Lue keskustelun säännöt.
Mielummin vankilassa kuin lastensuojelulaitoksesa. Surullista missä jamassa laitokset ovat.
08.11.2017 |
Tämä puhutteli ja sai miettiin missä jamassa meidän lastensuojelu on.
Työni kautta jouduin jälleen kuulemaan tällaista nuoren suusta.
Vangit kokevat äärimmäisen ahdistavaksi ja rajuksikin toimenpiteeksi eristyksen. Mutta jopa eristysosastolla olo on parempåi vaihtoehto kuin laitos. Surullista, ihan äärimmäisen surullista.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ketjun alottaja.
Täällä ei joku tuntunut ymmärtävän asian pointtia.
Yritin kertoa lyhyesti: eristys selli on kenelle tajansa vangille ahdistava ja kamala kokemus. Sellainen mitä vältetään sen psyykkisen rankkuuden vuoksi. Ne, jotka ovat katsoneet ota rahat ja juokse ohjelmaa niin siinäkin jo parin päovän aikana ihmiset kertovat kuinka sellissä iskee paniikki ja se on jo parissa päivässä kokemus mitä ei enää koskaan halua kokea.Kertomassani esimerkissä nuori sanoi eritys selliä ja vankilaoloja paremmaksi vaihtoehdoksi kuin palata lastensuojelulaitokseen
Eikö osalla kommentoijista lainkaan herää ihmetys miten laosia ja nuoria kohdellaan?
Laitoksessa ei enää edes ole eristyshuonetta, vaan rauhoittumishuone, jonne mennään "kun olet vaaraksi itsellesi tai muille" -tilannearvion astuessa voimaan.[/q
Väitätkö oikeasti ettei Muhoksella ole edelleen "sellejä". Katsohan jokin aika sitte tehty dokumentti. Kyllä, todellakin on.
Kiiruksessa (Kangasalla) oli ainakin parisen vuotta sitten kameroin tarkkailtu eristyshuone, jossa naapurissa asuva tyttökin kertoi viettäneensä jokusen vuorokauden.
Siksi toisekseen, tunnehan on aivan sama onko kyseessä ulkoapäin lukttava rauhoittumishuone vai eristyskoppi. Niiden tehtävä on täysin sama. Mutta kun löytyy hienompia sanoja kaikelle kuten "rentoutumiseen ja rauhoittumiseen tarkoitettu tila", niin senhän kaikki jo hyväksyy paremmin, eikö vaan?Kuka on niin sinisilmänen ja auttamattoman höynäytettävissä oleva että menee noihin kusetuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soriiii! Kiirus on siis Ylöjärellä
Pääsääntösesti laitokset pahempia kuin vankilat. Vankilassa sentään kohdellaan ihmisenä. Ei mulla muuta.
Laitoksia on erilaisia ja erilaisia ovat laitoksissa olevat nuoret ja myös hoitajat. Ihan samanlaisia paikkoja ei ole yksinkertaisesti siitä syystä, että eri ihmisten vuorovaikutus ja keskinäinen kemia ei välttämättä toimi, tai sitten toimii hyvin.
Kyseessä on joka tapauksessa laitos ja laitoksissa on monenlaisia sääntöjä jo ihan ylhäältäannettujen määräysten muodossa. Vaikka laitos on nuoren koti, niin se ei aina pysty taipumaan jokaisen yksilöllisyyteen. Toki se riippuu myös nuoren tilasta ja käytöksestä, mutta myös halusta toimia nuoren parhaaksi. Kaikilta hoitajilta ei sitä tahtoa aina löydy, vaan mennään sieltä, mikä on helpointa.
Minä en lokeroi laitosnuoria, kehitysvammaisten hoitoloissa asuvia, päihde- tai mielenterveysongelmaisia, vankeja... Yleensäkin harva tietää kenenkään laitoksessa asumisesta ja vaikka tietäisikin, niin ensimmäiseksi ei tule mieleen, että nuori itse on ollut syynä sijoitukseen. Ihminen itse tekee vaikutuksen omalla käyttäytymisellään ja toiminnallaan.
