Tiedoksi vanhemmille: Miksi lapsettomuus ei kaduta ja miksi lapseton ei ole yksinäinen vanhana

Eri ihmisille sopii eri asiat ja se siitä. En ymmärrä miksi olisi jotenkin parempi hankkia tai olla hankkimatta lapsia ja miksi näiden asioiden pitäisi kilpailla paremuudesta keskenään. Itse nautin lapsiperhe elämästä, mutta en ole koskaan ajatellut elämäni olevan jotenkin parempaa tai merkityksellisempää kuin lapsettomien ystävieni.  Tahaton lapsettomuus on tragedia, ei se että ei halua lapsia.  Monesti joistakin välinpitämättömästä vanhemmista ihmetellään, että miksiköhän tuokin on ylipäätään tehnyt lapsia, joten mielestäni on viisasta olla tekemättä lapsia, jos ei koe olevansa hyvää ainesta vanhemmaksi. Minusta lapset pitäisi tehdä rakkaudesta lapsiin, ei siksi että lapsia vain kuuluu tehdä tai etenkään siksi, että ne lapset sitten viihdyttäisi vanhoina päivinä. Lapsien tekeminen ei takaa aktiivista seuraelämää vanhuudessa. Aisuistuttuaan lapset voivat muuttaa toiselle paikkakunnalle tai vaikka ulkomaille asti. 

Tuttavapiirissäni moni lapsellinen odottaa lastensa itsenäistymistä ja kotoa poismuuttoa kuin kuuta nousevaa, joten ei se lapsiperheenkään elämä aina niin ihanaa ole. Sitä odotellaan että lapset lentää pois pesästä, jotta taas "elämä alkaa", kuten eräs tuttavani sanoi. 

Itselläni on lapsi ja minulle perhe-elämä sopii, mutta ymmärrän että kaikki ei tätä samaa halua. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni moni lapsellinen odottaa lastensa itsenäistymistä ja kotoa poismuuttoa kuin kuuta nousevaa, joten ei se lapsiperheenkään elämä aina niin ihanaa ole. Sitä odotellaan että lapset lentää pois pesästä, jotta taas "elämä alkaa", kuten eräs tuttavani sanoi. 

Itselläni on lapsi ja minulle perhe-elämä sopii, mutta ymmärrän että kaikki ei tätä samaa halua. 

Joo, huvittaa lukea esim. nuorten äitien elvistelyä, kuinka heillä on jo isot lapset ja vapaa-aikaa ja kohta ne lapsetkin lähtee ja elämä alkaa jne. Itse olen "vanha" äiti, ja olisi ihan kamala ajatella, että kasvaispa nyt lapset pois että vois elää. Mä olen omat juoksuni juossut, loppuelämäni oon ihan onnellinen lasten kanssa.

Että kyllä niitä lapsia hankitaan ihan kummallisista syistä.

Itselläni on kaksi lasta, mutta aina jos tulee puheeksi lapsettomien ysrävieni kanssa lasten hankinta niin sanon ettei niitä ole pakko hankkia. Kerron kuinka sitovia ja rasittavia ne on. Kuinka paljon siivoamista, pyykkäämistä ym. hoitotyötä ne vaativatkaan. Ettei todellakaan kannata hankkia lapsia jos niitä ei ihan välttämättä halua. Älä tee lapsia siksi että se on "normaalia". Ja todellakin rakastan itse yli kaiken lapsiani ja valitsisin samoin uudelleen jos olisi mahdollista. MUTTA minun äitini oli yksi näistä joiden ei olisi pitänyt tehdä lapsia koskaan. Olisi hänenkin pitänyt olla vain vela, harmi ettei se siihen maailmanaikaan ollut niin tavallista.77

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sää kuvittelet että jotain kolmekymppistä perheellistä kiinnostaa viiskymppisen mummutautisen eukon höpinät? Vaikuttaa mun puuron syöntiin miten sun jutut? Ei kukaan ainakaan oleta että sinä teet enää mitään??:D

Vau. Tämänkin ihmisen lapset joutuu elämään tällaisen älykön kanssa - ihan joka päivä.

