Syntyvyyden laskusta: miksi ylipäätään kukaan hankkii enää lapsia?
Palstalla ihmetellään usein, miksi nuoret aikuiset eivät hanki enää lapsia, vaikka kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin. Minä taas ihmettelen, miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon.
On luonnollista haluta enemmän myönteisiä asioita kuten vapautta, mielihyvää, olemisen helppoutta, elämän merkityksellisyyttä, mielenrauhaa ja syvällistä tyytyväisyyttä kuin lapsiperhe-elämän rankkuutta, luopumista, epämukavuutta, rajoittavuutta, harmeja ja kärsimystä. Pikemminkin pitäisi kysyä, miksi joku valitsee vielä lapsiperheen elämäntavan.
Onko joku muu miettinyt tätä näkökulmaa?
Kommentit (76)
Lapsettomia haukutaan yleisesti itsekkäiksi.
Entäs tämä, altruismia tämmönen on?
Entinen tuttu oli yksinäinen ja huonossa suhteessa. Hän kuitenkin jätti pillerit ottamatta, koska kello kilkatti.
Kauhistunut mies halusi jättää hänet, kun raskaudesta kuuli. Ei hän ollut lasta halunnut, oli ollut puhetta erota!
Siinä vaiheessa tää tuttu itki mulle tilannetta puhelimessa "Mä haluun tän lapsen, mulla ei oo muuten ketään ihmistä mua varten. Yhyy."
Herrasväki muutti sitten yhteen asumaan. Erkkikin näki, että lempeä ja keskinäistä kiintymystä riittää kuin Saharassa jäävuoria.
Miksi lapsettomat kärttää täällä aina että muiden pitäisi myöntää olevansa jotenkin väärässä? Miksei riitä se toteamus että toiset nauttii perhe-elämästä toiset ei ja molemmat on ok. Minusta tämän pitäisi terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle riittää joka on AIDOSTI tyytyväinen omaan valintaansa. Tälläinen ei vaadi vahvistuksia valinnalleen lyttäämällä muita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia haukutaan yleisesti itsekkäiksi.
Entäs tämä, altruismia tämmönen on?Entinen tuttu oli yksinäinen ja huonossa suhteessa. Hän kuitenkin jätti pillerit ottamatta, koska kello kilkatti.
Kauhistunut mies halusi jättää hänet, kun raskaudesta kuuli. Ei hän ollut lasta halunnut, oli ollut puhetta erota!Siinä vaiheessa tää tuttu itki mulle tilannetta puhelimessa "Mä haluun tän lapsen, mulla ei oo muuten ketään ihmistä mua varten. Yhyy."
Herrasväki muutti sitten yhteen asumaan. Erkkikin näki, että lempeä ja keskinäistä kiintymystä riittää kuin Saharassa jäävuoria.
Ja tämän takia sitten kaikki joilla on lapsia ovat itsekkäitä ja kaikki lapsettomat pyhimyksiä? Vai miten tämä nyt liittyy mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomat kärttää täällä aina että muiden pitäisi myöntää olevansa jotenkin väärässä? Miksei riitä se toteamus että toiset nauttii perhe-elämästä toiset ei ja molemmat on ok. Minusta tämän pitäisi terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle riittää joka on AIDOSTI tyytyväinen omaan valintaansa. Tälläinen ei vaadi vahvistuksia valinnalleen lyttäämällä muita.
No ei tietenkään, katsos kun minä olen jotain mieltä jostain, niin pitäähän kaikkien muidenkin olla täsmälleen samaa mieltä asiasta. Kun minä nautin jostain, niin sinun pitää myös nauttia vain ja ainoastaan siitä samasta asiasta. Et saa nauttia mistää sellaisesta, josta minä en nauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla ihmetellään usein, miksi nuoret aikuiset eivät hanki enää lapsia, vaikka kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin. Minä taas ihmettelen, miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon.
On luonnollista haluta enemmän myönteisiä asioita kuten vapautta, mielihyvää, olemisen helppoutta, elämän merkityksellisyyttä, mielenrauhaa ja syvällistä tyytyväisyyttä kuin lapsiperhe-elämän rankkuutta, luopumista, epämukavuutta, rajoittavuutta, harmeja ja kärsimystä. Pikemminkin pitäisi kysyä, miksi joku valitsee vielä lapsiperheen elämäntavan.
Onko joku muu miettinyt tätä näkökulmaa?
