Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä olette saaneet ensimmäisen kokoaikaisen vakityöpaikan?
16.09.2017 |
Onko työ tullut suhteiden kautta, vai onko napannut työharjoittelun/kokeilun jälkeen? Vai ensin määräaikaisena x ajan, jonka jälkeen vakinaistettu?
Kiinnostaa tietää senkin takia, kun eräs puolituttu oli ihmetellyt yhteiselle tutullemme n.6kk sitten, että kumma kun * minä * en ole saanut VIELÄKÄÄN vakipaikkaa mistään? Olen nyt siis 23v, oma ala oli aika kausiluonteista, joten silloin mentiin määräaikaisilla sopimuksilla, talvet oli hiljaisempia (työttömänä). Nyt olen toisella alalla, juuri vakinaistettiin. Tämä kyselijä on ollut itse vakinaisena "vasta" pari vuotta, ikää hänellä on 26v (suhteiden kautta saatu työpaikka, varmasti osaava ja ahkera työntekijä, mutta ilman näitä suhteita olis paikka mennyt alunperin jollekkin muulle)
Olen itsekseni miettinyt, kuinka onnekas olen, kun "näin nuorena" sain vakipaikan, vieläpä sellaisen josta tykkään. Tuli kuitenkin sellainen olo, että pitäiskö mun hävetä huonouttani kun sain nyt VASTA vakityön??
Kommentit (140)
Oman alan töitä en ikinä saannut, muuta kuin pätkätöinä. 31-vuotiaana päädyin vahingossa siivoojaksi ja sain siitä vakipaikan. Eli 31 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24, tai tulin aluksi sijaistamaan mutta paikka muuttui vakituiseksi. Olin kait sitten hyvä.
27v, tein samaa tehtävää määräaikaisena 1.5 vuotta ja sitten vakinaistettiin.
40-vuotiaana. Olen töissä yksityisessä firmassa, ja ennen kuin sain vakipaikan, olin koko ajan valmistumisena jälkeen erilaisissa pätkissä. Olen joskus työnantajaa vaihtanutkin, koska kyllästyin pätkiin. Olen saanut työurani ajan todella hyvää palautetta kollegoilta, asiakkailta ja pomoilta ja teen todella paljon töitä, mutta silti lolen saanut vain pätkiä. Olen mutkan kautta kuullutkin, että on odoteltu, milloin jään mammalomalle. Minut sitten vakinaistettiin tässä vaiheessa, kun alkaa olla selvä, että vauvaa ei tule. Hölmöintä tässä on se, että en ole lasta edes halunnut, mutta tätä on mahdotonta kommunikoida työnantajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 47 v. Ei ole ikinä ollut, tuskin tuleekaan. Nyt olen työtön, työt loppui vasta.
Kerran tarjottiin vakipaikkaa, oikeasti paskaduunista, tosi huonot työolot, kiusaamista, palkka vuorotyöstä lisineen n. 1000 e /kk. Vaihdoin paikkaa, siks kai mullekin tarjottiin sieltä paikkaa, kun ei kukaan muukaan sinne jäänyt. On mulla muuten akat. koulutuskin eikä miltään huuhaa-alalta...
Vierailija kirjoitti:
53 v. Elävä todiste siitä, että kyllä se onnistuu vähän vanhempanakin. :)
Uusi työpaikka eli ei ollut mitään yhteyttä aikaisemmin. Hain, kun näin ilmoituksen ja nyt on: vakituinen sopimus, kokopäivätyö, hyvät työsuhde-edut.. oikeestaan unelmapaikka.
Oho, onneksi olkoon! Millä alalla, jos saan kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain ensimmäisen vakituisen työpaikan 16-vuotiaana. Silloin oli toiset ajat.
Juuri laskeskelin, olinko kuusitoista vai seitsemäntoista - kyllä, olin kuusitoista, kun menin suoraan vakituiseen työhön.
Olin siinä työssä reilut kaksi ja puoli vuotta. Menin kouluun, siinä meni neljä vuotta. Seuraavan vakituisen viran sain kun olin 25-vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää hakea vain vakipaikkoja, niin ei joudu tahtomattaan määräaikaiseen.
Kiitos, kun kerrotte. Tulee rauhallinen mieli, kun saa lukea niin erilaisia tarinoita työllistymisestä, oli se sitten vuonna -99 tai eilen, olit silloin 16 tai yli 50v.
Hienoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan aina ollut "vakipaikka" pl. 3kk työttömyyttä intin jälkeen. Perheyrityksessä (myöhemmin meni konkkaan), kouluaikana töissä, mutta ei tietenkään täysipäiväisesti, mutta muutoin sitten ollut kokoajan. Perheyrityksestä saatu työkokemus mahdollisti sen että sain töitä helposti samalta alalta.
En ollut edes valmistunut 23-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37-vuotiaana. Sitä edelsi 10 vuotta erinäisiä määräaikaisuuksia ja keikkatöitä.
Olem 43-vuotias eikä vielä ole onnistunut. Työtön en silti ole ollut koskaan.
19-vuotiaana Helsingistä. Hain avointa työpaikkaa ja tulin valituksi, ei ollut suhteita tms.
30-vuotiaana. Sitä ennen koulun penkiltä suoraan sijaisuuksia tekemään ja pätkätöistä toiseen. On niin onnellinen olo kun ei jatkuvasti tarvitse enää miettiä mistä työpaikasta löytää itsensä huomenna.
18 vuotiaasta saakka samassa työpaikassa, mutta vakkaripaikan sain vasta 21-vuotiaana.
Oon 28 enkä vieläkään ole vakityössä, alallani kuntapuolen avoimet vakipaikat ovat harvassa, osa-aikaisuuksilla ja sijaisuuksilla kikkaillaan, eläkevirkoja ei enää täytetä, alueelliset erot suuria, yli tarpeen koulutettu ihmisiä. Eli harvassa ja onnekkaita on ne jotka suoraan opintojen jälkeen saa suoraan vakipaikan.