Miksi sä oikeasti haluat ohjata viestisi perheellisille, se vaan kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Ei kaikki lapset vanhemmistaan välitä. Jos yksinäisellä on omaisuutta, hän voi kilpailuttaa omaisensa ja ystävänsä koska hän voi testamentata kenelle haluaa, omat lapset on oikeutettuja ainakin lakiosaan joka tapauksessa. Lisäksi rahalla saa ostopalveluita. Minulle on säästynyt rahaa juuri sen takia kun minulla ei ole ollut lapsia elätettävänä, pienestä palkasta tuskin muuten olisi säästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Itse lapset niitä vielä täydentävät? Jos et tiedä, niin ihan kaikilla vanhuksilla on mahdollisuus erilaisiin palveluihin kun ovat palveluasumisessa. Maksu määräytyy vanhuksen omien tulojen mukaan ja erilaisia tukia (asumistuki, hoitotuki) on myös mahdollista saada maksukyvyn niin edellyttäessä. Ei lapset niitä hoitomaksuja maksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Ei kaikki lapset vanhemmistaan välitä. Jos yksinäisellä on omaisuutta, hän voi kilpailuttaa omaisensa ja ystävänsä koska hän voi testamentata kenelle haluaa, omat lapset on oikeutettuja ainakin lakiosaan joka tapauksessa. Lisäksi rahalla saa ostopalveluita. Minulle on säästynyt rahaa juuri sen takia kun minulla ei ole ollut lapsia elätettävänä, pienestä palkasta tuskin muuten olisi säästynyt.

Ei välitäkään, ikävä kyllä. Taustalla on kyllä usein huonoa vanhemmuutta, eli lapsista ei ole kunnolla pidetty huolta, heitä ei ole rakastettu jne., mutta vanhana apu ja seura kelpaisi. Suurimmalla osalla lapset kuitenkin osallistuvat hoitoon ja erityisesti palveluiden hankkimiseen. En kyllä tiedä ketään, joka olisi ketään kilpailuttanut testamentilla, mutta ehkä heitäkin on. Olen siis enempi huolissani näistä perheettömistä, kun oikeasti kukaan ei huolehdi heistä, ei yhteiskunnan huolenpito riitä, eikä se ole muuta kuin nippanappa perustarpeista huolehtimista. Tulevaisuudesta puhumattakaan. Harvalla riittää rahat kaikkien yksityisten palveluiden hankkimiseen, pelkkään hoivapaikkaan menee tuhansia euroja kuukaudessa ja lisäksi muut menot. Ja millaista hoito sitten on? Yleensä lapset puuttuvat epäkohtiin, mutta entä he, joilla ei näitä edunvalvojia ole? Toivottavasti tähän kehitetään joku systeemi, tällä hetkellä nämä, joilla ei huolenpitäjiä ole, ovat aika heikoilla. Lapsettomia on tulevaisuudessa enemmän, hoitajia ja hoitopaikkoja taas vähemmän ja yleensäkin vanhuksia enemmän. Vaikea yhtälö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Itse lapset niitä vielä täydentävät? Jos et tiedä, niin ihan kaikilla vanhuksilla on mahdollisuus erilaisiin palveluihin kun ovat palveluasumisessa. Maksu määräytyy vanhuksen omien tulojen mukaan ja erilaisia tukia (asumistuki, hoitotuki) on myös mahdollista saada maksukyvyn niin edellyttäessä. Ei lapset niitä hoitomaksuja maksa.

Kunhan vain pääsevät hoitopaikkaan, siinäpä se. Monet niistäkin, joille hoivapaikka on myönnetty, eivät ehdi sinne päästä ennen kuolemaa. En tarkoittanut, että lapset maksavat palveluja, vaikka tiedän näinkin tapahtuvan, vaan tarkoitin, että lapset osallistuvat nykyään hyvinkin paljon vanhempiensa hoitoon. Eli käyvät siivoamassa, pyykkäämässä, ulkoiluttamassa ja ihan tietysti kyläilemässä tai hakevat vanhuksen luokseen esim. jouluksi. Tällaista on oikeasti todella paljon, monien vanhusten hoito jopa lepää lasten harteilla lähes täysin, onko sekään sitten oikein..usein se on kuitenkin lapsista itsestään lähtöisin, eli he haluavat auttaa vanhempiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsettomalla kummitädillä oli ihan valtavan paljon ystäviä, ja menoa ja meininkiä. Se on varmaan just niin, että kun seura ei oota kotona "ilmaiseksi" niin sitä sitten osaa mennä ulos hakemaan.

