Syntyvyyden laskusta: miksi ylipäätään kukaan hankkii enää lapsia?
Palstalla ihmetellään usein, miksi nuoret aikuiset eivät hanki enää lapsia, vaikka kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin. Minä taas ihmettelen, miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon.
On luonnollista haluta enemmän myönteisiä asioita kuten vapautta, mielihyvää, olemisen helppoutta, elämän merkityksellisyyttä, mielenrauhaa ja syvällistä tyytyväisyyttä kuin lapsiperhe-elämän rankkuutta, luopumista, epämukavuutta, rajoittavuutta, harmeja ja kärsimystä. Pikemminkin pitäisi kysyä, miksi joku valitsee vielä lapsiperheen elämäntavan.
Onko joku muu miettinyt tätä näkökulmaa?
Kommentit (76)
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."
Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Aika moni on varmasti miettinyt. Mutta katsos kun kaikki ihmiset eivät nauti samoista asioista. Kyllä minäkin ihmettelen, miksi joku haluaa hankkia hevosia, mutta ymmärrän silti, että joku muu nyt sattuu pitämään eläimistä enemmän kuin "vapaudesta" ja "elämän helppoudesta". Joskus yksinkertaisimmat asiat ovat ilmeisesti vaikeimpia ymmärtää. Oletko kenties yksi näistä ideologisesti työttömistä? He varmasti juuri arvostavat noita asioita, joita ylempänä luettelit.
Ulkoapäin ohjautuvat, konservatiiviset ja poikkeuksellisen hoivaavat ihmiset haluavat edelleen lapsia. Kukaan ei myönnä tehneensä lapsia, "koska niitä kuuluu tehdä", mutta noin moni silti asian sisimmässään kokee. Lapset ovat "luonnollinen osa elämää", eikä lisääntymistä koeta välttämättä edes valinnaksi.
Mitäs se sulle ap kuuluu jos muut hankkivat lapsia?
Ole sinä ihan vapaasti lapseton, mutta anna muiden tehdä omat valintansa.
Lapset tuo mulle elämäni sisällön ikävä kyllä. Olisin luultavasti hukassa vailla elämän tarkoitusta ilman heitä. Koen elämän tarkoituksekseni kasvattaa lapset tähän maailmaan. Rakastan lapsiaenemmän kuin aikuisia. Kaikkien lapsia, en pelkästään omia.
Sun tavallasi koko yhteiskunta romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Robotit meidät kaikki hoitavat, eikä mitään vanhainkoteja tule olemaan sen enempää kuin nykyisin on vaivaistaloja. Nyt puhutaan kuitenkin asioista, jotka tapahtuvat puolen vuosisadan kuluttua. Moni asia ehtii siinä ajassa muuttua, ja työväestön määrän ja hyvinvoinnin yhteys on eräs niistä. Tulevaisuudessa ihmiset eivät enää tuota elintasoa ja hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoapäin ohjautuvat, konservatiiviset ja poikkeuksellisen hoivaavat ihmiset haluavat edelleen lapsia. Kukaan ei myönnä tehneensä lapsia, "koska niitä kuuluu tehdä", mutta noin moni silti asian sisimmässään kokee. Lapset ovat "luonnollinen osa elämää", eikä lisääntymistä koeta välttämättä edes valinnaksi.
On todella outoa, jos perheellinen ei myönnä, että lapsettomana olisi helpompaa. Se on valheellista. Ihmisiä myös aivopestään hankkimaan lapsia, ja sekin tulisi perheellisten myöntää. Heidän tulisi myös myöntää, että elämä ilman lapsia on täysin yhtä palkitsevaa ellei jopa palkitsevampaa kuin lasten kanssa. Lisäksi heidän tulisi myöntää, että vaihtaisivat lapsettomien kanssa paikkoja milloin vain.
Sen sijaan perheelliset teeskentelevät, että perheellisyys on ainoa oikea tapa.
Tuossa aloitusviestissä se syy oikeastaan kiteytyy aika hyvin - nykyaikana kaikesta pitää saada mahdollisimman välitön tyydytys tai hyöty. Perheen perustaminen ja lasten hankkiminen taas on pitkä ja raskas prosessi, mutta se tuo elämään pidemmällä aikavälillä mittaamattoman arvokasta sisältöä.
Tuota AP:n kuvailemaa ajattelutapaa voisi rinnastaa siihen, että joku miettii, miksi harrastaa liikuntaa tai tähdätä vaikka maratonille, kun voi sen sijaan maata sohvalla ja syödä karkkia joka päivä. Kyseessä on siis pidemmän aikavälin onnellisuus ja mielenterveys vs. nopeammin saatava tyydytys ja rikkonaisempi elämä.
