Mielummin vankilassa kuin lastensuojelulaitoksesa. Surullista missä jamassa laitokset ovat.

Se turva on vaan esitystä sossuille tai ties kelle. Lapseni karkasi yöllä laitoksesta. Kukaan laitoksesta ei lähtenyt hakemaan häntä. Ei heillä olisi ollut resurssejakaan, vain yksi hoitaja paikalla. Minä lähdin etsimään lastani ja tein ilmoituksen kadonneesta poliisille.

Usein mietin mitä tuolla tapahtuisi, jos yöllä tulisi tulipalo. Lapset lääkitty mömmöillä tajuttomiksi ja lukittu lukkojen taakse. Vain yksi aikuinen paikalla.

vieras. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vieras. kirjoitti:

Itse lastenkodissa asuneena en ihan näin karusti kyllä kärjistäisi. Välittävät aikuiset, omat huoneet, viikkorahat, vaaterahat, tiukat rajat mutta myös yhdessä oloa. Ruokaa sai opetella laittamaan yhdessä opastavan aikuisen kanssa ja huolistaan sai aina puhua jollekin.

Ps. Laitos ei tuhonnut elämääni. Olen nykyään äiti, onnellisessa parisuhteessa ja korkeakoulutettu yrittäjä.

Unohdit mainita lapsille tyrkytettävät lääkkeet. Miksi?

Meillä ei ainakaan lastenkodin hoitajilla ollut mitään valtaa tyrkyttää mitään lääkkeitä. 

Lääkäri kirjoittaa reseptit, mutta hoitajat kehuivat että mitä tahansa saa jos vaan pyytää.

Perhehoito on eri asia kuin perhekoti.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että teini-ikäiset ovat hyviä siinä, että pienetkin asiat saadaan kuulostamaan todella isoilta. Kuinka moni on kuullut omien teiniensä suusta, tai omasta suustaan teininä, että "kellään muulla ei oo tällasia sääntöjä" tai "mun elämä on yhtä helvettiä teidän takia" tms? Itse ainakin muistan, että teini-ikäisenä puhelimen pois antaminen yöksi olisi ollut mieletön yksityisyyden loukkaus, suuri vääryys ja törkeää epäluottamusta ja pikkukakarana pitämistä, mutta näin aikuisena ymmärrän, että yöuni on tärkeämpää kuin whatsapp kavereiden kanssa kolmelta yöllä.

Sinulla ei taida olla kokemusta laitoselämästä jos vertaat sitä tavallisen teini-ikäisen ongelmiin ja murheisiin. Tälläinen vähättely on oikeasti todella inhottavaa ja nöyryyttävää. Monella laitosnuorella on takanaan niin traumaattinen lapsuus ja vastoinkäymisiä mitä moni aikuinenkaan ei välttämättä kohtaa koskaan elämässään. Minulle puhelimen antaminen pois yöksi ei tosiaankaan ollut mikään suuri ihmisoikeusloukkaus mutta ymmärrän että normaalille helppoa elämää elävälle teiniangstaajalle tuo on voinut olla niitä elämän suurimpia murheita.

No kyllä mun mielestä sossut tekevät todellakin vääriä ratkaisuja, sellaisia joita on vaikea korjata myöhemmin. Eivätkä he koskaan pyydä anteeksi. Miksi nuoresta kasvaa viranomaisia pelkäävä? Miksi usko oikeudenmukaisuuteen tuhotaan jo nuorena?

Oma-aloitteisuus on väärin, lastensuojelun lakikirjan lukenut teini (joka valisti myös vertaisiaan heidän oikeuksistaan) laitettiin eristykseen jaellessaan lakikirjaa muillekkin ruokalassa. Hän oli vaaraksi vallitsevalle kontrollille. Priimustyttö joka raiskattiin ja jonka äiti haki tyttärelleen oma-aloitteisesti apua joutuivat sairaan mielivallan uhriksi. Tyttö jolla oli liikuntaharrastuksia vietiin karmeaan koulukotiin Muhokselle vaikka äiti asui Helsingissä.

Tositarinoita on. Kun ne edes liippaavat läheltä, niin usko tähän mielivaltaisuuteen kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mun mielestä sossut tekevät todellakin vääriä ratkaisuja, sellaisia joita on vaikea korjata myöhemmin. Eivätkä he koskaan pyydä anteeksi. Miksi nuoresta kasvaa viranomaisia pelkäävä? Miksi usko oikeudenmukaisuuteen tuhotaan jo nuorena?

