Hyvä mies joka ei vaan tunnu oikealta. Kokemuksia?
Mainio mies. Uskollinen, rakastava, osaa monenlaista ja seksissä todella hyvä.
Mutta kun muuten on tosi vaikeaa tää eikä kolahda. Siis omalta osalta.
Siis tykkään olla hänen kanssaan, missään ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta jotain puuttuu.
Tässä olisi mies joka olisi ns järkevä valinta.
Ollaan siis molemmat 35 ja yksi liitto takana.
Oletteko jatkaneet suhdetta vai lopettaneet ns ilman syytä:
Voiko oppia ajan kanssa rakastamaan ns täysillä.
Äh en tiedä mitä tehdä.
Kommentit (110)
Minä olen monia tosi hyviä tapaillut ja aina lopettanut jos ei kolahda. Olen aina ajatellut että kyllä sen sitten tuntee jos on ns oikea. Kolme tällaista tavannut ja heidän kanssa seurustellut. Viimeisen kanssa edelleen. Minä en vaan pysty jos ei tunnu siltä.
Olen kyllä ymmärtänyt että kaikilla ei puolisoidensa kanssa ole ollut näin. Ei kai siinä mitään, itse en vaan todellakaan pysty.
Mies ei taida olla tarpeeksi jännä. Aika surullista, että nelikymppinen nainen vieläkin etsii jotain perhoset mahassa kokemusta :/
Eihän Jeesuskaan tuntuisi kovin hyvältä mieheltä nykyään.
Oli on-off duunari ,ei välittänyt rahasta tai perhe-elämästä,väitti olevansa Jumalan poika ja harrasti pääasiassa saarnaamista ja ihmisten parantamista.
Vaelteli viikonloput kaveriporukassa milloin missäkin. ja oli aina nokikkain esivallan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei taida olla tarpeeksi jännä. Aika surullista, että nelikymppinen nainen vieläkin etsii jotain perhoset mahassa kokemusta :/
Tämähän se taitaa olla.
Älä tuhlaa ja kuluta enää hänen aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei taida olla tarpeeksi jännä. Aika surullista, että nelikymppinen nainen vieläkin etsii jotain perhoset mahassa kokemusta :/
Mitä muuta sitä parisuhteesta pitäisi haluta? Jos lapset on ja kaikki hyvin. Sitä oikeaa etsitään jos sattuisi tulemaan vastaan.
Voisitko toteuttaa niitä "puuttuvia asioita" yksin tai ystäviesi kanssa? Kaikkea ei voi saada, ja joskus se, mitä jää saamatta, on esim yhteinen musiikkimaku tai viehtymys ranskalaisiin juustoihin. On kuitenkin tärkeää säilyttää myös oma elämä, ja näitä asioita voit toteuttaa siinä omassa elämässäsi. Toki ymmärrän, että kaipaat sitä helppoa sielunkumppania, jonka kanssa koluta yhtä ja toista.
Niin traagista kuin se onkin, seksuaalinen jännite tarvitaan rakastumiseen. Et voi pakottaa itseäsi himoamaan toista. Rakkaus ja halu ei synny järjellä/tahdolla vaan tarvitaan primitiivinen, alkukantainen halu/himo toista kohtaan, rakkaus toki syntyy romanttisesta halusta sekoitettuna himoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei taida olla tarpeeksi jännä. Aika surullista, että nelikymppinen nainen vieläkin etsii jotain perhoset mahassa kokemusta :/
Mitä muuta sitä parisuhteesta pitäisi haluta? Jos lapset on ja kaikki hyvin. Sitä oikeaa etsitään jos sattuisi tulemaan vastaan.
Näin. Miksi edes olla suhteessa jos tyyppi ei kolahda? Ellei siis ole perhe/taloudellisia syitä olla yhdessä.
En etsi perhosia vatsassa tunnetta. Sitä tai niitä olen saanut aikoinani ihanilta miehiltä jotka ovat sitten kuitenkin olleet niitä vääriä.