En tiedä nykytilanteesta, mutta 50-luvulla luokallani oli pari lastenkodin lasta ja kaikki olivat kateellsia, kun heillä oli muotivaatteet ja kaikki mahdolliset vempaimet, mitä edes tavalliset työläiskakarat eivät olleet ikinä nähneetkään. Aina oli viikkorahat yms.
meistä muista lapsista oli ihan hohdokasta, että heillä oli varaa kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi aiheen, mutta sitä sivuten.
Olen tehnyt sosiaalialan töitä. Arvatkaa montako korkeasti koulutettua/yritysjohtajaa/hyvä osaista/rikasta yms. on työurani varrella tullut vastaan, jotka elävät kädestä suuhun ja ovat jopa täysin kodittomia.
Naiivia ja keskenkasvuista jumiutua ajatukseen, että tietyn "ryhmän" ihmisistä tulee tuilla eläviä.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelussa on se ongelma, ettei asiasta VOI keskustella neutraalisti. Ammattilaiset voivat kommentoida vain laveasti yleisellä tasolla, mikä on helppo ohittaa. Ja eniten keskustelussa äänessä ovat ne vanhemmat, joilta on otettu lapsi huostaan. Ja faktahan se on, että näistä vanhemmista todella pieni osa myöntää lastensuojelusta olevan mitään apua. Loppujen mielestä lapsi on alunpitäenkin viety väärin perustein kun esimerkiksi omaa päihteidenkäyttöä ei mielletä ongelmaksi. Tavallaan sen ymmärtää, koska omaan perheeseen kajoaminen on valtava asia ihmisen elämässä, oli siihen kuinka hyvät syyt tahansa.
Luonnollisesti näistä keskusteluista jää pois myös ne kaikki lapset ja nuoret, jotka palaavat kotiin kun huostaanoton perusteeksi havaitut ongelmat on saatu perheessä korjattua. Ja näitä lapsia ja nuoria on myös paljon. Monella esimerkiksi katkennut peruskoulu on sijoitusperuste, mutta sitten kun peruskoulun on saanut suoritettua, ei perustetta enää ole joten nuori palaa kotiin. Tai päihteitä käyttävä vanhempi saa elämänsä raiteilleen, ja lapsi alkaa ensin viettää pidempiä aikoja kotona, ja lopulta kotiutuu pysyvästi kun on tietyn aikaa seurattu, että kaikki on kunnossa.
Keskusteluista jää myös ne lapset pois, tai aikuistuneet lapset, jotka pitäisi/OLISI pitänyt huostaanottaa ja sijoittaa sairaista kotiolosuhteista pois. Osa heistä on kasvanut suhteellisen normaaleiksi aikuisiksi kiitos joidenkin lapsuuden turvallisten ihmissuhteiden ja hyvin ammattiauttajien, osa on mullan alla ja osa voihkii menneisyydessään koko elämänsä.
Jonkun verran olen tätä lastensuojelun alaa seurannut, enkä ole olleenkaan nähnyt yritettävän heitä tavoitella esimerkiksi tutkimuksen tekemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.
Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.
Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.
Näin ulkopuolisen silmin näen tekstistäsi seuraavaa:
-sinusta ei ole lapsena huolehdittu, joten olet joutunut ottamaan liian suurta vastuuta
-muutos tavanomaisempiin sääntöihin ja huolenpitoon on tuntunut sinusta siksi ahdistavalta ja kuvittelet, että kaikki 10 vuotiaatkin kulkevat vapaammin
-kaikki eivät ole hoidettavissa, tuo kuvailemasi "psykopaatinalku" on ollut jo avun ulkopuolella. Vai keksitkö konkreettisia tapoja puuttua ongelmiin kun varoitukset ei toimi ja alaikäistä ei voi laittaa vankilaan?
Se mikä tilanteessasi olisi voitu tehdä toisin on se, että sinut olisi laitoksen sijaan sijoitettu perheeseen. Tähän laki nykyään ensijaisesti velvoittaa. Näin sinulla olisi ollut turvallinen nuoruus ilman noita lastenkodin negatiivisia puolia. Mitä mieltä olet itse tästä ja muistatko oliko kohdallasi koskaan puhetta sijaisperheestä?
-Tiedän että minusta ei huolehdittu tarpeeksi lapsena. Toisaalta se opetti minua olemaan vastuullinen.
