Minkä ikäisenä olette saaneet ensimmäisen kokoaikaisen vakityöpaikan?
Onko työ tullut suhteiden kautta, vai onko napannut työharjoittelun/kokeilun jälkeen? Vai ensin määräaikaisena x ajan, jonka jälkeen vakinaistettu?
Kiinnostaa tietää senkin takia, kun eräs puolituttu oli ihmetellyt yhteiselle tutullemme n.6kk sitten, että kumma kun * minä * en ole saanut VIELÄKÄÄN vakipaikkaa mistään? Olen nyt siis 23v, oma ala oli aika kausiluonteista, joten silloin mentiin määräaikaisilla sopimuksilla, talvet oli hiljaisempia (työttömänä). Nyt olen toisella alalla, juuri vakinaistettiin. Tämä kyselijä on ollut itse vakinaisena "vasta" pari vuotta, ikää hänellä on 26v (suhteiden kautta saatu työpaikka, varmasti osaava ja ahkera työntekijä, mutta ilman näitä suhteita olis paikka mennyt alunperin jollekkin muulle)
Olen itsekseni miettinyt, kuinka onnekas olen, kun "näin nuorena" sain vakipaikan, vieläpä sellaisen josta tykkään. Tuli kuitenkin sellainen olo, että pitäiskö mun hävetä huonouttani kun sain nyt VASTA vakityön??
Kommentit (140)
36 v. eikä vieläkään. Tradenomi, joka opiskelee ylempää amk-tutkintoa työn ohessa.
23v opiskelijana vuonna 2015. Samassa paikassa jatkoin valmistuttuani 24v iässä. KTM, pääaine rahoitus.
Vakituinen työ 21-vuotiaana, mutta se oli vuotta 1995 ja Nokia-k11ma oli kosteimmillaan.
21-vuotiaana vakipaikka siivousalalta. Sittemmin olen opiskellut hoitoalalle ja tehnyt valmistumisen jälkeen kuusi vuotta pätkiä, ikää nyt 39v. Päivääkään en ole ollut työttömänä, mutta suunnittelen toiselle alalle opiskelua, koska olen kyllästynyt tähän epävarmuuteen.
18 v eka vakipaikka. Seuraava opiskelujen ja määräikäisten töiden jälkeen 29-vuotiaana. Valmistuin vuonna -92 ja silloin vakkaripaikat olivat kiven alla. Töitä olin tehnyt koko ajan ja työttömyyskorvausta en lle saanut euroakaan. Vika työpaikan vaihdos 49-vuotiaana
Olen päälle kolmekymppinen enkä ole ollut koskaan vakituisessa työssä. Nykyisellä työnantajalla olen ollut 7 vuotta määräaikaisissa pätkissä olematta päivääkään työtön siinä välissä. Jaksoin elätellä toiveita vakituisesta paikasta muutaman ensimmäisen vuoden ajan, ja sitä vähän lupailtiinkin. Nykyään uskon/tiedän, etten tule saamaan vakituista paikkaa tältä työnantajalta. Meillä on vakinaistettu monia muita ihan lyhyen ajan jälkeen ja uutta porukkaa on tullut suoraan vakituiseksi. Joku juttu tässä on taustalla. Tämä epävarmuus on aiheuttanut jo uupumuksen oireita ja vaikuttanut ammatilliseen itsetuntoon. Pitäisi varmaan tajuta lopettaa ennen kuin tulee ihan totaalinen burnout.
33-vuotiaana avoimella työhakemuksella. Sitä ennen en edes hakenut vakituista työpaikkaa.
26-v, tosin freelancer-työsuhde mutta vakituinen. Työtä ja täten rahaa tulee joka kk
Ikää on yli 40 enkä ole koskaan ollut vakituisessa työsuhteessa. Pisin työsopimukseni on ollut neljä kuukautta. Yhteensä työkokemusta taitaa olla alle kolme vuotta.
En elättele toiveita vakituisesta työsuhteesta. Oikeastaan tiedän, että työttömyys on kohtaloni.
Jääpä jollekin muulle työpaikka sitten.
32 v. sain paikan, silloin hainkin vasta elämäni ekaa vakityöpaikkaa. Olin silloin sijaisena kyseisessä paikassa.
17-vuotiaana kahden vuoden amiksen jälkeen (sähköala)
Vierailija kirjoitti:
Ikää on yli 40 enkä ole koskaan ollut vakituisessa työsuhteessa. Pisin työsopimukseni on ollut neljä kuukautta. Yhteensä työkokemusta taitaa olla alle kolme vuotta.
En elättele toiveita vakituisesta työsuhteesta. Oikeastaan tiedän, että työttömyys on kohtaloni.
Jääpä jollekin muulle työpaikka sitten.
Sitähän se on kun ei kiinnosta kouluttautua alalle jossa olisi töitä. Mikä on koulutuksesi? Paperikoneen käyttäjä ja Helsingissä asustelet?
Vai sukupuolentutkimuksen maisteri?
En koskaan.
En ole koskaan ollut edes työelämässä (pään sisäiset viat).
47v
Turhaan laitoit lainausmerkit 'näin nuorena'-kohtaan. Kyllä 23v on todella nuori joka asiassa.
😊
19v sain vakipaikan mutta se ei ollut kokoaikainen. Kokoaikaisen vakituisen paikan sain nyt 30 vuotiaana.
Syntynyt -70, vakityö -89. Heti lukion jälkeen. Asuntoja ei ollut, mutta töitä oli.
Asun ruotsissa.
Olin 19, työsuhde oli toistaiseksi voimassa oleva heti muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen, johon onnistuin pääsemään entisessä työssä tutuksi tulleen tyypin kautta.
Tuon jälkeen kaikki duunit ovat olleet aina vakituisia, määräaikaisuuksia ketjutettiin oikeastaan vain ollessani kesätyöikäinen ja tehdessäni hommia lukion ohella.
Näin ainakin ohjelmistoalalla.
Valmistuin 26 vuotiaana keväällä ja syksyllä sain vakituisen työpaikan. Itse asiassa lopulta valittavissa oli kolme työpaikkaa. Yksi niistä suhteilla, eikä ollut oman alan töitä, joten sitä en edes harkinnut siinä tilanteessa. Yksi oli työkkärin kautta ja yksi suoralla lehtihakuilmoituksella. Valitsin tuon työkkärin kautta tuleen, koska se sijaitsi kaupungissa, johon halusin muuttaa.
Olin 39 v, nyt 58 v ja tuossa samassa virassa. Tutkimuspuolella totuttiin määräaikaiseen elämään jo huomattavasti muuta yhteiskuntaa aiemmin. Tuosta määräaikaisesta työurasta huolimatta en ole ollut päivääkään työttömänä.
25v vasta valmistuneena Amk:sta päiväkotiin lastentarhanopettajaksi. Ei tarvinnut edes suhteita kun on niin huutava pula opettajista.