Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedoksi vanhemmille: Miksi lapsettomuus ei kaduta ja miksi lapseton ei ole yksinäinen vanhana
26.09.2017 |
Koska en ole koskaan lapsia halunnut, en ole "nähnyt" itseäni vanhempana. En ala-astella, en lukiossa, en nuorena. En ole hassutellut poikaystävien kanssa lapsiemme nimiä, pohtinut miltä tyttäreni näyttäisi. En ole miettinyt, että sitten kun mulla on sitä ja tätä, sitten se lapsi tulee.
Kun lapsi ei ole koskaan kuulunut ajatuksiini, ei edes uniini, ei elämäni ole millään rakentunut sen ympärille, että joskus minulla olisi lapsi. Ymmärrän, että hyvin iso osa ihmisistä kuitenkin elää näin, ja silloin sen lapsen puute on suorastaan tragedia. Elämä ei "toteutunutkaan". Ihan kuin olisi jäänyt yksi raaja kasvamatta. Tätä tunnetta sellaiset ihmiset, jotka itse haluavat/ovat hankkineet lapsia, koettavat projisoida meihin lapsettomiin. Omia pelkojaan ja tunteitaan. Vailla ymmärrystä siitä, että me emme jaa näitä tuntemuksia. Mutta lapsettomana yritän kuitenkin ymmärtää, että pohjimmiltaan ne ovat hyväntahtoisia, sokeita tunteita, joita monikaan ei osaa tiedostaa ja irrottaa itsestään.
Ja se "vanhuuden yksinäisyys". Ensinnäkin, kun ei ole koskaan ajatellut että läheisiä ihmisiä tehdään itse, niin niitä on siunaantunut muulla tavalla. Lisäksi lapsettomalla on aikaa olla sosiaalinen ihan eri tavalla kuin perheellisellä. Minulla on valtavan paljon yhä vain tiiviimpiä ystävyyssuhteita, siinä missä monet lapsiperheet ovat ihan "yksin." Omat vanhempanikin ovat tästä vähän surullinen esimerkki; ystävät katosivat perhe-elämään, hitaasti mutta varmasti. Nyt niitä on vaikea enää lämmitellä, liian paljon vuosia välissä.
Hyvin menee, mutta menkööt :)
Lapseton 55v
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsettomalla kummitädillä oli ihan valtavan paljon ystäviä, ja menoa ja meininkiä. Se on varmaan just niin, että kun seura ei oota kotona "ilmaiseksi" niin sitä sitten osaa mennä ulos hakemaan.
Vanhana niistä ystävistä ei ole hyötyä. Ovat joko kuolleet tai itsekin rauihnaisia. Silloin on hyötyä lapsista ja lapsenlapsista.
Myytti. Lapsettomat eivät ole vanhemmitenkaan yhtään sen yksinäisempiä kuin lisääntyjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sulle. Minusta on hienoa, että evoluutiolla on myös helliä tapoja osoittaa että kaikkien geenit eivät ole kyllin hyviä jatkamaan matkaa.
Valitettavasti velat ovat usein korkeasti koulutettuja ja hyvätuloisia. Surkeaa on, että heikoin aines lisääntyy...
Hesarin mukaan velat ovat tavallisesti työttömiä ja kouluttamattomia. Luuletko tosiaan, että varakkaat eivät ymmärtäisi hankkia varoilleen perillisiä? Eikä heille lasten hankinta vie taloudellisista resursseista mitään oleellista. T: Akateeminen, varakas äiti
Väestöliitto on asiaa tutkinut ja lukemat ovat seuraavat; perusasteen koulutuksen saaneista veloja oli 18,5%, korkea-asteen koulutuksen saaneista 14% ja toisen asteen koulutettuja 11,5%. Joten kouluttamattomia (vain perusasteen koulutus) on 18,5% ja koulutettuja (mukaanlukien toinen ja korkea aste) 25,5%. Koulutettujen osuus on suurempi.
Ei sitä noin voi laskea.
Miksi tästä tingataan. Eikö se ole hyvä, jos ne naiset, jotka kokevat, ettei heistä ole äideiksi ja lapsille mitään annettavaa, eivät tee lapsia.
Simppeli juttu. Ennen ei ehkäisyä ollut ja lapsia vain tuli, vaikka nämä naiset inhosi lapsia. Lapsien elämä on aika kurjaa, jos äiti vihaa ja inhoaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla on hirveästi näitä aloituksia missä joku haluaa todistella että hänen lapseton elämänsä on upeaa? Olen nähnyt näitä jo monta. Onko tämä joku juttu täällä? Vai onko näillä vaan enemmän aikaa käytettävissä?
