Lue keskustelun säännöt.
Sinkuilla vääristynyt kuva "tasostaan"
10.10.2017 |
Taas tuossa on parissa keskustelussa putkahdellut esiin se että miten vääristynyt kuva sinkuilla on sinkkujen "tasosta".
Faktahan on se että pisimmät ja onnellisimmat parisuhteet on solmittu varsin nuorina ja se että parhaat viedään päältä ensimmäisenä. Kyllä ne pahaat tytöt ja pojat on vakavissa seurustelusuhteissa jo alle parikymppisinä.
Näillä 30+ sinkuilla tuntuu olevan sellainen käsitys että on jotenkin säälittävää sitoutua nuorena ja parhaat tyypit ovat pitkään sinkkuja.
Mitä pidenpää viettelee sinkkuelämää, sitä vaikeammaksi muuttuu parisuhteeseen ja perhe-elämään sopeutuminen.
Kommentit (74)
Millä spekseillä olen jotenkin huonompi kuin seurustelevat? Itse olen tavallinen nainen, ja minussa ei ole mitään äärimmäisen huonoja ominaisuuksia. Kriteerini eivät ole liian korkealla mutta en silti viehätä miehiä. Kuitenkin, monet ei-niin nätit ja tavalliset naiset ympäriltäni aloittivat seurustelemaan jo teini-ikäisinä. Mikä minusta tekee jotenkin alhaisemman kuin noista ihmsistä? En pysty sanomaan mitään objektiivista määrettä sille, että miksi monet ulkonäöllisesti ja muutenkin ominaisuuksiltaan samankaltaiset ihmiset löytävät kumppanin mutta minä en. Onko se sitten jotakin satumaista tuuria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedetään. Eräs tuttuni on ollut seurustelusuhteissa 16-vuotiaasta lähtien ja saa miehen kuin miehen aina eron sattuessa. Minä taas en ole 28 ikävuoteeni mennessä seurustellut koskaan ja vaikeaksi vaan menee mitä vanhemmaksi menen. En usko että tulen koskaan löytämään miestä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedetään. Eräs tuttuni on ollut seurustelusuhteissa 16-vuotiaasta lähtien ja saa miehen kuin miehen aina eron sattuessa. Minä taas en ole 28 ikävuoteeni mennessä seurustellut koskaan ja vaikeaksi vaan menee mitä vanhemmaksi menen. En usko että tulen koskaan löytämään miestä.
No minulla oli sinun ikääsi mennessä kolme pitkää suhdetta ja sen jälkeen 15 vuoden sinkkuus.
Ja taas mentiin. Montakohan kymmentä sivua tällä kertaa jauhetaan jykevistä leuoista ja matalasta äänestä ja naisten prinsessaharhoista.
Mitä jos vaan annettaisiin jokaisen hakea juuri sellaista kuin haluaa ja jäädä yksin, jos ei löydä haluamaansa. Mikä siinä olisi ongelma, kenelle ja miksi?
#eijaksa
Itse asiassa fakta on se, että 30+ solmitut ensimmäiset liitot kestävät todennäköisimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sillä sinkulla ei ole edes tavotteena parisuhteeseen ja perhee-elämään sopeutuminen? Vaan hän haluaa keskittyä itseään kehittäviin asioihin työelämässä, harrastuksissa, ihmissuhteissa, jne ja se parisuhde on vain lisäarvo, joka tulee jos on tullakseen?
Faktahan kuitenkin on, että kaikkia tarpeita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa, eikä suurinta osaa ihmiskuntaa ole luotu parisuhteisiin.
Minun melko isossa kaveripiirissäni suurin osa seurusteli parikymppisenä ja muutti avoliittoon. Kun opiskelut opiskelut oli opiskeltu ja avoliittoa harjoiteltu, yhtä lukuun ottamatta kaikki erosivat ennemmin tai myöhemmin.
Lähempänä 30 vuotta jälleen lähes jokainen on pariutunut ja suurimmalla osalla on lapsiakin. En nyt väitä, että olisimme mitään luomakunnan kruunuja, mutta ei meillä kellään ole koskaan suurempia vaikeuksia ole itseämme kiinnostavia naisia löytää parisuhteeseen.
Ehkä tuo aloittajan kuvailema kaava pätee maaseudulla, jossa kumppaniehdokkaita on paljon vähemmän kuin vaikkapa Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas mentiin. Montakohan kymmentä sivua tällä kertaa jauhetaan jykevistä leuoista ja matalasta äänestä ja naisten prinsessaharhoista.
Mitä jos vaan annettaisiin jokaisen hakea juuri sellaista kuin haluaa ja jäädä yksin, jos ei löydä haluamaansa. Mikä siinä olisi ongelma, kenelle ja miksi?
#eijaksa
Mitä, jos ohitettaisiin ne ketjut jotka ei kiinnosta?
Pidätkö siis itseäsi keskimääräistä tasokkaampana vai mitä ajat oikein takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariutuminen on vain alhaisen tason ruumiintoiminto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas mentiin. Montakohan kymmentä sivua tällä kertaa jauhetaan jykevistä leuoista ja matalasta äänestä ja naisten prinsessaharhoista.
Mitä jos vaan annettaisiin jokaisen hakea juuri sellaista kuin haluaa ja jäädä yksin, jos ei löydä haluamaansa. Mikä siinä olisi ongelma, kenelle ja miksi?
#eijaksa
Mitä, jos ohitettaisiin ne ketjut jotka ei kiinnosta?