Minun päälle viiskymppisillä ystävillä on myös fb.n mukaan tosi eläväistä elämää. Osalla ei ole lainkaan lapsia ja osalla jo aikuisia. Suurin osa heistä on sinkkuja.

Olen joskus tosi kateellinen, kun käyvät monta kertaa vuodessa ulkomailla. Lomilla on kuvia, kun kiertävät pitkin Suomea ja on kuvia rannalla auringonotossa muutama sidukka vieressä kylmässä. Ollaan festareilla. Ollaan mökillä toisten luona. Kaikkea kivaa. Viikonloppuisin pääsevät kapakoihin ja yleensä jo perjantaina alkaa sadella kuvia, että kavereiden kans syömässä ja illalla bailabaila ja tsup tsup, aukeaa sidukkapullot.

Itse tein lapset vanhana ja nyt sitten eletään samassa parisuhteessa tylsää elämää, tylsiä viikonloppuja, tylsiä lomia. Ukon kans ei päästä mihinkään ja kyllästyttää jo tuo saman ukonkin naama, samaan aikaan, kun kaverit elää elämänsä jännittävintä aikaa lapsettomina ja sinkkuina.

Joskus kyllä mietin, että olis kannattanut jättää menemättä naimisiin ja olla tekemättä lapsia. Olisi värejä paljon enemmän tässä elämässä. Nyt vain töihin, kotiin, sapuskaa, kuopuksen läksyjen auttamista ja ukon kanssa sitä samaa telkkarin töllötystä, lenkillä käyntiä ja turvallista seksiä pari kertaa viikossa.

Jännitys puuttuu, arghhhhh, olen niiiiiin kyllästynyt ja kateellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Ei kaikki lapset vanhemmistaan välitä. Jos yksinäisellä on omaisuutta, hän voi kilpailuttaa omaisensa ja ystävänsä koska hän voi testamentata kenelle haluaa, omat lapset on oikeutettuja ainakin lakiosaan joka tapauksessa. Lisäksi rahalla saa ostopalveluita. Minulle on säästynyt rahaa juuri sen takia kun minulla ei ole ollut lapsia elätettävänä, pienestä palkasta tuskin muuten olisi säästynyt.

Ei välitäkään, ikävä kyllä. Taustalla on kyllä usein huonoa vanhemmuutta, eli lapsista ei ole kunnolla pidetty huolta, heitä ei ole rakastettu jne., mutta vanhana apu ja seura kelpaisi. Suurimmalla osalla lapset kuitenkin osallistuvat hoitoon ja erityisesti palveluiden hankkimiseen. En kyllä tiedä ketään, joka olisi ketään kilpailuttanut testamentilla, mutta ehkä heitäkin on. Olen siis enempi huolissani näistä perheettömistä, kun oikeasti kukaan ei huolehdi heistä, ei yhteiskunnan huolenpito riitä, eikä se ole muuta kuin nippanappa perustarpeista huolehtimista. Tulevaisuudesta puhumattakaan. Harvalla riittää rahat kaikkien yksityisten palveluiden hankkimiseen, pelkkään hoivapaikkaan menee tuhansia euroja kuukaudessa ja lisäksi muut menot. Ja millaista hoito sitten on? Yleensä lapset puuttuvat epäkohtiin, mutta entä he, joilla ei näitä edunvalvojia ole? Toivottavasti tähän kehitetään joku systeemi, tällä hetkellä nämä, joilla ei huolenpitäjiä ole, ovat aika heikoilla. Lapsettomia on tulevaisuudessa enemmän, hoitajia ja hoitopaikkoja taas vähemmän ja yleensäkin vanhuksia enemmän. Vaikea yhtälö. 

Ne lapsethan eivät voi asua kaukana, ehkä ulkomailla? Entä jos lapsi ei ole kykenevä huolehtimaan kenestäkään, kuten vanhusvanhemmastaan?

