Miten suhtaudut oikeasti siihen että suhun on ihastuttu?

Ei ole kukaan sanonut ihastuneen ☹️

En kyllä muista. Siitä on 35 vuotta aikaa, kun joku ihastui minuun. Se ei ollut nyt mieheni.

Mä oon aina loikkinut pakoon kuin jalopeura, kun joku on osoittanut kiinnostusta minuun

M28

Saa minuun ihastua. Ja tulla juttusille. Suhdetta tai muuta semmoista minulta on turha odottaa. Minun ei kiitos on oikeasti ei. Jos yrittää painostaa, niin en edes kauheesti edes jatkossa juttele. Kyllä noita on työelämässä ollut. Enkä oo ihan nuori pimu enää.

Suhtautuisin joko epäilevästi tai vihaisesti. Koulussa kiusaajistani oli älyttömän hauskaa väittää jonkun ihastuneen minuun, ja jos sen joskus erehdyinkin uskomaan, niin seurauksena oli räkänaurut ja toteamus: "Hyi v**tu kuka suhun ihastuisi". Tuo vitsi lakkasi naurattamasta jo aikoja sitten, mutten edelleenkään suostu uskomaan, että minuun voisi joku ihastua. Heti tulee mieleen, että tämä on jonkun kaveriporukan "Kuka pokaa rumimman muijan" -haaste. Tai sitten minusta halutaan hyötyä jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina loikkinut pakoon kuin jalopeura, kun joku on osoittanut kiinnostusta minuun

M28

Minulla käy vähän samalla tavalla.

Siis jos kukaan oikeasti ihastuu minuun ja olisi mahdollisuus vaikka viedä sitä pidemmälle. Niin viimeistään sitten kun tajuan että toinen on ihastunut, yleensä juoksen karkuun.

Olen nytkin parisuhteessa mutta se oli seurausta tinderistä ja sitten vaan mentiin parisuhteeseen. Tavallaan siinä oli asetelma että ”nyt ihastustaan ja mennään yhteen”.

Huomaan edelleen että toimin näin että menen ihan paniikkiin ja loikin pakoon jos joku ihastuu muhun. Esimerkiksi ihminen kenen kans oon jutellut paljon sosiaalisessa mediassa ja tosi paljon, ja yhteydenpito tavallaan on kasvanut ihmisen kanssa luontevasti. Ja jutellaan tosi paljon. Muutaman kerran on tullut sit sen ihmisen kanssa tilanne että yhtäkkiä kauhistun jos se onkin ihastunut - tai tajuan jotenkin että kääk ollaankohan me vähän ihastuttu toisiimme !! ja sitten katoan muutamaksi kuukaudeksi. Olen ollut ko.ihmiseen ihastunut joskus aikapäiviä sitten ja nyt olen itse varattu. Mutta se että en voi edes jatkaa keskustelua mistään muista asioista jos aavistan toisen ihastuneen. Jos siis potentiaalisesti saattaisin ihastua itsekin . Olen siis oman elämäni sabotoija. Ja siitä syystä olen tyytyväisenä nykyisessä parisuhteessani koska en vaan koskaan uskaltaisi olla ihmisen kanssa joka ihastuisi minuun ja minä häneen yhtä kovasti ja yhtä kreisillä tavalla niinkuin minulla on tapana ihastua.

Otan kohteliaisuutena. Jos ei kemiat kohtaa kerron tyypille, että löytää kyllä sopivamman, koska minulla on luonteenpiirteitä, joista ei varmasti pitäisi.

Minuun on ihastuttu useamman kerran, MUTTA luulen sen johtuvan siitä että usein olen AINOA SINKKU NAINEN sakissa. Niin ei ole juuri paljon valinnanvaraa. 

En suhtaudu siihen mitenkään, ainoastaan olosuhteiden takia on tähän tilanteeseen ajauduttu. Ne ihastumiset menee ohi ja mitään harmia tai häpeää ei ole päässyt tapahtumaan.

Asiallisesti, kohteliaasti, vaivautuneesti, välttelevästi. Olen onnellisesti naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina loikkinut pakoon kuin jalopeura, kun joku on osoittanut kiinnostusta minuun

M28

Jalopeura on leijona.

Jos olen huomannut, et joku on ehkä ihastunut muhun, oon harkinnut, onko hän kiinnostava. Olen nauttinut flirttailusta ja antanut mahdollisuuden, jos on sytyttänyt. Ihania suhteita ja molemminpuolisia ihastuksia oli nuorempana, niitä on kiva muistella. Jos ei kiinnosta, osaan viestiä sen kohteliaasti joko sanattomasti ja vältellen tai vaikka vääntää rautalangasta, jos täytyy. Myöhemmin pitkän suhteen aikana on tullut myös molemminpuolisia ihastuksia "vääriin" ihmisiin, ja ne antavat virtaa arkeen, vaikka kevyttä flirttiä pidemmälle en halua mennä. En pelkää katsoa silmiin ja olla kiinnostunut toisista, jutella. En puhu ihastuksistani tai minuun ihastuneista välttämättä koskaan kenellekään. Joskus puolison kanssa tunnustetaan varovasti toisillemme näitä mielen harharetkiä, ja silloin ei kerrota nimiä tai mitään tarkkaa, mutta voidaan hieman naureskella, enemmän omalle hölmöydelle. Nykyisin myös lievästi välttelen näitä, ettei kiusaus kasva liian suureksi. Tuntuisi typerältä kehuskelulta puhua ulkopuolisille. Olen tavallinen, uskollinen perheellinen, jolla on vilkas sielunelämä.

