Sinkuilla vääristynyt kuva "tasostaan"

Vierailija kirjoitti:

Siis miten se, että en itse halunnut pariutua niiden miesten kanssa, joihin olen tutustunut, tarkoittaa sitä, että en kelpaa parisuhteeseen. Kyllä minä saan parisuhteen ihan koska tahansa, jos sillä pystyn todistamaan, että tasoni on korkea. Mutta en todellakaan halua parisuhteeseen kenen tahansa kanssa, joten olen mieluummin sinkku. 

Et siis kelpuuta niitä miehiä, jotka saisit. Sen sijaan haluat sellaisia miehiä joihin rahkeesi eivät riitä. Ergo "sinulla on liian suuret luulot itsestäsi".

Uskotaan, että halutessasi saisit parisuhteen. Kyllä sä varmasti esimerkiksi piritorin spurgulle kelpaisit, mikäli lupaisit ostaa hänelle joka päivä kossupullon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta oletkos ottanut huomioon että kaikki ei vain ole niitä 190-senttisiä atleettisia investointipankkiireja joilla on tuplatutkinnot kunniamaininnalla 23-vuotiaana? Itsehän jättäydyin ihan suosiolla sivuun deittikulttuurista jo silloin parikymppisenä kun näin että mitä tasoa pitäisi olla, ja tiesin että vaikka mitä tekisin niin samaan en pystyisi koska kultalusikkasuvut ja paremmat geenit, ja vähempi ei vain riitä.

Aika turhaa syyllistää niitä jotka eivät ole pariutuneet nuorena kun kaikki nyt ei vain synny ja pääse investointipankkiireiksi, joka oli vähimmäisvaatimus.

Kerro ystäväpiiristäsi, sukulaisistasi, naapureistasi, opiskelukavereistasi.. ylipäänsä ihmisistä jotka tunnet. Kuinka moni nainen on parisuhteessa investointipankkiirin kanssa? Kuinka moni mies on parisuhteessa, vaikka ei ole investointipankkiiri?

Miehet kuulemma ovat loogisia :D Suurin osa suomalaisista miehistä on parisuhteessa ja kuinka moni heistä on tumma ja jykeväleukainen astronautti-kirurgi? 

Niin koska oikeasti kaikki naiset haluvat juuri noita tummia ja jykeväleukaisia astronautti-kirurgeja, mutta koska heitä on arviolta 200 koko maassa naiset joutuvat tyytymään muihin miehiin. Näitä pareja on Suomessa noin 700 000. True story.

Ja jos miehet voisivat valita Megan Foxin ja tavallisen pottunokka-Pirjon väliltä, niin he valitsisivat Pirjon?

No se on nyt kyllä ihan tutkittu tosiasia että naisilla ihannemies on paljon kapeammassa muotissa, kuin miehillä ihanne nainen. Suurin osa naisista arvostaa miehessä samoja asioita, joka johtaa siihen että pieni joukko kriteereihin sopivia miehiä on erittäin haluttuja. Miehillä taas skaala on paljon laajempi, joku huullaantuu jo pelkästään pitkistä vaaleista hiuksista ja toinen taas tummista, yksi on heikkona suuriin rintoihin, joku vastaavasti pieniin, monen mielestä pyöreä peppu on se mikä on pop ja jonku mielestä kauniit silmät on se mikä ratkaisee.

Suurimmalle osalle naisista löytyy kumppani joka on häneen tyytyväinen, kun taas suuri osa mihistä saa kumppanin, jolle mies oli vain kakkosvaihtoehto, kun nainen ei aina saa mitä haluaa.

Minä haluan tästä aiheesta nyt tutkimustietoa. Linkkejä, kiitos. Jos sellaisia ei ole, niin kyse on vain henkilökohtaisesta ajatusmaailmasi vääristyneisyydestä, johon meidän kenenkään ei kannata tuhlata enempää aikaa. Eli annatko muutaman sellaisen tutkimuksen, jotka osoittavat tuon todeksi tai sitten unohdetaan tuon p*skan jauhaminen.

Silloin nuorena kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa(olin 21v.)Niin suurinosa hyvännäköisistä naisista päätyi parisuhteeseen,ne tavikset ja vähän rumemman näköiset jäi yksin.Saman huomasin vielä 30v. että nämä samat tutut naamat vielä sinkkuilivat.Se vaan on fakta,että jotkut tietyt naiset vetää miehiä puoleensa ja jotkut vaan eivät.

