Miten suhtaudut oikeasti siihen että suhun on ihastuttu?

Joko olen iloinen tai ainakin imarreltu ja/ - tai sitten (hivenen) kiusaantunut. - Riippuu siitä, että kuk on ihastunut ja miten tuon ihastumisensa tuo ilmi.

Ei minuun ole varmaankaan ihastuttu. Ihastuuko miehet edes...

Minuun on ihastuttu hyvin harvoin. Jokaisella heistä oli ongelmia mielenterveyden kanssa. Eivät myöskään halunneet ymmärtää pakkeja. En jaksa kirjoittaa, miten suhtautuisin normaalin miehen ihastumiseen, kun se on sama kuin kirjoittaisi yksisarvisista.

Ei minuun nykyään kukaan ihastu ,,:D,

Yllensä välinpitämättömästi suhtaudun. Mutta ei tulisi mieleenkään naureskella kenellekään minuun ihastuneelle.

Ei minuunkaan ole ihastuttu, miehet on halunneet vain helppoa seksiä jota saivatkin kunnes tajusin mistä kyse.

Silloin kun minuun ihastui koulussa ruma ja lihava nainen niin yritin vältellä häntä mutta jos kohtasin niin juttelin ihan normaalisti.

Siinä vaiheessa kun nainen paljasti täysin oma-aloitteisesti että hänellä ei ole poikaystävää niin ajattelin mielessäni että mä olisin varmaan kysynyt jos mua kiinnostaisi tietää.

Yleensä hyvin kiusaantuneesti.

En vedätä enkä anna vastakaikua vaan yritän vältellä sitä "ihastujaa" kaikin keinoin. En kerro asiasta kenellekään, saati että naureskelisin sitä jonkun kanssa. Yritän vain jotenkin päästä tilanteesta eroon.

Ei oo minuukaa ihastuttu mutta kerran kuulin kun mulle naurettiin ihastumiselle. Työkaveri nainen nauro pukkarissa läskiperse lätkässä Juhaa, ja sit ne hohotti ja supatti. Juha sano niille että voi viddu. Toisee vuoroo päästävä sen tankin takia.

Kukaan ei ole koskaan (ainakaan mun tietääkseni) ollut ihastunut muhun. En edes osaisi kuvitella että joku ihastuisi muhun. T. Ruma ja tissitön nainen

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyvin kiusaantuneesti.

En vedätä enkä anna vastakaikua vaan yritän vältellä sitä "ihastujaa" kaikin keinoin. En kerro asiasta kenellekään, saati että naureskelisin sitä jonkun kanssa. Yritän vain jotenkin päästä tilanteesta eroon.

Kuinka pääsee eroon? Oon tilanteessa missä keski-ikäinen nainen päättänyt iskeä minut

Riippuu ihan ihastujasta. Vaivaannun ja haluan vältellä, jos hän yrittää korostaa itseään kukkoilemalla tai tuijottaa pistävän omistushaluisesti.

Jos ihastuminen ilmenee nauttimisena seurasta (eikä machomaisen pakkomielteisenä haluna "saada minut"); hymyilynä, vitsailuna ja kunnioittavana läsnäolona; silloin nautin tilanteesta ja kiinnostukseni voi hyvinkin herätä. Kumppanini oli tällainen. Hän ei koskaan vaatinut minulta mitään edes asenteen tasolla. Yhdessä oli vain niin tavattoman mukavaa, että jossain vaiheessa meni jalat alta.

Yleensä en puhu havainnoistani kenellekään ja yritän olla neutraalisti. Paitsi, jos oma ihastumiseni herää, voin jutella läheisen ystävän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole koskaan (ainakaan mun tietääkseni) ollut ihastunut muhun. En edes osaisi kuvitella että joku ihastuisi muhun. T. Ruma ja tissitön nainen

Ihan samat aatokset. Varmaan epäilisin vitsiksi, piilokameraksi tjsp, jos joku mies kertoisi ihastuneensa minuun. T. Ruma ja (liian)isotissinen nainen

Minkä näköisiä / luontoisia olette te, joihin helposti ihastutaan?

