Olen yllättynyt ja pettynyt siitä kuinka huonoksi parisuhde muuttui lasten syntymän jälkeen
Onko muille käynyt näin? Että ei olisi ennen lapsia yhtään osannut kuvitella, että suhde voi muuttua niin huonoksi?
Tietenkin tiesin että lapset muuttavat elämän täysin ja pikkulapsiaika tulee olemaan raskasta jne. mutta en siltikään epäillyt yhtään etteikö suhteemme kestäisi sitä. Kuinka väärässä olinkaan. Lapset nyt 5 ja 3 ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva-aika meni vielä ihan ok vaikka toki nyt jälkeen päin osaan nähdä että suhde alkoi mennä alamäkeä heti ensimmäisen lapsen jälkeen. Mutta vasta viimeiset pari vuotta mennyt tosi huonosti.
Mies on kuin toinen ihminen nykyään. Älyttömintä on se että pidin häntä tosi hyvänä isänä. Hänellä on kaksi lasta jo ennestään (meillä ei ole silti varsinaisesti uusperheen ongelmia vaan ongelmat liittyvät yhteisiin lapsiin ja yhteiseen arkeen) Nykyään pidän häntä surkeana isänä. Sekä hänen teini-ikäisille että meidän yhteisille pienille.
Ärsyttää koko äijä mutta erokaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. En halua alkaa tappelemaan lapsista. Mulla ei ole edes mitään oikeuksia tavata miehen lapsia. Ollaan oltu yhdessä 9 vuotta eli ovat kuitenkin jo rakkaita.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehessä on muuttunut?
Se on varmaan taas joku selittämätön "tunne", mikä ärsyttää. Mitään todellista ei ole, kunhan ap valittaa ihan omaa paskaa oloaan.
Minusta se, että miehen edellinen suhde on katkennut samoihin aikoihin lasten ollessa pieniä on jo hyvä indikaattori siitä, minkälainen mies isänä ja parisuhteessa on.
Kirjaimellisesti maailman vähiten yllättävä asia.
Yhyy.
Ja 5v päästä miehellä on taas uusi nainen ja pari muksua tuloillaan. Näitä on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Onko muille käynyt näin? Että ei olisi ennen lapsia yhtään osannut kuvitella, että suhde voi muuttua niin huonoksi?
Tietenkin tiesin että lapset muuttavat elämän täysin ja pikkulapsiaika tulee olemaan raskasta jne. mutta en siltikään epäillyt yhtään etteikö suhteemme kestäisi sitä. Kuinka väärässä olinkaan. Lapset nyt 5 ja 3 ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva-aika meni vielä ihan ok vaikka toki nyt jälkeen päin osaan nähdä että suhde alkoi mennä alamäkeä heti ensimmäisen lapsen jälkeen. Mutta vasta viimeiset pari vuotta mennyt tosi huonosti.
Mies on kuin toinen ihminen nykyään. Älyttömintä on se että pidin häntä tosi hyvänä isänä. Hänellä on kaksi lasta jo ennestään (meillä ei ole silti varsinaisesti uusperheen ongelmia vaan ongelmat liittyvät yhteisiin lapsiin ja yhteiseen arkeen) Nykyään pidän häntä surkeana isänä. Sekä hänen teini-ikäisille että meidän yhteisille pienille.
Ärsyttää koko äijä mutta erokaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. En halua alkaa tappelemaan lapsista. Mulla ei ole edes mitään oikeuksia tavata miehen lapsia. Ollaan oltu yhdessä 9 vuotta eli ovat kuitenkin jo rakkaita.
Muista kuitenkin kolme asiaa, syyttäminen, valittaminen ja vaatiminen aloitetaan AINA ensin itsestä, ei koskaan toisesta!
Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Sitä ajatteli etukäteen mutta totuus lyö kuitenkin vielä lujemmin. Meillä 2v ja 7v. Meillä kumpikaan ei väheksy tosin toista vanhempana mutta muuten menee päin persettä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että miehen edellinen suhde on katkennut samoihin aikoihin lasten ollessa pieniä on jo hyvä indikaattori siitä, minkälainen mies isänä ja parisuhteessa on.
Voihan se kuvastaa sitä edellisen suhteen naistakin. Tai sitten eivät vaan ole sopineet yhteen.
Sama täälläkin. Mies jaksoi esittää mukavaa monta vuotta kunnes olin nalkissa hänen kanssaan lapsen takia. Nykyään huutaa, nimittelee, jne. Ei osaa keskustella asioista rakentavasti eikä kunnioita. Lisäksi on ilmeisesti pettänyt. Olisi pitänyt tehdä lapset jonkun toisen kanssa. Vai ovatko kaikki miehet tavalla tai toisella paskiaisia.