Huomaa vielä, että perheenkin voi perustaa huonolla tavalla (ikään kuin syöden sitä karkkia ja maaten sohvalla) hankkimalla lapsen/lapsia ihan vääränlaisen tyypin kanssa ja ennen kuin osaa pitää huolta itsestään ja taloudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Robotit meidät kaikki hoitavat, eikä mitään vanhainkoteja tule olemaan sen enempää kuin nykyisin on vaivaistaloja. Nyt puhutaan kuitenkin asioista, jotka tapahtuvat puolen vuosisadan kuluttua. Moni asia ehtii siinä ajassa muuttua, ja työväestön määrän ja hyvinvoinnin yhteys on eräs niistä. Tulevaisuudessa ihmiset eivät enää tuota elintasoa ja hyvinvointia.
Jos haluat näin uskoa niin siitä vaan. Toivottavasti et sitten vanhana ruikuta ja pillitä kun kukaan ei ole hoitamassa vaan lämmöllä muistelet ajatuksiasi niistä roboteista
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuo mulle elämäni sisällön ikävä kyllä. Olisin luultavasti hukassa vailla elämän tarkoitusta ilman heitä. Koen elämän tarkoituksekseni kasvattaa lapset tähän maailmaan. Rakastan lapsiaenemmän kuin aikuisia. Kaikkien lapsia, en pelkästään omia.
Miten tyhjä voi elämä olla, jos lapset tuovat elämään sisällön? Missä työ, missä harrastukset, missä haasteet? On hirvittävää ajatella, että ei ole toisin sanoen mitään annettavaa lapsille, koska elämä on ollut täysin tyhjä ilman heitä. Se on vastuutonta.
Jos helppoutta haluaa, pitää vain maata sohvalla ja syödä piparkakkuja. Vessassa ja lähikaupassa on välillä pakko käydä. Kyllä toimeentulotuki sellaiseen elämäntapaan riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuo mulle elämäni sisällön ikävä kyllä. Olisin luultavasti hukassa vailla elämän tarkoitusta ilman heitä. Koen elämän tarkoituksekseni kasvattaa lapset tähän maailmaan. Rakastan lapsiaenemmän kuin aikuisia. Kaikkien lapsia, en pelkästään omia.
Miten tyhjä voi elämä olla, jos lapset tuovat elämään sisällön? Missä työ, missä harrastukset, missä haasteet? On hirvittävää ajatella, että ei ole toisin sanoen mitään annettavaa lapsille, koska elämä on ollut täysin tyhjä ilman heitä. Se on vastuutonta.
Vaihdapa viestiisi "lapset, lapsille" sanan kohdalle "työ" ja mieti, miltä kuulostaa. Onko silloin ok?
Miksi kaikki kitisevät että yhteiskunta romahtaa ym paskaa. Ulkomailta tänne änkeää koko ajan väkeä ja toisekseen se on kärpäsen paska jos joku suomi kuihtuu pois. Ja mielestäni on vain hyvä että koko ajan vähemmän lisäännytään ja kuollaan pois,ollaan tuhottu niin monien tuhansien eläin ja kasvilajien elinympäristö.
Joskus olen miettinyt tätä elämän menoa ja kuinka maailma muuttuu ja kuinka täällä elämme.
Olen itse vakavamielinen ihminen joten en masennu synkistä tai realistisista asioista kovinkaan helposti niinkuin joku toinen ehkä voisi.
Mutta pohdinnoissani olen esittänyt usein kysymyksen että olisiko se kuitenkaan niin väärin tai paha-asia jos ihmiskunta loppuisi tai siis tuhoutuisi?sillä sen jälkeen kun ympäristöään tuhoava populaatio katoaisi voisi tilalle myöhemmin tulla jokin uusi elämänmuoto..
Peukut lapsettomillekkin ihmisille sillä onhan kuitenkin epäitsekkäin teko elämää kohtaan kuolla jättämättä itsestään mitään historiaan.
On elämää ilman ihmisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoapäin ohjautuvat, konservatiiviset ja poikkeuksellisen hoivaavat ihmiset haluavat edelleen lapsia. Kukaan ei myönnä tehneensä lapsia, "koska niitä kuuluu tehdä", mutta noin moni silti asian sisimmässään kokee. Lapset ovat "luonnollinen osa elämää", eikä lisääntymistä koeta välttämättä edes valinnaksi.
On todella outoa, jos perheellinen ei myönnä, että lapsettomana olisi helpompaa. Se on valheellista. Ihmisiä myös aivopestään hankkimaan lapsia, ja sekin tulisi perheellisten myöntää. Heidän tulisi myös myöntää, että elämä ilman lapsia on täysin yhtä palkitsevaa ellei jopa palkitsevampaa kuin lasten kanssa. Lisäksi heidän tulisi myöntää, että vaihtaisivat lapsettomien kanssa paikkoja milloin vain.
Sen sijaan perheelliset teeskentelevät, että perheellisyys on ainoa oikea tapa.
Kyllä minulla on paljon helpompaa kuin lapsettomilla ystävilläni. Lapset auttavat joka asiassa, koska itse en esim. enää kykene ajamaan autoa.