Vierailija kirjoitti:

Taas tuossa on parissa keskustelussa putkahdellut esiin se että miten vääristynyt kuva sinkuilla on sinkkujen "tasosta".

Faktahan on se että pisimmät ja onnellisimmat parisuhteet on solmittu varsin nuorina ja se että parhaat viedään päältä ensimmäisenä. Kyllä ne pahaat tytöt ja pojat on vakavissa seurustelusuhteissa jo alle parikymppisinä.

Näillä 30+ sinkuilla tuntuu olevan sellainen käsitys että on jotenkin säälittävää sitoutua nuorena ja parhaat tyypit ovat pitkään sinkkuja.

Mitä pidenpää viettelee sinkkuelämää, sitä vaikeammaksi muuttuu parisuhteeseen ja perhe-elämään sopeutuminen.

Mistä helvetin tasosta? Ei ihmisyydessä mitään tasoja ole. Erilaisia elämäntilanteita ja kehitysvaiheita. Nuorena perustettu liitto tarkoittaa usein tasan sitä et jäädään siihen lapsuudenperheen kylkeen kritiikittä jatkamaan samanlaista elämää kuin vanhemmat. Ei kehity omat aivot. Ja sit möyhätään ääliöpersuna kun ei mistään mitään ymmärretä. Pidenpään sinkkuna pysyvä hankkii yleensä omat aivot ja arvostelukyvyn ja perustaa perheen vasta sitten. Kolmenkympin jälkeen alkaa hyviä miehiä vapautua kun eivät edes lasten tähden jaksa sitä pirttihirmua katsella. Esim.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten se, että en itse halunnut pariutua niiden miesten kanssa, joihin olen tutustunut, tarkoittaa sitä, että en kelpaa parisuhteeseen. Kyllä minä saan parisuhteen ihan koska tahansa, jos sillä pystyn todistamaan, että tasoni on korkea. Mutta en todellakaan halua parisuhteeseen kenen tahansa kanssa, joten olen mieluummin sinkku. 

Et siis kelpuuta niitä miehiä, jotka saisit. Sen sijaan haluat sellaisia miehiä joihin rahkeesi eivät riitä. Ergo "sinulla on liian suuret luulot itsestäsi".

Uskotaan, että halutessasi saisit parisuhteen. Kyllä sä varmasti esimerkiksi piritorin spurgulle kelpaisit, mikäli lupaisit ostaa hänelle joka päivä kossupullon.

Miten minulla on siis liian suuret luulot itsestäni, kun ihan itse valitsen sen sinkkuuden enkä näe sitä minään ongelmana? Eikö luulot olisi liian suuret vasta silloin, jos valittaisin, että minun pitäisi saada mies, johon rahkeeni eivät riitä? Sehän se pointti juuri onkin, etten halua parisuhteeseen niiden spurgujen kanssa, mutta pääsisin sellaiseen ihan varmasti koska tahansa heidän kanssaan. Tässä aloituksessa mitataan sitä tasokkuutta parisuhteeseen pääsemisellä. Eihän minun tasoni nouse mitenkään sillä, että alkaisin parisuhteeseen sen spurgun kanssa. Näin ollen Pirjo ei välttämättä ole yhtään sen tasokkaampi kuin minäkään, kun on parisuhteessa sen spurgun kanssa, jota minä en kelpuuttanut. Näin se nyt kuitenkin tässä ketjussa tunnutaan mitattavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta oletkos ottanut huomioon että kaikki ei vain ole niitä 190-senttisiä atleettisia investointipankkiireja joilla on tuplatutkinnot kunniamaininnalla 23-vuotiaana? Itsehän jättäydyin ihan suosiolla sivuun deittikulttuurista jo silloin parikymppisenä kun näin että mitä tasoa pitäisi olla, ja tiesin että vaikka mitä tekisin niin samaan en pystyisi koska kultalusikkasuvut ja paremmat geenit, ja vähempi ei vain riitä.

Aika turhaa syyllistää niitä jotka eivät ole pariutuneet nuorena kun kaikki nyt ei vain synny ja pääse investointipankkiireiksi, joka oli vähimmäisvaatimus.

Kerro ystäväpiiristäsi, sukulaisistasi, naapureistasi, opiskelukavereistasi.. ylipäänsä ihmisistä jotka tunnet. Kuinka moni nainen on parisuhteessa investointipankkiirin kanssa? Kuinka moni mies on parisuhteessa, vaikka ei ole investointipankkiiri?