Vapaus ja helppous on toki pahuksen kivoja asioita. MUTTA mulla on viisi lasta, syystä että
1) En olis kokenut olevani täysi nainen sitä ilman. Mun naiseus on biologiaa ja haluan käyttää ruumistani siihen mihin se on tarkoitettu. Olen todella ylpeä synnytys- ja imetyskyvystäni.
2) Haluan, että maailmassa on MUN IHMISIÄ. En osaisi luottaa kehenkään vieraaseen. En edes suomalaiseen, saati ulkomaalaiseen. Ei semmosilla ole mitään intressiä välittää mun hyvinvoinnistani. Ainoastaan mun geneettisillä jälkeläisillä, jotka mä olen itse kasvattanut. Siksi olen panostanut siihen, vaikka se onkin välillä pahuksen raskasta ja paskamaista.
3) Nyt, kun lapset alkavat olla aikuisia, voin todeta että se hetki kun oma aika oli kortilla ja oli rankkaa ja hankalaa, oli pahuksen pieni aika. Suurimman osan elämääni oon kuitenkin saanut olla just niin vapaa kuin ihminen täällä ylipäänsä nyt pystyy olemaan.
No, loppujen lopuksi viisi kappaletta ihmisiä vs loput 7 miljardia ei ole mikään turva yhtään millekään. Luulen että joku muu syy lasten hankintaan on.
En oikein ymmärtänyt kommenttiasi. Tai sitten sinä et ymmärtänyt minun. En tarkoittanut mitään sotaa minä ja lapseni vs. koko muu maailma. Vaan sitä, että mitään sen vahvempaa sidettä ei voi olla kuin äidin ja lapsen suhde. Muut ovat vain muukalaisia, jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita sinusta, eivät jaa samaa ajatus- ja arvomaailmaa eivätkä ole valmiita tekemään puolestasi yhtään mitään ilman jotain palkkiota. Koskee nykypäivänä myös puolisoa.
No, ainakin poika jonka vahvin side on äitiin, ei menesty parisuhteessa. Ei anopin kanssa kukaan nainen jää kilpailemaan.
Sun puheessa on just se henki, mikä nostaa ihokarvani pystyyn: äiti puhuu lapsistaan kuin ne olisivat hänen omaisuuttaan.
Käytös on sen mukaista.
Tämmönen äiti väijyy ja häärää seuraavan polven elämässä kuin myrkkyhämähäkki. Mikäli lapset ylipäänsä pariutuvat, luvassa on ongelmia.
Ylpeä imettämisestä, voi köysi!!😂
Mä olen ylpeä, osaan pissata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Robotit meidät kaikki hoitavat, eikä mitään vanhainkoteja tule olemaan sen enempää kuin nykyisin on vaivaistaloja. Nyt puhutaan kuitenkin asioista, jotka tapahtuvat puolen vuosisadan kuluttua. Moni asia ehtii siinä ajassa muuttua, ja työväestön määrän ja hyvinvoinnin yhteys on eräs niistä. Tulevaisuudessa ihmiset eivät enää tuota elintasoa ja hyvinvointia.
Jos haluat näin uskoa niin siitä vaan. Toivottavasti et sitten vanhana ruikuta ja pillitä kun kukaan ei ole hoitamassa vaan lämmöllä muistelet ajatuksiasi niistä roboteista
Teknologisen kehityksen vauhti on ollut huikean nopeaa, eikä ole mitään syytä sille, miksi se ei samanlaisena voisi jatkua. Esimerkiksi 15-20 vuotta sitten ei vaikkapa älypuhelimista osattu vielä edes uneksia ja nykyisin ne ovat täysin arkipäivää lähes jokaisen ihmisen omistuksessa.
Ihmetyttää nämä ihmiset, jotka luulevat, että maailma polkee koko ajan vain paikallaan, eivätkä osaa katsoa maailman muuttumista eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Minkälaista elämää ovat sinun tuntemasi seitsenkymppiset eläneet, jos ovat jo 70-vuotiaana olleet tuollaisessa kunnossa? Onko vedetty koko elämä viinaa ja tupakkaa, syöty epäterveellisesti ja jätetty liikunta kokonaan pois? Minun tuntemistani seitsenkymppisistä yksikään ja suurin osa kasikymppisistäkään ei ole tuollaisessa mainitsemassasi kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Robotit meidät kaikki hoitavat, eikä mitään vanhainkoteja tule olemaan sen enempää kuin nykyisin on vaivaistaloja. Nyt puhutaan kuitenkin asioista, jotka tapahtuvat puolen vuosisadan kuluttua. Moni asia ehtii siinä ajassa muuttua, ja työväestön määrän ja hyvinvoinnin yhteys on eräs niistä. Tulevaisuudessa ihmiset eivät enää tuota elintasoa ja hyvinvointia.
