Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita miehen rahoilla eläjiä?
13.09.2017 |
Onko muita, joiden mies rahoittaa pääasiassa elämisen ja ennenkaikkea, jotka ovat ihan ok asian kanssa. Meillä 2 lasta ja elämäntyylimme on, ei pröystäilevä mutta emme myöskään laske rahan käyttöä. Sen sanon, että vaatteisiin tai materiaan yleensäkään kulutan rahaa vain pakollisen, mutta palveluja käytämme paljon. Mies maksaa asumisen, autot, ulkona syömiset, matkustamisen kolmesti vuodessa, harrastukset ja lisäksi lataa raloustilin kerran kuukaudessa. Sieltä maksetaan laskut, ruuat, bensat, tarpeelliset kodinhankinnat. Sen lisäksi hän maksaa minun kuukausittaisen sokeroinnin, kampaajan ja osteopaatin. Itse tienaan alle 3000€ kk mutta aika usein rahaa jää vielä "yli" vaikka pakkosäästän rahastoon 400€/kk. Ostan siis omasta palkastani mitä milloinkin tarvitsee. Olen tyytyväinen elämääni, enkä koe huonoa omatuntoa mistään. Olen miettinyt tämän niin että jos joskus ero tulee niin se ettei ole avioehtoa on kuitenkin suojanani. Ja sanon vielä senkin että rakastan miestäni
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Ois kiinnostavaa kuulla teidän miesten anonyymina kertomat näkemykset asiaan. :) Varmaan jollekin kuvio on ihan ookoo mutta taatusti on niitäkin miehiä jotka ovat yksinelättäjiksi jotenkin vaan ajautuneet ja toivoisivat että vaimokin osallistuis kustannuksiin.
Meillä on ainakin sen verran omaisuutta ja sen verran pienet menot että mieskin voi mikä päivä tahansa jäädä vaikka vuoden sapattivapaalle loikoilemaan. Mieskin on kokeillut lasten- ja kodinhoitoa muutaman kerran muutaman kk n ajan mutta toteaa aina, että parempi on että minä teen ja hoidan tämän tontin. Ollaan myös käyty molemmat töissä ja en tiedä, kai me ollaan vaan jotenkin laiskoja mutta meistä se oli rankkaa. Se raha ei korvaa aikaa (käytännössä jos molemmat on töissä, ylimääräistä jää 2500e kk, joten toisen kotona olo ei aiheuta taloudellista taakkaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elin pitkään tuota elättäjän elämää, mun mies oli se elätti. Se oli mulle ihan luonnollista, koska tienasin huomattavasti enemmän. Mutta siitä huolimatta, että kannattelin perhettä taloudellisesti, minä olin silti se, joka myös hoiti lapset, siivosi, kokkasi, ja ylipäänsä järjesti kaiken. Jos halusin, että lähdetään matkalle, en pelkästään maksanut vaan myös hoidin järjestelyt. Jos halusin, että ylipäätään tehdään mitään normaalista poikkeavaa, mun piti se hoitaa, muuten mitään ei olisi tapahtunut. Ajan mittaan se alkoi väsyttää. Totesin, että mieluummin maksan kaiken ja hoidan kaiken vain itselleni ja lapsilleni. Ja näin olen sitten tehnytkin muutaman vuoden. Mies ei edelleenkään kokkaa, siivoa, tällä hetkellä ei käy töissäkään, matkusta lasten kanssa tai edes järjestä leffailtaa. Nyt se vaan jättää sen kaiken tekemättä ihan omillaan. Mun olo on kevyt.
Myönnän, että olen pikkuisen kateellinen teille :) Eikä oikeastaan ole kyse siitä, että olisin koskaan halunnut olla kenenkään elätettävänä. Mutta että mies ottaisi vastuuta jostain. Hoitaisi oman osuutensa jollain tavalla. Multa jäi se kokematta. Onnea teille siis!
Sokerihiiri84 kirjoitti:
Minä olen äitiyslomalla, mieheni käy töissä. Joten sen takia hän maksaa nyt tällä hetkellä enimmäkseen kaikki isommat laskut ja menot. Muuten en siipeile. Maksan itse kampaajani ja vaatteeni ym. Äitiysloman loputtua menen töihin ja kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kuten kuuluisi mennäkin.
No mitä siipeilyä tuossa on? *ittu te olette perhe ja sinä kärsit nahoissasi eläkemenetykset yms.
