Lue keskustelun säännöt.
Leski ja uusi kumppani..
23.08.2017 |
Onko kokemuksia sellaisesta, että lähipiirissä tuttava menettää pitkäaikaisen puolisonsa, jää leskeksi ja on jo vuoden kuluttua menossa naimisiin uuden kanssa?
Suututtaa läheisenä seurata, kun ei varmasti ole suruaika ohi. Uusi kumppani on yhden lapsen yksinhuoltaja ja elää nyt leveästi "kotiäitinä" ystävältäni jääneillä rahoilla. Leski ei edes kertonut minulle, että uusi ihminen muutti asumaan hänen kanssaan. On syvästi loukattu olo. Miten puhua järkeä tuttavalle. Hän ei yhtään ajattele edesmennyttä ystävääni. Häpäisee hänen muistonsa.. 😡
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Lesken uusi kumppani muutti taloon alle puoli vuotta kuoleman jälkeen ja alkoi välittömästi myydä ja hävittää kovalla kiireellä menehtyneen omaisuutta. En lähde tarkemmin erittelemään, mutta käytös on ollut todella ikävää sukulaisia kohtaan. Kaiken lisäksi pitää blogia jossa kertoo asioista hyvin erilaisen version ja harmittelee sitä miten hankalaa hänellä on.
Joo, minäkin olen myynyt omaa ja puolisoni omaisuutta. Eikö olekin ikävää käytöstä sukulaisia kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi on todella lyhyt suruaika aika puolison kuoleman tai eron kohdatessa.
Minusta taas vuosi on oikein sopiva aika.Kihlattuni päätti päivänsä viime syksynä ja kriisiterapeutti sanoi,että ensimmäinen vuosi on vaikein,kun pitää käydä läpi kaikki ahdistavat päivät ensimmäisen kerran(yhteiset juhlapyhät,syntympäivät,vuosipäivät jne).Sitten alkaa helpottaa.
Toivottavasti ap provoilee,lesken tilanne on ihan tarpeeksi raskas ilman asioihin puuttuvia tuttaviakin.Lisäksi emme elä viktoriaanisella ajalla,nykyään jokainen saa itse määritellä suruajan keston.
Luin yhdestä ihanasta kirjasta mielestäni oivan elämänohjeen"Voit rakastaa menneisyyttä ja silti nauttia nykyhetkestä".Edesmenneen puolison muiston vaaliminen ja uusi onni eivät poissulje toisiaan.
"Edesmenneen puolison muiston vaaliminen ja uusi onni eivät poisulje toisiaan."
Jetsulleen. Sellaista monenkirjavaa on elämä.
Jos on niin kypsymätön ettei kestä sitä että kumppani on leski tai joku jolla syystä tai toisesta on eksä, niin parempi että ryhtyy kumppanuuteen vain sellaisen kanssa jolla ei ole tuollaisia taustoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti nainut sitä jo ennakkoon ystäväsi ollessa vielä elossa.
Ihan varmasti. Sen verran salaisesti on alettu yhdessä pyöriä muka ystävän kuoleman jälkeen. Avoimesti olisi asiasta kanssani keskustellut, jos ei olisi jotain salattavaa!
Olisi jännä tietää millaista asenteellista ja näkemyksellistä aivotoimintaa on päässä tuollaisella ihmisellä jonka mielestä hänen kanssaan olisi pitänyt "asiasta" keskustella.
Olin vaan onnellinen kun leski avioitui vuoden päästä ensi rakkautensa kanssa. Lapsistakin kasvoi tasapainoisia ja täyspäisiä vaikka olivat 6 ja 7 kun bioisä kuoli. Isäpuoli adoptoi pojat teineinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin uuden puolison vuosi ensimmäisen mieheni kuolemasta. Kertaakaan en ole ajatellut nykyiseni korvaavan entistäni. Ei kukaan korvaa toista, jokainen rakkaus on erilainen. Uuden mieheni kanssa sain myös lapset, joita ensimmäiseen liittoon ei kuulunut. Onko todellakin niin, että täällä on ihmisiä, joiden mielestä nuorena leskeksi jääneiden kuuluu elää loppuikänsä yksin?
Niin. Ihme etteivät vaadi sitä pakanallista intialaista nykyisin kiellettyä käytäntöä lesken polttamisesta kuolleen miehensä ruumiin kanssa.
Voihan se olla että uutta neuroottisuuteen taipuvaa kumppania häiritsee muistot aiemmasta kumppanista, mutta että sinulle tuttavana pitäisi ilmoittaa muutoksista niin ei vaikuta siltä että sinäkään ihan täysillä käyt.