Miksi ihmisillä on niin suuri tarve väittää, etreivät ole kateellisia?

Onko kateus tabu?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kateus tabu?

Ap

On. Siksi tähänkään ei tule vastauksia.

Kateutta ei pidetä kauniina piirteenä, joten eihän sitä voi myöntää itse tuntevansa. Toiset ne kateellisia on! Oma vastaava kaihertava tunne on reilun pelin ja oikeudenmukaisuuden vaatimista. Ja onhan se niinkin, että kun lause alkaa "En minä sitä kadehdi, mutta...", niin kyseinen henkilö kadehtii niin että sappi kiehuu.

Olen miettinyt ihan samaa! Kyllä minä voin tunnustaa olevani kateellinen avokkini siskolle, koska hän on jumalaisen kaunis ja minä olen tavis. Kohtelen silti tietenkin tätä siskoa yhtä hyvin kuin muitakin ja olemme kavereita. Olen häntä myös kehunut ja sanonut, että olet onnekas, kun olet luonnostaan noin kaunis. En minä halua kauneutta häneltä pois, vaan haluaisin itsekin olla yhtä kaunis.

Luultavasti ihmiset sanovat etteivät ole kateellisia ihan vain siksi, että eivät todellakaan ole kateellisia. Nykyisin jos sanoo jotain negatiivista melkein mistä tahansa asiasta, sanoja leimataan hyvin helposti kateelliseksi.

Itse en koe tuntevani juurikaan kateuden tunteita, vaikka minulla olisi kyllä pitkä lista asioita, joista voisin olla kateellinen, jos sille päälle rupeaisin. Jos on tyytyväinen itseensä ja haluaa olla omassa elämässään, ei juurikaan tule oltua kateellinen muille näiden kauneudesta, rikkaudesta, nuoruudesta, älykkyydestä jne.

 "Minä uskallan myöntää olevani kateellinen. Mutta se ei tarkoita että haluaisin poistaa näiltä kateudeni kohteilta mitään. Se ei tarkoita ettenkö olisi tyytyväinen siihen millainen itse olen. Kateus on inhimillinen tunne. Se ei kysy lupaa tulla,kuten ei vihakaan. Vihakaan ei ole väärä tunne, jos sillä ei aiheuta muille pahaa."

Minä olen tästä samaa mieltä. Minä myönnän, että joskus tunnen kateudenpiston, jos joku on minua älykkäämpi tai kauniimpi tai lahjakkaampi jossain asiassa, mutta samalla minä tavallaan olen iloinen heidän puolestaan, että he ovat kauniita tai lahjakkaita. Minullekin kateus on vain yksi tunne muiden joukossa. Se on kyllä ikävä tunne, ihan niin kuin vihakin, mutta sen olemassaolo olisi hyvä myöntää ainakin itselleen.

Minä luulen, että se tarve kieltää kateus johtuu ainakin osittain siitä, että kateutta yleensä pidetään niin negatiivisena tunteena, ja kateelliset esitetään usein saduissa, elokuvissa ja kirjoissa ilkeinä ja pahansuovina. Aika monesti kateus on jonkun pahiksen motiivina, esim. Lumikin äitipuolella. Onko silloin ihmekään, että ihmiset oppivat, että kateutta ei saa tuntea?

Mutta pitää muistaa sekin, että jos joku kehuu tai haukkuu, ei hän todellakaan aina ole kateellinen. Tosin jos on tarve selittää, ettei ole kateellinen, niin silloin kyllä voisi kuvitella, että oikeasti tuntee kateutta, mutta ei halua myöntää sitä -edes itselleen.

Kun on onnellinen omassa elämässään, ei ole tarvetta kateuteen. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

Aapeen teskti on ristiriitainen. Ensin hän sanoo, että kateus tulee siitä kun on toista huonompi jossain, missä haluaisi olla hyvä ja sitten ettei se estä olemasa tyytyväinen itseensä. Jompi kumpi ei voi olla totta, ja se epätosi osa on tuo jälkimmäinen: jos olet tyytyväinen itseesi, et ole kateellinen. Kateellinen olet vain silloin kun olet toista huonompi silloin kun haluaisit olla parempi.

Vierailija kirjoitti:

Kateutta ei pidetä kauniina piirteenä, joten eihän sitä voi myöntää itse tuntevansa. Toiset ne kateellisia on! Oma vastaava kaihertava tunne on reilun pelin ja oikeudenmukaisuuden vaatimista. Ja onhan se niinkin, että kun lause alkaa "En minä sitä kadehdi, mutta...", niin kyseinen henkilö kadehtii niin että sappi kiehuu.

Itse en sitä ymmärrä, miksi pitää sanoa jostain jotain olipa se sitten positiivista tai negatiivista ja korostaa ettei ole kateellinen. Olisi mieluummin hiljaa tai sanoa suoraan että on kateellinen. Tuolla tavalla vain nolaa itsensä. Ymmärrän ettei tosielämässä halua myöntää kellekään olevansa kateellinen, mutta voisi sitten jättää kieltämättä asian, jos jotakuta kritisoi.