Oma-aloitteisuus on väärin, lastensuojelun lakikirjan lukenut teini (joka valisti myös vertaisiaan heidän oikeuksistaan) laitettiin eristykseen jaellessaan lakikirjaa muillekkin ruokalassa. Hän oli vaaraksi vallitsevalle kontrollille. Priimustyttö joka raiskattiin ja jonka äiti haki tyttärelleen oma-aloitteisesti apua joutuivat sairaan mielivallan uhriksi. Tyttö jolla oli liikuntaharrastuksia vietiin karmeaan koulukotiin Muhokselle vaikka äiti asui Helsingissä.

Tositarinoita on. Kun ne edes liippaavat läheltä, niin usko tähän mielivaltaisuuteen kasvaa.

Muhokselle joutuu vain kaikkein vaikeimmat tapaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.

Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.

Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.

Ikävää, ettet päässyt perhehoitoon. Saattaa olla, että sijoituksestasi on sen verran aikaa, että huostaanotetut laitettiin lähinnä laitoksiin. Nykyään perhehoito on ensimmäinen vaihtoehto ja jos se ei toteudu, niin sitten vasta laitokseen.

Tietenkään perheisiin ei sijoiteta vaikeita ja hyvin hankalia nuoria, mutta sinun tapauksessasi se olisi ollut paras vaihtoehto.

Syntymäkotisi oli lapselle kelvoton paikka ja on ikävää, että jouduit sen takia sijoitetuksi, mutta yritä päästä irti katkeruudestasi. Sinua ei rajoitettu laitoksessa huvin vuoksi, vaan laitoksissa on tarkat säännöt ja vastuu nuorista.

Se, että kaikki saisivat tulla ja mennä mielensä mukaan ei ole millään mahdollista laitoshoidossa. On yhteiset ruokailuajat, nuoren on tehtävä läksyt ja ennen kaikkea oltava "turvassa".

Perhekodit voivat olla myös oikeasti ihan laitoksia. Omistaja asuu muualla, vaihtuvat työntekijät valvovat vuoroissa.

Tuollaisessa tapauksessa on kyse ammatillisesta perhekodista, ei yksityisestä sijaisperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan turhaa yleistystä. Huonoja paikkoja varmasti on, mutta kaikki laitokset eivät niitä ole.

Nuoret värittävät juttujaan omien mieltymystensä mukaan: ruoka on pahaa (= nuori on ruokarajoitteinen, eikä erilaisia ruokia haluta syödä), paikka on vankila, illalla "lukitaan" huoneisiin (= nuoresta on huolehdittava, eikä hän voi ja saa lähteä karkailemaan yön selkään), laitoshoitoon laittoon on syynsä(= nuoren mielestä hänet on sadistisesti suljettu laitokseen, vaikka voisi ihan hyvin olla kotona). Joo, ei voi olla kotona, jos koulunkäynti ei maistu, alkoholi ja huumeet kuuluvat elämään, nuori on aggressiivinen, eikä häneen saa kontaktia sen enempää vanhemmat, kuin muutkaan viranomaiset.

Nuoren omasta mielestä toki kaikki on perkeleestä laitoshoidossa, hänessä itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa. Tilanne on kuitenkin se, että alaikäinen ei voi päättää itse, että elänpä nyt hunningolla, vaan ovat vielä holhousiässä. Kyllä sekin aika vielä tulee, että saa vapaasti toteuttaa itseään.

Älä viitsi puhua paskaa.

-Nuori on kaikkiruokainen, mutta hyvä kokki.

-Nuori pääsi helposti karkuun laitoksesta.

-Kaikki ongelmat loppuivat siihen, kun pääsi eroon "kaveristaan". Laitoksessa ei päässyt, koska tämä poliisin tuttu "kaveri" sai vapaasti vierailla laitoksessa nuoren luona, nuoren huoltajan vastustuksesta huolimatta. Rikollista "kaveria" ei suljettu laitokseen, koska oli vähemmistöä ja sossujen erikoissuojelussa. Nyttemmin vankilat ovat tulleet hänelle tutuiksi, eli sossut epäonnistuivat myös hänen kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Se turva on vaan esitystä sossuille tai ties kelle. Lapseni karkasi yöllä laitoksesta. Kukaan laitoksesta ei lähtenyt hakemaan häntä. Ei heillä olisi ollut resurssejakaan, vain yksi hoitaja paikalla. Minä lähdin etsimään lastani ja tein ilmoituksen kadonneesta poliisille.

