Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedoksi vanhemmille: Miksi lapsettomuus ei kaduta ja miksi lapseton ei ole yksinäinen vanhana
26.09.2017 |
Koska en ole koskaan lapsia halunnut, en ole "nähnyt" itseäni vanhempana. En ala-astella, en lukiossa, en nuorena. En ole hassutellut poikaystävien kanssa lapsiemme nimiä, pohtinut miltä tyttäreni näyttäisi. En ole miettinyt, että sitten kun mulla on sitä ja tätä, sitten se lapsi tulee.
Kun lapsi ei ole koskaan kuulunut ajatuksiini, ei edes uniini, ei elämäni ole millään rakentunut sen ympärille, että joskus minulla olisi lapsi. Ymmärrän, että hyvin iso osa ihmisistä kuitenkin elää näin, ja silloin sen lapsen puute on suorastaan tragedia. Elämä ei "toteutunutkaan". Ihan kuin olisi jäänyt yksi raaja kasvamatta. Tätä tunnetta sellaiset ihmiset, jotka itse haluavat/ovat hankkineet lapsia, koettavat projisoida meihin lapsettomiin. Omia pelkojaan ja tunteitaan. Vailla ymmärrystä siitä, että me emme jaa näitä tuntemuksia. Mutta lapsettomana yritän kuitenkin ymmärtää, että pohjimmiltaan ne ovat hyväntahtoisia, sokeita tunteita, joita monikaan ei osaa tiedostaa ja irrottaa itsestään.
Ja se "vanhuuden yksinäisyys". Ensinnäkin, kun ei ole koskaan ajatellut että läheisiä ihmisiä tehdään itse, niin niitä on siunaantunut muulla tavalla. Lisäksi lapsettomalla on aikaa olla sosiaalinen ihan eri tavalla kuin perheellisellä. Minulla on valtavan paljon yhä vain tiiviimpiä ystävyyssuhteita, siinä missä monet lapsiperheet ovat ihan "yksin." Omat vanhempanikin ovat tästä vähän surullinen esimerkki; ystävät katosivat perhe-elämään, hitaasti mutta varmasti. Nyt niitä on vaikea enää lämmitellä, liian paljon vuosia välissä.
Hyvin menee, mutta menkööt :)
Lapseton 55v
Kommentit (114)
Mun lapsettomalla kummitädillä oli ihan valtavan paljon ystäviä, ja menoa ja meininkiä. Se on varmaan just niin, että kun seura ei oota kotona "ilmaiseksi" niin sitä sitten osaa mennä ulos hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten jos ei ole sitä laajaa sosiaalista rinkiä ole koskaan ollutkaan niin miten se siellä vanhainkodissa yhtäkkiä olisi sen kauheampaa. Voi pikemminkin ahdistaa jos on tottunut yksinoloon ja yhtäkkiä ympärillä olisi lauma muita ihmisiä.
No niin, voi että on nyt hankalaa.
Älä puhu kaikkien puolesta. Lapsettomuuden katuminen juuri sinun ikäisenä on vela-piireissä paha tabu, josta ei saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu kaikkien puolesta. Lapsettomuuden katuminen juuri sinun ikäisenä on vela-piireissä paha tabu, josta ei saa puhua.
varmaan samanlainen tabu, kuin lapsien hankkimisen katuminen. minkä sille voi, että poikkeuksiakin löytyy kaikista porukoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkin se kaivertaa aloittajan tekstissäkin, että ei ole omia lapsia, voi lukea sen rivien välistä.
Ihmisen elämään nyt vaan normisti kuuluu lisääntyä lapsillaan. Kaikillehan sitä onnea ei suoda, valitettavasti, ja syitähän riittää.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin se kaivertaa aloittajan tekstissäkin, että ei ole omia lapsia, voi lukea sen rivien välistä.
Ihmisen elämään nyt vaan normisti kuuluu lisääntyä lapsillaan. Kaikillehan sitä onnea ei suoda, valitettavasti, ja syitähän riittää.
lisääntyä.... LAPSILLAAN? O______________________________o
Pohjanmaa is strong in this one
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sää kuvittelet että jotain kolmekymppistä perheellistä kiinnostaa viiskymppisen mummutautisen eukon höpinät? Vaikuttaa mun puuron syöntiin miten sun jutut? Ei kukaan ainakaan oleta että sinä teet enää mitään??:D
Vierailija kirjoitti:
Miksi sää kuvittelet että jotain kolmekymppistä perheellistä kiinnostaa viiskymppisen mummutautisen eukon höpinät? Vaikuttaa mun puuron syöntiin miten sun jutut? Ei kukaan ainakaan oleta että sinä teet enää mitään??:D
Tällä palstalla on ainakin kovasti kiinnostanut.
- ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en ole koskaan halunnut lapsia, en nyt (28 vuotiaana) enkä nuorempana. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen sitä mieltä että lapset eivät ole mun juttu nyt eikä tulevaisuudessa. En siltikään jaksa murehtia vanhuuden yksinäisyyttä. Olenhan nytkin yksin. Veli asuu toisella puolella suomea, samoin äiti. Iskä sentään asuu 10 km päässä että se tuki ja turva mulla vielä on. Ystäviä on yksi kappale ja hän on 66-vuotias eli kuolee jo pian. Sitten olen ystävätönkin mutta ei se mua haittaa. Osaan olla ja nauttia yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sää kuvittelet että jotain kolmekymppistä perheellistä kiinnostaa viiskymppisen mummutautisen eukon höpinät? Vaikuttaa mun puuron syöntiin miten sun jutut? Ei kukaan ainakaan oleta että sinä teet enää mitään??:D
Vau. Tämänkin ihmisen lapset joutuu elämään tällaisen älykön kanssa - ihan joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin.
En minäkään ole koskaan miettinyt tulevien lasten nimiä tai edes lukumäärää. Aina on ollut selvää että se on nolla. En ole miettinyt, mihin elämänvaiheeseen lapsi kannattaisi sovittaa (olen elänyt vakituisissa parisuhteissa lyhyillä tauoilla noin 18v asti, viimeiset 12v naimisissa). Olen aina kokenut että elämäni on täyttä ilman lasta vaikka ulkopuolisten mielestä olen elänyt jotakuinkin koko aikuisikäni tilanteessa johon lapset sopisivat hyvin. Minua ei kiinnosta kokea vanhemmuutta, seurata lapsen kasvamista tai kokea yhtään enempää järisyttävää rakkautta kuin jo nyt koen. Elämäni on täynnä ilman lapsia, mutta jostain syystä tämä ajatus on etenkin naisille ahdistava ja pelottava.
Tämä vanhuuden yksinäisyydestäkin jankuttaminen ihmetyttää. Minua ahdistaa vanhuudessa jo ajatus siitä että joutuisin johonkin palvelutaloon missä koitettaisiin koko ajan houkutella kaikkeen toimintaan ja juorukerhoihin mitkä ei kiinnosta tai kotihoitoon missä hoitajat ja avustajat ramppaavat auttelemassa monta kertaa päivässä. Olen viihtynyt hyvin yksikseni ja tarvinnut paljon omaa aikaa koko aikuisikäni, millä logiikalla muuttuisin hirvittävän seurankipeäksi vanhuksena?
T: vela 40-v
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsettomalla kummitädillä oli ihan valtavan paljon ystäviä, ja menoa ja meininkiä. Se on varmaan just niin, että kun seura ei oota kotona "ilmaiseksi" niin sitä sitten osaa mennä ulos hakemaan.
Totta. Tuon huomaa vanhus- ja mielenterveyspalveluissa. Perheelliset tarvitsevat palvelutalopaikkaa tai muita vanhuspalveluja ja mielenterveyspalveluja esim. leskeksi jäätyään ja elämän muutosvaiheissa. Lapseton tai sinkkuna osan tai koko elämänsä elänyt osaa hoitaa mielenterveyttään ja eläämäänsä itse ja lähteä itse liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä lapsia hankkineita ei juurikaan kiinnosta, hankkiiko joku random-tyyppi lapsia vai ei. Emme me heille halua perheonnea mainostaa. Lapsien ja perheen puolestapuhujat ihmisen elämässä ovat yleensä sukulaisia ja läheisiä. Esim. omat vanhemmat ovat valinneet perhe-elämän ja saaneet siitä todennäköisesti paljon onnea elämäänsä. Siksi heidän on vaikea kuvitella, että oma lapsi on onnellinen ilman lapsia. Lapsettomuuskin valintana hyväksytään vielä jotenkin, mutta ilman parisuhdetta eläminen, se herättää jo vakavasti huolta läheisissä. Eikä ihme, sillä vaikka ihmisillä olisi kuinka paljon ystäviä, totuus on, että oikeastaan ainut, joka hoitaa vanhenevaa ihmistä, on useimmiten puoliso. Kukaan ei halua lapselleen vanhuutta, jossa kukaan ei tätä auta eikä tue.
Vanhemmat ja muu lähipiiri tulevat varmaan aina suosittelemaan perhe.elämää veloille ja heidän kannattaa vain kuunnella nämä hyvää tarkoittavat neuvot ja varoittelut ja unohtaa ne sitten, jos ne eivät kiinnosta.. Sitä varten läheiset ihmiset ovat olemassa, että he ovat kiinnostuneita elämästämme.