Jos haluat näin uskoa niin siitä vaan. Toivottavasti et sitten vanhana ruikuta ja pillitä kun kukaan ei ole hoitamassa vaan lämmöllä muistelet ajatuksiasi niistä roboteista
Teknologisen kehityksen vauhti on ollut huikean nopeaa, eikä ole mitään syytä sille, miksi se ei samanlaisena voisi jatkua. Esimerkiksi 15-20 vuotta sitten ei vaikkapa älypuhelimista osattu vielä edes uneksia ja nykyisin ne ovat täysin arkipäivää lähes jokaisen ihmisen omistuksessa.
Ihmetyttää nämä ihmiset, jotka luulevat, että maailma polkee koko ajan vain paikallaan, eivätkä osaa katsoa maailman muuttumista eteenpäin.
Sinäkö siis vilpittömästi uskot ettet kaipaa vanhana ihmiskontakteja vaan sinulle riittää että robotti hoitaa?
Vai miten sinun kommenttisi pitää ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuo mulle elämäni sisällön ikävä kyllä. Olisin luultavasti hukassa vailla elämän tarkoitusta ilman heitä. Koen elämän tarkoituksekseni kasvattaa lapset tähän maailmaan. Rakastan lapsiaenemmän kuin aikuisia. Kaikkien lapsia, en pelkästään omia.
Miten tyhjä voi elämä olla, jos lapset tuovat elämään sisällön? Missä työ, missä harrastukset, missä haasteet? On hirvittävää ajatella, että ei ole toisin sanoen mitään annettavaa lapsille, koska elämä on ollut täysin tyhjä ilman heitä. Se on vastuutonta.
Vaihdapa viestiisi "lapset, lapsille" sanan kohdalle "työ" ja mieti, miltä kuulostaa. Onko silloin ok?
Ehdottomasti. Työ on todella mielekäs elämän sisältö, ja sen rinnalla on aina myös muuta elämänsisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Robotit meidät kaikki hoitavat, eikä mitään vanhainkoteja tule olemaan sen enempää kuin nykyisin on vaivaistaloja. Nyt puhutaan kuitenkin asioista, jotka tapahtuvat puolen vuosisadan kuluttua. Moni asia ehtii siinä ajassa muuttua, ja työväestön määrän ja hyvinvoinnin yhteys on eräs niistä. Tulevaisuudessa ihmiset eivät enää tuota elintasoa ja hyvinvointia.
Jos haluat näin uskoa niin siitä vaan. Toivottavasti et sitten vanhana ruikuta ja pillitä kun kukaan ei ole hoitamassa vaan lämmöllä muistelet ajatuksiasi niistä roboteista
Teknologisen kehityksen vauhti on ollut huikean nopeaa, eikä ole mitään syytä sille, miksi se ei samanlaisena voisi jatkua. Esimerkiksi 15-20 vuotta sitten ei vaikkapa älypuhelimista osattu vielä edes uneksia ja nykyisin ne ovat täysin arkipäivää lähes jokaisen ihmisen omistuksessa.
Ihmetyttää nämä ihmiset, jotka luulevat, että maailma polkee koko ajan vain paikallaan, eivätkä osaa katsoa maailman muuttumista eteenpäin.
Sinäkö siis vilpittömästi uskot ettet kaipaa vanhana ihmiskontakteja vaan sinulle riittää että robotti hoitaa?
Vai miten sinun kommenttisi pitää ymmärtää?
Enköhän minä saa niitä ihmiskontakteja omiin sosiaalisiin tarpeisiini ihan tarpeeksi toisista ihmisistä silloin. Katsos kun ihminen voi saada niitä ihmiskontakteja vanhalla iällä aika paljon muualtakin, kuin pelkästään omien lastensa suunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Olepa ihan rauhassa. Mitään takeita ei ensinnäkään ole, että lapsistasi tulisi yhteiskunnan nettoveronmaksajia. Jokatapauksessa ensimmäiset 25 vuotta ne kuluttavat erittäin paljon yhteiskunna varoja päiväkodin ja koulutuksen muodossa. Sitten lapsetkin vanhevat ja kuluttavat jälleen paljon yhteiskunnan varoja vanhoina. Elleivät tee ahkerasti hyväpalkkaisia töitä sairastelematta kovin paljon työiässään, ne eivät koskaan tule maksaneeksi enempää veroja kuin mitä itse saavat.