Meillä molemmat käy töissä, hoidan raha-asiat ja huolehdin että rouvalla on rahaa tarpeeksi. Ei harmita.
M36
Me eletään miehen rahoilla, koska tienaa niin paljon ettei minun työssäkäynti toisi mitään lisää meidän perheelle paitsi kiirettä. Rahaa jää runsaasti säästöön joka kuukausi ja meillä on myös useampi lapsi.
Kun tavattiin niin oltiin molemmat köyhiä opiskelijoita eli en ole rahan perässä juossut enkä edes niin välitä siitä rahasta. Raha toki antaa mahdollisuuden tehdä tällaisia valintoja, mutta muuten raha ei kyllä tuo onnea ainakaan tällaiselle ihmiselle, joka ei ole kiinnostunut tuhlailemaan. Ostan sen mitä tarvitaan, mutta en mitään ylimääräisiä enkä juokse hemmotteluhoidoissa vaan käyn metsäretkillä lasteni kanssa ja pakkaan eväät mukaan :-)
En ole mieheni kanssa pakosta vaan rakkaudesta. Toki meilläkin on ollut omat vaikeutemme, jotka ei kyllä liity rahaan millään tavalla vaan pikemminkin tähän lapsiperhearkeen, joka on rankkaa vaikka olenkin kotona. Että ihan tavallista arkea iloineen ja suruineen me eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies, miljonääri, ja seurustelen itseäni selvästi nuoremman suhteellisen pienituloisen naisen kanssa. Maksan kaikki yhteiset ruuat, ulkona syömiset, hienot ulkomaanmatkat, asumisen jne. Avovaimoni kyllä yrittää aina välillä maksaa jotain yhteisiä asioita, mutta kun tienaan yli kymmenen kertaa enemmän kuukaudessa kuin hän, niin mitä järkeä siinä olisi? Haluan että hänen ei tarvitse laskea joka euroa vaan voi ostaa omista rahoistaan itselleenkin välillä kivoja juttuja kun maksan käytännössä kaikki yhteiset kulumme.
Jos menemme naimisiin, niin avioehto on itsestään selvä asia. En ymmärrä miksi yksikään varakas mies olisi niin tyhmä että menisi naimisiin ilman avioehtoa. Ilman avioehtoa tulevalla vaimollani olisi satojen tuhansien tai tulevaisuudessa ehkä jopa miljoonien eurojen motiivi erota minusta jos alkaisi vähänkin kyllästyttämään - not gonna happen. Miksi hän ansaitsisi muutaman vuoden avioliitosta puolet kovalla vaivalla hankitusta omaisuudestani? Avioehto sen sijaan toimii naiselle kannustimena pysyä avioliitossa ja panostaa siihen.
Arvostan kotiäitiyttä valtavasti, mutta varakkaan miehen totaalinen ryöstäminen avioerossa on mielestäni eräs yhteiskuntamme törkeimmistä asioista eikä sitä voi perustella millään logiikalla nykypäivänä, kun naiset käyvät yhtä paljon töissä kuin miehetkin ja jos ei huvita käydä töissä, niin sossu kyllä elättää.
Nainen joka ei halua naimisiin avioehdon kanssa kertoo motiiveistaan kaiken tarvittavan. Toki opastan naistani raha-asioissa ja hänen muutettuaan omistamaani asuntoon olen kannustanut häntä säästämään asumiskuluista säästyviä rahojaan pahan päivän varalle, mitä hän kuukausittain tekeekin.
Parisuhteemme toimii loistavasti kun molemmilla on omat roolinsa: minä olen hyvä hankkimaan rahaa ja tekemään oikeita päätöksiä elämässä - olemaan perheen pää. Naiseni taas tykkää laittaa ruokaa ja pyrkii muutenkin miellyttämään minua parhaansa mukaan nykyisin niin yleisen oksettavan feminismisekoilun sijaan. Hän antaa minulle tilaa ja mahdollisuuden tuntea olevani mies. Minä haluan myös tukea häntä kaikilla tavoilla ja annan hänen olla nainen.
