Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtaudut oikeasti siihen että suhun on ihastuttu?
09.09.2017 |
Naureskeletteko kaveri ja työporukassa? Olen kuullut näin tehtävän.
Vedätättekö kohdetta antamalla turhaa vastakaikua? Kuullut näin tehtävän.
Nolottaako teitä sen toisen puolesta? Tätäkin on sattunut
Käytätte tilaisuutta likasesti hyväksi jättäen ihastuksen sen sileäntien? Aika yleistä.
Onko kukaan ikinä saanut parisuhdetta niin että huomatessaan toisen ihastumisen on myös itse siihen vastannut? Tietenkin tämä vain siinä tapauksessa että itsekkin kiinnostunut.
Kommentit (91)
Ite olen ystavallinen yritan olla asiallinen ja sanonut kyseiselle miehelle et olen naimisissa. Kyseinen henkilo on itsekin naimisissa ja uskon et haluaa Enemmankin vaan hauskan pitoa. En ala sellaiseen leikkiin koska en halua satuttaa ketaan. On ollut useammassa paikassa useampi mies joka ollut ihastunu mutta en alkau mihinkaan niiden kanssa sanoin heille etta kiva kylla kun tykkaatte mutta Olen varattu. Omasta mielestani en ole mitenkaan kauheen kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hun, in really life she's the beauty and your the ugly gross piece of shit. How dare you? Like really... please!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä hyvin kiusaantuneesti.
En vedätä enkä anna vastakaikua vaan yritän vältellä sitä "ihastujaa" kaikin keinoin. En kerro asiasta kenellekään, saati että naureskelisin sitä jonkun kanssa. Yritän vain jotenkin päästä tilanteesta eroon.
Kuinka pääsee eroon? Oon tilanteessa missä keski-ikäinen nainen päättänyt iskeä minut
Katso häntä inhoten. Kaukaa. Älä tervehdi.
Riippuu siitä, onko se minuun ihastunut ihminen ihastuttava itsekin. Jos ei, alan vältellä sitä ihmistä. Onneksi kukaan pakkomielteinen stalkkeri ei ole koskaan ottanut minua kohteekseen. Aikuiset, vähintään normaalijärkiset ihmiset usein hyväksyvät sen ettei ihastuminen ole aina molemminpuolista ja voivat jatkaa elämäänsä.
Minulla ei ole mitään työ- tai kaveriporukkaa, jossa naureskeltaisiin ja pilkattaisiin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi julmaa naureskella. niin kylmä ei kukaan voi olla. Kell onni on se onnen kätkeköön...
Imarreltu. Tarvittaessa välttelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihastus kohtelee koleasti mutta kuitenkin vilkuilee? Mikä tälle olisi syynä?
On lukenut vauvapalstalta, että ihastumisen näyttäminen saa aikaan oksennusreaktion kohteessaan. Tyytyy ihailemaan kaukaa.
No, se on sen ihmisen oma asia. Jos tunne on molemminpuolinen, niin sitten varmaan olen iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jutut luettuani, aion vältellä erästä henkilöä jatkossakin. En ole tajunnutkaan millainen painajainen olen saattanut hänelle olla.
Onhan se imartelevaa ja olen otettu - niin kauan kun pysyy aisoissa.
Viimeksi jouduin vaihtamaan työpaikkaa kun alkoi mennä överiksi ja alkoi olla jo omiakin tunteita. Ei kovin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen mies johon ihastuvat yleensä perinteisesti pukeutuvat kaavamaisesti ajattelevat naiset. Kammottavia.
Eipä ole tuollaista vielä sattunut, että joku nainen olisi moista tunnustanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin ujo ja epävarma, että en osaa tehdä mitään. Poistun paikalta. Kerran bussipysäkillä, komea mies tuli juttelemaan. Minä en saanut sanaa suustani. Ihmettelin, että mitähän tuokin oikein haluaa. Olin tuppisuuna ja lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se imartelevaa ja olen otettu - niin kauan kun pysyy aisoissa.
Viimeksi jouduin vaihtamaan työpaikkaa kun alkoi mennä överiksi ja alkoi olla jo omiakin tunteita. Ei kovin helppoa.
Miksi vaihdoit työpaikkaa, jos oli molemminpuolista?
Yleensä kiusaannun/vaivaannun ja toivon että tyyppi tajuaisi vihjeen ja antaisi mun vaan olla.
Toistaiseksi olen ollut vain tilanteissa, joissa minuun on ihastunut ihminen, jota kohtaan minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta. Nuo tilanteet ovat ahdistavia ja pyrin tavanomaista tympeämmällä käytökselläni viestittämään, etten ole kiinnostunut. Tietysti myös välttelen sitä ihmistä niin hyvin kuin mahdollista, mutta yleensä nämä tilanteet ovat olleet sellaisia, että jonkinlaisessa kontaktissa on olosuhteiden pakosta ollut pakko olla.
Jos ihastus olisi molemminpuolista, suhtautumiseni olisi tietenkin aivan toinen, mutta tällaista tilannetta ei ikävä kyllä ole ollut. Ja tuskin tuleekaan.
Ei minulla ole kokemusta moisesta. Tai sitten en vaan oo huomannut. Myönnän olevani aika ajatuksiini uppoava (on vähän keskittymisongelmaa) aina ja siinä mielessä epävarma, etten usko yhdenkään miehen ihastuvan itseeni. Kun ei ole sellaisesta oikein kokemustakaan. Oon ihan tavallisen näköinen nainen. Eli en missi, mutta ihan sellainen perusnätti, kai..? Tosin vaikeaa arvioida omaa ulkonäköään, kun lapsesta asti tottunut siihen kuinka missejäkin haukutaan rumiksi. Eli varmaan tosiasiassa oon sitten suohirviö. Parempi myöntää se heti, niin eipähän tarvitse sitten uhrata ajatuksiaan mihinkään kelpaavuuteen, keskittyy vaan omaan uraansa ja harrastuksiinsa.
En koskaan pilkkaa ketään, todennäköisesti en edes kerro kenellekään joka tuntisi toisen osapuolen, esim. muille työkavereille. Kyse on kuitenkin oikeasta ihmisestä ja tunteista, ei tulisi mieleenkään häpäistä ketään.
Kyllä kai se useimmiten imartelee. Joskus on ahdistanut, kun ihastuja on ollut jotenkin epästabiilin oloinen ja on vähän pelottanut että saako hänestä jonkin vainoajan ja stalkkerin peräänsä.
Jos on normaali ja mukava mies, niin eipä siinä sen kummempaa. Olen naimisissa, joten torjun kaikki treffiehdotukset kohteliaasti. On kai se kuitenkin ihan kiva että joku kokee minut niin viehättäväksi ettei voi lakata ajattelemasta minua.
Alue: Aihe vapaa
Olen kiusaantunut. En todellakaan naureskele asialla tai vedätä toista. Pyrin kertomaan miten asiat on, etten halua olla muuta kuin kaveri.