Luulisi että edes keskustelupalstalla voitaisiin olla rehellisiä tunteissaan. Anonyyminä kuitenkin kerrotaan ties mitä itsestään ja elämästään. Olisi hienoa jos joskus näkisi keskustelupalstalla jonkun myöntävän olevansa kateellinen!

Ap

En lukenut edellistä viestiäni läpi kirjoittamisen jälkeen. Tämä puheimella kirjoittaminen ei ole helppoa minulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateutta ei pidetä kauniina piirteenä, joten eihän sitä voi myöntää itse tuntevansa. Toiset ne kateellisia on! Oma vastaava kaihertava tunne on reilun pelin ja oikeudenmukaisuuden vaatimista. Ja onhan se niinkin, että kun lause alkaa "En minä sitä kadehdi, mutta...", niin kyseinen henkilö kadehtii niin että sappi kiehuu.

Itse en sitä ymmärrä, miksi pitää sanoa jostain jotain olipa se sitten positiivista tai negatiivista ja korostaa ettei ole kateellinen. Olisi mieluummin hiljaa tai sanoa suoraan että on kateellinen. Tuolla tavalla vain nolaa itsensä. Ymmärrän ettei tosielämässä halua myöntää kellekään olevansa kateellinen, mutta voisi sitten jättää kieltämättä asian, jos jotakuta kritisoi.

Luulisi että edes keskustelupalstalla voitaisiin olla rehellisiä tunteissaan. Anonyyminä kuitenkin kerrotaan ties mitä itsestään ja elämästään. Olisi hienoa jos joskus näkisi keskustelupalstalla jonkun myöntävän olevansa kateellinen!

Ap

Tuo "En minä, mutta..." -aloitus on yleisessä käytössä muissakin yhteyksissä. Ei minulla X:iä vastaan mitään ole, mutta. En minä mikään Z ole, mutta. Ja sitten tulee hurjaa tekstiä, joka todistaa että henkilö on juuri sitä, minkä alussa kielsi. Outoa.

Olen nyt 30v ja alkanut elämässäni ensimmäisiä kertoja tuntemaan kateuden tunteita. En ole ollut kateellinen ihminen, mutta olen aina tiennyt, että tuskin olen sille immuuni. Nyt kateus liittyy työhön; olen työtön ja tunnen kateutta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka saavat "minun" työpaikkani.

Alhaiset kateudentunteet olen liittänyt siihen, että minulla on hyvä itsetunto ja -luottamus sekä hyvin matalalla olevat materialistiset tarpeet. Koskaan ei ole kenenkään omaisuus onnistunut erityisesti säväyttämään, semmoinen haaliminen ei kuulu omiin ambitioihin.

Olen joskus sanonut, että en ole kovin kateellinen ihminen, koska se on totta. ja monesti oletetaan, että ihmiset olisivat jotenkin laajalla rintamalla kateellisia. Kaipa siihen saa eriävän näkemyksen tuoda.

Vierailija kirjoitti:

Aapeen teskti on ristiriitainen. Ensin hän sanoo, että kateus tulee siitä kun on toista huonompi jossain, missä haluaisi olla hyvä ja sitten ettei se estä olemasa tyytyväinen itseensä. Jompi kumpi ei voi olla totta, ja se epätosi osa on tuo jälkimmäinen: jos olet tyytyväinen itseesi, et ole kateellinen. Kateellinen olet vain silloin kun olet toista huonompi silloin kun haluaisit olla parempi.

Miksi ei voisi tuntea ohimeneviä kateuden tunteita ilman että on tyytyväinen itseensä? Miten nuo asiat sulkee pois toisensa? Eri asia jos rypee itsesäälissä jonkun paremmuuden takia. Sitä en itse tee. Mutta jos näen esimerkiksi todella kauniin naisen tai hyvän takapuolen, niin kyllä minä hetken aikaa mietin että oispa mullakin, huh! En jää kuitenkaan vatvomaan asiaa. Ohimeneviä tuntemuksia ne ovat eivätkä ne vaikuta omaan käsitykseeni itsestäni. Minussa on hyviä henkisiä puolia ja rikas mielikuvitus. Olen myös antanut itselleni luvan tunteita kaikkia olemassaolevia tunteita.

Ap

Jos sanoo jotain negatiivista, osa henkilöistä tulkitsee että on kateellinen, vaikka ei olisi. Kaikki negatiivisuus ei liity kateuteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanoo jotain negatiivista, osa henkilöistä tulkitsee että on kateellinen, vaikka ei olisi. Kaikki negatiivisuus ei liity kateuteen.