Taas samaa jankutusta. No, aihetta on tutkittu paljonkin. Kaikille veloille lapsettomuus ei ole edes mikään ns. valinta, vaan samanlainen itsestäänselvyys kuin vaikkapa olla hetero. Ei sitä valita vaan sitä vain ollaan - ei ole esim. lapsena leikkinyt nukkeleikkejä, kotileikeissä ei ole halunnut olla äiti (vela-miehen tapauksessa isä), ei ole koskaan muiden ikätovereiden kanssa pohtinut että sitten kun mulla on lapsia tai mitä nimiä aikoo antaa lapsilleen jne. Näitä "veloiksi syntyneitä" on asiaa tutkittaessa huomattu olevan paljonkin.
Tällaiselle velalle on aivan turha selittää mistään paitsi jäämisistä, kuinka ei voi tietää mitä on olla lapsellinen tai että kyllä sinua sitten vanhana kaduttaa. Kun kyse ei ole ollut mistään valinnasta kahden vaihtoehdon välillä. Kun ei ole tarvinnut valita, koska on ollut vain yksi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu kaikkien puolesta. Lapsettomuuden katuminen juuri sinun ikäisenä on vela-piireissä paha tabu, josta ei saa puhua.
Lasten hankkimisen katuminen se vasta hyssyteltyä onkin, vaikka niin tutkimusten, lehtijuttujen kuin nettikeskustelujenkin perusteella se ei ole lainkaan harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin se kaivertaa aloittajan tekstissäkin, että ei ole omia lapsia, voi lukea sen rivien välistä.
Ihmisen elämään nyt vaan normisti kuuluu lisääntyä lapsillaan. Kaikillehan sitä onnea ei suoda, valitettavasti, ja syitähän riittää.
Ei suoda? Joo harvemmin ehkäisyä käyttävälle tai sterin tehneelle "suodaan" kun on itse aktiivisesti asiaa estänyt.
Sä nyt sekoitat keskenään tahattoman lapsettomuuden ja vapaaehtoisen lapsettomuuden. Ensimmäiselle ei suoda, jälkimmäinen ei edes halua.
Mulla ja miehellä kaksi lasta. Nämä riittää. Enempää ei tule.
Minulla kolme sisarusta; asumme kaukana toisistamme ja välit asialliset, mutta etäiset. Ei kummempaa draamaa. Miehellä kaksi sisarusta; asuvat kaikki 10km säteellä, mutta tekemisissä eivät juuri ole kuin satunnaisesti. Ei kai mitään suurempaa draamaa tuossakaan. Omiin vanhempiini olen välimatkasta huolimatta ahkerasti yhteydessä ainakin kerran-pari viikossa puhelimitse ja lomilla käydään lapsuuden kodissani ja viihdytään hyvin. Mies ei ole viimeiseen 15-vuoteen juuri ollut muutamaa satunnaista kertaa enempää isänsä kanssa tekemisissä, äitinsäkin kanssa vain kerran tai pari vuodessa. Hänen vanhempansa siis eronneet.
Olen kuitenkin töideni puolesta ja muutenkin huomannut, että ei se mikään tae ole, että kun lapsia maailmaan puskee, että siitä automaattisesti seuraisi vanhuuden päiville se, että vanhus ja lapset edelleen hyvissä väleissä olisi. Eikä sekään ole mitenkään varmaa, että sisaruksetkaan mitenkään tahtoisivat aikuisena tekemisissä keskenään olla.
En ole mitenkään sukurakas. Aktiivisin ja ihanin täti meidän lapsillemme on miehen serkku. Käytännössä ei siis täti ollenkaan, mutta on kyllä moisen arvonimen vuosien saatossa aidolla kiinnostuksella ja vuorovaikutuksella meidän lastemme kanssa ansainnut.
Sukuni on iso, mutta hyvin etäinen. Ennemmin olen tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa oikeasti haluan olla tekemisissä. Joiden seurasta nautin.
Ja vaikka nämä kaksi lasta minulla onkin, niin todellakin minulla on myös edelleen se oma elämä, omat kiinnostuksenkohteet, omat unelmat ja tavoitteet. Niihin ei kaikkiin läheskään liity lapset mitenkään.
Alue: Aihe vapaa
muistan, kun mulla oli pienestä saakka itsestään selvää, että pitää mennä yliopistoon, muuten on elämä pilalla. sitten mun paras, kyvykäs ystäväni ei edes halunnut mennä lukioon. mulle tuli kauhea pakokauhu ja paniikki siitä, miten se katuu ja pilaa elämänsä. jälkikäteen naurattaa, mutta tässä lapsiasiassa on ollut järkytys huomata, ettei aikuiset ihmisetkään ole vielä oppineet erottamaan omia pelkojaan muiden tunteista