Luulen, että se johtuu siitä että lapsettomille sanotaan sellaisia asioita, että "voi olla että kadut" ja "vanhana olet yksin". Tai tällaisia olen itse kuullut, lukenut yms. vaikka minulla lapsia onkin. Ja aloituksessa mielestäni tämä selvennetään.
Eli joillain ihmisillä on kova ja jatkuva huoli lapsettomien valinnoista. Luulen, että on sitten hyvä selventää, miksi huolta ei tarvitse tuntea.
Nyt oli aika ratakiskoa, mutta selvensikö?
-ohis
Niin mutta,oletko esim itse kuullut tuollaista elävässä elämässä sanottavan? Itse en ole koskaan sanonut kenellekään, oletko sinä?
Luulisi että jos se on yleistä, niin aina silloin tällöin osuisi kohdalle todistamaan sitä.Olen vela ja olen kuullut monenlaista kommenttia, läheisiltä ja vähemmän läheisiltä. Ja myös netissä tapahtuva kommentointi on kommentointia.
Esimerkki: toivon, että ehkäisysi pettää ja tulet raskaaksi!
MIksi ehkäiset? Miksi et vedä piuhoja poikki? Ei tarvitse huolehtia moisesta sen jälkeen.
Ei niitä saa poikki kuin vasta 30-v, joten neuvosi yleistävä päteminen ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sulle. Minusta on hienoa, että evoluutiolla on myös helliä tapoja osoittaa että kaikkien geenit eivät ole kyllin hyviä jatkamaan matkaa.
Valitettavasti velat ovat usein korkeasti koulutettuja ja hyvätuloisia. Surkeaa on, että heikoin aines lisääntyy...
Hesarin mukaan velat ovat tavallisesti työttömiä ja kouluttamattomia. Luuletko tosiaan, että varakkaat eivät ymmärtäisi hankkia varoilleen perillisiä? Eikä heille lasten hankinta vie taloudellisista resursseista mitään oleellista. T: Akateeminen, varakas äiti
Väestöliitto on asiaa tutkinut ja lukemat ovat seuraavat; perusasteen koulutuksen saaneista veloja oli 18,5%, korkea-asteen koulutuksen saaneista 14% ja toisen asteen koulutettuja 11,5%. Joten kouluttamattomia (vain perusasteen koulutus) on 18,5% ja koulutettuja (mukaanlukien toinen ja korkea aste) 25,5%. Koulutettujen osuus on suurempi.
Ei sitä noin voi laskea.
Ei niin. Jotta voit laskea mikä on minkäkin ryhmän osuus veloista, sun täytyy tietää miten suuria on ryhmät, niistä lasket nuo prosenttiosuudet ja vertaat niitä lukumääriä keskenään. Kuitenkin perusasteelle opiskelun jättäneiden osuus on 2000-luvulla ollut hyvinkin alle puolet, näinä vuosina ehkä vain 1/4, yli 15-vuotiaasta väestöstä, muut on kouluttautuneet pidemmälle, joten hyvin voi olla että määrällisesti veloista koulutettuja on vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsettomalla kummitädillä oli ihan valtavan paljon ystäviä, ja menoa ja meininkiä. Se on varmaan just niin, että kun seura ei oota kotona "ilmaiseksi" niin sitä sitten osaa mennä ulos hakemaan.
Ystäviä on juuri niin paljon kuin niihin jaksaa itse panostaa. Mikään ei tule itsekseen.
Tällä tahdilla kun mennään 30 vuotta, että valtio velkaantuu hurjasti ja vanhusten määrä suhteessa maksajiin kasvaa niin vanhuksen ainoaksi turvaksi tulee jäämään omat lapset ja puoliso. Valitettava fakta.
Vanhaan aikaan raihnainen vanhus nukkui tuvan nurkassa ja hänelle annettiin laihaa velliä. Työtä tekevä talon väki söi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös asioita, joita lapseton ei tule kokemaan ja ei sitä pysty mitenkään etukäteen selittämään, että miten hienoille ne tuntuvat. Olen itsekin matkustanut ennen lapsia, käynyt Balilla, Tokiossa yms. että ei ole siitä kiinni.
Yllätyksinä miten paljon iloa tuottaneet:
- Luulin ennen etten pidä joukkueurheilusta, mutta nyt pelaajien vanhempana olen huomannut, että on aivan todella jännittävää seurata omien mukuloiden edesottamuksia ja iloa kentällä. Toki huoltajana kuluu myös omaa aikaa tähän paljon.
- Kun lapsi sai koulusta paremman todistuksen, jota varten tehtiin paljon työtä
- Kun talo on täynnä lasten kavereita ja iloa
- Se jännitys kun poika sai ekan tyttökaverin
- Ylioppilaskokeen tuloksien odottaminen
Sitä jossain määrin elää lasten kautta, mutta sille ei voi mitään, mutta kyllä niistä iloa on ihan koulukkainakin
En lukenut tekstiä. Tiedoksi lapsettomille: ei kiinnosts vittuakaan. Jos ette halua lapsia, noin kasvakaa itse edes aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä tingataan. Eikö se ole hyvä, jos ne naiset, jotka kokevat, ettei heistä ole äideiksi ja lapsille mitään annettavaa, eivät tee lapsia.