Ja nyt on pakko ihmetellä, että jo toinen kummallinen luulija selittää, kuinka "Harvalla riittää rahat kaikkien yksityisten palveluiden hankkimiseen, pelkkään hoivapaikkaan menee tuhansia euroja kuukaudessa ja lisäksi muut menot."

Ei se vanhus sitä koko hoitomaksua itse maksa vaan se menee tietyn laskukaavan mukaan asukkaan kk-tuloista., varallisuus ei vaikuta, joten edes oletus ei ole että myy kesämökki että voit maksaa vanhainkotisi. Ja asukkaalle on vielä jäätävä tietty määrä käyttörahaakin. Asumiseen saa asumistukea siellä laitoksessakin, hoitomaksuihin hoitotukea ja toimeentulotukea voi hakea normaalisti jos taloudellinen tilanne on sellainen.

Jos jokaisen vanhuksen pitäisi maksaa esim. palveluasumisensa itse, harva voisi kyseistä palvelua käyttää, mutta koska hyvinvointivaltio, niin ei ole. Kannattaa googlata eikä luulla.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Miten kukaan vielä vuonna 2017 esittää tällaisia yleistyksiä faktana omien kokemustensa pohjalta?! Uskomatonta.

Kuule, itsekin olen työurani tehnyt vanhusten parissa, ja voin sanoa nähneeni kaikenlaista. Myös kymmenet sellaiset vanhukset joilla on useampikin lapsi, ja silti vanhukset ovat yksin ja hyljättyinä. Tai lapsettomat, joita päivittäin käy hoitamassa ystävät ja sukulaiset. Ja kaikenlaista tuolta väliltä.

En vielä tiedä kuinka itseni käy. Toinen lapsistani on jo vuosia asunut ulkomailla, toisen kanssa on 200km välimatkaa. Mutta tulevaisuus näyttää sitten, jos sinne asti elän!

Jos ei tee lapsia, säästää niin paljon rahaa että voi ihan itse maksaa itselleen vaikka henkilökohtaisen avustajan tai vaikka miten kalliin hoivakotipaikan. Eikä ole kunnanisien armoilla.

Erittäinkin jos ymmärtää hoitaa asiansa ajoissa, silloin kun se oma järki vielä pelaa. Suurin ongelma vanhusten tilanteessa nykyään on se että ihmiset on rakastuneita seiniin eivätkä suostu muuttamaan vaikka palvelutaloon silloin kun vielä ovat joltisessakin kunnossa. Sitten ollaankin jo liian huonossa kunnossa ja jumitetaan siellä liian isossa, epäkäytännöllisessä ja kalliissa asunnossa ja odotetaan vaippojen vaihtajaa ja kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Itse lapset niitä vielä täydentävät? Jos et tiedä, niin ihan kaikilla vanhuksilla on mahdollisuus erilaisiin palveluihin kun ovat palveluasumisessa. Maksu määräytyy vanhuksen omien tulojen mukaan ja erilaisia tukia (asumistuki, hoitotuki) on myös mahdollista saada maksukyvyn niin edellyttäessä. Ei lapset niitä hoitomaksuja maksa.

Kunhan vain pääsevät hoitopaikkaan, siinäpä se. Monet niistäkin, joille hoivapaikka on myönnetty, eivät ehdi sinne päästä ennen kuolemaa. En tarkoittanut, että lapset maksavat palveluja, vaikka tiedän näinkin tapahtuvan, vaan tarkoitin, että lapset osallistuvat nykyään hyvinkin paljon vanhempiensa hoitoon. Eli käyvät siivoamassa, pyykkäämässä, ulkoiluttamassa ja ihan tietysti kyläilemässä tai hakevat vanhuksen luokseen esim. jouluksi. Tällaista on oikeasti todella paljon, monien vanhusten hoito jopa lepää lasten harteilla lähes täysin, onko sekään sitten oikein..usein se on kuitenkin lapsista itsestään lähtöisin, eli he haluavat auttaa vanhempiaan. 