Samaa mieltä. Ja osa ei tunnu uskovan tätä. Täälläkin on moneen kertaan ollut ketjuja, jossa moni on tullut sanomaan että nykyajan itsensä "kaunistaminen" eli tekoripset, hiuslisäkkeet, kynnet ja täytteet naamassa on jotain aivan hirveää. En itsekään laittaisi näitä itseeni vaikka ilmaiseksi saisin. Ja saman tien tulee yhtä monta kertomaan, miten ollaan vaan kateellisia näille nuorille naisille

Vierailija kirjoitti:

Jos sanoo jotain negatiivista, osa henkilöistä tulkitsee että on kateellinen, vaikka ei olisi. Kaikki negatiivisuus ei liity kateuteen.

Jos kaikki negatiivisuus ei liity kateutern niin mistä huomaa, milloin se liityyy? Harvemmin kun kenenkään tekstissä mainitaan että "tällä kertaa on kyse kateudesta"

Ap

Ehkä riippuu seurastakin. Jos sinä tuot usein kateuttasi esiin ja, kun sulle kritisoidaan tai ihmetellään muita niin ehkä muut kokevat tarpeelliseksi tuoda esiin ettei syynä ole kateus. Kenties ajatellaan, että kun itse tuot kateutta paljon esiin niin ajattelet varmasti muistakin näin. Onhan se tietysti hassua ylipäätään mainita tai korostaa.

Mielestäni taas ei välttämättä ole ok mainita kateutta, varsinkin jos sen kertoo asianomaiselle. Esim. jos toiselle kertoo kuinka on kateellinen tämän elämästä ym. Niin tämä voi saada toisessa aikaan sen reaktion, että alkaa kokemaan syyllisyyttä ja jatkossa pidättäytyy kertomasta omista kivoista asioista.

Kateus on mielestäni sellaista, jonka jokainen pitää itse käsitellä. Jos kateudesta alkaa puhumaan muille niin ikään kuin siirtää sen kateuden tunteen osaksi muille ja muiden täytyisi tehdä jotakin sinun kateuden tunteellesi, vaikka ainoa syyllinen on kateutta tunteva henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 30v ja alkanut elämässäni ensimmäisiä kertoja tuntemaan kateuden tunteita. En ole ollut kateellinen ihminen, mutta olen aina tiennyt, että tuskin olen sille immuuni. Nyt kateus liittyy työhön; olen työtön ja tunnen kateutta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka saavat "minun" työpaikkani.

Alhaiset kateudentunteet olen liittänyt siihen, että minulla on hyvä itsetunto ja -luottamus sekä hyvin matalalla olevat materialistiset tarpeet. Koskaan ei ole kenenkään omaisuus onnistunut erityisesti säväyttämään, semmoinen haaliminen ei kuulu omiin ambitioihin.

Olen joskus sanonut, että en ole kovin kateellinen ihminen, koska se on totta. ja monesti oletetaan, että ihmiset olisivat jotenkin laajalla rintamalla kateellisia. Kaipa siihen saa eriävän näkemyksen tuoda.

Voisin myös lisätä tähän tekstiini, että musta tuntuu että ne kovasti kateuden tunteita kokevat ihmiset ei varmaankaan ole niitä, jotka voivat ymmärtää, että toiset ihmiset ei välttämättä ole kateellisia. En usko, että kateus on sellainen ominaisuus, jota voi ottaa pois päältä..  Omasta mielestäni kateus vaikuttaa tosi väsyttävältä ja turhalta tunteelta, siis samalta kuin mustasukkaisuus? Varmaankin molemmat sellaisia tunteita, joihin monella on taipumusta ja monella taas ei. Ja niin perinpohjaisia kuin nälkä, että vaikeeta uskoa ettei muut sellasta tunne.

Ehkä syy on niinkin yksinkertainen että kaikki ihmiset eivät ole luonteeltaan kateellisia. Ja onhan se ärsyttävää että joku toinen tuuppaa väkisin sellaisia tunteita toiselle mitä tällä ei ole. Pakko olla kateellinen kun minäkin olen. Erilaisuutta ei suvaita.

Minulla on omassa elämässä kaikki ok. En ole kovin kiinnostunut muiden elämästä. Ei ole minulta pois jos joku on vaikka fiksu, kaunis tai rikas. Olen tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen.

Ainut asia tällä hetkellä mikä mättää on epäilys että en ole ihan terve mutta mitään varmaa tietoa ei vielä ole. En kuitenkaan koe olevani kateellinen täysin terveille ihmisille vaan päin vastoin olen onnellinen että muilla on terveys tallella.

Vaikka itse sanot, että tunnet kateutta muttet halua poistaa näillä kateutesi kohtielta mitään. Niin eihän se teoriassa kuitenkaan välttämättä ihan näin mene. Jos olet esim. kateellinen ystävän uudesta autosta ja saa sinut tuntemaan itsesi alempiarvoiseksi. Ilman tätä autoa et kokisi kateutta. Niin eikö kateus silloin nimenomaan tarkoita ettei toivoisi toiselle hyvää. Miten tämä kateus sitten ilmenee sinussa?