-Laitoksen säännöt ovat todella kaukana normaaleista rajoista. Olen kuullut tämän väitteen ennenkin ja minusta on todella käsittämätöntä verrata tavallisen perheen sääntöjä lastensuojelulaitokseen. Esim. aika moni 10-vuotias saa varmasti jäädä kavereilleen koulun jälkeen.
-Tuolle psykopaatinalulle olisi voitu tehdä jotain. On olemassa nuorisovankilamaisia laitoksia joihin hänen kaltaisensa yleensä lähetetään. Esim. minun laitosaikanani kaksi nuorta lähetettiin näihin erityislaitoksiin huonon käytöksen takia.
Olen kyllä tottunut tähän että minua ei kuunnella tai että minua vähätellään jos yritän puhua laitoksiin liittyvistä epäkohdista. Näistä asioista pitää kuitenkin puhua että voimme oikeasti rakentaa lastensuojelulaitoksia jotka oikeasti toimivat. Varsinkin nuoria tulisi kuunnella enemmän eikä vain olettaa heidän kaikkien olevan tyhmiä, vastuunkantoon kykenemättömiä nuorisorikollisia.
Ei mun 10- tai 17- vuotias saa jäädä kaverilleen koulun jälkeen. He tulevat ensin kotiin, tekevät läksyt ja syövät ruuan (tai välipalan, riippuen paljonko kello on). Jos ei ole harrastusilta voivat vasta sen jälkeen mennä kavereilleen. Lapseni kysyvät aina luvan ennen menemistä, jotta tiedän missä he ovat.
Mitäs muita sääntöjä luulet kohtuuttomiksi laitossäännöiksi? Ja tietenkin laitossäännöillä on eroa kotisääntöihin, niinhän on eroja jokaisen kodinkin säännöissä toisiinsa verrattuna. Minä todellakin nyt kuuntelen sinua, enkä vähättele mielipidettäsi, olen vain eri mieltä kanssasi siitä mikä on normaali sääntö 10-vuotiaalle.
Miksi holhoat ja kontrolloit 17-vuotiasta kuin pientä lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.
Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.
Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.
Näin ulkopuolisen silmin näen tekstistäsi seuraavaa:
-sinusta ei ole lapsena huolehdittu, joten olet joutunut ottamaan liian suurta vastuuta
-muutos tavanomaisempiin sääntöihin ja huolenpitoon on tuntunut sinusta siksi ahdistavalta ja kuvittelet, että kaikki 10 vuotiaatkin kulkevat vapaammin
-kaikki eivät ole hoidettavissa, tuo kuvailemasi "psykopaatinalku" on ollut jo avun ulkopuolella. Vai keksitkö konkreettisia tapoja puuttua ongelmiin kun varoitukset ei toimi ja alaikäistä ei voi laittaa vankilaan?
Se mikä tilanteessasi olisi voitu tehdä toisin on se, että sinut olisi laitoksen sijaan sijoitettu perheeseen. Tähän laki nykyään ensijaisesti velvoittaa. Näin sinulla olisi ollut turvallinen nuoruus ilman noita lastenkodin negatiivisia puolia. Mitä mieltä olet itse tästä ja muistatko oliko kohdallasi koskaan puhetta sijaisperheestä?
-Tiedän että minusta ei huolehdittu tarpeeksi lapsena. Toisaalta se opetti minua olemaan vastuullinen.
-Laitoksen säännöt ovat todella kaukana normaaleista rajoista. Olen kuullut tämän väitteen ennenkin ja minusta on todella käsittämätöntä verrata tavallisen perheen sääntöjä lastensuojelulaitokseen. Esim. aika moni 10-vuotias saa varmasti jäädä kavereilleen koulun jälkeen.
-Tuolle psykopaatinalulle olisi voitu tehdä jotain. On olemassa nuorisovankilamaisia laitoksia joihin hänen kaltaisensa yleensä lähetetään. Esim. minun laitosaikanani kaksi nuorta lähetettiin näihin erityislaitoksiin huonon käytöksen takia.