Rahalla tietysti saa taksin ja muut palvelut. Mutta ei kaikilla ikääntyvillä sitä rahaa ole.
Lapset ovat pienen hetken niin tarvitsevia, että se elämä on tietysti rankempaa ja vaivalloisempaa kuin lapsettomalla. Kuitenkin keskustelut kulminoituvat juuri tähän vaippavaiheeseen.
Tuovat lapset silloinkin roppakaupalla iloa vaivan vastineeksi, mutta myöhemmin vain iloa, jos kaikki on mennyt hyvin.
Aina ei tietysti mene, on päihdeongelmaisia lapsia jne. , jotka varjostavat elämää hamaan hautaa asti.
Mutta en näe elämää muutenkaan vain helppouden tavoitteluna. Onko se elämä arvokkain, joka on mahdollismman helppoa? Viereas ajatus minulle.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aloitusviestissä se syy oikeastaan kiteytyy aika hyvin - nykyaikana kaikesta pitää saada mahdollisimman välitön tyydytys tai hyöty. Perheen perustaminen ja lasten hankkiminen taas on pitkä ja raskas prosessi, mutta se tuo elämään pidemmällä aikavälillä mittaamattoman arvokasta sisältöä.
Tuota AP:n kuvailemaa ajattelutapaa voisi rinnastaa siihen, että joku miettii, miksi harrastaa liikuntaa tai tähdätä vaikka maratonille, kun voi sen sijaan maata sohvalla ja syödä karkkia joka päivä. Kyseessä on siis pidemmän aikavälin onnellisuus ja mielenterveys vs. nopeammin saatava tyydytys ja rikkonaisempi elämä.
Huomaa vielä, että perheenkin voi perustaa huonolla tavalla (ikään kuin syöden sitä karkkia ja maaten sohvalla) hankkimalla lapsen/lapsia ihan vääränlaisen tyypin kanssa ja ennen kuin osaa pitää huolta itsestään ja taloudestaan.
Ihan samalla lailla lapsettomana voi kokea "mittaamattoman arvokasta sisältöä" ja vieläpä noita kaikkia lapsiperhe-elämän huonoja puolia. En tiedä, mistä keksit puheesi välittömästä tyydytyksestä, kun aloituksessa nimenomaan mainittiin elämän merkityksellisyys ja syvällinen tyytyväisyys.
Minä haluan elämääni pitkän aikavälin onnellisuutta, ja juuri siksi en lapsia hanki. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aloitusviestissä se syy oikeastaan kiteytyy aika hyvin - nykyaikana kaikesta pitää saada mahdollisimman välitön tyydytys tai hyöty. Perheen perustaminen ja lasten hankkiminen taas on pitkä ja raskas prosessi, mutta se tuo elämään pidemmällä aikavälillä mittaamattoman arvokasta sisältöä.
Tuota AP:n kuvailemaa ajattelutapaa voisi rinnastaa siihen, että joku miettii, miksi harrastaa liikuntaa tai tähdätä vaikka maratonille, kun voi sen sijaan maata sohvalla ja syödä karkkia joka päivä. Kyseessä on siis pidemmän aikavälin onnellisuus ja mielenterveys vs. nopeammin saatava tyydytys ja rikkonaisempi elämä.
Huomaa vielä, että perheenkin voi perustaa huonolla tavalla (ikään kuin syöden sitä karkkia ja maaten sohvalla) hankkimalla lapsen/lapsia ihan vääränlaisen tyypin kanssa ja ennen kuin osaa pitää huolta itsestään ja taloudestaan.
Ihan samalla lailla lapsettomana voi kokea "mittaamattoman arvokasta sisältöä" ja vieläpä noita kaikkia lapsiperhe-elämän huonoja puolia. En tiedä, mistä keksit puheesi välittömästä tyydytyksestä, kun aloituksessa nimenomaan mainittiin elämän merkityksellisyys ja syvällinen tyytyväisyys.
Minä haluan elämääni pitkän aikavälin onnellisuutta, ja juuri siksi en lapsia hanki. :)
Siis huonoja puolia välttäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Robotit meidät kaikki hoitavat, eikä mitään vanhainkoteja tule olemaan sen enempää kuin nykyisin on vaivaistaloja. Nyt puhutaan kuitenkin asioista, jotka tapahtuvat puolen vuosisadan kuluttua. Moni asia ehtii siinä ajassa muuttua, ja työväestön määrän ja hyvinvoinnin yhteys on eräs niistä. Tulevaisuudessa ihmiset eivät enää tuota elintasoa ja hyvinvointia.
Ja sitten ihmiskunta kuolee sukupuuttoon ja täällä hallitsee vain robotit?
En itsekään ymmärrä mutta joku biologinen syy sille on. Miehet katsoo pornoa koska biologisesti heidän kuuluisi olla siittämässä uusia naisia, eikä olla yhden kanssa koko ikää.