Minkä ikäisenä olette saaneet ensimmäisen kokoaikaisen vakityöpaikan?

siinä 20 vuotiaana

5 vuotta sitten. Olin silloin 19v. Hoitoalalla töissä.

Valmistuin pahimman laman keskellä 1994. Sain kaverini kautta vakituisen työpaikan puoli vuotta valmistumisen jälkeen aivan eri alalta ollessani 23-vuotias. Lähdin siitä puoli vuotta myöhemmin vanhemieni suhteilla järjestämään määräaikaiseen paikkaan omalle alalleni. 

Sitten sain elämäni lottovoiton: Kollega jäi eläkkeelle ja minut vakinaistettiin. Olin siinä 12 vuotta, kunnes entinen työkaverini houkutteli parempiin töihin. Siellä vierähti 8 vuotta, kunnes koko toimipiste päätettiin lakkauttaa. Silloin hain ensimmäistä kertaa elämässäni töitä pelkillä omilla ansioillani. 

Hain kolmessa kuukaudessa 15 paikkaa, pääsin 6 kertaa haastatteluun ja lopulta sain kaksi työpaikkaa peräkkäisinä päivinä. Vaikka suhteet ovat tärkeitä, niin näköjään omillakin ansioilla voi työllistyä.

23-vuotiaana. Harjoittelusta nappasivat tekemään sijaisuuksia ja valmistuttuani oli sopivasti yksi jäämässä eläkkeelle ja sain vakipaikan.

32-vuotiaana. Sain jalan oven väliin ensin vuokrattuna työntekijänä.

Olin 23v vastavalmistunut sairaanhoitaja. Helsingin ulkopuolella työpaikan sain 10 vuotta sitten aika lailla helposti, koska "eihän maalla ole töitä". Vakipaikkoja kuitenkin löytyi eikä ollut edes suhteita tai sukulaisia ko.paikkakunnalla.

22v. Tein lopputyöni kyseiseen yritykseen. Lopputyö valmistui perjantaina, toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen kirjoitin maanantaina.

29 -vuotiaana. Soitin opiskeluun liittyvää työharjoittelua (n. 3kk) varten kyseiseen firmaan, sain paikan ja työharjoittelun jälkeen pyysivät töihih. Olin 6kk osa-aikaisella sopimuksella, mutta ihan täysillä tunneilla ja sen jälkeen tehtiin vakituinen sopimus.

Edelleen olen samassa työpaikassa, ikää nyt 40 v.

18 veenä. Nyt 29v ja olen ensimmäisessä määräaikaisessa työsuhteessa.

32. Ihan vain soitin ja menin töihin. Apteekki kyseessä.

olen 26 vuotias, vielä en ole koskaan saanut vakkaria tai siis, vakituista sopimusta töihin. Töitä oon tehny kyllä. abouttiarallaa kuukauden pätkiä toisensa perään pari vuotta, sitten toisessa firmassa oli puolen vuoden määräaikainen vuokrafirman kautta ja nyt elänyt lainalla tän vuoden että saisin yliopisto-opinnot viimein loppuun. No nyt olisi sitten 10k€ opintolainaa niskassa ja valmistuminen kuukauden päästä, muttei mitään tietoa työpaikasta.

Heti koejakson päätyttyä vakinaistettiin 2v sitten kun aloitin Mäkkärillä. Nyt 25v, ja ihan omin avuin hakemalla pääsin töihin.

En koskaan. N34

19 vuotiaana 24v sitten. Edelleen olen samassa työpaikassa.

Olisin saanut jo 19v ylioppilaana, kun olin ex-Postipankissa kesätöissä. En halunnut vielä jumittua siihen vaan olin useissa työpaikoissa, useimmat vakituisia. Olin myös Tukholmassa pari vuotta, sielläkin vakipaikka. V. 1982 sain sitten vakiviran valtion virastosta jonne jumituin. Nämä siis 70-80 luvun vaihteessa. Olen työn ohessa sitten opiskellut amk-tutkinnon. Those were the days. Minulla ei ollut suhteita. Tämä ei liene nykyään niin helppoa.

20 vuotiaana. Ensimmäinen työpaikkani. Sain vakiduunin heti koeajan jälkeen ja olin siellä neljä ja puoli vuotta. Sitten otin lopputilin ja lähdin opiskelemaan. Kuukausi ennen opintojen loppumista sain vakiduunin ilman koeaikaa ja olin siellä kolme vuotta. Tuli yt:t. Soitin heti irtisanomisen varmistuttua toiseen työpaikkaan ja pääsin sinne, sain aloittaa heti. Työ oli määräaikaista toisen perään, kolmen kuukauden sopimuksia. Sitten tuli vakituisia paikkoja hakuun ja minähän hain ja tulin valituksi. Kohta alkaa viides vuosi vakkarina. Voin sanoa, että olen kyllä ollut onnekas.

Vuonna 1988 ollessani 18v sain ensimmäisen vakituisen työpaikan, palkka oli hyvä ja se oli siisti ja kevyttä sisätyötä tehtaassa. Sanoin itseni muutaman vuoden kuluttua irti ja lähdin opiskelemaan. Valmistumiseni jälkeen olin äitiyslomalla ja seuraava vakituinen työpaikka järjestyi vuonna 2002. Tämä työpaikka oli elämäni hirvein ja raskain paikka jossa yritin sinnitellä väkisin, kunnes vuonna 2011 sanoin itseni irti.

Vuoden mietin tämän jälkeen elämääni ja katselin ympärilleni rauhassa. Hain uutta työtä vuonna 2013 sain tästä vakiduunin jossa edelleen olen ja viihdyn.

40-vuotiaana. Olen sitä ennen ollut hyvissä hommissa ja monesti useita pätkiä samalla työnantajalla (olen sitten itse vaihtanut, koska olen kyllästynyt pätkiin tai halunnut jonnekin muualle). Olen aina tehnyt hyvin työni ja aina enemmän kuin on vaadittu, ja olen siis todella saanut kuulla (asiakkailta, kollegoilta, pomoilta jne.), että olen hyvä työssäni. Vakipaikan sain yllättäen iässä, jossa lapsensaanti alkaa olla  mahdotonta. Ärsyttävintä tässä on se, että en edes ole halunnut lapsia , mutta sitä vaan on mahdotonta kommunikoida työnantajalle.

Kaupan alalle sain vakipaikan 16v. Lastenhoitajan vakipaikan 23v.

Ja tiedän olevani onnekas ja siksi myös kiitollinrn

Mietin jo etukäteen, että mitähän mahtaisin ryhtyä tekemään, kun olin kirjoittanut valkolakin ja lähtenyt varusmiespalvelukseen. Pari viikkoa ennen palveluksen loppumista sain soiton isältäni, joka oli järkännyt minulle suhteilla kokopäivätyön. Ei siitä paljoa tienannut, vain 6000mk nettona kuukaudessa joskus 90-luvun puolivälin jälkeen, mutta iso raha kotona asuvalle. Olin silloin juuri täyttänyt 21 vuotta.