Olen kyllä tottunut tähän että minua ei kuunnella tai että minua vähätellään jos yritän puhua laitoksiin liittyvistä epäkohdista. Näistä asioista pitää kuitenkin puhua että voimme oikeasti rakentaa lastensuojelulaitoksia jotka oikeasti toimivat. Varsinkin nuoria tulisi kuunnella enemmän eikä vain olettaa heidän kaikkien olevan tyhmiä, vastuunkantoon kykenemättömiä nuorisorikollisia.
Ei mun 10- tai 17- vuotias saa jäädä kaverilleen koulun jälkeen. He tulevat ensin kotiin, tekevät läksyt ja syövät ruuan (tai välipalan, riippuen paljonko kello on). Jos ei ole harrastusilta voivat vasta sen jälkeen mennä kavereilleen. Lapseni kysyvät aina luvan ennen menemistä, jotta tiedän missä he ovat.
Mitäs muita sääntöjä luulet kohtuuttomiksi laitossäännöiksi? Ja tietenkin laitossäännöillä on eroa kotisääntöihin, niinhän on eroja jokaisen kodinkin säännöissä toisiinsa verrattuna. Minä todellakin nyt kuuntelen sinua, enkä vähättele mielipidettäsi, olen vain eri mieltä kanssasi siitä mikä on normaali sääntö 10-vuotiaalle.
Kyse ei ole pelkästään tietyistä säännöistä vaan myös siitä kuka niitä antaa ja kuka on se auktoriteetti. Se että oma vanhempi asettaa sääntöjä ja valvoo niitä on hyvin erilaista kuin se että sen tekee joku täysin sinulle tuntematon ihminen, johon sinulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä/luottamusta/kunnioitusta, henkilö joka on "vain töissä täällä". Minulle ne säännöt eivät olleet se vaikein asia vaan se kuka sitä valtaa käytti. Jos ohjaajalla sattui olemaan huono päivä tai hän ei vain pitänyt sinusta piti vain sietää kyykyttämistä. Jos meni valittamaan ohjaajan käytöksestä, sitä ei yleensä otettu vakavasti. Välillä tuntuu että laitosnuorilla ei ole minkäänlaista ääntä tai ihmisarvoa, kaikki pistetään vain teiniangstin piikkiin. Minua oikeasti itkettää tämä keskustelu, miten moni nuori joutuu kohtaamaan epäasiallista käytöstä, alistamista ja jopa seksuaalista ahdistelua ja jos he yrittävät puhua näistä asioista heitä ei oteta vakavasti.
Nuorten näkökulmasta ongelmana voi olla se, että laitoksessa tapauksesta riippumatta kaikille on annettava samat säännöt. Eihän se kovin reilulta tunnu esimerkiksi, jos itse olisi luottamuksen arvoinen nii noidenkin muiden takia joutuu toimimaan rajoitetummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaapa tämän linkin video. Muhoksen eristyshuone, ovat joutuneet muuttamaan tiloja tuon tehdyn jutun jälkeen. En ole katsonut kuin muutaman minuutin, niin surullista.
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/ohjaajan-surma-muhoksen-perh…
Vierailija kirjoitti:
Katsokaapa tämän linkin video. Muhoksen eristyshuone, ovat joutuneet muuttamaan tiloja tuon tehdyn jutun jälkeen. En ole katsonut kuin muutaman minuutin, niin surullista.
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/ohjaajan-surma-muhoksen-perh…
Tuossa videossa esiintynyt terveydenhoitaja Sirpa Erling on kyllä hieno ihminen, arvostan! "Työsuhde purettiin koeajalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muhoksen "putkat" on edelleen. Sinne heitetään suht säälimättä.
Eräs tuttu tyttö on yrittänyt saada jo täysi-ikäisiä huostattuja kanssaan tekeen kantelua, suht tuloksetta. Kuten vuosia lastensuojelutyötä tehnyt (sosiaalityöntekijä) ystävättäreni sanoi "Rakaa se maailma monille on. Monissa laitoksissa kohdellaan syyttä pahemmin kuin sikaloissa pahimmillaan sikoja." "Nuoret kun saavuttaa täysi-ikäisyyden, ei ne vaan jaksa enää alkaa valittaan tai tekeen kanteluita. Ne haluaa unohtaa kaiken paskan taakseen eikä enää muistella sitä."