No enpä ole huomannut. Muuttunut kyllä mutta huonontunut.. Ei vissiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että miehen edellinen suhde on katkennut samoihin aikoihin lasten ollessa pieniä on jo hyvä indikaattori siitä, minkälainen mies isänä ja parisuhteessa on.
Voihan se kuvastaa sitä edellisen suhteen naistakin. Tai sitten eivät vaan ole sopineet yhteen.
Fiksu ihminen ei tee kahta lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ’sovi yhteen’. Ja myös yrittää lasten takia aika paljon ennen kuin lähtee.
Toki ensimmäinen nainen on voinut olla vaikka mimmoinen hirviö, mutta ehkä tilanteeseen olisi kannattanut tutustua paremmin ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sama täälläkin. Mies jaksoi esittää mukavaa monta vuotta kunnes olin nalkissa hänen kanssaan lapsen takia. Nykyään huutaa, nimittelee, jne. Ei osaa keskustella asioista rakentavasti eikä kunnioita. Lisäksi on ilmeisesti pettänyt. Olisi pitänyt tehdä lapset jonkun toisen kanssa. Vai ovatko kaikki miehet tavalla tai toisella paskiaisia.
Ei ole. Moni mies on hyvä isä ja puoliso.
No en nyt kauheasti avannut ongelmiamme tuossa koska muutenkin tuli pitkä teksti. Ja toki ymmärrän että varmasti minussakin on vikaa. Ehkä eniten se, että olen jo pitkään tiedostanut ettei hyvin mene, mutta en ole tehnyt asialle mitään, koska pikkulapsiarki nyt vaan on raskasta ja väsyttävää, eikä ehdi tai jaksa ym selityksiä. Varmasti olisin voinut itsekin yrittää paremmin ylläpitää suhdetta.
Ehkä suurin ongelma on se, että ollaan molemmat aina niin huonolla tuulella ja vain pahennamme toistemme oloa. Varsinkin minä koen niin etten saa miehestä mitään tukea mihinkään oli sitten kyse lastenhoidosta ja kasvatuksesta tai kodin töistä, remontoimisesta tai sisustuksesta. Olemme nykyään lähes kaikesta eri mieltä. Ja tietysti se klassinen eli mies ei osallistu tarpeeksi lastenhoitoon eikä kotitöihin. Ja kun vihdoin siivoaa niin tekee sen vihaisena ja alkaa valittamaan (hyvin vähäisistä) sisustustyynyistä ja tavaroista ym. Muutenkin mies on todella heikkohermoinen ja suuttuu, huutaa ja kiroaa sekä minulle, teineille että pikkulapsille todella herkästi. Jos hän olisi käyttäytynyt noin kun vielä seurusteltiin niin en todellakaan olisi jatkanut suhdetta. Itse hän puolustautuu sillä että silloin lapset olivat helpossa iässä (5 ja 7) ja nyt on teinit ja pikkulapset. Mielestäni ei silti tarvitsisi huutaa lapsille.
Mainittakoon nyt kuitenkin tähän väliin että esim seksiä meillä on edelleen n kerran viikossa mikä on mielestäni todella paljon huomioon ottaen rasittavan pikkulapsiarjen, sen että lapset nukkuvat vieläkin huonosti ja sen että läheisyys, hellyys ja ystävällisyys toisiamme kohtaan on täysin kadonnut. Ja silti mies valittaa että liian vähän seksiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että miehen edellinen suhde on katkennut samoihin aikoihin lasten ollessa pieniä on jo hyvä indikaattori siitä, minkälainen mies isänä ja parisuhteessa on.
Voihan se kuvastaa sitä edellisen suhteen naistakin. Tai sitten eivät vaan ole sopineet yhteen.
Fiksu ihminen ei tee kahta lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ’sovi yhteen’. Ja myös yrittää lasten takia aika paljon ennen kuin lähtee.
Toki ensimmäinen nainen on voinut olla vaikka mimmoinen hirviö, mutta ehkä tilanteeseen olisi kannattanut tutustua paremmin ennen lapsia.
Olimme kuitenkin yhdessä muutaman vuoden ennen yhteisiä lapsia ja keskustelimme paljon miehen erosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että miehen edellinen suhde on katkennut samoihin aikoihin lasten ollessa pieniä on jo hyvä indikaattori siitä, minkälainen mies isänä ja parisuhteessa on.
Voihan se kuvastaa sitä edellisen suhteen naistakin. Tai sitten eivät vaan ole sopineet yhteen.
Fiksu ihminen ei tee kahta lasta ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ’sovi yhteen’. Ja myös yrittää lasten takia aika paljon ennen kuin lähtee.