En ole tuo, mutta piti miettiä asiaa. Jos otetaan vaikka nuoruuden kaveriporukkani, naishelmet ovat kaikki naimisissa yli 100k vuodessa tienaaviin miehiin. Ne keski-, ja alemman tason naiset eivät ole, useimmat eronneet, eivät toki kaikki. Yksi meni vasta naimisiin, 37 vuotiaana. Monivuotinen, lapsellinen suhde sekin.

Helminaisten miehet eivät toki ole 190cm, useampi oikeastaan lyhyt. Se yksi ~250k+ tienaava 190cm mies on naimisissa semmoisen kasin naisen kanssa, mutta pettää häntä koko ajan 20v nuorempien kanssa.

Jotenkin kyllä hämmentää tämä maailma, jossa jotkut ihmiset elävät. Ihan oikeasti tässä ketjussa on näköjään ihmisiä, jotka eivät tunne kuin alle 20 ihmistä ja hekin omasta ikäluokasta?! :O Kenelläkään ei ole naapureita, työkavereita, entisiä luokkakavereita, opettajia, sukulaisia. Millainen erakko pitää olla, ettei tunne/tiedä kuin 15 ihmistä koko maailmassa?

Tänä päivänä 20-35v sinkut etsivät aina vain parempaa ja parempaa. Aina kun on pari kuukautta katsottu yhtä ehdokasta niin ruvetaan jo tekstaamaan back-up tyypeille ja sovitaan treffejä. Olen huomannut että oman ikäiseni (26v) ei edes harkitse mitään vakavampaa kuin seksi- ja deittisuhteet. Kiva se on sitten 10v odotella että nämä ikuiset lapset varttuu että minäkin joskus kelpaisin jollekin, muuhun tarkoitukseen kuin deittailuun ja seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta oletkos ottanut huomioon että kaikki ei vain ole niitä 190-senttisiä atleettisia investointipankkiireja joilla on tuplatutkinnot kunniamaininnalla 23-vuotiaana? Itsehän jättäydyin ihan suosiolla sivuun deittikulttuurista jo silloin parikymppisenä kun näin että mitä tasoa pitäisi olla, ja tiesin että vaikka mitä tekisin niin samaan en pystyisi koska kultalusikkasuvut ja paremmat geenit, ja vähempi ei vain riitä.

Aika turhaa syyllistää niitä jotka eivät ole pariutuneet nuorena kun kaikki nyt ei vain synny ja pääse investointipankkiireiksi, joka oli vähimmäisvaatimus.

Kerro ystäväpiiristäsi, sukulaisistasi, naapureistasi, opiskelukavereistasi.. ylipäänsä ihmisistä jotka tunnet. Kuinka moni nainen on parisuhteessa investointipankkiirin kanssa? Kuinka moni mies on parisuhteessa, vaikka ei ole investointipankkiiri?

En ole tuo, mutta piti miettiä asiaa. Jos otetaan vaikka nuoruuden kaveriporukkani, naishelmet ovat kaikki naimisissa yli 100k vuodessa tienaaviin miehiin. Ne keski-, ja alemman tason naiset eivät ole, useimmat eronneet, eivät toki kaikki. Yksi meni vasta naimisiin, 37 vuotiaana. Monivuotinen, lapsellinen suhde sekin.

Helminaisten miehet eivät toki ole 190cm, useampi oikeastaan lyhyt. Se yksi ~250k+ tienaava 190cm mies on naimisissa semmoisen kasin naisen kanssa, mutta pettää häntä koko ajan 20v nuorempien kanssa.

Jotenkin kyllä hämmentää tämä maailma, jossa jotkut ihmiset elävät. Ihan oikeasti tässä ketjussa on näköjään ihmisiä, jotka eivät tunne kuin alle 20 ihmistä ja hekin omasta ikäluokasta?! :O Kenelläkään ei ole naapureita, työkavereita, entisiä luokkakavereita, opettajia, sukulaisia. Millainen erakko pitää olla, ettei tunne/tiedä kuin 15 ihmistä koko maailmassa?

