huvin vuoksi, vaan laitoksissa on tarkat säännöt ja vastuu nuorista.

Se, että kaikki saisivat tulla ja mennä mielensä mukaan ei ole millään mahdollista laitoshoidossa. On yhteiset ruokailuajat, nuoren on tehtävä läksyt ja ennen kaikkea oltava "turvassa".

Perhekodit voivat olla myös oikeasti ihan laitoksia. Omistaja asuu muualla, vaihtuvat työntekijät valvovat vuoroissa.

Alottaja vielä: äskeisessä runsaasti virheitä, yrittäkää saada silti selvää.