Usein mietin mitä tuolla tapahtuisi, jos yöllä tulisi tulipalo. Lapset lääkitty mömmöillä tajuttomiksi ja lukittu lukkojen taakse. Vain yksi aikuinen paikalla.

Jos lapsi todella haluaa, hän voi todella karata vaikka mistä. Olen itse nähnyt ja kuullut näitä, että on aiheutettu tahallaan palohälytys että saadaan ovet auki tai karattu ilman kenkiä pienestä vessan ikkunasta tai rikottu ikkuna jotta ollaan päästy ulos. Jos tahtoa on, niin löytyy keinotkin. Kaikkeen on mahdotonta varautua. Tuo on totta, että monesti on vain yksi yövuorossa, joskin monessa laitoksessa on monta osastoa, ja jokaisella osastolla oma yöhoitajansa. Mutta kuitenkin tämä tarkoittaa, ettei resurssit riitä etsimiseen. Se on kuitenkin laitoksen velvollisuus tehdä haku poliisille, ja sinun kannattaa tuosta valittaa, jos heiltä ei sitä tuossa tilanteessa tehty. Monesti tosin nuori rikkoo jotain karatessaan, joten tieto menee poliisille ihan jo senkin vuoksi saman tien kun asia havaitaan.

Olen nähnyt monien, todella vahvasti oireilevienkin lasten lääkityksiä, ja oikeastaan vain yksi, jolla oli tosi paha skitsofrenia oli niin voimakas lääkitys, että olisi pitänyt edes miettiä olisiko yöllä saanut yhden hoitajan voimin hereille jos olisi tullut esim. tulipalo. Moni noista lääkkeistä mitä nuorille määrätään tekee sen, että väsymys ja nukahtaminen tapahtuu nopeammin, mutta sen jälkeen uni on normaalia unta, josta kyllä herää ihan jo vaikka pissahätäänkin yöllä, palohälytyksestä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.

Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.

Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.

Ikävää, ettet päässyt perhehoitoon. Saattaa olla, että sijoituksestasi on sen verran aikaa, että huostaanotetut laitettiin lähinnä laitoksiin. Nykyään perhehoito on ensimmäinen vaihtoehto ja jos se ei toteudu, niin sitten vasta laitokseen.

Tietenkään perheisiin ei sijoiteta vaikeita ja hyvin hankalia nuoria, mutta sinun tapauksessasi se olisi ollut paras vaihtoehto.

Syntymäkotisi oli lapselle kelvoton paikka ja on ikävää, että jouduit sen takia sijoitetuksi, mutta yritä päästä irti katkeruudestasi. Sinua ei rajoitettu laitoksessa huvin vuoksi, vaan laitoksissa on tarkat säännöt ja vastuu nuorista.

Se, että kaikki saisivat tulla ja mennä mielensä mukaan ei ole millään mahdollista laitoshoidossa. On yhteiset ruokailuajat, nuoren on tehtävä läksyt ja ennen kaikkea oltava "turvassa".

Perhekodit voivat olla myös oikeasti ihan laitoksia. Omistaja asuu muualla, vaihtuvat työntekijät valvovat vuoroissa.

Tuollaisessa tapauksessa on kyse ammatillisesta perhekodista, ei yksityisestä sijaisperheestä.

Mutta miksi puhutaan perhekodista, kun ei ole perhettä eikä ole kotia, on vain laitos ja vankila?

Vierailija kirjoitti:

Olen ketjun alottaja.

Täällä ei joku tuntunut ymmärtävän asian pointtia.

Yritin kertoa lyhyesti: eristys selli on kenelle tajansa vangille ahdistava ja kamala kokemus. Sellainen mitä vältetään sen psyykkisen rankkuuden vuoksi. Ne, jotka ovat katsoneet ota rahat ja juokse ohjelmaa niin siinäkin jo parin päovän aikana ihmiset kertovat kuinka sellissä iskee paniikki ja se on jo parissa päivässä kokemus mitä ei enää koskaan halua kokea.

Kertomassani esimerkissä nuori sanoi eritys selliä ja vankilaoloja paremmaksi vaihtoehdoksi kuin palata lastensuojelulaitokseen

Eikö osalla kommentoijista lainkaan herää ihmetys miten laosia ja nuoria kohdellaan?