Siitä ei ole kysymys.
Vaan oikeastaan siitä että mitä jos se onkin niin yksilöllistä miten rakkaus herää. Että vaikka juuri nyt ei tunnu että rakastan mutta ihmisen kanssa on hyvä olla niin kannattaa ehkä jatkaa rauhassa ja odottaa että ehkä se herää sieltä se tunne mikä vielä ei ole läsnä täysillä ainakaan.
Ap
On se syytä alussa tahtoa ja haluta toista tappiin asti, kestää liitto sitten myöhemmät kriisit paremmin.
Ja tähän siis kokemuksia kaipaisin ?
Ap
Vierailija kirjoitti:
En etsi perhosia vatsassa tunnetta. Sitä tai niitä olen saanut aikoinani ihanilta miehiltä jotka ovat sitten kuitenkin olleet niitä vääriä.
Siitä ei ole kysymys.
Vaan oikeastaan siitä että mitä jos se onkin niin yksilöllistä miten rakkaus herää. Että vaikka juuri nyt ei tunnu että rakastan mutta ihmisen kanssa on hyvä olla niin kannattaa ehkä jatkaa rauhassa ja odottaa että ehkä se herää sieltä se tunne mikä vielä ei ole läsnä täysillä ainakaan.Ap
.
Kyllähän ajan kanssa voi oppia rakastamaankin, yleensä rakkaus kasvaa pitkän yhdessäolon aikana, olisi sitä kutinaa kuitenkin hyvä olla alussa, niin on mitä kasvattaa.
Miltä sinusta tuntuisi nyt, jos hän sairaustuisi tautiin, josta ei voi selvitä?
Kemia/halu/jännite/kipinä, millä sitä nyt sanotaankaan on tosi tärkeää. Ei se ole miehellekään reilua, jos et ole koskaan oikeasti häntä halunnut, mutta vain jatkanut suhdetta. Eri asia jos on ihan aseksuaali, vanhus tms
Minulla kolahti kolmen kuukauden tapailun jälkeen mies, josta aluksi ajattelin että en tule ikinä kiinnostumaan romanttisesti. Tosin seksiäkin oli vasta sitten, kun kolahti. Ja se olikin sitten menoa, koska se seksi oli (ja on yhä) taivaallista!
Miksi menette sänkyyn miehen kanssa, joka ei kolahda? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Joskus se kolahtaa vaan seksissä ja seksi onkin sitten ihan mieletöntä meininkiä
Miksi pitää edes mennä suhteeseen? Eikö sitä voi vain elää yksin. Minä tein niin ja loppui turhat arpomiset.
Ei tarvii kolahteluita pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää edes mennä suhteeseen? Eikö sitä voi vain elää yksin. Minä tein niin ja loppui turhat arpomiset.
Ei tarvii kolahteluita pohtia.
Taidat olla aika elämässä kyllästynyt ihminen ?
Noh, minäkin jotakin vastaan... Tuntenut erään ihkun miehen ja ohimennen jutskaillut. Alkoi tulla tunteita ja tämä ihminen rohkaistui kertomaan halustaan edetä. Minä sitten panikoiduin ja karkasin. Eron jälkeen ollut ilman suhdetta vuosikaupalla, keskittänyt huomioni päänkasaukseen ja lapsenkasvatukseen. Nyt sitten kärvistellään...
Hyvä mies se on, pari lasta saanut aikuisiksi, ihan hemmetin älykäs ja sen sellaista. En tiedä. Always look at the bright side of life?
Sunnuntaijatkoja, ainakin syystuuli ja päivänpaiste hellii jos ei kukaan muu;)
No ei varmaan kannata jatkaa. Kuulostaa epätoivolta. Että olisi pakko olla joku vaikka ei niin kolahtaisikaan. Ansaitset parempaa! Tuskin tuo tulee tuosta muuttumaan