Se kaikki mitä mä olen nähnyt, on pöyristyttävää. Se kaikki mitä olen omin korvin kuullut on vieläkin pöyristyttävämpää.
TOIVON JOKAISEN MIETTIVÄN UUDELLEEN ENNEKÖ TEKEVÄT LASTENSUOJELUILMOITUSTA JONKUN LAPSESTA. kIUSAMIELESSÄ NÄITÄ ON TEHTY JA TEHTAILTU VALTAVAT MÄÄRÄT (vain yhtenä esimerkkinä M. Aitolehti)
Vierailija kirjoitti:
Olen ketjun alottaja.
Täällä ei joku tuntunut ymmärtävän asian pointtia.
Yritin kertoa lyhyesti: eristys selli on kenelle tajansa vangille ahdistava ja kamala kokemus. Sellainen mitä vältetään sen psyykkisen rankkuuden vuoksi. Ne, jotka ovat katsoneet ota rahat ja juokse ohjelmaa niin siinäkin jo parin päovän aikana ihmiset kertovat kuinka sellissä iskee paniikki ja se on jo parissa päivässä kokemus mitä ei enää koskaan halua kokea.Kertomassani esimerkissä nuori sanoi eritys selliä ja vankilaoloja paremmaksi vaihtoehdoksi kuin palata lastensuojelulaitokseen
Eikö osalla kommentoijista lainkaan herää ihmetys miten laosia ja nuoria kohdellaan?
Miten nuori tietää erityssellin ja vankilaolot paremmiksi? Alaikäinen tuskin on ollut vankilassa. Joten huono vertaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ketjun alottaja.
Täällä ei joku tuntunut ymmärtävän asian pointtia.
Yritin kertoa lyhyesti: eristys selli on kenelle tajansa vangille ahdistava ja kamala kokemus. Sellainen mitä vältetään sen psyykkisen rankkuuden vuoksi. Ne, jotka ovat katsoneet ota rahat ja juokse ohjelmaa niin siinäkin jo parin päovän aikana ihmiset kertovat kuinka sellissä iskee paniikki ja se on jo parissa päivässä kokemus mitä ei enää koskaan halua kokea.Kertomassani esimerkissä nuori sanoi eritys selliä ja vankilaoloja paremmaksi vaihtoehdoksi kuin palata lastensuojelulaitokseen
Eikö osalla kommentoijista lainkaan herää ihmetys miten laosia ja nuoria kohdellaan?
Miten nuori tietää erityssellin ja vankilaolot paremmiksi? Alaikäinen tuskin on ollut vankilassa. Joten huono vertaus.
Siis häh?? Ootko tyhmä??? Kyllä vaan alaikäsiä on vankilassa. Jotenkin niin typeriä nää kaikkitietävät.
http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/saannokset/maaraykse…
Ei kai tällaisia ohjeita tehdä jos alaikäisiä ei vankiloissa olisi.
Ohhoh! Ihmeen vähän kommentteja. Mitä tulee alottajan tekstiin niin olen ollut aistivinani samansuuntaisia ajatuksia laitokseen laitetuilta nuorilta. Epäinhimilliset olosuhteet vallitsee monessa laitoksessa.
Laitokset on vankilöita ja huostaa ei ole tarkoitustakaan purkaa,vaikka pitäisi kun perusteet poistuneet.
Laitokset on vankiloita ja huostaa ei ole tarkoitustakaan purkaa,vaikka pitäisi kun perusteet poistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntösesti laitokset pahempia kuin vankilat. Vankilassa sentään kohdellaan ihmisenä. Ei mulla muuta.
Totta...
Tuohon en ota kantaa, mutta mikäli on kyseessä lapsi josta kukaan ei tunnu aidosti välittävän (omaiset/läheiset) niin hän on erityisen haavoittuvassa asemassa ja tarvitsee erityishuolenpitoa ja turvaa sekä suojaa= ammattitaitoisia, osaavia aikuisia .
Ei sanktioita.
Rangaistuksilla kasvattaminen, eristäminen ja muu vastaava tuntuu siltä ettei muita keinoja ole enää osattu löytää. Äärimmäistä toimintaa.