Ja tämä nuorihan tietenkin omien kokemuksiensa pohjalta osaa tehdä vertailun, eikä missään nimessä kyse ole liioitellusta kielikuvasta. Samoin kun teini sanoo mutsin olevan natsi, tarkoittaa hän tällä äitinsä olevan aatteiltaan kansallissosialisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se turva on vaan esitystä sossuille tai ties kelle. Lapseni karkasi yöllä laitoksesta. Kukaan laitoksesta ei lähtenyt hakemaan häntä. Ei heillä olisi ollut resurssejakaan, vain yksi hoitaja paikalla. Minä lähdin etsimään lastani ja tein ilmoituksen kadonneesta poliisille.

Usein mietin mitä tuolla tapahtuisi, jos yöllä tulisi tulipalo. Lapset lääkitty mömmöillä tajuttomiksi ja lukittu lukkojen taakse. Vain yksi aikuinen paikalla.

Jos lapsi todella haluaa, hän voi todella karata vaikka mistä. Olen itse nähnyt ja kuullut näitä, että on aiheutettu tahallaan palohälytys että saadaan ovet auki tai karattu ilman kenkiä pienestä vessan ikkunasta tai rikottu ikkuna jotta ollaan päästy ulos. Jos tahtoa on, niin löytyy keinotkin. Kaikkeen on mahdotonta varautua. Tuo on totta, että monesti on vain yksi yövuorossa, joskin monessa laitoksessa on monta osastoa, ja jokaisella osastolla oma yöhoitajansa. Mutta kuitenkin tämä tarkoittaa, ettei resurssit riitä etsimiseen. Se on kuitenkin laitoksen velvollisuus tehdä haku poliisille, ja sinun kannattaa tuosta valittaa, jos heiltä ei sitä tuossa tilanteessa tehty. Monesti tosin nuori rikkoo jotain karatessaan, joten tieto menee poliisille ihan jo senkin vuoksi saman tien kun asia havaitaan.

Olen nähnyt monien, todella vahvasti oireilevienkin lasten lääkityksiä, ja oikeastaan vain yksi, jolla oli tosi paha skitsofrenia oli niin voimakas lääkitys, että olisi pitänyt edes miettiä olisiko yöllä saanut yhden hoitajan voimin hereille jos olisi tullut esim. tulipalo. Moni noista lääkkeistä mitä nuorille määrätään tekee sen, että väsymys ja nukahtaminen tapahtuu nopeammin, mutta sen jälkeen uni on normaalia unta, josta kyllä herää ihan jo vaikka pissahätäänkin yöllä, palohälytyksestä puhumattakaan.

-Valitus tehty aviin. Ei mitään vaikutusta.

-No oma nuori ei suostunut lääkkeitä syömään. Ehkä olen turhaan empaattinen muiden lasten takia. Olen syönyt kerran eläessäni lääkärin määräämiä unilääkkeitä. Lopetin pian, koska olin tokkurassa yötäpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se turva on vaan esitystä sossuille tai ties kelle. Lapseni karkasi yöllä laitoksesta. Kukaan laitoksesta ei lähtenyt hakemaan häntä. Ei heillä olisi ollut resurssejakaan, vain yksi hoitaja paikalla. Minä lähdin etsimään lastani ja tein ilmoituksen kadonneesta poliisille.

Usein mietin mitä tuolla tapahtuisi, jos yöllä tulisi tulipalo. Lapset lääkitty mömmöillä tajuttomiksi ja lukittu lukkojen taakse. Vain yksi aikuinen paikalla.

Jos lapsi todella haluaa, hän voi todella karata vaikka mistä. Olen itse nähnyt ja kuullut näitä, että on aiheutettu tahallaan palohälytys että saadaan ovet auki tai karattu ilman kenkiä pienestä vessan ikkunasta tai rikottu ikkuna jotta ollaan päästy ulos. Jos tahtoa on, niin löytyy keinotkin. Kaikkeen on mahdotonta varautua. Tuo on totta, että monesti on vain yksi yövuorossa, joskin monessa laitoksessa on monta osastoa, ja jokaisella osastolla oma yöhoitajansa. Mutta kuitenkin tämä tarkoittaa, ettei resurssit riitä etsimiseen. Se on kuitenkin laitoksen velvollisuus tehdä haku poliisille, ja sinun kannattaa tuosta valittaa, jos heiltä ei sitä tuossa tilanteessa tehty. Monesti tosin nuori rikkoo jotain karatessaan, joten tieto menee poliisille ihan jo senkin vuoksi saman tien kun asia havaitaan.