En pidä siitä, että minuun "ihastutaan". Sitä tapahtuu mutta jos mies haluaa viettää aikaa kanssani, hänen ei tarvitae ihastua tai edes rakastua. Olen kyllästynyt noihin kahteen.

Rakkaus riittää ja se voi olla intohimoista mutta ihastuminen ja rakastuminen on nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina loikkinut pakoon kuin jalopeura, kun joku on osoittanut kiinnostusta minuun

M28

Minulla käy vähän samalla tavalla.

Siis jos kukaan oikeasti ihastuu minuun ja olisi mahdollisuus vaikka viedä sitä pidemmälle. Niin viimeistään sitten kun tajuan että toinen on ihastunut, yleensä juoksen karkuun.

Olen nytkin parisuhteessa mutta se oli seurausta tinderistä ja sitten vaan mentiin parisuhteeseen. Tavallaan siinä oli asetelma että ”nyt ihastustaan ja mennään yhteen”.

Huomaan edelleen että toimin näin että menen ihan paniikkiin ja loikin pakoon jos joku ihastuu muhun. Esimerkiksi ihminen kenen kans oon jutellut paljon sosiaalisessa mediassa ja tosi paljon, ja yhteydenpito tavallaan on kasvanut ihmisen kanssa luontevasti. Ja jutellaan tosi paljon. Muutaman kerran on tullut sit sen ihmisen kanssa tilanne että yhtäkkiä kauhistun jos se onkin ihastunut - tai tajuan jotenkin että kääk ollaankohan me vähän ihastuttu toisiimme !! ja sitten katoan muutamaksi kuukaudeksi. Olen ollut ko.ihmiseen ihastunut joskus aikapäiviä sitten ja nyt olen itse varattu. Mutta se että en voi edes jatkaa keskustelua mistään muista asioista jos aavistan toisen ihastuneen. Jos siis potentiaalisesti saattaisin ihastua itsekin . Olen siis oman elämäni sabotoija. Ja siitä syystä olen tyytyväisenä nykyisessä parisuhteessani koska en vaan koskaan uskaltaisi olla ihmisen kanssa joka ihastuisi minuun ja minä häneen yhtä kovasti ja yhtä kreisillä tavalla niinkuin minulla on tapana ihastua.

Itselleni sen toisen ihastuminen tuntuu päälle käyvältä, siis tuntuu ahdistavalta. Muhun kun jotkut ovat olleet vilpittömästi ihastuneet.

M28

Ei ole tapahtunut.

M66

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina loikkinut pakoon kuin jalopeura, kun joku on osoittanut kiinnostusta minuun

M28

Jalopeura on leijona.

No, nopeasti olen paennut paikalta. Kaipa se leijona on nopeampi kuin perus peura.

M28

Jos en itse tunne samoin tätä ihastujaa kohtaan, niin sitten on yleensä vähän paska fiilis sen toisen puolesta, eikä oikein tiedä miten päin olisi ja mitä sanoisi, jottei loukkaisi. Täysin vieras tuollainen ajatus, että siitä repisi itselleen jotain huumoria tai hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina loikkinut pakoon kuin jalopeura, kun joku on osoittanut kiinnostusta minuun

M28

Jalopeura on leijona.

No, nopeasti olen paennut paikalta. Kaipa se leijona on nopeampi kuin perus peura.

M28

Meillä syötiin tänään peruspeuraa, se on hyvää. Toivottavasti joku päivä olet kuin jalopeura, ja nainen sen arvoinen. Rakkaus on hieno(in) asia ja maailma olisi paljon parempi paikka, jos useampi sen löytäisi.

Voi ei, valaiseva ketju ja nyt tuli huono omatunto. Oon varmasti rasittava ja toinen ei uskalla sanoa että pysy kauempana. Kun on niin kohtelias ja ystävällinen. Punastelen ja pyörin ympärillä ja olen rasittava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina loikkinut pakoon kuin jalopeura, kun joku on osoittanut kiinnostusta minuun

M28

Jalopeura on leijona.

No, nopeasti olen paennut paikalta. Kaipa se leijona on nopeampi kuin perus peura.

M28

Meillä syötiin tänään peruspeuraa, se on hyvää. Toivottavasti joku päivä olet kuin jalopeura, ja nainen sen arvoinen. Rakkaus on hieno(in) asia ja maailma olisi paljon parempi paikka, jos useampi sen löytäisi.

Rakkaus ei toimi yhteen suuntaan. Sen pitää olla molemmin puolista. Jos sitä tuntee ihastusta niin ei kannata olla liian innostunut, sillä ainaskin minut sellainen karkoittaa.

M28

Tämän ketjun opit mielessä pitäen uuteen päivään. En taida uskaltaa edes poistua omasta työhuoneestani tänään, etten vaan törmää ihastukseni ja aiheuta hänelle pahaa mieltä ihastuneella olemuksellani. Katse on ainakin pidettävä tiukasti maahan.