Muita miehen rahoilla eläjiä?

Sama setti. Tyytyväinen olen, ei valittamista ja rakastan myös oikeasti miestäni.

Tuo on ihan hyvä järjestely, kunhan huolehtii siitä ettei ole avioehtoa, ja myös siitä, että omaisuus on puoliksi sun nimissä.

Stressivapaata yleensä.

No kai sen noinkin voi sanoa, vaikka ei meillä sitä määritellä kenen ne rahat on. Mies toki käy töissä ja tienaa, itse olen kotona.

Paljon mieluummin keskityn ratsastusharrastukseeni ja kaikkeen itselle kivaan kuin ansiotyöhön. Huvittaisi alkaa pitää ehkä jotain blogia niin sitten se voisi olla tavallaan työni.

Olen kai aika konservatiivinen ikäisekseni.

Veljeni tyttöystävä elää täysin veljeni rahoilla ja käyttää härskisti hyväksi veljeni kiltteyttä. Ahdistaa katsoa vierestä. Ja veljeni ei ole rikas, ihan tavis duunari.

Pakko kun ei töitä löydy. Mut me ollaan oltu tiimi aina kaikessa. Nykyään sellainen aika ajattelu parisuhteessa on harvinaista. Kummankin pitäis kaikki asiat tehdä itse jokaisella elämän osa-alueella ja elää omaa elämää muutenkin, vaikka ollaan yhdessä.

Koskaan ei tiedä milloin vaa'an tasapaino heilahtaa ja olen siihen täysin valmis. Voi olla et joku päivä minä tuon yksin leivän pöytään, tai tulee sairastumista tai muuta. Kaikki ajatellaan kuitenkin aina yhteiseltä kannalta.

Siis mies maksaa "kaiken" ja lisäksi sinä laitat omasta palkastasi 2600 euroa  menemään (3000-400 pakkosäästöä?) ? 

Mihin saat tuollaisen määrän rahaa tuhlattua joka kk?? Mä en keksis mitään ostettavaa noin paljoa.

Minä olen äitiyslomalla, mieheni käy töissä. Joten sen takia hän maksaa nyt tällä hetkellä enimmäkseen kaikki isommat laskut ja menot. Muuten en siipeile. Maksan itse kampaajani ja vaatteeni ym. Äitiysloman loputtua menen töihin ja kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kuten kuuluisi mennäkin.

Toi ois varmaan vähän aikaa ok ja kivaa, mutta enpä tiedä pidemmän päälle. Tulee mieleen paluu lapsuuteen, jossa vanhemmat maksoi kaiken ja heiltä piti kaikki pyytää ja perustella.

Olisipa minullakin mahdollisuus tuollaiseen huolettomaan elämään.

Meillä on ollut aina näin, toisinkin mies olisi voinut asioita järjestää mutta elämä on mennyt näin.

Me teimme lapsen minun opiskeluaikana, jolloin opinnot lykkääntyi. Myös lapsihaaveen takia opiskelin osin alaa, mikä ei ole osoittautunut yhtään kannattavaksi. Toinen lapsi tuli kun olin valmistunut. Töitä en ole siis kauheasti tehnyt ja kun olen, palkka on ollut huono. Mies on muutaman vuoden vanhempi ja edennyt tässä mukavasti urallaan. Ollaan oltu kauan? yhdessä ja olemme tosi onnellisia.

Nyt aion uudelleenkouluttautua ja toki sen hinta tulee taas miehelle msksettavaksi. Ammatti on tosin sellainen että sen jälkeen minä voin ryhtyä perheen elättäjäksi ja muutenkin pärjäämme paremmin jos puolisolle käy jotain.

Ei me rahoja lasketa, sitä on mitä on ja menee mitä menee. Käytännössä minä hallinnoin taloutta. Meillä on niin samanlaiset arvot ja kulutustottumukset että riitaa ei ole koskaan tullut rahasta. Raha on rahaa ja perhe on meillä se tärkein juttu, lapsille mm kiireetön lapsuus. Mies tekee joskus osa-aikaa myös ihan jaksamissyistä, toisinaan kokoaikaa. Jos joku taloudellinen hätä tulee menen töihin, mutta nyt olen lasten kanssa kotona. Ja seuraavaksi opiskelen jos rahat riittää.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa minullakin mahdollisuus tuollaiseen huolettomaan elämään.

Sama. Mun mies ei ikinä antaisi mun jäädä vaan oleilemaan kotiin ja heittämän ammattitaitoani roskakoriin. Näillä helpon elämän viettäjillä ei oletettavasti ole mitään kunnon koulutusta tai uraa saati urakehityksen mahdollisuutta?

Mistä löytys tosielämän uunolle elisabeth?

Meillä on myös tämä järjestely ja kummatkin ollaan siihen tyytyväisiä. Oma palkkani jää omaan käyttööni ja sillä hankin itselleni kaiken tarvittavan + laitan säästöön osan joka kk. Avioehtoa ei luonnollisestikaan ole ja omaisuus on 50/50 molempien nimissä. Avioon en olisi edes mennyt avioehdon kanssa, mitä siitä olisin hyötynyt? Onneksi mies on ollut aina samoilla linjoilla. Elämä on kieltämättä melko huoletonta, työpaikkaa voi vaihtaa jos siltä tuntuu, ottaa lopputilin huonosta työpaikasta ja karenssi ei tunnu missään. Ja jos jotain ikävää sattuisi avioliitolle, olisi elämäni silti kohtuullisen turvattua. Mies on myös ihanan rakastettava. Mikäs tässä ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa minullakin mahdollisuus tuollaiseen huolettomaan elämään.