Olen nähnyt monien, todella vahvasti oireilevienkin lasten lääkityksiä, ja oikeastaan vain yksi, jolla oli tosi paha skitsofrenia oli niin voimakas lääkitys, että olisi pitänyt edes miettiä olisiko yöllä saanut yhden hoitajan voimin hereille jos olisi tullut esim. tulipalo. Moni noista lääkkeistä mitä nuorille määrätään tekee sen, että väsymys ja nukahtaminen tapahtuu nopeammin, mutta sen jälkeen uni on normaalia unta, josta kyllä herää ihan jo vaikka pissahätäänkin yöllä, palohälytyksestä puhumattakaan.

Lisään vielä, että nykystandardeilla laitoksien ovien lukkojen täytyy toimia niin, että tulipalon sattuessa ne aukeavat automaattisesti. Ei ole mitään vanhoja munalukkoja ovissa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.

Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.

Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.

Näin ulkopuolisen silmin näen tekstistäsi seuraavaa:

-sinusta ei ole lapsena huolehdittu, joten olet joutunut ottamaan liian suurta vastuuta

-muutos  tavanomaisempiin sääntöihin ja huolenpitoon on tuntunut sinusta siksi ahdistavalta ja kuvittelet, että kaikki 10 vuotiaatkin kulkevat vapaammin

-kaikki eivät ole hoidettavissa, tuo kuvailemasi "psykopaatinalku" on ollut jo avun ulkopuolella. Vai keksitkö konkreettisia tapoja puuttua ongelmiin kun varoitukset ei toimi ja alaikäistä ei voi laittaa vankilaan?

Se mikä tilanteessasi olisi voitu tehdä toisin on se, että sinut olisi laitoksen sijaan sijoitettu perheeseen. Tähän laki nykyään ensijaisesti velvoittaa.  Näin sinulla olisi ollut turvallinen nuoruus ilman noita lastenkodin negatiivisia puolia. Mitä mieltä olet itse tästä ja muistatko oliko kohdallasi koskaan puhetta sijaisperheestä?

-Tiedän että minusta ei huolehdittu tarpeeksi lapsena. Toisaalta se opetti minua olemaan vastuullinen.

-Laitoksen säännöt ovat todella kaukana normaaleista rajoista. Olen kuullut tämän väitteen ennenkin ja minusta on todella käsittämätöntä verrata tavallisen perheen sääntöjä lastensuojelulaitokseen. Esim. aika moni 10-vuotias saa varmasti jäädä kavereilleen koulun jälkeen.

-Tuolle psykopaatinalulle olisi voitu tehdä jotain. On olemassa nuorisovankilamaisia laitoksia joihin hänen kaltaisensa yleensä lähetetään. Esim. minun laitosaikanani kaksi nuorta lähetettiin näihin erityislaitoksiin huonon käytöksen takia.

Olen kyllä tottunut tähän että minua ei kuunnella tai että minua vähätellään jos yritän puhua laitoksiin liittyvistä epäkohdista. Näistä asioista pitää kuitenkin puhua että voimme oikeasti rakentaa lastensuojelulaitoksia jotka oikeasti toimivat. Varsinkin nuoria tulisi kuunnella enemmän eikä vain olettaa heidän kaikkien olevan tyhmiä, vastuunkantoon kykenemättömiä nuorisorikollisia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä puhutteli ja sai miettiin missä jamassa meidän lastensuojelu on.
Työni kautta jouduin jälleen kuulemaan tällaista nuoren suusta.

Vangit kokevat äärimmäisen ahdistavaksi ja rajuksikin toimenpiteeksi eristyksen. Mutta jopa eristysosastolla olo on parempåi vaihtoehto kuin laitos. Surullista, ihan äärimmäisen surullista.

Ovatko nuoret olleet vankilassa? Toivottavasti. Muuten he eivät voi tietää, millaista vankilassa on.

Vankila on oikeasti kamala paikka. En usko ollenkaan siihen, että mikään lastensuojelulaitos olisi yhtään sen hirveämpi.

