Lue keskustelun säännöt.
Äitini väitti, että välittää minusta, vaikka nyt kun mietin asiaa, niin ei hän minusta välittänyt, eikä siitä, miltä minusta tuntuu, eikä tunteistani. Missä siis oli välittäminen?
Sairaan, luonnehäiriöisen äidin aikuinen lapsi
22.08.2017 |
Miksi jotkut äidit kuvittelevat, että lapsi kokee tulleensa välitetyksi, kun tälle tekee voileivät aamulla jne? Se ei ole vielä mitään ihmisen kokemuksissa siitä, välittääkö joku hänestä vai ei. Oikeaa välittämistä on miettiä, miltä oma käytös toisesta tuntuu ja miltä toisesta tuntuu ylipäätään.
Äidit ovat surkeita paskoja tässä. Kuinka moni oikeasti miettii, mille se oma käytös vaikuttaa lpsesta, vaan vaahtoavat tuolla turuilla ja toreilla suut vaahdossa, miten hyviä vanhempia ovatkaan, ja miten lapsissa on kaikki viat.
Esimerkiksi jos pieni lapsi pitkästyy kyläpaikassa ja sanoo, että mulla on tylsää, lähdetään kotiin, niin miten vanhempi kuvittelee välittävänsä lapsestaan, jos hän kotimatkalla autossa raivoaa ja huutaa lapselleen pää punaisena siitä, miten lapsi loukkasi illanvieton emäntää, ja käyttäytyi järkyttävän hirveällä tavalla? Onko tämä hyvä malli lapselle oikeasta käytöksestä, josta vanhemman tulisi olla esimerkkinä? Oikea tapa toimia olisi jo paikan päällä, jos näkisi emännän loukkaantuvan pahoitella lapsensa ajattelemattomuutta ja sanoa lapselle asiasta asiaäänensävyyn, ettei tuo ollut kohteliasta käytöstä.
Tai jos on niin kuin minun tapauksessani, että se illan emännän loukkaantuminen oli kuvitelmaa vain äiti-ihmisen päässä, eikä sitä siksi voi pahoitella, koska emäntä ois ihan että täääh, niin silloinkin voi asiasta sanoa autossa ihan asiallisesti, ei huutaa ja raivota lapselle, josta lapsi tietää, ettei äiti välitä minusta, vaan ainoastaan siitä, miltä muista tuntuu.
En nyt sitten ole oppinut ajattelemaan, että sillä, miltä minusta tuntuu on kellekään mitään väliä, koska ainoa, keiden tunteista äitini välitti olivat kaikki muut ihmiset, paitsi minä, isäni ja isän uusi vaimo. Ihme kyllä minun tunteeni menivät pääsääntöisesti sen edelle, mitä isä ja isän uusi vaimo mahdollisesti tunsivat.
Kommentit (127)
Ei se äiti ole vastuussa kaikkien tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se äiti ole vastuussa kaikkien tunteista.
Enhän mä niin väittänytkään.
ap
Äiti koitti olla vastuussa aina muiden tunteista, mutta ei minun siiä pointtini. Ja kuitenkin äidin kuuluisi olla eniten vastuussa oman lapsensa tunteista.
ap
Minun äitini ei välittänyt minusta, vaikka on koko elämänsä kuorrutellut sillä, että on niiiiin hyvä ihminen!!!! Missä on välittäminen oman lapsen tunteista, jo ana asetti muut minun edelleni silloinkin, kun niin ei olisi kuulunut tehdä, vaan minä ja se, miltä minusta tuntuu, olisin ansainnut hiukan välittämistä???!
ap
Aikuinen ihminen on itse vastuussa tunteistaan ja käytöksestään. Turhaa haet täällä oikeutusta läheistesi henkiseen pahoinpitelyyn. Lapsuuden kokemukset eivät ole tekosyy olla muiden tunteista välinpitämätön. Tekstejäsi lukiessa huomaa kyllä ettet sinä edes tahdo välittää muista vaan olet äärettömän itsekeskeinen ja keksit mitä tahansa tekosyitä päässäsi ettei sinun tarvitse käyttäytyä asiallisesti ketään kohtaan :(
Itse olen kasvanut narsistiäidin lapsena. Olihan se hirveää, mutta otin siitä opikseni. Mitä tahansa minusta tulee, minusta ei tule ainakaan äitini kaltaista. Hän onkin nyt yksinäinen. Kukapa haluaa olla inhottavan, muiden tunteista välinpitämättömän ihmisen kanssa? Tuskin tahdot että omat lapsesi vihaavat sinua koska sinä olet rikkonut heidät?
Siispä lopeta uhriutuminen ja tee osaltasi maailmasta parempi paikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska äitini ei välittänyt minusta eikä kukaan ihminen ympärilläni myöskään, en minäkään välitä nyt muista!!!
ap
Vierailija kirjoitti:
Koska äitini ei välittänyt minusta eikä kukaan ihminen ympärilläni myöskään, en minäkään välitä nyt muista!!!
ap
No jos noin on niin minkäs sille mahtaa. Miksi hankit lapsia noin häiriintyneenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on itse vastuussa tunteistaan ja käytöksestään. Turhaa haet täällä oikeutusta läheistesi henkiseen pahoinpitelyyn. Lapsuuden kokemukset eivät ole tekosyy olla muiden tunteista välinpitämätön. Tekstejäsi lukiessa huomaa kyllä ettet sinä edes tahdo välittää muista vaan olet äärettömän itsekeskeinen ja keksit mitä tahansa tekosyitä päässäsi ettei sinun tarvitse käyttäytyä asiallisesti ketään kohtaan :(
Itse olen kasvanut narsistiäidin lapsena. Olihan se hirveää, mutta otin siitä opikseni. Mitä tahansa minusta tulee, minusta ei tule ainakaan äitini kaltaista. Hän onkin nyt yksinäinen. Kukapa haluaa olla inhottavan, muiden tunteista välinpitämättömän ihmisen kanssa? Tuskin tahdot että omat lapsesi vihaavat sinua koska sinä olet rikkonut heidät?