Tällainen toimii mielestäni hyvin silloin kun nainen on naisellinen, empaattinen, kaunis, huolehtii itsestään ja tykkää aidosti huolehtia miehestään sekä tulevaisuudessa myös lapsista. Feministiä tai valittavaa ja vittuilevaa itsekeskeistä naista en elättäisi päivääkään. Uskon että tällainen perinteisempi ja aitojen sukupuoliroolien mukainen järjestely on erittäin usein avain onnelliseen parisuhteeseen - ainakin meidän kohdallamme näin on. Harmi että useimmat suomalaiset naiset on aivopesty uskomaan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokerihiiri84 kirjoitti:
Minä olen äitiyslomalla, mieheni käy töissä. Joten sen takia hän maksaa nyt tällä hetkellä enimmäkseen kaikki isommat laskut ja menot. Muuten en siipeile. Maksan itse kampaajani ja vaatteeni ym. Äitiysloman loputtua menen töihin ja kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kuten kuuluisi mennäkin.
Meillä taas ei ole eri elintasoja eikä mitään sellaista. Et sä päätä kaikkien puolesta mikä on oikea tapa.
Vierailija kirjoitti:
Sokerihiiri84 kirjoitti:
Minä olen äitiyslomalla, mieheni käy töissä. Joten sen takia hän maksaa nyt tällä hetkellä enimmäkseen kaikki isommat laskut ja menot. Muuten en siipeile. Maksan itse kampaajani ja vaatteeni ym. Äitiysloman loputtua menen töihin ja kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, kuten kuuluisi mennäkin.
No mitä siipeilyä tuossa on? *ittu te olette perhe ja sinä kärsit nahoissasi eläkemenetykset yms.
Nimenomaan! Miten jotkut naiset on niin äärettömän typeriä, etteivät pidä puoliaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ois kiinnostavaa kuulla teidän miesten anonyymina kertomat näkemykset asiaan. :) Varmaan jollekin kuvio on ihan ookoo mutta taatusti on niitäkin miehiä jotka ovat yksinelättäjiksi jotenkin vaan ajautuneet ja toivoisivat että vaimokin osallistuis kustannuksiin.
Riippuu tulotasosta. Jos on isot tulot, ni mihinpä sitä rahaa pitäis jemmaa. Ei sitä mukaankaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Toi ois varmaan vähän aikaa ok ja kivaa, mutta enpä tiedä pidemmän päälle. Tulee mieleen paluu lapsuuteen, jossa vanhemmat maksoi kaiken ja heiltä piti kaikki pyytää ja perustella.
Ei sen tuollaista tarvi olla, miksi tarvitsisi? Ainakin lapsille huomattavasti etua siitä, ettei tarvi kärvistellä aivan todella rankkoja, pitkiä päiviä hoidossa tai koulussa tai yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa minullakin mahdollisuus tuollaiseen huolettomaan elämään.
Sama. Mun mies ei ikinä antaisi mun jäädä vaan oleilemaan kotiin ja heittämän ammattitaitoani roskakoriin. Näillä helpon elämän viettäjillä ei oletettavasti ole mitään kunnon koulutusta tai uraa saati urakehityksen mahdollisuutta?
Mikäs tää sun mahtava ammattitaitos on? Onko teillä lapsia? Mietitkö ikinä miltä ne pitkät hoitopäivät tuntuu pienestä ihmisestä? Viettää hereillä oloajastaan suurimman osan vieraiden hoivissa. Tosi mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa minullakin mahdollisuus tuollaiseen huolettomaan elämään.
Sama. Mun mies ei ikinä antaisi mun jäädä vaan oleilemaan kotiin ja heittämän ammattitaitoani roskakoriin. Näillä helpon elämän viettäjillä ei oletettavasti ole mitään kunnon koulutusta tai uraa saati urakehityksen mahdollisuutta?
Tän ymmärtäis edes jotenkin, jos olisit joku huippukirurgi tms alan kuuma ja ainoa nimi. Mut todennäköisesti olet joku tavis AMK-pohjalta, joka raahaa sen kuumelapsen päiväkotiin useiseksi tunneiksi kun mamma luo "uraa" tradenomina tai hoitsuna. En ihmettele yhtään, että ihmiset ovat ihmissuhteissaan niin hajalla. Ei ole turvallisia kiintymyssuhteita, kun pienestä asti on ihan sama kuka hoitaa. Isoissa laumoissa lapset huutavat pihalla. Sääliks käy. Mut joo, kyllä tää maailma tarvitsee varmaan sun taitojasi niin paljon, et kannattaa tuo uhraus tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elämme vaimon ja tyttären kanssa vuokralaisten rahoilla, Tai oikeastaan veronmaksajien, koska tällä hetkellä kaikki vuokralaiset ovat asumistukiasiakkaita. Toki välillä, kun siltä tuntuu, on kiva käydä tekemässä vähän sellaisia oikeitakin töitä, joista saa palkkaa, palkka on aina jäänyt ansaitsijan käyttöön eli oikeasti on voinut sitten hankkia jotakin sellaistakin, mitä toinen ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan hyvä järjestely, kunhan huolehtii siitä ettei ole avioehtoa, ja myös siitä, että omaisuus on puoliksi sun nimissä.