Olen itse asunut viisi vuotta lastenkodeissa ja hain nyt sosionomiksi opiskelemaan, että pääsisin töihin laitokseen. On niitä hyviäkin paikkoja, itsellä on isoksi osaksi vain hyviä kokemuksia. Ohjaajat olivat ihania ja sossu tosi jees.

N19

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa on se ongelma, ettei asiasta VOI keskustella neutraalisti. Ammattilaiset voivat kommentoida vain laveasti yleisellä tasolla, mikä on helppo ohittaa. Ja eniten keskustelussa äänessä ovat ne vanhemmat, joilta on otettu lapsi huostaan. Ja faktahan se on, että näistä vanhemmista todella pieni osa myöntää lastensuojelusta olevan mitään apua. Loppujen mielestä lapsi on alunpitäenkin viety väärin perustein kun esimerkiksi omaa päihteidenkäyttöä ei mielletä ongelmaksi. Tavallaan sen ymmärtää, koska omaan perheeseen kajoaminen on valtava asia ihmisen elämässä, oli siihen kuinka hyvät syyt tahansa.

Luonnollisesti näistä keskusteluista jää pois myös ne kaikki lapset ja nuoret, jotka palaavat kotiin kun huostaanoton perusteeksi havaitut ongelmat on saatu perheessä korjattua. Ja näitä lapsia ja nuoria on myös paljon. Monella esimerkiksi katkennut peruskoulu on sijoitusperuste, mutta sitten kun peruskoulun on saanut suoritettua, ei perustetta enää ole joten nuori palaa kotiin. Tai päihteitä käyttävä vanhempi saa elämänsä raiteilleen, ja lapsi alkaa ensin viettää pidempiä aikoja kotona, ja lopulta kotiutuu pysyvästi kun on tietyn aikaa seurattu, että kaikki on kunnossa.

Mitä taas lääkkeisiin tulee, niin laitokset eivät niitä määrää, vaan nuorisopsykiatria, joka on oma yksikkönsä. Laitoksissa harvoin on omaa hoitajaa ja lääkäriä, jolla olisi tähän mitään valtuuksia. Sairaanhoito ja lastensuojelu tekevät toki yhteistyötä, kun pakko on, mutta samaa laitosta ne eivät ole, eikä laitos johon nuori on sijoitettu määrää lääkkeitä (varsinkaan siksi, että nuori olisi helpompi hoitaa päivästä toiseen).

Toki myös huonosti hoidettuja ja johdettuja laitoksia on, ja esimerkiksi joissain laitoksissa tahdotaan pitää nuoria, vaikka nuori pitäisi ohjata intensiivisemmän avun pariin, koska se näyttää johdon papereissa pahalta, että nuori sijoitetaan laitoksesta toiseen laitokseen. Kotiin palauttaminen tai jälkihuoltoon siirtäminen sen sijaan näyttäisi hyvältä, joten siinä ei harata vastaan jos ei ole vakavaa aihetta. Mutta näitä huonoja paikkoja ei pidä yleistää, että jokainen paikka, jokainen työntekijä ja jokainen kokemus olisi sellainen. Ja etenkin nuoria kuunnellessa on syytä muistaa, että teinien draamassa on monesti "hieman" värikynää mukana.

Mä keskustelen. Multa ei ole otettu lasta huostaan, vaan hänet sijoitettiin kiireellisesti sossujen käskystä. En juo edes kaljaa. Päihdeongelmia ei ole. Lapsi oli tavallinen nuori, meni vaan koulussa änkyröimään opettajia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa on se ongelma, ettei asiasta VOI keskustella neutraalisti. Ammattilaiset voivat kommentoida vain laveasti yleisellä tasolla, mikä on helppo ohittaa. Ja eniten keskustelussa äänessä ovat ne vanhemmat, joilta on otettu lapsi huostaan. Ja faktahan se on, että näistä vanhemmista todella pieni osa myöntää lastensuojelusta olevan mitään apua. Loppujen mielestä lapsi on alunpitäenkin viety väärin perustein kun esimerkiksi omaa päihteidenkäyttöä ei mielletä ongelmaksi. Tavallaan sen ymmärtää, koska omaan perheeseen kajoaminen on valtava asia ihmisen elämässä, oli siihen kuinka hyvät syyt tahansa.