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut, että yksinäisen vanhuuden pelko on vielä 2017 yleisin syy hankkia lapsia.
Et ole vissiin kärryillä siitä, millaisessa jamassa yhteiskunnan tukiverkot on.
Kehotan heräämään todellisuuteen.
Yksinäinen ihminen on arvottominta kastia.
Sairas, yksinäinen vanhus ei kauan elä.
Äitini ja mummini sairastavat alzh. En mene yksityiskohtiin, mutta ilman omaisia kumpikin olisi kuollut aikoja sitten.
Mun mielestä yksinäisen vanhuuden pelko on ainut rehellinen syy tehdä lapsia. Sitä ei vaan saa sanoa ääneen.
Kysyjä ei selvästi ole ollut viime vuosina vakavasti sairaana yksin. Viikko tai pari osastolla tai muutama käynti tk.n vkl.päivystyksessä avaa silmät. Ps varaa eväät, filtti, ja lääkkeet mukaan.
Koen, että lapset nimenomaan antaa minulle paljon mielihyvää, elämän merkityksellisyyttä ja syvällistä tyytyväisyyttä :) Erikoista että käytit noita samoja ilmaisuja, joita koen saavani päinvastaisessa tilanteessa kuin sinä.
Ihmiset on erilaisia, ei kai ketään kannata tuomita siitä. Oletko ap miettinyt myös siltä kantilta, kuka rakastaa sinua sitten kun olet vanhus, kuka pitää sinusta huolen sitten kun ystäväsikin ovat jo kuolleet? Takeita ei ole kellään mistään, mutta minä toivon että omat lapseni pitävät minusta huolen kuolemani kynnykselläkin <3 Rakkauden jatkumo, siitäkin on lapsissa kyse. Puhumattakaan kaikesta onnesta ja hellyydestä, jota heiltä saan ja olen saanut jo nyt.
Lapsia on voinut hankkia vapaasti tai olla hankkimatta viimeiset 50 vuotta. E-pillerit ja kortsut yleistyivät 60-luvulla. Varmasti työn ja talouden epävarmuus vaikuttaa. Ennen mentiin tehtaaseen töihin ja perustettiin perhe. Tehtaita ja elinikäisiä työpaikkoja ei enää ole ja arvot ovat muuttuneet. Nykyisin roikutaan pätkätöissä, asutaan sinkkuina ja haetaan elämyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut, että yksinäisen vanhuuden pelko on vielä 2017 yleisin syy hankkia lapsia.
Et ole vissiin kärryillä siitä, millaisessa jamassa yhteiskunnan tukiverkot on.
Kehotan heräämään todellisuuteen.
Yksinäinen ihminen on arvottominta kastia.
Sairas, yksinäinen vanhus ei kauan elä.Äitini ja mummini sairastavat alzh. En mene yksityiskohtiin, mutta ilman omaisia kumpikin olisi kuollut aikoja sitten.
Mun mielestä yksinäisen vanhuuden pelko on ainut rehellinen syy tehdä lapsia. Sitä ei vaan saa sanoa ääneen.
Kysyjä ei selvästi ole ollut viime vuosina vakavasti sairaana yksin. Viikko tai pari osastolla tai muutama käynti tk.n vkl.päivystyksessä avaa silmät. Ps varaa eväät, filtti, ja lääkkeet mukaan.
Saa kai sitä vanhuutta pelätä, ei siitä mitään. Mutta lapset ovat kyllä älyttömän huono suojakeino millä tahansa mittarilla. Niillä sadoilla tuhansilla euroilla ja lukemattomilla lastenhoitoon kuluvilla tunneilla voi järjestää itselleen vakuudet ja edunvalvonnat moneen kertaan, ja elämän voi käyttää elämiseen, ei varautumiseen.
Mikä itseisarvo on muuten sillä, että vakavasti demontoitunatta ihmistä pidetään elossa? Itse aion ainakin lähteä täältä, kun toimintakyky alkaa reistata, ja ennen oman mielen rappeutumista, jos se vain suinkin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä oletkin individualisti etkä edes muita ihmisiä kuin itsesi. Kuka maksaa sinun eläkkeesi ja hoitaa sinua vanhainkodissa jos ei Suomeen synny lapsia? Toivottavasti 70-80-vuotiaana sanot samat sanat kun selkään koskee ja vessaan ei pääse omin avuin
"kokonaisuudessaan Suomessa menee ihan hyvin... miksi kukaan enää hankkii lapsia, kun asian saa vihdoinkin vapaasti valita, ja vaihtoehtoja elämän sisällöksi on vaikka kuinka paljon."Toivottavasti nuo sanat ovat sinun mielessäsi silloinkin
Robotit meidät kaikki hoitavat, eikä mitään vanhainkoteja tule olemaan sen enempää kuin nykyisin on vaivaistaloja. Nyt puhutaan kuitenkin asioista, jotka tapahtuvat puolen vuosisadan kuluttua. Moni asia ehtii siinä ajassa muuttua, ja työväestön määrän ja hyvinvoinnin yhteys on eräs niistä. Tulevaisuudessa ihmiset eivät enää tuota elintasoa ja hyvinvointia.