Ikä varmaan helpottaa ihastumisem kohteeksi joutumista..:)

Muhun on ollut ihastunut monikin, enimmäkseen yläaste- ja lukioaikoina, mutta senkin jälkeen niitä on ollut. Ihan viime vuosina ei ole tullut tietooni, että joku olisi ollut ihastunut, mutta olenkin ollut parisuhteessa nyt muutaman vuoden (yleensä nämä ihastukset ovat käyneet ilmi, kun olen ollut sinkkuna.)

Itse olen yleensä imarreltu, kun joku on kertonut olleensa ihastunut. Joskus se on johtanut tapailuun tai seurusteluun, joskus en ole tuntenut vasta kaikua. Yleensä nämä ihastuneet ovat ihastuneet ulkonäkööni ja välillämme ei ole minkäänlaista kemiaa tai todellinen luonteeni ei olekaan ollut sitä mitä kuvittelivat. Saatan puhua näistä ystävieni kanssa, mutta en pilkkaa tai naureskele tästä.

Hassu kysymys. Riippuu tietysti ihan siitä, kuka on ihastunut.

Kiusallista se on silloin, kun itsellä ei ole samoja tunteita toista kohtaan, mutta joudumme kuitenkin tapaamaan säännöllisesti esim. työn takia. Jotenkin ystävällisesti olen silloin pyrkinyt ilmaisemaan että ei kiitos. Mihinkään toisen nolaamiseen tai muiden kanssa ihastuneelle naureskeluun en todellakaan ole ruvennut.

Silloin kun toinen on ollut kiinnostava tyyppi, olen vastannut tunteisiin esim. suostumalla treffipyyntöön, ja katsonut mitä seuraa. On siitä suhteita seurannut.

Mä kans pitäisin pilana jos joku mies edes kiinnostuisi minusta saati ihastuisi. No olenkin ikäloppu 52v. Jos esim joku flirttailee mulle olen täysin patsas.

Chewp kirjoitti:

Minkä näköisiä / luontoisia olette te, joihin helposti ihastutaan?

Ikä varmaan helpottaa ihastumisem kohteeksi joutumista..:)

Minua on usein nimitetty hurmuriksi ja vuosien varrella minuun on ihastuttu paljonkin. Se on tahatonta ja liittyy luultavasti teini-iästä asti vaivanneeseen surkeaan itsetuntoon ja miellyttämishaluun, joka tekee minusta ylikorostuneen mukavan, hymyilevän ja kuuntelevaisen. Ilmeisesti annan vihreää signaalia vähän koko ajan. Tämän tästä tuntematon ihminen hymyilee minulle kaupungilla kauniisti, ja vasta silloin huomaan hymyilleeni itse. Luultavasti myös sillä, että olen itse aikamoinen ihastuja, on vaikutusta siihen, miten käyttäydyn ja miten ympäristö siihen vastaa.

Ulkonäöltäni en ole erityinen, vaan aivan perusnätti. Lyhyt, normaalipainoinen, pitkä tukka, ystävälliset kasvot. En käytä juuri kosmetiikkaa, mutta pukeudun naisellisesti.

Luulen, että sellaisiin ihmisiin ihastutaan helpoiten, jotka vaikuttavat aidosti kiinnostuneilta muista.

No yleensä on tapana pökkäistä pikkujouluissa. Ei vaan, immarreltu olen. Ei todellakaan mitään naureskelua.

Olen myös huomannut että kun katsoo silmiin saa lähes aina vastakaikua. Se sitten eri juttu ketä saa katsoa ketä ei. Eli silmäpelillä voi sekä kutsua että torjua=ei vastaa katseeseen.

Poikkeus vahvistaa säännön: katselen usein silmiin miestä joka ei ole mitenkään minusta kiinnostunut mutta katsoo suoraan takaisin.