Jos nyt tarkoitat palveluasumisyksiköitä kun ei enää tulla toimeen kotona, niihin kyllä mennään ihan oman kunnan palvelutarpeen arvioinnin kautta. Ja kustannukset ovat kyllä useamman tuhat euroa kuukaudessa, mutta se ei ole se kustannus jonka asukas maksaa (saati lapset). Asukas maksaa enintään 85% nettokuukausituloistaan, niin että käyttörahaa jää kunnasta riippuen n. 200e.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Saisiko linkkiä tutkimukseen? Sun omat kokemukset jonain yleispätevänä faktana eivät ikävä kyllä riitä 😃.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Ei kaikki lapset vanhemmistaan välitä. Jos yksinäisellä on omaisuutta, hän voi kilpailuttaa omaisensa ja ystävänsä koska hän voi testamentata kenelle haluaa, omat lapset on oikeutettuja ainakin lakiosaan joka tapauksessa. Lisäksi rahalla saa ostopalveluita. Minulle on säästynyt rahaa juuri sen takia kun minulla ei ole ollut lapsia elätettävänä, pienestä palkasta tuskin muuten olisi säästynyt.

Ei välitäkään, ikävä kyllä. Taustalla on kyllä usein huonoa vanhemmuutta, eli lapsista ei ole kunnolla pidetty huolta, heitä ei ole rakastettu jne., mutta vanhana apu ja seura kelpaisi. Suurimmalla osalla lapset kuitenkin osallistuvat hoitoon ja erityisesti palveluiden hankkimiseen. En kyllä tiedä ketään, joka olisi ketään kilpailuttanut testamentilla, mutta ehkä heitäkin on. Olen siis enempi huolissani näistä perheettömistä, kun oikeasti kukaan ei huolehdi heistä, ei yhteiskunnan huolenpito riitä, eikä se ole muuta kuin nippanappa perustarpeista huolehtimista. Tulevaisuudesta puhumattakaan. Harvalla riittää rahat kaikkien yksityisten palveluiden hankkimiseen, pelkkään hoivapaikkaan menee tuhansia euroja kuukaudessa ja lisäksi muut menot. Ja millaista hoito sitten on? Yleensä lapset puuttuvat epäkohtiin, mutta entä he, joilla ei näitä edunvalvojia ole? Toivottavasti tähän kehitetään joku systeemi, tällä hetkellä nämä, joilla ei huolenpitäjiä ole, ovat aika heikoilla. Lapsettomia on tulevaisuudessa enemmän, hoitajia ja hoitopaikkoja taas vähemmän ja yleensäkin vanhuksia enemmän. Vaikea yhtälö. 

Ne lapsethan eivät voi asua kaukana, ehkä ulkomailla? Entä jos lapsi ei ole kykenevä huolehtimaan kenestäkään, kuten vanhusvanhemmastaan?

Ja nyt on pakko ihmetellä, että jo toinen kummallinen luulija selittää, kuinka "Harvalla riittää rahat kaikkien yksityisten palveluiden hankkimiseen, pelkkään hoivapaikkaan menee tuhansia euroja kuukaudessa ja lisäksi muut menot."

Ei se vanhus sitä koko hoitomaksua itse maksa vaan se menee tietyn laskukaavan mukaan asukkaan kk-tuloista., varallisuus ei vaikuta, joten edes oletus ei ole että myy kesämökki että voit maksaa vanhainkotisi. Ja asukkaalle on vielä jäätävä tietty määrä käyttörahaakin. Asumiseen saa asumistukea siellä laitoksessakin, hoitomaksuihin hoitotukea ja toimeentulotukea voi hakea normaalisti jos taloudellinen tilanne on sellainen.

Jos jokaisen vanhuksen pitäisi maksaa esim. palveluasumisensa itse, harva voisi kyseistä palvelua käyttää, mutta koska hyvinvointivaltio, niin ei ole. Kannattaa googlata eikä luulla.