Niillä aikaisempien sukupolvien, eli vanhempien ihmisten, liittojen määrällä ei ole mitään merkitystä. Se oli aivan erilaista aikaa ja silloin arvostettiin erilaisia asioita. Voit kaivella tilastoja aivan mielin määrin tästäkin asiasta, eli siitä miten sinkkujen ja naimattomien ihmisten määrä on kasvanut hurjasti viimeisen 30 vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta oletkos ottanut huomioon että kaikki ei vain ole niitä 190-senttisiä atleettisia investointipankkiireja joilla on tuplatutkinnot kunniamaininnalla 23-vuotiaana? Itsehän jättäydyin ihan suosiolla sivuun deittikulttuurista jo silloin parikymppisenä kun näin että mitä tasoa pitäisi olla, ja tiesin että vaikka mitä tekisin niin samaan en pystyisi koska kultalusikkasuvut ja paremmat geenit, ja vähempi ei vain riitä.

Aika turhaa syyllistää niitä jotka eivät ole pariutuneet nuorena kun kaikki nyt ei vain synny ja pääse investointipankkiireiksi, joka oli vähimmäisvaatimus.

Kerro ystäväpiiristäsi, sukulaisistasi, naapureistasi, opiskelukavereistasi.. ylipäänsä ihmisistä jotka tunnet. Kuinka moni nainen on parisuhteessa investointipankkiirin kanssa? Kuinka moni mies on parisuhteessa, vaikka ei ole investointipankkiiri?

En ole tuo, mutta piti miettiä asiaa. Jos otetaan vaikka nuoruuden kaveriporukkani, naishelmet ovat kaikki naimisissa yli 100k vuodessa tienaaviin miehiin. Ne keski-, ja alemman tason naiset eivät ole, useimmat eronneet, eivät toki kaikki. Yksi meni vasta naimisiin, 37 vuotiaana. Monivuotinen, lapsellinen suhde sekin.

Helminaisten miehet eivät toki ole 190cm, useampi oikeastaan lyhyt. Se yksi ~250k+ tienaava 190cm mies on naimisissa semmoisen kasin naisen kanssa, mutta pettää häntä koko ajan 20v nuorempien kanssa.

Jotenkin kyllä hämmentää tämä maailma, jossa jotkut ihmiset elävät. Ihan oikeasti tässä ketjussa on näköjään ihmisiä, jotka eivät tunne kuin alle 20 ihmistä ja hekin omasta ikäluokasta?! :O Kenelläkään ei ole naapureita, työkavereita, entisiä luokkakavereita, opettajia, sukulaisia. Millainen erakko pitää olla, ettei tunne/tiedä kuin 15 ihmistä koko maailmassa?

Niillä aikaisempien sukupolvien, eli vanhempien ihmisten, liittojen määrällä ei ole mitään merkitystä. Se oli aivan erilaista aikaa ja silloin arvostettiin erilaisia asioita. Voit kaivella tilastoja aivan mielin määrin tästäkin asiasta, eli siitä miten sinkkujen ja naimattomien ihmisten määrä on kasvanut hurjasti viimeisen 30 vuoden aikana.

Mihin tämä nyt liittyi? Minä ihmettelin, miten jollakulla voi olla noin suppea tuttavapiiri. Ei +/- 10 vuotta nyt mikään iso sukupolven välinen kuilu vielä ole. 

Ongelma liittyy pitkälti suhdemarkkinoihin vs seksimarkkinoihin.

Lähes nainen kuin nainen saa helposti seksiä. Seiskan tavisnainen saa sormia napsauttamalla seksiä ysin miehiltä, jos ei vaadi sitoutumista. Tällöin seksi jakaantuu siten että 5% miehistä saa 95% irtosuhteista/panosuhteista, ja 80% miehistä ei pärjää seksimarkkinoilla ollenkaan. Suuri Suomalainen Seksitutkimus osoitti tämän.

Ympäriinsä paneskelu sekoittaa suhdemarkkinat, mm. seuraavilla tavoilla:

- betanaiset jäävät odottelemaan alfaa sen sijaan että pariutuisivat hyvän betan kanssa nuorina, kun ovat haluttavimmillaan

- betamiehet katkeroituvat jäädessään vaihtopenkille, ja ovat varsin kokemattomina entistä vähemmän haluttavia itsevarmoihin viejämiehiin tottuneiden naisten silmissä

- kolmevitosille entisille perheenäideille on tarjolla komeita Tinder-panijoita (salasuhdetta etsivä toimitusjohtaja, puumakokemusta hakeva nuori urheilija, jne) joiden avulla boostata itsetuntoa

- betamiehet heitetään entistä helpommin ulos kun he ovat työnsä tehneet ruuhkavuosien aikaisena elättäjinä

