Lue keskustelun säännöt.
Sormiruokailuko muka helppoa! Oon ihan väsyny tähän touhuun.
10.10.2017 |
Tsempatkaa mua nyt jatkamaan tätä touhua! Neuvolasta ja kaikilta tutuilta ja puolitutuilta äideiltä tulee koko ajan kysymystä "Kai te sormiruokailette?", kun se on kuulemma niin helppoa ja soseiden syöttäminen on kamalan vaikeaa ja työlästä.
Mulla on kyllä kahden kuukauden kiinteiden syömisen jälkeen ihan päinvastaiset fiilikset. Vauva syö soseutettua ruokaa todella hyvin, suu auki odottaa lisää ruokaa kuin linnunpoikanen. Soseita en todellakaan hänelle tuputa vaan annan, kun suu aukeaa ja kumartuu itse lusikkaa kohti. Kun ei enää itse ota lusikasta, ruokailu lopetetaan. Sormin saa ruokaa mahaansa hädin tuskin puolta siitä, mikä menee soseena ja sitten itkee nälkäänsä jo tunnin päästä. Ja tuosta vaikeudestakin olen kyllä ihan toista mieltä. Sama ruoka, jonka antaisin sormiruokana, menee muutamassa minuutissa soseeksi haarukalla ja lapsi syö nykyään hyvin siististi. Sormiruokana saan kyllä ruoan nopeammin pöytään, mutta käytän sitten kymmenen minuuttia ruokailun jälkeen keittiön jynssäämiseen. Olen nyt pyrkinyt edes kerran päivässä tarjomaan sormiruokaa, mutta alan olla jo ihan väsynyt koko touhuun. Helpottuuko tää jossain vaiheessa. Lapsi on nyt 8kk.
Oonko minä ainoa, jolle tää nyt ei vaan avaudu? Ihan paskamutsi olo, kun joka tuutista hoetaan, että soseet on niiin vanhanaikaisia eikä niitä pystyisi muka ollenkaan lapsentahtisesti antamaan.
Kommentit (8)
Alkuasukkaat sormiruokailee. Älä kasvata lapsestasi alkuasukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hih! Meidän lapset ovat olleet nirsoja. Aina varoiteltiin, että lapsi tunkee suuhunsa jotain vaarallista, mutta meidän lapset eivät laittaneet itse mitään sopimatonta suuhunsa, kun ei oikein sormiruokaakaan tahtoneet maistella! Ekan puoli vuotta kelpasi vain rintamaito ja seuraavan puoli vuotta irvistivät kaikelle uudelle, jota syötin lopulta lusikalla. Lusikallakaan eivät edes vahingossa laittaneet ruokaa suuhunsa. Suostuivat juuri ja juuri käyttämään puhdasta lusikkaa suussaan ja nauroivat vain ruoalle. Sylkivät pois, kun syötin.
Helpotus, syövät jo itse!
Juu, sormiruoasta tule oksennusrefleksi, heti jos siitä irtoaa pienikin palanen nieltäväksi. Tykkää soseista ja on lopettanut karkemman syönnin. Opetan vähitellen karkeampaan ruokaan. Jopa isompi sisarus oksentaa välillä, jos joutuu maistamaan karkeampaa. Muusataan muusataan.
Tee ihan niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Viis siitä mitä muut sanovat.
Mä en myöskään ymmärrä tuota sormiruokailua. En sitte yhtää. Mä annoin kerran syödä itte ja se jäi sitte siihen. Mun kaksoset (nyt jo 5v) on aina syöneet nätisti ja sotkematta. Lautanen lusikoidaan tyhjäksi ja thats it. Ei mitään ruualla sotkemista sormiruokailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei myöskään sormiruokailu avaudu, ei ollenkaan. Yhden päivän koitin tarjota vauvalle pelkkää sormiruokaa ja tuntui, että me vaan syötiin. Ruokailu kestää KAUAN ja sen jälkeen saa pestä sekä lapsen että keittiön ihan perusteellisesti. Ruokaa ei tunnu päätyvän mahaan asti, kun ne vaan tiputetaan lattialle ja taputellaan pöytään ja syöttötuoliin. Nykyään nyökyttelen ja hymyilen kun sormiruokailusta kysytään ja syötän vauvalle muussattua ruokaa kotona. Ei vaan sovi meille! Jos jollekin sopii, niin kiva juttu. Tee vaan just niin ku itsestä parhaalta tuntuu.
Meillä ei sormiruokailtu. Lapsi söi soseita kuin linnunpoika (suu auki, kun näkikin lusikan), mutta itse ei halunnut syödä mitään. Jotain maissinaksuja annoin käteen. Puolitoista vuotiaana meni päiväkotiin, jossa kehuttiin, kun niin hyvin syö itse lusikalla. En tiedä miten se sen oppi, kun ei kotona tosiaan edes koskenut lusikkaan :).
Jospa vain teet kuten parhaaksi näet. Kerran soseet menevät hyvin, mutta sormiruoka ei, niin syötä sitten vain soseita. Ihan tolkun ihminen sun lapsesta varmasti tulee, vaikka et koskaan antaisi syödä käsin. Ehkä vähän myöhemmin nuo sormin syötävät jutut kiinnostaa ja onnistuvat paremmin lapseltasi. Tai sitten annat kokonaan olla.
Mun lapsi on nyt 1v2kk ja tykkäsi heti sormiruuista. Toki aluksi tuli helposti kakomista ja eteninkin varovasti noiden palojen koon ja rakenteen suhteen. Mutta sitten se ongelma, koska lapseni on pitkään syönyt sujuvasti käsin, niin häneltä ei tahdo enää luonnistua alkuunkaan lusikan käyttö. Kun aloitin kiinteitä, niin hän aluksi tykkäsi itsekin tarttua lusikasta ja osasi viedä ruokaakin suuhu, mutta nyt hän ehkä ottaa yhden lusikallisen itse ja sitten nakkaakin lusikan pois ja pistää kädet ruokaan.
Ehkä jos oltaisiin menty vain soseilla, niin kenties tuo lusikkaruokailu sujuisi jo paremmin. Että en sitten tiedä viivästyttääkö tuo käsin syöminen nyt sitten kuitenkin aterimien käyttöä. Edelleen syötän hänelle lusikalla annettavat ruoat ja muut hän syö itse sormin. En siis toteuta pelkkää sormiruokailua, vaan tällaista yhdistelmää.