Luonnollisesti näistä keskusteluista jää pois myös ne kaikki lapset ja nuoret, jotka palaavat kotiin kun huostaanoton perusteeksi havaitut ongelmat on saatu perheessä korjattua. Ja näitä lapsia ja nuoria on myös paljon. Monella esimerkiksi katkennut peruskoulu on sijoitusperuste, mutta sitten kun peruskoulun on saanut suoritettua, ei perustetta enää ole joten nuori palaa kotiin. Tai päihteitä käyttävä vanhempi saa elämänsä raiteilleen, ja lapsi alkaa ensin viettää pidempiä aikoja kotona, ja lopulta kotiutuu pysyvästi kun on tietyn aikaa seurattu, että kaikki on kunnossa.

Mitä taas lääkkeisiin tulee, niin laitokset eivät niitä määrää, vaan nuorisopsykiatria, joka on oma yksikkönsä. Laitoksissa harvoin on omaa hoitajaa ja lääkäriä, jolla olisi tähän mitään valtuuksia. Sairaanhoito ja lastensuojelu tekevät toki yhteistyötä, kun pakko on, mutta samaa laitosta ne eivät ole, eikä laitos johon nuori on sijoitettu määrää lääkkeitä (varsinkaan siksi, että nuori olisi helpompi hoitaa päivästä toiseen).

Toki myös huonosti hoidettuja ja johdettuja laitoksia on, ja esimerkiksi joissain laitoksissa tahdotaan pitää nuoria, vaikka nuori pitäisi ohjata intensiivisemmän avun pariin, koska se näyttää johdon papereissa pahalta, että nuori sijoitetaan laitoksesta toiseen laitokseen. Kotiin palauttaminen tai jälkihuoltoon siirtäminen sen sijaan näyttäisi hyvältä, joten siinä ei harata vastaan jos ei ole vakavaa aihetta. Mutta näitä huonoja paikkoja ei pidä yleistää, että jokainen paikka, jokainen työntekijä ja jokainen kokemus olisi sellainen. Ja etenkin nuoria kuunnellessa on syytä muistaa, että teinien draamassa on monesti "hieman" värikynää mukana.

Mä keskustelen. Multa ei ole otettu lasta huostaan, vaan hänet sijoitettiin kiireellisesti sossujen käskystä. En juo edes kaljaa. Päihdeongelmia ei ole. Lapsi oli tavallinen nuori, meni vaan koulussa änkyröimään opettajia vastaan.

Ja lapsi palasi kotiin, kun otin yhteyttä poliisiin ja sosiaaliasiamieheen. Laitoksen johtaja katkaisi välinsä minuun, koska olin kuulemma yhteistyökyvytön ihminen, kun olin valittanut hänestä aviin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse asunut viisi vuotta lastenkodeissa ja hain nyt sosionomiksi opiskelemaan, että pääsisin töihin laitokseen. On niitä hyviäkin paikkoja, itsellä on isoksi osaksi vain hyviä kokemuksia. Ohjaajat olivat ihania ja sossu tosi jees.

N19

Mä uskon myös siihen että laitos on paremmin kontrolloitu kuin sijaisperheet. Hyväksikäytöt ja pahoinpitelyt tulevat ilmi helpommin kun on muitakin silmäpareja. Silti kaikki riippuu laitoksen johtavista ohjaajista ja työntekijöistä. On hyviä paikkoja ja pahoja paikkoja. Hyviin paikkohin hakeutuu töihin hyviä ihmisiä. Oulunkylä on parempi kuin Malmi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisenä laitosnuorena kaikista nöyryyttävintä oli täydellinen itsemäärämisoikeuden riisto, yksilöllisyyden menetys ja naurettavan tiukat säännöt. Tähän vielä lisäksi täysin tuntemattomat ja joskus täysin pätemättömät työntekijät jotka suhtautuvat sinuun halveksivasti ja vähättelevästi.

Minä en edes ollut mikään huligaani tai nuorisorikollinen vaan ihan kiltti kympintyttö. Vanhempani olivat alkoholisteja ja mt-ongelmaisia joilla oli elämänhallinta täysin hukassa. Olin oppinut pitämään huolta itsestäni jo pienestä pitäen. Hoidin asiani aina huolella ja olin tunnollinen koululainen. Sitten minut huostaanotettiin. Tuntui niin nöyryyttävältä että minuun suhtauduttiin kuin pikkulapseen joka ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä itse. Lukiossakaan en saanut jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa kahville mikä oli ihan käsittämätöntä. Olen vieläkin todella katkera ja vihainen että jäin niin paljosta paitsi nuorena, kaikista ihan tavallisista nuorten jutuista, ja jouduin viettämään todella eristäytynyttä sosiaalista elämää. 10-vuotiallakin oli vapaammat rajat ja kotiintuloajat. Moni entisistä laitoksen asukkaista käytännössä sekosi kun he pääsivät pois koska yhtäkkiä heillä olikin lähes rajaton vapaus kun he olivat tottuneet siihen että leipäkään ei saa leikata itse.