Ihmisten kohtaamattomuus, parisuhteiden syntyminen ja kehittyminen jne voisivat olla hyvinkin mielenkiintoisia keskustelunaiheita elleivät ne aina juuttuisi paikalleen. Siksi on pettymys avata ketju - vaikka tällä kertaa ei ollut vaikea arvata mihin taas keskitytään, kun taso-sana oli mainittu jo otsikossa - ja huomata, että taas on tarjolla vain rankkaa yleistystä ilman minkäänlaista todistusaineistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sillä sinkulla ei ole edes tavotteena parisuhteeseen ja perhee-elämään sopeutuminen? Vaan hän haluaa keskittyä itseään kehittäviin asioihin työelämässä, harrastuksissa, ihmissuhteissa, jne ja se parisuhde on vain lisäarvo, joka tulee jos on tullakseen?
Faktahan kuitenkin on, että kaikkia tarpeita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa, eikä suurinta osaa ihmiskuntaa ole luotu parisuhteisiin.
Kyllähän tämän jo erotilastotkin kertoo ja liittojaan päättävät eniten kolmikymppiset ja sitä nuoremmat.
Entäs sitten tällainen sinkku, jolla oli vientiä nuorempana ja oli pitkässä parisuhteessa, mutta huomasi, että kumppani ei todellakaan ole "samaa tasoa" kanssani, vaan minun on parempi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa fakta on se, että 30+ solmitut ensimmäiset liitot kestävät todennäköisimmin.
Tuo ei kumoa ap:n väitettä.
Hän sanoi että pisimmät ja onnellisimmat, solmitaan nuorena. Molemmat väittämät voivat olla totta, ja todennäköisesti ovatkin.
No just. Elin varmaan juuri sitä aloittajan tarkoittamaa pitkää, onnellista ja nuorena solmittua parisuhdetta tasan niin kauan kuin jaksoin katsella sen parhaan ykköskumppanin kusipäisyyttä ja uskalsin myöntää että koko elämäänsä ei kannata heittää menemään vain siksi että parisuhde sattui alkamaan nuorena. Sen jälkeen olen elänyt yksin ja aidosti onnellisena
Kaikkein vääristyneintä on kuitenkin oletus, että ihmiset olisivat jotain "tasoa". Ainoastaan netissä olen oletukseen törmännyt.
Jokaisella on sekä hyviä että huonoja puolia parisuhteen kannalta – joillain on enemmän niitä huonoja tai rajoittavia tekijöitä. Tarkoitan "parisuhteen kannalta huonolla tai rajoittavalla tekijällä" esim. ujoutta, suurta yksityisyydentarvetta tai sitä, ettei luota helposti.
Kaikki eivät myöskään tarvitse parisuhdetta yhtä voimakkaasti, vaikka mielellään sellaisessa eläisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa fakta on se, että 30+ solmitut ensimmäiset liitot kestävät todennäköisimmin.
Tuo ei kumoa ap:n väitettä.
Hän sanoi että pisimmät ja onnellisimmat, solmitaan nuorena. Molemmat väittämät voivat olla totta, ja todennäköisesti ovatkin.
Onko onnellisuus siis omaisuuden tapaan jonkinlainen kumulatiivinen suure? Onneton olo on kuin mönkään mennyt sijoitus?
No itselläni on niin että olen ihan kiva, nätiksikin kehuttu enkä ole ihan totaalinen tyhjäpää mutta niinpä vain olen sinkkuna vieä 24-vuotiaanakin. Entinen lapsuudenystäväni aloitti seurustelukuviot jo siinä 11-12-vuotiaana. Itse en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa, mitään huonosti päättynyttä parin kuukauden mittaista teinisäätöä ei viitsi edes laskea mukaan. Tämä ex-ystäväni sai aina miehiä ihan minne tahansa menikin, eikä hän todellakaan ole mikään ihana persoona saatika ulkoisesti viehättävä. En todellakaan käsitä, että kuinka hän saa aina miehen mutta itse en löydä ketään vaikka olen ollut aktiivinen miesten suuntaan? Kriteerini eivät ole päätähuimaavan korkeat eivätkä millään tavalla epärealistiset. En vain pysty allekirjoittamaan väitettä, että ominaisuuksiltaan huonot jäävät sinkuiksi. Veljeni joka on 28-vuotias, on komea ja sosiaalinen ja on siitäkin huolimatta yksin. Moni rumempi mies on suhteessa, jopa monet päihteiden käyttäjät. En käsitä tätä, kun ei tälle ole mitään loogista selitystä. En ajattele olevani muita ihmisiä parempi, olen vain rehellinen ominaisuuksistani ja tekemistäni havainnoista ympärilläni.
Olen huomannut saman.
Kolmekymppinen perheenäiti etsii uutta puolisoa, mutta sen sijaan, että etsisi mukavaa ja luotettavaa, lapsirakasta tavista, hän tahtoo vauhdikkaan ja komean miehen. Siitä huolimatta, että oma ulkonäkö ei ole pysynyt ennallaan vuosien ja lasten mukana, eikä se miehen vauhdikas elämäntyyli oikein mitenkään järkevästi sovi lapsiperhekuvioihin. Mutta kun se ulkonäkö! Ja siitä vauhdikkaammasta elämästä saisi niin hyviä kuvia someen!
Nelikymppinen, pullea ja kaljuuntuva tavis ikisinkkumies taas juo kotona kaljaa, syö eineksiä ja roikkuu netissä katselemassa naisten kuvia. Koska hän ei käy missään, missä naisia tapaisi oikeasti, hän uskoo netissä näkemiensä naisten edustavan tavallisia naisia. Niinpä hän on loogisesti päätellyt, että hänelle tasoisensa kumppani olisi 19-25v. blondi, jonka harrastuksiin kuuluu bikinifitness, kynsihoidot ja meikkivideoiden tekeminen. Järkytys on kova, kun kukaan näistä miehen mielestä tavisnaisista ei sitten kiinnostu hänestä ja naisilla on niin valtavat vaatimukset miehille.