Toki ensimmäinen nainen on voinut olla vaikka mimmoinen hirviö, mutta ehkä tilanteeseen olisi kannattanut tutustua paremmin ennen lapsia.
Olimme kuitenkin yhdessä muutaman vuoden ennen yhteisiä lapsia ja keskustelimme paljon miehen erosta.
Ap
Keskustelitko myös ex-puolison kanssa, vai kuulitko vain miehen version?
Jos ette pysty lopettaa riitelyä niin hommaa apua neuvolasta. Saatte ajan hallintaan apua. Ja on väärin ettei teillä ole yhteisiä perheen sääntöjä. Jos mies komentaa lapsia, vesität kasvatuksen jos menet lasten kuullen arvostella häntä. Teidän pitää puhaltaa yhteen hiileen.
Jos oma elämä ennen lapsia on erilaista kuin perhe-elämä niin muutos on rankkaa. Minulla tuota ei ollut. Olin kotona vuosia niin lasten hoito ja kodin siisteys oli pääosin minun homma. Kannattaa lähteä töihin ja jakaa kotityöt tasan jos ajattelee että työssä käyvä töiden jälkeen siivoaa myös kodin.
Vai tekisitkö miehen työttömyyden/hoitovapaan aikana työpäivän jälkeen kotityöt? Jos et ole äitinä ollut vielä työssä, suosittelen!
Sinä olet äiti lapsille mutta kumppani miehelle. Onko teillä mitä yhteistä, kahdestaan tapahtuvaa? Kaikkeen ei tarvitse paljon rahaa, hoitajaa vaan mielikuvitusta ja halua olla kahden. Jos olette yhdessä ja nautitte toistenne läheisyydestä on vaikeaa riidellä. Kännykät pois ja kyselkää miten on päivä mennyt.
Sujuva tapa saada toiselta apua kotitöihin on ehdottaa imuroisiko toinen vai laittaako tiskit.
Perheenkin kanssa vietetty aika yhdistää.
Toki ensimmäinen nainen on voinut olla vaikka mimmoinen hirviö, mutta ehkä tilanteeseen olisi kannattanut tutustua paremmin ennen lapsia.[/quote]
Olimme kuitenkin yhdessä muutaman vuoden ennen yhteisiä lapsia ja keskustelimme paljon miehen erosta.
Ap[/quote]
Keskustelitko myös ex-puolison kanssa, vai kuulitko vain miehen version?[/quote]
Kuulin vain miehen version ja tiesin että hän ei hoitanut paljon lapsia silloin kun ovat olleet ihan pieniä koska teki reissuhommia. Mutta mies on eronnut exästään kun lapset olleet 1,5 ja 3-vuotiaat ja siitä eteenpäin pitänyt lapsia lähes yhtä paljon kuin ex. Ja kun minä tulin kuvioihin lapset olivat 5 ja 7 ja mies oli tosi hyvä isä. Mutta kai sitten minun kotiäitivuosina mies tottui siihen että minä hoidan kaiken. Yritin kyllä silloinkin saada miestä osallistumaan mutta ehkä olisi pitänyt vaatia enemmän.
Mukavatkin ihmiset voivat muuttua stressaavassa tilanteessa kusipääksi, varsinkin jos stressiä ei pääse minnekään pakoon vaan se odottaa kun kotioven aukaisee. Teillä arki on nähtävästi sen verran tiukkaa, että miehellä pannu räjähtää. Hassua ettei mies ymmärtänyt ensimmäisestä kokemuksesta, että lapsiperhearki ei vissiin ole oikein häntä varten.
Ymmärrän sua ap. Minunkin mies oli eronnut kun lapset oli noin nuoret, ja näin hänet vain huolehtivana isänä heille kun olivat hänellä.
Enpä arvannut että näen sen toisen puolen kun meillä on vauva. Hän ei muuttanut yhtään mitään elämässään, kaikki kaatui minun päälle, se oli ihan kamalaa.
Hänkään ei ilmeisesti ollut tajunnut eka kerrasta että lapsiperhe-elämä ei ollut hänen juttu. Tai ehkä vain koska minä halusin lasta.
Eipä se siitä millään muuttunut vaikka menin töihinkin. Vatsa teini-ikä helpotti, ei siksi että mies olisi tehnyt kotona yhtään enempää, vaan koska teini alkoi tehdä.
Jotenkin hän siirsi minut johonkin "emänttä" lokeroon kun minusta tuli äiti. Hänen äiti oli muuten pullantuoksuinen kotiäiti koko ikänsä.
Se on se väsymys ja stressi joka saa molemmista huonot puolet esiin. Kunhan ei vaan tulis niin huonoja puolia, että niillä torpetoidaan tulevaisuuskin.
Mikä miehessä on muuttunut?