Sitten oli niitä nuoria jotka saivat p*rseillä mielensä mukaan vaikka painotettiin että "kaikilla on samat säännöt". Muistan yhden pojan joka varasti muilta, tuhosi toisten omaisuutta, kiusasi ja ahdisteli tyttöjä seksuaalisesti ja kaikkea tätä katsottiin läpi sormien. Hän sai kyllä varoituksia mutta käytännössä näihin ongelmiin ei puututtu. Siihenkin piti vaan tottua että asuu saman katon alla nuoren psykopaatinalun kanssa.

Näin ulkopuolisen silmin näen tekstistäsi seuraavaa:

-sinusta ei ole lapsena huolehdittu, joten olet joutunut ottamaan liian suurta vastuuta

-muutos  tavanomaisempiin sääntöihin ja huolenpitoon on tuntunut sinusta siksi ahdistavalta ja kuvittelet, että kaikki 10 vuotiaatkin kulkevat vapaammin

-kaikki eivät ole hoidettavissa, tuo kuvailemasi "psykopaatinalku" on ollut jo avun ulkopuolella. Vai keksitkö konkreettisia tapoja puuttua ongelmiin kun varoitukset ei toimi ja alaikäistä ei voi laittaa vankilaan?

Se mikä tilanteessasi olisi voitu tehdä toisin on se, että sinut olisi laitoksen sijaan sijoitettu perheeseen. Tähän laki nykyään ensijaisesti velvoittaa.  Näin sinulla olisi ollut turvallinen nuoruus ilman noita lastenkodin negatiivisia puolia. Mitä mieltä olet itse tästä ja muistatko oliko kohdallasi koskaan puhetta sijaisperheestä?

-Tiedän että minusta ei huolehdittu tarpeeksi lapsena. Toisaalta se opetti minua olemaan vastuullinen.

-Laitoksen säännöt ovat todella kaukana normaaleista rajoista. Olen kuullut tämän väitteen ennenkin ja minusta on todella käsittämätöntä verrata tavallisen perheen sääntöjä lastensuojelulaitokseen. Esim. aika moni 10-vuotias saa varmasti jäädä kavereilleen koulun jälkeen.

-Tuolle psykopaatinalulle olisi voitu tehdä jotain. On olemassa nuorisovankilamaisia laitoksia joihin hänen kaltaisensa yleensä lähetetään. Esim. minun laitosaikanani kaksi nuorta lähetettiin näihin erityislaitoksiin huonon käytöksen takia.

Olen kyllä tottunut tähän että minua ei kuunnella tai että minua vähätellään jos yritän puhua laitoksiin liittyvistä epäkohdista. Näistä asioista pitää kuitenkin puhua että voimme oikeasti rakentaa lastensuojelulaitoksia jotka oikeasti toimivat. Varsinkin nuoria tulisi kuunnella enemmän eikä vain olettaa heidän kaikkien olevan tyhmiä, vastuunkantoon kykenemättömiä nuorisorikollisia.

Ei mun 10- tai 17- vuotias saa jäädä kaverilleen koulun jälkeen. He tulevat ensin kotiin, tekevät läksyt ja syövät ruuan (tai välipalan, riippuen paljonko kello on). Jos ei ole harrastusilta voivat vasta sen jälkeen mennä kavereilleen.  Lapseni kysyvät aina luvan ennen menemistä, jotta tiedän missä he ovat.

Mitäs muita sääntöjä luulet kohtuuttomiksi laitossäännöiksi? Ja tietenkin laitossäännöillä on eroa kotisääntöihin, niinhän on eroja jokaisen kodinkin säännöissä toisiinsa verrattuna. Minä todellakin nyt kuuntelen sinua, enkä vähättele mielipidettäsi, olen vain eri mieltä kanssasi siitä mikä on normaali sääntö 10-vuotiaalle.