Minkä ikäisenä olette saaneet ensimmäisen kokoaikaisen vakityöpaikan?
Onko työ tullut suhteiden kautta, vai onko napannut työharjoittelun/kokeilun jälkeen? Vai ensin määräaikaisena x ajan, jonka jälkeen vakinaistettu?
Kiinnostaa tietää senkin takia, kun eräs puolituttu oli ihmetellyt yhteiselle tutullemme n.6kk sitten, että kumma kun * minä * en ole saanut VIELÄKÄÄN vakipaikkaa mistään? Olen nyt siis 23v, oma ala oli aika kausiluonteista, joten silloin mentiin määräaikaisilla sopimuksilla, talvet oli hiljaisempia (työttömänä). Nyt olen toisella alalla, juuri vakinaistettiin. Tämä kyselijä on ollut itse vakinaisena "vasta" pari vuotta, ikää hänellä on 26v (suhteiden kautta saatu työpaikka, varmasti osaava ja ahkera työntekijä, mutta ilman näitä suhteita olis paikka mennyt alunperin jollekkin muulle)
Olen itsekseni miettinyt, kuinka onnekas olen, kun "näin nuorena" sain vakipaikan, vieläpä sellaisen josta tykkään. Tuli kuitenkin sellainen olo, että pitäiskö mun hävetä huonouttani kun sain nyt VASTA vakityön??
Kommentit (140)
41-vuotiaana. Freenä, sijaisena ja määräaikaisilla vuosikausia ennen sitä. Kulttuurialalla missä työllistyminen tunnetusti vaikeaa. Aionkin sitten roikkua tässä eläkkeeseen saakka jos ei YT:t pyyhkäisen sitä ennen mennessään...
Sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 16-vuotiaana. Silloin oli toiset ajat.
No itse olin 30 kuin sain vakipaikan. Kaiken maailman pätkiä tein ennen sitä. Olen maisteri, valmistuin 24-vuotiaana.
Tunnen monta ihmistä jotka saivat vakipaikan n. 30-vuotiaana, eli sanoisin että 23-vuotias, jolla on vakinaista työpaikkaa on onnekas!
26, kesäharjoittelun jälkeen ennen valmistumista.
Sain ekan vakinaisen viran 22-vuotiaana, ei ollut suhteita tai mitään kytköksiä ko. työpaikkaan ennestään. Helsingistä kyse, uskon että siellä tämä on todennäköisempää muillekin.
En vieläkään. Olen 42v ja alalla ollut 26 vuotta. Edelleen osa-aikainen. Ja halpuutetaan alaspäin tunteja taasen.
Jos olette olleet mammalomalla ette TODELLAKAAN ole ollut töissä!
43-vuotiaana, koulutustausta DI.
Vierailija kirjoitti:
Jos olette olleet mammalomalla ette TODELLAKAAN ole ollut töissä!
....ja mitenkäs tämä liittyi tähän keskustelunaiheeseen...?
15-vuotiaana, muutama vuosikymmen sitten.
34-vuotiaana, vuonna 1997.
Nuoruuden ja opiskeluaikojen työt olivat pätkä-, kesä- ja osa-aikatöitä. Kun lopulta valmistuin opinnoista 90-luvun lamaan, ei ollut tarjolla aina niitäkään. Alkava IT-huuma sitten pelasti minutkin joksikin aikaa työelämään. Tuon paikan sain ihan perinteisellä hakemuksella, en edes tuntenut firmasta ketään.
Aikanaan tuli sitten YT:t, sen myötä paluu pätkään, silppuun, nollatuntisoppareihin ja työttömyyteen.
Olin 21 kun sain vakituisen työpaikan jossa edelleen siis olen töissä, tosin nyt äitiyslomalla. Olin alun perin kesätyöntekijänä samassa pestissä kun täytin 18. Ihan muiden hakijoiden mukana minut haastateltiin, mutta ehkä lopullista valintaa helpotti se, että talon tavat, ohjelmat ja käytännöt olivat jo ennestään tuttuja, eikä isompaa perehdytystä tarvinnut.
Onnea vakituisesta sopparista! :) Mielestäni tapauksessasi ei ole mitään hävettävää.
N25
Olin 32, kun sain opettajan viran. Se taitaa olla niitä harvoja vakipaikkoja sanan varsinaisessa merkityksessä.
21vuotiaana aloitin nykyisessä työpaikassani määräaikaisena. 25-vuotiaana vakinaistettiin ja parin viikon päästä tulee 26v täyteen saman työnantajan palveluksessa. Näillä näkymin jatkan samaa hommaa eläkeikään saakka. Siihen vielä yli 17v aikaa.
30-vuotiaana, vuonna 2003. Sosiaaliala. Olin valmistunut viitisen vuotta sitten ja sen jälkeen syntyi kaksi lasta. Kuulin, että kotini lähelle oltiin perustamassa uutta yksikköä. Hankkiuduin keikkalaiseksi saman järjestön toiseen yksikköön, osoitin ammattitaitoni ja pääsin perustettavaan yksikköön.
22-vuotiaana pääsin amiksen harjoittelupaikkaan valmistumisen jälkeen.
53 v. Elävä todiste siitä, että kyllä se onnistuu vähän vanhempanakin. :)
Uusi työpaikka eli ei ollut mitään yhteyttä aikaisemmin. Hain, kun näin ilmoituksen ja nyt on: vakituinen sopimus, kokopäivätyö, hyvät työsuhde-edut.. oikeestaan unelmapaikka.
Olin 23v, mutta elettiin pahinta IT-huumaa (v. 1998) ja lähes kaikki revittiin töihin suoraan koulustakin tai jopa ilman koulutusta. Mutta siitä lähtien olen ollut koko ajan työelämässä perhevapaita lukuunottamatta.