Stressivapaata yleensä.
Miksei saisi olla avioehtoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan hyvä järjestely, kunhan huolehtii siitä ettei ole avioehtoa, ja myös siitä, että omaisuus on puoliksi sun nimissä.
Stressivapaata yleensä.
Miksei saisi olla avioehtoa?
koska kaikki naiset ansaitsevat elää täysin miehen rahoilla ja sen jälkeen viedä kaikesta puolet kun alkaa kyllästyttää.
Huono aloitus, harhaanjohtava. Hankit kuitenkin itse säännöllisesti rahaa eli et elä miehen varassa. Itselläni aivan eri kokemus miehen rahoilla elämisestä eli olin kotiäitinä 6v, jatko-opiskelin siinä ohessa. En saanut kuin kotihoidontuen. Koskaan ei mies syttänyt minua rahattomuudesta. Koti ja perhe on yhteinen yritys ja toimitaan siten kuin kullekin perheelle sopii. Ehdin oikein hyvin lähteä takaisin työelämään lasten vartuttua.
Ei ollut matkoja ulkomaille, ei kauneushoitoja tai maksullisia harrastuksia. Oli ihana koti, iso puutarha, koiria, lapsia. Elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa minullakin mahdollisuus tuollaiseen huolettomaan elämään.
Sama. Mun mies ei ikinä antaisi mun jäädä vaan oleilemaan kotiin ja heittämän ammattitaitoani roskakoriin. Näillä helpon elämän viettäjillä ei oletettavasti ole mitään kunnon koulutusta tai uraa saati urakehityksen mahdollisuutta?
En minäkään jäisi kotiin jos ei olisi lapsia. Nyt on lapset 3 ja 5v ja todellakin hoidan heitä kotona kun mahdollisuus. Toivottavasti vielä pitkään koulujen alun jälkeenkin. Minulla on amk-koulutus ja alalla on töitä. Elämäni parasta aikaa juuri nyt harrastaa ja olla lasten kanssa.
Itse en tunne yhtäkään pariskuntaa, joille tuo olisi edes käytännössä mahdollista. Olen itse käynyt yliopiston samoin mieheni. Kavereissa on myös paljon korkeakoulutettuja monelta eri alalta. On myös lääkäreitä ja juristeja. Ei meillä yhden ihmisen palkalla koko perhettä elätetä. Hoitovapailla kitkutteltiin kaikkien 3 lapsen jälkeen vuosi jolloin toinen työssäkäyvä maksoi suurimman osan menoista ja säästöjäkin piti käyttää ja menoista karsia. Oltiin siis miehen kanssa molemmat vuorotellen hoitovapaalla.
Itse en ainakaan näe, että 4000-5000 e kuukausipalkalla suomessa vielä voisi yksi ihminen koko perhettä elättää tai elintaso olisi aika matala ja tuo on jo hyvä palkka, johon ei monikaan korkeasti koulutettu edes yllä. Koulutus ei toki sitä palkkaa takaa ja ihan duunari voi yltää samaan, mutta vaatii usein ylitöitä tai oman yrityksen. Yrittäjät toki sitten voi elelläkin tosi leveästi jos bisnes kulkee. Omat reilu 30 vuotiaat kaverit ei kyllä ole sitä lähelläkään tai bisnes tulevaisuuden suhteen niin epävarma, ettei voi luottaa tulojen jatkuvan hyvinä vaikka nyt sitä olisikin.
Itselle kyllä passaisi, että vain toinen kävisi töissä, koska silloin arki olisi niin paljon stressittömämpää. En vain näe siihen juuri mahdollisuuksia.
Alue: Aihe vapaa
Ois kiinnostavaa kuulla teidän miesten anonyymina kertomat näkemykset asiaan. :) Varmaan jollekin kuvio on ihan ookoo mutta taatusti on niitäkin miehiä jotka ovat yksinelättäjiksi jotenkin vaan ajautuneet ja toivoisivat että vaimokin osallistuis kustannuksiin.