Jos haluat näin uskoa niin siitä vaan. Toivottavasti et sitten vanhana ruikuta ja pillitä kun kukaan ei ole hoitamassa vaan lämmöllä muistelet ajatuksiasi niistä roboteista
Teknologisen kehityksen vauhti on ollut huikean nopeaa, eikä ole mitään syytä sille, miksi se ei samanlaisena voisi jatkua. Esimerkiksi 15-20 vuotta sitten ei vaikkapa älypuhelimista osattu vielä edes uneksia ja nykyisin ne ovat täysin arkipäivää lähes jokaisen ihmisen omistuksessa.
Ihmetyttää nämä ihmiset, jotka luulevat, että maailma polkee koko ajan vain paikallaan, eivätkä osaa katsoa maailman muuttumista eteenpäin.
Sinäkö siis vilpittömästi uskot ettet kaipaa vanhana ihmiskontakteja vaan sinulle riittää että robotti hoitaa?
Vai miten sinun kommenttisi pitää ymmärtää?Enköhän minä saa niitä ihmiskontakteja omiin sosiaalisiin tarpeisiini ihan tarpeeksi toisista ihmisistä silloin. Katsos kun ihminen voi saada niitä ihmiskontakteja vanhalla iällä aika paljon muualtakin, kuin pelkästään omien lastensa suunnalta.
Taidat olla aika nuori.
Ensinnäkin jos kukaan ei enää tee lapsia niin mistä sinä niitä ihmiskontakteja otat? Kaikki ikätoverisi ovat siinä vaiheessa kuolleet tai robottien hoitamia.
Sinkkutädilleni on käynyt näin.
Omat ikätoverit ovat kuolleet tai hoitokodeissa hoidettavana. Jäljellä olevat kontaktit ovat häntä selvästi nuorempia, he kun ovat siinä kunnossa että pystyvät sitä yhteyttä pitämään.
Mutta jos kukaan ei enää tekisi lapsia niin tämä vaihtoehto jää pois.
Olet vanhana väistämättä nuorempien varassa.
Haasteet ja vanhuuden turva on mainittu syiksi, ja triggeröitymisestä päätellen aika moni on myös saanut vahinkolapsen. Vanhemmuuden kuva Suomessa vuonna 2017.
Voihan sen tietyllä tavalla sanoa, että on luonnon valinta että jotkut eivät halua jatkaa sukua. Siihen se geeni sitten tyssää. Olisiko liian raffinoitu ruoka, joka saa kehonosat laiskoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen tietyllä tavalla sanoa, että on luonnon valinta että jotkut eivät halua jatkaa sukua. Siihen se geeni sitten tyssää. Olisiko liian raffinoitu ruoka, joka saa kehonosat laiskoiksi.
Vain pohjattoman itsekäs ihminen murehtii jotain oman geeninsä jatkumista. Aika 30 luvun saksalaiselta kuulostaa murehtiminen jatkuuko oma geeniperimä vai joku vieras ja hunompi. Tuollaisia te perheelliset olette, äärimmäisen itsekkäitä.
Ainut epäitsekäs teko on adoptoida lapsi. Sitä arvostan. Omien synnyttämisessä ei ole rahtuakaan altruismia.
Iän kuluessa kun alkaa olla niitä kokemuksia jo hankittuna. On käyty maailmalla edes ja takaisin, on opiskeltu, luotu uraa, harrastettu. Ne on kaikki jo tehty tai ainakin pahimmat paineet niiden osalta saatu purettua etteivät ne enää houkuttele koko elämän sisällöksi. Rahaakin tuppaa ihmiselle kertymään iän mittaan. Vielä kun kuvioon astuu oikea puoliso, niin se yhteinen lapsi alkaa kuullostaa yhä tärkeämmältä ajatukselta eikä niinkään se, ennättääkö tänä talvena vielä Vietnamissa käymään.