Siispä lopeta uhriutuminen ja tee osaltasi maailmasta parempi paikka!
Sinäkään et välitä minusta, sinä olet täysi paska bullshit vänkäömisinesi! Jos sinä välittäisit minusta sinä sanoisit jotain kannustavaa sen sijaan, että haukut ja valehtelet minusta!!! Sinä et pysty nettikeskustelujen kanutta rakentamaan sellaista kuvaa minun selämästäni läheisteni kanssa, että sinullaolisi oikeus sanoa mitään pahaa minusta, mitä et ole itse todistanut! Halveksin kaltaisiasi paskoja, jotka heittelevät kiviä minua kohtaan tietämättä tilanteestasni oikeastaan juuri mitään! Et ole kauas kasvanut narsistiäidistäai, enkä sitä ihmettele, koska ilmeisesti työ sen eteen on ollut pientä, koska et tuon kauemmas ole päässyt!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja kivikissat vain tuijottivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska äitini ei välittänyt minusta eikä kukaan ihminen ympärilläni myöskään, en minäkään välitä nyt muista!!!
apNo jos noin on niin minkäs sille mahtaa. Miksi hankit lapsia noin häiriintyneenä?
Onneksi hankin. En muuten voisi ikinä kasvaa. Lapseni rakastavat minua, ehkä se muuttaa minua. Terapiassa tekemäni "työn" lisäkssi tietenkin. Kukaan ei toedä kaikkea itsestään, ennen kuin saa itse lapsia, jos oma vanhempi on ollut luonnehäiriöinen, eikä se ole sinulle varsinaisesti fakta, ennen kuin vielä aikaa kuluu ja saat omaa perspektiiviä ollessasi ITSE äiti. En väitä, että äitiys on minulle sen helpompaa kuin äidilleni, mutta äitini surutta musersi minua, eikä isäni ottanut samanlaista vastuuta ja huolenpitoa, kuin minun mieheni ja lasteni isä ottaa. Osasin siis valita miehen oikein lasten kannalta.
Hankin lapsia, koska olin käsitellyt asioita, jotka vaivasivat minua ennen lapsien saamista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelasta edes omat lapsesi ja lähde heidän elämästään!!
Minulle ei ole kukaan tullut sanomaan, että minun äitini on luonnehäiriöinen ja minä oikeassa. Ei kukaan. Silti hän on, ja vain hyvin harva "pääsee" sitä näkemään, koska hän ei näytä sitä keillekään muille, kuin niille, joiden kanssa välit ovat niin läheiset, ettet pakoon pääse, kunnpaska alkaa lentää. Minä en ole saanut mistään mitään tukea uskoa että minä olin oikeassa ja äitini häiriintynyt mielipiteineen. Koska ihmisille saakka ei näyttäydy sellaiset asiat. Ja luonnehäiriöisen vanhemman lapsi ei osaa kyseenalaistaa kaikkea, koska ei paremmasta tiedä!!
ap
Jos minä en tunne, että minun tunteeni merkitsevät paskaakaan muille, niin tämä on luonnehäiriöisen äitini minuun kohdistaman kasvatuksen tulos. Kukaan ei ole tullut sanomaan minulle päinvastaista. Miksi ei?
ap
Miehenikään ei ole sanonut minulle että minun tunteeni merkitsevät muille!!! Miksi ei? Koska se on hänelle niin vitun itsestään selvää!!!!!
ap
Minä inhoan miestäni, joka ei ole tukenut minua tässä!!!!
ap
Sun kannattais vaihtaa terapeuttia ja lääkitystä. Nykyiset ei selvästi toimi.
Niin, minä en ole koskaan oppinut tuntemaan sitä, että sillä, miltä minusta tuntuu, olisi kellekään mitään väliä. Koska äidilleni sillä, miltä minusta tuntuu, tai miten hn minua loukkaa ei ollut mitään väliä. Hän oli toki luonnehäiriöinen ihminen, eikä itse voinut sille mitään, että näki illan emännän loukkaantuvan samanikäisen lapsen puheista, kuin hänellä itse oli, mutta äidilleni kaikkien muiden lapset olivat aina hyvinkäyttäytyviä, ja minä heitä huonompi paska. Vaikka se ei pitänyt paikkaansa, kun nyt jälkikäteen arvioin asiaa. Hänen ystäviensä lapset eivät olleet mitään minua parempia enkeleitä ihmisinä tultuaan aikuisiksi, mutta äitini ei tietenkään voi tätäkään myöntää, vaan väittää minua panettelijaksi, vaikka ei kai siinä, että toteaa muissakin olevan samoja virheitä kuin itsessä ole mitään tarkoitusta pnetella? Sehän se ennemmin apnettelua on, kun minun väitettiin olevan muita huonompi, kun en ollut.