Tässä puhuttiin yksityistä palveluista, ei yhteiskunnan tuottamista. Yhteiskunta tuskin enää muutaman vuosikymmenen kuluttua järjestää juurikaan palveluja. Tiedän kyllä näistä asioista melkoisen paljon. Enkä ole väittänyt, että kaikilla lapsilla osallistuisivat hoitoon, vaan että suurimmalla osalla näin on. Lapsettomilla taas harvalla on edes yhtä omaista huolehtimassa. Ja en ole sitä mieltä, että lapsia pitäisi hankkia vanhuuden varalle, vaan tämä vaan on tosiasia. Ja että pitäisi paremmin taata palveluja myös yksinäisille vanhuksille. En ole siis millään tavalla lapsettomuutta vastaan, vaan päinvastoin kuten jo sanoinkin, ei kannata hankkia vastentahtoisesti lapsia, ei siitä hyvä seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Itse lapset niitä vielä täydentävät? Jos et tiedä, niin ihan kaikilla vanhuksilla on mahdollisuus erilaisiin palveluihin kun ovat palveluasumisessa. Maksu määräytyy vanhuksen omien tulojen mukaan ja erilaisia tukia (asumistuki, hoitotuki) on myös mahdollista saada maksukyvyn niin edellyttäessä. Ei lapset niitä hoitomaksuja maksa.

Kunhan vain pääsevät hoitopaikkaan, siinäpä se. Monet niistäkin, joille hoivapaikka on myönnetty, eivät ehdi sinne päästä ennen kuolemaa. En tarkoittanut, että lapset maksavat palveluja, vaikka tiedän näinkin tapahtuvan, vaan tarkoitin, että lapset osallistuvat nykyään hyvinkin paljon vanhempiensa hoitoon. Eli käyvät siivoamassa, pyykkäämässä, ulkoiluttamassa ja ihan tietysti kyläilemässä tai hakevat vanhuksen luokseen esim. jouluksi. Tällaista on oikeasti todella paljon, monien vanhusten hoito jopa lepää lasten harteilla lähes täysin, onko sekään sitten oikein..usein se on kuitenkin lapsista itsestään lähtöisin, eli he haluavat auttaa vanhempiaan. 

Jos nyt tarkoitat palveluasumisyksiköitä kun ei enää tulla toimeen kotona, niihin kyllä mennään ihan oman kunnan palvelutarpeen arvioinnin kautta. Ja kustannukset ovat kyllä useamman tuhat euroa kuukaudessa, mutta se ei ole se kustannus jonka asukas maksaa (saati lapset). Asukas maksaa enintään 85% nettokuukausituloistaan, niin että käyttörahaa jää kunnasta riippuen n. 200e.

Tuohon vielä sanoisin, että odotusaika on lakisääteisesti 3kk, jona aikana palvelukotipaikka on löydyttävä. Jos haluaa tiettyyn paikkaan, voi joutua odottamaan kauemmin kuin jos vaihtoehtoja on useampia. Jos paikkoja ei ole, niitä ei ole eikä siinä lasten meuhkaaminen tilaa sen nopeammin tee. On sitten menossa julkiselle tai yksityiselle., tosin yksityinenkin on nykyään enää näennäisesti yksityinen koska ostopalveluna kunnat ostavat palveluita yksityisiltäkin hoitokodeilta ja siellä on siitä johtuen samanlaisia asukkaita kuin julkisellakin, samoinen maksunmääräytymisperusteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Miten kukaan vielä vuonna 2017 esittää tällaisia yleistyksiä faktana omien kokemustensa pohjalta?! Uskomatonta.

Kuule, itsekin olen työurani tehnyt vanhusten parissa, ja voin sanoa nähneeni kaikenlaista. Myös kymmenet sellaiset vanhukset joilla on useampikin lapsi, ja silti vanhukset ovat yksin ja hyljättyinä. Tai lapsettomat, joita päivittäin käy hoitamassa ystävät ja sukulaiset. Ja kaikenlaista tuolta väliltä.

En vielä tiedä kuinka itseni käy. Toinen lapsistani on jo vuosia asunut ulkomailla, toisen kanssa on 200km välimatkaa. Mutta tulevaisuus näyttää sitten, jos sinne asti elän!