Tasokkaat pärjäävät yhä, mutta nimen omaan betamiesten (enemmistö miehistä) kannalta naisten vaiheittainen elämä jossa olla yhä suurempi osa ajasta seksimarkkinoilla, on muuttanut diilin todella huonoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta oletkos ottanut huomioon että kaikki ei vain ole niitä 190-senttisiä atleettisia investointipankkiireja joilla on tuplatutkinnot kunniamaininnalla 23-vuotiaana? Itsehän jättäydyin ihan suosiolla sivuun deittikulttuurista jo silloin parikymppisenä kun näin että mitä tasoa pitäisi olla, ja tiesin että vaikka mitä tekisin niin samaan en pystyisi koska kultalusikkasuvut ja paremmat geenit, ja vähempi ei vain riitä.

Aika turhaa syyllistää niitä jotka eivät ole pariutuneet nuorena kun kaikki nyt ei vain synny ja pääse investointipankkiireiksi, joka oli vähimmäisvaatimus.

Kerro ystäväpiiristäsi, sukulaisistasi, naapureistasi, opiskelukavereistasi.. ylipäänsä ihmisistä jotka tunnet. Kuinka moni nainen on parisuhteessa investointipankkiirin kanssa? Kuinka moni mies on parisuhteessa, vaikka ei ole investointipankkiiri?

En ole tuo, mutta piti miettiä asiaa. Jos otetaan vaikka nuoruuden kaveriporukkani, naishelmet ovat kaikki naimisissa yli 100k vuodessa tienaaviin miehiin. Ne keski-, ja alemman tason naiset eivät ole, useimmat eronneet, eivät toki kaikki. Yksi meni vasta naimisiin, 37 vuotiaana. Monivuotinen, lapsellinen suhde sekin.

Helminaisten miehet eivät toki ole 190cm, useampi oikeastaan lyhyt. Se yksi ~250k+ tienaava 190cm mies on naimisissa semmoisen kasin naisen kanssa, mutta pettää häntä koko ajan 20v nuorempien kanssa.

Jotenkin kyllä hämmentää tämä maailma, jossa jotkut ihmiset elävät. Ihan oikeasti tässä ketjussa on näköjään ihmisiä, jotka eivät tunne kuin alle 20 ihmistä ja hekin omasta ikäluokasta?! :O Kenelläkään ei ole naapureita, työkavereita, entisiä luokkakavereita, opettajia, sukulaisia. Millainen erakko pitää olla, ettei tunne/tiedä kuin 15 ihmistä koko maailmassa?

Niillä aikaisempien sukupolvien, eli vanhempien ihmisten, liittojen määrällä ei ole mitään merkitystä. Se oli aivan erilaista aikaa ja silloin arvostettiin erilaisia asioita. Voit kaivella tilastoja aivan mielin määrin tästäkin asiasta, eli siitä miten sinkkujen ja naimattomien ihmisten määrä on kasvanut hurjasti viimeisen 30 vuoden aikana.

Mihin tämä nyt liittyi? Minä ihmettelin, miten jollakulla voi olla noin suppea tuttavapiiri. Ei +/- 10 vuotta nyt mikään iso sukupolven välinen kuilu vielä ole. 

Niin miksi ihmettelit? Outoja johtopäätöksiä.

Onhan se nyt ihan loogista että miettii ryhmää jota on voinut seurata läpi koko aktiivisen naimaiän. Tietää miltä näyttivät nuorena, miten käyttäytyivät ja mihin päätyivät.

Itselläni on ystäviä ja tuttavia sekä ylimmistä yhteiskuntaluokista, että duunaripiireistä. Hurreja, ugreja, muutama mamukin. Tosin pakolaisia en tunne yhtään.

Mun mielestä on ihan ok, että joku on sinkku, oli ikä mikä tahansa. Olen kuitenkin huomannut heissä yhdistäviä piirteitä. Lähinnä naispuolisista tutuistani nyt puhun.

-  tiukkapipoisuus, vaikea heittäytyä. Varsinkin kun ikää tulee. Jollekin 2-kymppiselle on luonnollista olla sinkku, mutta kun aletaan puhua 35-50-vuotiaista ikisinkuista, niin heillä on usein hyvin pinttyneet omat tapansa

-prinsessaunelmat. Miehen pitää olla pitkä, komea, hyvätuloinen, hauska, viihtyä kotona mutta olla hyvä ura, varakas, ei saa olla lapsia eikä eronnut, ei saa kuitenkaan olla sellainen nyhverö joka ei kelpaa muille: Realistista keski-ikäiselle miehelle? 

