Lue keskustelun säännöt.
Leski ja uusi kumppani..
23.08.2017 |
Onko kokemuksia sellaisesta, että lähipiirissä tuttava menettää pitkäaikaisen puolisonsa, jää leskeksi ja on jo vuoden kuluttua menossa naimisiin uuden kanssa?
Suututtaa läheisenä seurata, kun ei varmasti ole suruaika ohi. Uusi kumppani on yhden lapsen yksinhuoltaja ja elää nyt leveästi "kotiäitinä" ystävältäni jääneillä rahoilla. Leski ei edes kertonut minulle, että uusi ihminen muutti asumaan hänen kanssaan. On syvästi loukattu olo. Miten puhua järkeä tuttavalle. Hän ei yhtään ajattele edesmennyttä ystävääni. Häpäisee hänen muistonsa.. 😡
Kommentit (60)
Kannattaisiko sinun hakeutua terapiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysi-ikäisen ihmisen kumppanin valinta ei kuulu sulle pätkääkään. Pidetäänkö häät Porvoossa?
No ei häpäise mitään muistoa. On surrut ja varmaan tulee aina jotenkin asiaa suremaan. Elämässä pitää mennä eteenpäin ja läheisten pitäisi olla tyytyväisiä, että leski on jaloillaan ja pystyy elämää jatkamaan. Itse ainakin toivoisin, että oma rakkaani pääsisi surun yli ja jatkaisi elämää, jos minulle jotain sattuisi.
Missä Porvoossa? Keski-Suomessa.. ja kyllä se nyt vähän pitäisi keskustella ja mielipiteitä kysyä. Meidän perheet olivat ennen läheisiä.
Vähän niinkuin anoppi. Appi kuoli aamulla, niin illalla mentiin silti pikkujouluihin. Ja kun 1,5v myöhemmin löytyi uusi kumppani, niin puhuttiin miten on koko ajan kuljettu silmät auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantele asiasta siveyspoliisille joka tulee ja värjää lesken hatun sulat mustaksi kunnes suruaika on ohi.
Mikä ajatustenlukija sinä olet, kun tiedät, ettei hän yhtään ajattele edesmennyttä ystävääsi? Typerä ja tökerö ajattelutapa sinulla vieraan ihmisen elämään, mutta tuskin tätä tosissasi olet kirjoittanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lesken vuosi on ohi ja on ihan hyväksyttävää mennä naimisiin, jopa vanhan kulttuurin mukaan. Sinun on kuitenkin hyvä muistaa, että hänellä ei ole velvollisuuksia sinua kohtaa milloin saa taas alkaa elää. Get over it.
Olet vaan kateellinen kun tuttavalla on uusi kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Newsflash, kuollutta ei voi pettää. T: uudelleenavioitunut leski.
Vaikea kysymys, kun ei liene oikeaa tapaa surra. - On luultavasti niin, että osa ei yksinkertaisesti osaa tai kykene saati halua elää eron jälkeen päivääkään yksin, jos vain on mahdollista jatkaa eloa yhdessä toisen kanssa, oli eron syynä sitten kuolema tai jokin muu syy kuin kuolema. Toisaalta on ulkopuolisena hirmuisen vaikea mennä sanomaan, että milloin on oikein tai vääri aloittaa uusi parisuhde. - Itse luulen vain, että ellei suhde ole jo kuollut ennnen "virallista eroa" ja tai toisen pois menoa ("katoamista") ,niin olisi todennäköisesti fiksumpaa antaa pölyn hieman laskeutua ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko mua: parempi noin kuin että leski olisi masentunut. Tämäkin on nähty, ja se on läheisille ihan helv*ttiä
Vierailija kirjoitti:
Missä Porvoossa? Keski-Suomessa.. ja kyllä se nyt vähän pitäisi keskustella ja mielipiteitä kysyä. Meidän perheet olivat ennen läheisiä.
Niin että joltain tuttavalta pitää saada lupa naimisiin menoon? Älä nyt viitti edes.
Jos olisit sukua niin jotenkin ymmärtäisin ajatuksen, mutta että tuttava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Lesken uusi kumppani muutti taloon alle puoli vuotta kuoleman jälkeen ja alkoi välittömästi myydä ja hävittää kovalla kiireellä menehtyneen omaisuutta. En lähde tarkemmin erittelemään, mutta käytös on ollut todella ikävää sukulaisia kohtaan. Kaiken lisäksi pitää blogia jossa kertoo asioista hyvin erilaisen version ja harmittelee sitä miten hankalaa hänellä on.
Ihana että on löytänyt noin nopeasti uuden kumppanin, onnea hänelle. Ole onnellinen hänen puolestaan, älä katkera.
Tuo omaisuuden hävittäminen oli piste iin päälle. Koko asunto oli ihan myllätty ja muutettu. Mitään ei ollut ystävästäni jäljellä. Itkin, kun lähdin ja en ole käynyt enää "surevaa leskeä" tervehtimässä. Jos ei minkään vertaa voi muutoksista ilmoittaa, niin saa olla minun puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei sinulle kuulu. Vaali sä muistoja ystävästäsi. Vai, ajattelitko itse lohduttaa leskeä?
Tuossakin on varmasti yleisesti ottaen ainakin puolet totta. - Toisaalta minusta voisi myös kysyä, että mikä on mahdollisten läheisten oikeus, mutta tarvittaessa myös velvollisuus toimia silloin, jos tai kun havaitsee selkeästi, että toinen on alttiina hyvin todennäköiselle hyväksikäytölle? Tilanne on tietysti haastava, jos tai kun toista on tähän asti halunnut pitää täysjärkisenä ja itsenäiseen päätöksen tekoon kykenevänä. Mutta entä jos toinen antaa käyttäytymisellään viestin, että ei enää olekaan? - Tyydymmekö katsomaan vain vierestä ja kenties ajattelelmaan, että kas niin ensin hävisi ystävän omaisuus ja päästinpä hänestäkin kun uusi kumppani onnistui hyväksikäytössää ja dominoinnissaan kentien paremmn kuin, mitä itse kykeni ajattelemaankaan...
Ap on kuvottava ihmishylkiö. Miten julma voi ihminen olla, että suhtautuu toisen ihmisen suureen menetykseen noin? Voin fyysisesti pahoin ajatuksestakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo omaisuuden hävittäminen oli piste iin päälle. Koko asunto oli ihan myllätty ja muutettu. Mitään ei ollut ystävästäni jäljellä. Itkin, kun lähdin ja en ole käynyt enää "surevaa leskeä" tervehtimässä. Jos ei minkään vertaa voi muutoksista ilmoittaa, niin saa olla minun puolestani.
Se asunto on kumminkin lesken, omaisuus samoin. Pyydätkö itse lupaa muilta, jos haluat vaikka verhot kotonasi vaihtaa?
Asia ei sinulle kuulu. Vaali sä muistoja ystävästäsi. Vai, ajattelitko itse lohduttaa leskeä?