Näinpä. Minäkin pidän huolta naapurista, jonka luona lisäkseni käy vain kotisairaanhoito. Kolme lastaan asuvat kaikki muutaman kilometrin säteellä, mutta eivät välitä. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä kokemukset  perheettömistä vanhuksista ovat sellaiset, että ovat todella yksinäisiä. Tietysti perheellinenkin voi sitä olla, mutta kyllä heillä yleisesti ottaen on asiat hirveän paljon paremmalla tolalla kuin perheettömillä. Kukaan ei hoida sen lapsettoman asioita yleensä, ei kukaan, vaan hän on täysin systeemin armoilla, saa sitä hoitoa, joka hänelle katsotaan parhaaksi ja sen verran kuin katsotaan hänen sitä tarvitsevan. Jolla on lapsia, nämä yleensä pitävät huolen, että vanhemmat saavat tarvitsemansa palvelut ja itse sitten niitä vielä täydentävät. Perheettömät saavat tasan sen minimin ja paradoksaalisesti saavat myös perheellisiä hitaammin hoivapaikan. Monet perheettömät makaavat yksin kotona jopa vuosia pelkän kotihoidon turvin. Ette tiedä miten surkeaa voi vanhan ihmisen elämä olla. Toki vielä keski-iässä elämä on hyvää, ainakin jos on terve. 

Tiedän esim. erään n. 70-v ihmisen, jolla on vaikea sairaus jajonka ainoa sukulainen on veli perheineen, joka asuu satojen kilometrien päässä. Kotihoito käy 4 kertaa/vrk, lisäksi siivooja, kotisairaanhoito. Muuten hän on aina yksin, ei voi liikkua missään, ei puhua, ei syödä normaalisti, hänellä on vaipat, hän ei voi tehdä mitään. Käytännössä hän odottaa kuolemaa, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Laitospaikkaa hänelle ei myönnetty, koska pysyy sentään vielä pystyssä, eikä mitään isompaa ole sattunut, yksinäisyys ei ole mikään syy paikkaan. Oikeasti, minusta tuo on ihmiskidutusta, tämä ihminen on jo monen vuoden ajan halunnut kuolla.

En siis ota kantaa siihen, pitääkö lapsia tehdä vai ei, itseasiassa olen sitä mieltä, että ei pidä, ellei halua vanhemmaksi. Ei sellainen ole hyvä vanhempi, joka ei sitä todella halua. Ihan saman kuin vaikka jonkun ammatin kohdalla. Mutta älkää väittäkö, etteikö perheellisen elämä olisi vanhana parempaa kuin perheettömän, ihan taatusti yleisesti ottaen on, olen sen omin silmin nähnyt. Niin kauanhan kaikki pärjää, kun on terve ja voi tehdä kaikkea kivaa, mutta kun ei enää kykene ja ystävät ympäriltä kuolevat tai ovat yhtä huonokuntoisia, tilanne muuttuu radikaalisti. Ja nykyään kun ihmiset lääkitään ja hoidetaan elämään 100-vuotiaaksi, niin ne viimeiset 10-20-30 v voivat olla täyttä helvettiä yksinäiselle, kun ei ne vuodet muillekaan aina herkkua ole.

Miten kukaan vielä vuonna 2017 esittää tällaisia yleistyksiä faktana omien kokemustensa pohjalta?! Uskomatonta.

Kuule, itsekin olen työurani tehnyt vanhusten parissa, ja voin sanoa nähneeni kaikenlaista. Myös kymmenet sellaiset vanhukset joilla on useampikin lapsi, ja silti vanhukset ovat yksin ja hyljättyinä. Tai lapsettomat, joita päivittäin käy hoitamassa ystävät ja sukulaiset. Ja kaikenlaista tuolta väliltä.

En vielä tiedä kuinka itseni käy. Toinen lapsistani on jo vuosia asunut ulkomailla, toisen kanssa on 200km välimatkaa. Mutta tulevaisuus näyttää sitten, jos sinne asti elän!

Olisi hyvä lukea ajatuksella, eikä vain lukaista nopeasti läpi. En ole väittänyt, että kaikilla lapset huolehtivat, että suurimmalla osalla näin on, ei kaikilla, erinäisistä syistä johtuen. Ehkä nämä "hylätyt" vanhukset ovat niitä, joiden ei olisi pitänyt lapsia hankkiakaan, kunhan vain ehkäisy olisi ollut mahdollista heidän nuoruudessaan.