-epäolennaisuuksiin tarrautuminen. Kun on itse hankkinut maisterin tutkinnon, niin ei osata irrottaa siitä , että unelmien miehellä täytyy olla vähintään sama koulutustaso. Ensimmäisenä kysytään, mitä se tekee työkseen. Ja sillä ei loppujen lopuksi ole oikean parisuhteen onnellisuuden kannalta merkitystä. Ihmettelen ettei edes keski-ikäiset ihmiset tätä ymmärrä, vaikka miten joogattaisiin tai käytäisiin retriiteissä ja mietittäisi syvällisiä

-ihmisillä on epärealistinen käsitys omasta tasostaan. Suurin osan naisistakin on ulkonäöltään keskinkertaisia, tavallisia, joskin fiksuja  naisia. Se ei kuitenkaan tee heistä jotain  maailman napaa tai kaiken ihanuuden ruumiillistumaa. Yleensä aina valitetaan, miten hyviä miehiä ei ole, eikä nähdä, että vika voi olla itsessä. Onko omassa elintavassa tai ajattelumaailmassa kenties jotain, jonka takia kumppania ei löydy.  Ihmetellään vaan sitä miten joku vähemmän kaunis löytää heti kumppanin tai miten miehet on huonoja jne. Aina haetaan syytä muualta. En tarkoita, että luonnettaan tai ulkonäköään pitäisi muuttaa, mutta moni on esim, helvetin kyynistynyt ja omiin tapoihinsa pinttynyt niuhottaja. Monelle korkeasti koulutetulle naiselle on esim. vaikea sulattaa, että miehille oikeasti merkitsee esim. ulkonäkö tai luonne  enemmän kuin joku tohtorin tutkinto. Se, että nainen on joku tekniikan tohtori, ei tee naisesta haluttavaa. Miehet sen sijaan hyötyvät varallisuudesta ja koulutuksesta naisia enemmän,

Väitättekö siis, ettei myös perheellsisillä tai parisuhteessa elävilläkin olisi omat enemmä ja vähemmän piintyneet tapansa.

Parisuhteessakositten on vara pitää pipo löysällä?  - Ei tarvi stressata, kun kumppani hoitaa ja järjestää... En usko. Vaikka joskus kun lukee täällä joidenkin uhrautumista kumppaniaan kohtaan, joka syystä tai toisesta (varmaan josku perustellustikin) laiminlyö yhteiseen arkeen osallistumisen ja kantamatta osansa keskinäisistä vastuista, kuten kotiaskareista, niin ihmettelen, että mikä saa parin jatkamaan yhdessä.

Maiteri tutkintoon tarrautumisessa ei liene muusta kuin hakea seuraa, jolla on suunnilleen sama arvomaailma. Toki aina voi törmätä siihen itse oppineeseen ja laajasti kulttuurista ja elämänmenosta kiinnostuneeseen kumppaniehdokkaaseen. Mutta milläs erotat sen, jos hän kuitenkin kertoo lähinnä viihtyvänsä kotosalla ja katsellen telkkarista lätkää ja viikon kohokohta on kun pääsee taloyhtiön saunaan ja juomaan viikonloppuna olutta. -

Työstä kysymien taas on enempi kyse siitä, että on kiinnostunut siitä, että mihin henkilö käyttää aikaansa. - Kyllä sillä ainakin minun mielestäni on merkitystä, että onko ihminen säännöllisessä päivätyössä, käykö töissä vain pakosta vai kenties jopa intohimosta, tai onko lainkaan kiinnostunut pääsemään töihin, jos on joutunut työttömäksi. - Työnteko kun usein mahdollistaa myös muita asioita, yksinkertaisimpana esimerkkinä palkkatulon saamisen, jonka turvin voi sitten suorittaa erilaisia hankintoja. (Usein laajempiua kuin jos ei saisi palkkaa lainaan).

Höpö höpö. Ammattia kysytään sen takia, että  miehen statuksen mukaan kiinnostus herää. Jos mies sanoo olevansa kaupungin viraston  osa-aikaisena tai työllistettynä vahtimestarina ( alhainen beta), niin ketään ei kiinnosta. Jos hän on lentäjä tai aivokirurgi (  alfojen aatelia) niin 99% naisista kiinnostuu. Sanot sinä ihan mitä tahansa "ajankäytöstä" tms, niin totuus on tämä. Ja nainen olen itsekin.