Simppeli juttu. Ennen ei ehkäisyä ollut ja lapsia vain tuli, vaikka nämä naiset inhosi lapsia. Lapsien elämä on aika kurjaa, jos äiti vihaa ja inhoaa heitä.
On aina lapselle kurjaa, jos synnyttäjä on suomalainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tällä tahdilla kun mennään 30 vuotta, että valtio velkaantuu hurjasti ja vanhusten määrä suhteessa maksajiin kasvaa niin vanhuksen ainoaksi turvaksi tulee jäämään omat lapset ja puoliso. Valitettava fakta.
Vanhaan aikaan raihnainen vanhus nukkui tuvan nurkassa ja hänelle annettiin laihaa velliä. Työtä tekevä talon väki söi paremmin.
Kannattaa tulla sieltä tuvan nurkasta 2020-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin se kaivertaa aloittajan tekstissäkin, että ei ole omia lapsia, voi lukea sen rivien välistä.
Ihmisen elämään nyt vaan normisti kuuluu lisääntyä lapsillaan. Kaikillehan sitä onnea ei suoda, valitettavasti, ja syitähän riittää.
Toivottavasti oma lapsesi ei synny velaksi, koska hän joutuisi häpeämään ja kärsimään sinun asenteistasi.
Sanoohan sen jo tutkimuksetkin että etenkin childfree-naisilla on laajimmat sosiaaliset verkostot ja kaikkein onnellisimpia, myös varakkaampia kuin äidit.
Alue: Aihe vapaa
Minun kaksi tätiäni ovat lapsettomia - toinen ainakin jo ihan olosuhteiden pakostakin, kun ei ole koskaan ollut parisuhteessa, toinen taas on ollut koko täysi-ikäisyytensä ajan parisuhteessa eli luultavasti ihan oma valinta. Emme ole asiasta sen tarkemmin keskustelleet, mutta molemmat ovat olleet aina aktiivisia menijöitä, paljon ystäviä, harrastuksia, tapahtumia jne.
Nyt kun kummatkin ovat jo yli 60-vuotiaita, on tilanne yllättäen muuttunut. Me sukulaiset olemme tottuneet, että nämä mennä viipottavat omia teitään, joten emme ole koskaan olleet ahkerasti yhteydessä muuta kuin sukujuhlissa. Nyt molemmat tätini asuvat yksin (toisen puoliso kuoli juuri) ja ne kaikki lukemattomat ystävät joutuvat keskittymään omien läheisten hoitamiseen. Tiedän, että molemmilla on vielä ystäviä, mutta tiedän myös, että he ovat yllättävän yksin, kun eivät ole parisuhteessa. Sinkkutätini on alkanut soitella kuulumisia ja on myöntänyt suoraan, että on aika yksinäistä (tosin hän on aktiivinen tanssija ja on ehkä löytänyt elämänsä ensimmäisen seurustelukumppanin harrastuksensa yhteydestä),, mutta parisuhteessa ollut tätini on nyt melkoisen katkera. Katkera siitä, että hän ei enää kelpaa parisuhteessa olevien ystäviensä kaveriksi, kun oma mies on kuollut. Ainoat ystävät, jotka jaksavat pitää aktiivisesti yhteyttä, ovat itsekin leskeytyneet.
En yritä tällä väittää, että perheelliset olisivat tässä paremmassa asemassa. Lukemattomat lapset ja lastenlapset asuvat kaukana vanhemmistaan ja isovanhemmistaan ja näkevät ehkä kerran vuodessa. Minun paras ystäväni jäi vähän aikaa sitten eläkkeelle, hän on lapseton ja erittäin energinen tapaus. Hänellä on ihan aina ollut paljon ystäviä mutta miehensä kanssa he ovat pitäneet myös erittäin läheiset välit sukulaisiin. Sisarustenlapset kyläilevät paljon, serkut ja serkkujen lapset käyvät vähän väliä yökylässä, ja ovatpahan muuttaneet yhden sisaruksen kanssa samaan paritaloonkin. Väitän siis, että yksinäisyyden voi välttää vain sillä, että ylläpitää läheisiä suhteita niihin ihmisiin, jotka kaikista eniten ovat aina hyväksyneet sinut sellaisenaan ilman kumppanin tai mielipiteiden tai ammatin tuomaa viehätystä. Aika usein nämä ihmiset ovat niitä, joiden kanssa olet viettänyt lapsuutesi.