Sama. Mun mies ei ikinä antaisi mun jäädä vaan oleilemaan kotiin ja heittämän ammattitaitoani roskakoriin. Näillä helpon elämän viettäjillä ei oletettavasti ole mitään kunnon koulutusta tai uraa saati urakehityksen mahdollisuutta?

Aika yleistävää. Itsellä on AMK-tason koulutus, olen käynyt enemmän koulua kuin mies. Mutta alalla ei uraa tehdä. Tehtiin lapset ennen minun työelämää ja itse olen kyllä aina tehnyt paljon asioita, enkä vaan viettänyt helppoa elämää.

Me päätettiin jo nuorena, että kahden aikuisen uratyötä ei yhdistetään lapsiin. Nyt olen elänyt miehen rahoilla käytännössä koko 9v kun hän on ollut töissä ja tehnyt uraa. Itse siis olen opiskellut ja saanut lapsemme. Nyt haluan uran ja aloitan ensi syksynä koulun, joka mahdollistaa itselle (hyväpalkkaisen) uran kunhan opinnot on tehty. Mies tulee ottamaan siinä kohti fyysisen läsnäolon vastuun perheessämme, edelleenkään kaksi vanhempaa ei tee uraa, koska se ei ole taloudellisesti pakollista eikä ura-asiat meille niin merkkaa.

Vierailija kirjoitti:

No kai sen noinkin voi sanoa, vaikka ei meillä sitä määritellä kenen ne rahat on. Mies toki käy töissä ja tienaa, itse olen kotona.

Paljon mieluummin keskityn ratsastusharrastukseeni ja kaikkeen itselle kivaan kuin ansiotyöhön. Huvittaisi alkaa pitää ehkä jotain blogia niin sitten se voisi olla tavallaan työni.

Olen kai aika konservatiivinen ikäisekseni.

Kuka haluaisi lukea blogia näin tyhjästä elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa minullakin mahdollisuus tuollaiseen huolettomaan elämään.

Sama. Mun mies ei ikinä antaisi mun jäädä vaan oleilemaan kotiin ja heittämän ammattitaitoani roskakoriin. Näillä helpon elämän viettäjillä ei oletettavasti ole mitään kunnon koulutusta tai uraa saati urakehityksen mahdollisuutta?

Aika yleistävää. Itsellä on AMK-tason koulutus, olen käynyt enemmän koulua kuin mies. Mutta alalla ei uraa tehdä. Tehtiin lapset ennen minun työelämää ja itse olen kyllä aina tehnyt paljon asioita, enkä vaan viettänyt helppoa elämää.

Me päätettiin jo nuorena, että kahden aikuisen uratyötä ei yhdistetään lapsiin. Nyt olen elänyt miehen rahoilla käytännössä koko 9v kun hän on ollut töissä ja tehnyt uraa. Itse siis olen opiskellut ja saanut lapsemme. Nyt haluan uran ja aloitan ensi syksynä koulun, joka mahdollistaa itselle (hyväpalkkaisen) uran kunhan opinnot on tehty. Mies tulee ottamaan siinä kohti fyysisen läsnäolon vastuun perheessämme, edelleenkään kaksi vanhempaa ei tee uraa, koska se ei ole taloudellisesti pakollista eikä ura-asiat meille niin merkkaa.

Ja oikeastaan ainoa motiivi uudelleenkouluttautumiselle on se, että jos puolisolle käy jotain, on meillä taloudellisesti mukavampaa, kuin jos jatkaisin tässä ammatissa. Meillä on kuitenkin kaksi lasta elätettävänä ja toivomme elämältä tiettyjä asioita. Lähipiirissä yksi äiti sairastui syöpään ja oma puolisoni meinasi kertaalleen kuolla, joten näitä tulee kyllä mietittyä.

Yllättävää, että kaikki miehensä rahoilla ilman avioehtoa elävät ovat tyytyväisiä tilanteeseensa. 😂

Asiasta huvittunut kirjoitti:

Yllättävää, että kaikki miehensä rahoilla ilman avioehtoa elävät ovat tyytyväisiä tilanteeseensa. 😂

Yllättävää myös, että parisuhdetyytyväisyys on aika korkea ;)

Meillä siis mies elättää ja on kaikinpuolin ihana ja hyvä isäkin. Tästä johtuen minä yritän olla mahdollisimman ihana vaimo ja tehdä kaikki kotityöt. Miksi joku ei olisi tyytyväinen :D ehkä keskimäärin ihanammat miehet (tai naiset, jos nainen elättää) suostuu tälläisiin järjestelyihin. Kyllä se meillä on pelkkää rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan kun yritetään puolin ja toisin kaikkemme.

Voi luoja! Kuinka te kehtaatte? Elätte siis miehenne siivellä. Itsellä 30 v täynnä saman miehen kanssa, enkä ole koskaan elänyt mieheni rahoilla. Vähän itsekunnioitusta nyt naiset. Ei ole mikään ihme, että nykyään miehet aina valittaa ettei naiset välitä miehestä vaan miehen lompsasta.

Pahinta tuossa on se jos on avioehto,omaisuus miehen nimissä ja nainen työtön ja ilman koulutusta.Putoaa tyhjän päälle kun mies löytää toisen...No elarit toki saa.Tuollaiseen en koskaan ryhtyisi.Toki voisin miljonääri miehen rahoilla siipeilläkin,Mutta varmistaisin kyllä että omia säästöjäkin kertyy.