Muita miehen rahoilla eläjiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten jos nainen/mies elää parisuhteessa toisen puoliskon rahoilla?

Kertokaapas yksikin syy, miten toisten parisuhteiden raha-asiajärjestelynsä haittaa suhteen ulkopuolisia ihmisiä?

Mulle on ihan se ja sama, kuka maksaa ja mitäkin muiden ihmisten parisuhteissa; ja kuka elää kenenkin kustantamana.

Ja miksi aina yritetään syyllistää naisia parisuhteissa, että he ainoastaan eläisivät toisen puolison kustantamana, sillä tiedän jopa sellaisia miehiä parisuhteissaan, jossa nainen elättää miestään.

Meidän pikkukoululainen tuli tässä yhtenä päivänä kotiin ja kysyi, äiti oletko sinä eläkkeellä? Joku luokkakaveri oli arvellut näin, koska olen iltapäivisin kotona. Sisälläni kiehahti, en tiennyt mitä vastata. Paitsi tietenkin sen että en ole eläkkeellä, en tosiaankaan. Enkä ole työtönkään.

Mietin, että pitäisikö lähettää luokkakaverille terveisiä, että meidän isä tienaa niin paljon ettei äidin tarvitse käydä töissä (totta), vai että äiti tekee kotona töitä ja tienaa nettona lähes 50k€ vuodessa (totta), mutta päätin antaa olla. Kuulosti kuitenkin siltä, että minun tilannettani oli mietitty lapsen luokkakaverin kotona, ja siitä tuli kyllä aika paha mieli.

Mikset olisi vain vastannut, että teet töitä kotoa käsin eli olet työelämässä. Sen vastauksen luulisi riittävän lapsellesi ja uteliaille sivullisille, jos se kerta vielä on tottakin. Miksi salailla sitä että tekee töitä kotona. Eihän siinä ole mitään väärää tai hävettävää!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tämä järjestely ja kummatkin ollaan siihen tyytyväisiä. Oma palkkani jää omaan käyttööni ja sillä hankin itselleni kaiken tarvittavan + laitan säästöön osan joka kk. Avioehtoa ei luonnollisestikaan ole ja omaisuus on 50/50 molempien nimissä. Avioon en olisi edes mennyt avioehdon kanssa, mitä siitä olisin hyötynyt? Onneksi mies on ollut aina samoilla linjoilla. Elämä on kieltämättä melko huoletonta, työpaikkaa voi vaihtaa jos siltä tuntuu, ottaa lopputilin huonosta työpaikasta ja karenssi ei tunnu missään. Ja jos jotain ikävää sattuisi avioliitolle, olisi elämäni silti kohtuullisen turvattua. Mies on myös ihanan rakastettava. Mikäs tässä ollessa.

Mitä se mies siitä avioonmenosta hyötyi?

"Avioon en olisi edes mennyt avioehdon kanssa, mitä siitä olisin hyötynyt?"

... joo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten jos nainen/mies elää parisuhteessa toisen puoliskon rahoilla?

Kertokaapas yksikin syy, miten toisten parisuhteiden raha-asiajärjestelynsä haittaa suhteen ulkopuolisia ihmisiä?

Mulle on ihan se ja sama, kuka maksaa ja mitäkin muiden ihmisten parisuhteissa; ja kuka elää kenenkin kustantamana.

Ja miksi aina yritetään syyllistää naisia parisuhteissa, että he ainoastaan eläisivät toisen puolison kustantamana, sillä tiedän jopa sellaisia miehiä parisuhteissaan, jossa nainen elättää miestään.

Meidän pikkukoululainen tuli tässä yhtenä päivänä kotiin ja kysyi, äiti oletko sinä eläkkeellä? Joku luokkakaveri oli arvellut näin, koska olen iltapäivisin kotona. Sisälläni kiehahti, en tiennyt mitä vastata. Paitsi tietenkin sen että en ole eläkkeellä, en tosiaankaan. Enkä ole työtönkään.

Mietin, että pitäisikö lähettää luokkakaverille terveisiä, että meidän isä tienaa niin paljon ettei äidin tarvitse käydä töissä (totta), vai että äiti tekee kotona töitä ja tienaa nettona lähes 50k€ vuodessa (totta), mutta päätin antaa olla. Kuulosti kuitenkin siltä, että minun tilannettani oli mietitty lapsen luokkakaverin kotona, ja siitä tuli kyllä aika paha mieli.

Mikset olisi vain vastannut, että teet töitä kotoa käsin eli olet työelämässä. Sen vastauksen luulisi riittävän lapsellesi ja uteliaille sivullisille, jos se kerta vielä on tottakin. Miksi salailla sitä että tekee töitä kotona. Eihän siinä ole mitään väärää tai hävettävää!

En minä salaile työntekoani, tokihan lapseni tietää erikseen kertomattakin että minä teen kotona töitä. Pointti olikin siinä että ihmiset miettivät kuka naapurissa tienaa ja kuka kenenkin rahoilla elää, ja tuntuvat miettivän tällaisia vielä pienten lastensa kuullen, ja se on minusta vaan todella hämmästyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan hyvä järjestely, kunhan huolehtii siitä ettei ole avioehtoa, ja myös siitä, että omaisuus on puoliksi sun nimissä.

Stressivapaata yleensä.

Meillä nimenomaan mies on se joka on halunnut minun nimen jokaiseen kauppakirjaan ja muihin lippulappuihin. Itselleni tuo ei ole tärkeää, mutta hän ajattelee perintöveroja yms jos hänelle sattuisi jotain.

On surullista, että menneiden sukupolvien naiset tekivät kovan työn ensinnäkin äänioikeuden ja sittemmin myös työelämään mukaanpääsyn mahdollistamiseksi, vain sillä seurauksella, että maailman suurinpiirtein vapaimmat ja tasa-arvoisimmat naiset voivat lössöttää kotona miesten rahoilla. Eikö teillä pikkurouvilla ole mitään itsekunnioitusta tai kunnianhimoa?

Naiset saavat edelleenkin äänestää ja käydä töissä, työ ei siis ole mennyt hukkaan, vaikka joku ei äänestäisikään tai kävisi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset saavat edelleenkin äänestää ja käydä töissä, työ ei siis ole mennyt hukkaan, vaikka joku ei äänestäisikään tai kävisi töissä.

Mutta kun suurin osa.......

Nykynaiset väärinkäyttävät kovalla ansaittuja etuuksia. Minna Canth olisi pöyristynyt.

Vierailija kirjoitti:

On surullista, että menneiden sukupolvien naiset tekivät kovan työn ensinnäkin äänioikeuden ja sittemmin myös työelämään mukaanpääsyn mahdollistamiseksi, vain sillä seurauksella, että maailman suurinpiirtein vapaimmat ja tasa-arvoisimmat naiset voivat lössöttää kotona miesten rahoilla. Eikö teillä pikkurouvilla ole mitään itsekunnioitusta tai kunnianhimoa?

Kun menimme naimisiin, olimme molemmat töissä ja meillä ei ollut palkoissa suurtakaan eroa, miehen palkka oli vain hieman omaani parempi. Miehellä oli muutama vuosi aiemmin ostettu yksiö, jota hän ei ollut vielä paljonkaan ehtinyt maksaa. Itselläni oli hieman säästöjä. Aika lailla tyhjästä siis aloitettiin yhteinen elämä ja melkein tasaveroisesta asemasta. 

Avioliiton alussa kävimme molemmat töissä, miehen palkalla elettiin ja minun palkka jäi säästöön. Nuo säästöt sitten käytettiin, kun ostettiin ensimmäinen yhteinen koti. Kun lapsi syntyi, jäin kotiin yhteisestä sopimuksesta. Hoitovapaan aikana työpaikkani muutti toiselle paikkakunnalle, en olisi pystynyt sinne enää hoitovapaan jälkeen palaamaan. Mies sai jatkaa töissä ilman huolia pienen lapsen aiheuttamista poissaoloista tai vauvan heräilyn aiheuttamasta univajeesta. Hän sai käydä töissä omaan tahtiinsa ilman huolia päiväkodin sulkeutumisajasta tai vaimon määräämistä kotiintuloajoista. Minä pääsin töihin vain satunnaisiksi pätkiksi, edes uuden tutkinnon opiskelu ei tähän auttanut. Mies on saanut olla töissä ja edetä urallaan ja ajan myötä se alkoi näkyä palkassakin. Minulla mielenkiinto on suuntautunut taloudenhallintaan ja sijoittamiseen, mikä on ajan myötä alkanut näkyä yhteisen varallisuutemme karttumisessa. En ehkä ole ollut se vaimo, joka tuo paljon rahaa kotiin, mutta en myöskään ole tuhlannut vaan olen pistänyt miehen tienestit poikimaan lisää.

Jatkuva työmarkkinoilla torjutuksi tuleminen tekee pitkän päälle sen, että luottamus omaan osaamiseen alkaa horjua. Nuorena sitä kunnianhimoa oli enemmän, mutta nyt sitä on vaikea saada kaivetuksi esiin.

En näe ongelmaa tässä.