Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäitiydestä
17.08.2017 |
Muutaman aikaisemman ketjun luettuani ajattelin kysäistä teiltä ihan vaan mielenkiinnosta.
Mikä siitä kotiäitiydestä tekee niin jumalattoman raskasta?
Itse olen ollut kolmen lapsen kanssa kotona, aina kaksi kerrallaan ja kyllä Mä olen sitä ihan lomana pitänyt.
Toki olen tehnyt kolmivuorotyötä silloin mutta eiköhän joku muukin.
Ja ymmärrän tietysti että lapset on erilaisia mutta jos nyt puhutaan niistä ihan tavallisista lapsista.
Kommentit (24)
Yöheräily, aamuviideltä herääminen, samojen asioiden jatkuva toistuminen, tylsyys, RUUANLAITTO, yksinäisyys, oman tilan jatkuva puute..
Tuossa nyt jotakin. Nykyään käyn töissä ja lapset päiväkodissa ja voin henkisesti paremmin. Kyllä tuota vuoden tai pari jaksaa, mutta en edes pidä sitä vielä "kotiäitiytenä", se on vasta mammalomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja tosiaan se jatkuva rahanpuute tai pelko siitä että rahasta tulee kohta puute.
Yksinäisyys.
Minun elämässäni se vaihe jolloin lapset oli päiväkodissa oli kaikista helpoin.
Kaikista rankin vaihe oli pikkukoululaiset. Iltapäivät ja kesälomat ja niiden organisointi.
Ei kotiäitiydessä ole mitään raskasta. Mua tympii tehdä kotitöitä yleensä ihan aina, olen aina inhonnut kotitöitä jo lapsena lapsuudenkodissa, toki joskus tein niitä silti jopa vapaaehtoisesti, kun pakko ne on jokun tehdä, ja äitini inhosi yhtä syvästi niitä, samoin hänen äitinsä (hänellä oli 10 lasta, ja nuorena äitinä molemmat appivanhemmat sänkyyn hoidettavana) Se että on äiti, ei ole juurikaan raskasta, varsinkaan sen jälkeen kun lapset eivät ole enää ihan avuttomia, heillä yleensä on se isäkin olemassa. Paljon kivempi on olla töissä "lepäämässä" kun olla kotona miettimässä tekemättömiä töitä.
Eniten ehkä vihaan tavaroiden järjestelyä kun ei ole paikkaa niille romuille, tavaraa on liikaa ja se tekee sen sotkun. Pitäisi hävittää puolet tavaroista mutta se on järkyttävän vaikeaa. Suuri inhokki on se kun lehti/paperikasoja yrittää selvittää, lehdet on vielä suht helppo (tosin osa on sellaisia että pitäähän ne säästää kun siinä on tuo yks mielenkiintoinen juttu jonka luen joskus kun on aikaa) mut sitten ne kaikki helvetin lippulaput, periaatteessa ei ehkä tee mitään, tai sit kuitenkin voi tehdä, on tärkeä ja sit ne on kaikki sekalaisia, ei voi laittaa kansioon ja nimilappu päälle, vaan lähes kaikkien kansioiden nimi olisi "sekalaiset". Vaatteiden karsiminenkin on perseestä. Sitten niille hyville vaatteille pitäisi tehdä jotain, ne pitäis myydä koska on ihan pa, mutta sitäkään ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on pahinta. Toiseksi pahinta on ehkä rahattomuus. Muita niin kovin ikäviä asioita en sitten keksikään.
No niin ja jokainen tietysti tuntee eri asian raskaaksi. Onhan tossa aika hyviä! Tuntuu vaan välillä et moni tekee siitä äitiydestä nykyään niin kovaa suorittamista että uupuu.
Tarttis tajuta että ne lapset kasvaa Vaik ei niitä koko aikaa passaa ja siitä stressaa. Jos ymmärrätte? Mut kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kitisevät ja riitelevät lapset. Melu, sotku ja ainainen valppana olemisen tarve. Edes kauppaan et pääse ilman, että lähtöön menee tuhottomasti aikaa ja aina jotain sattuu tai joku kitisee. Rahan vähyys ja muiden sosiaalinen halveksuminen. Mihinkään ei voi keskittyä kunnolla vaadittavaa aikaa. Kaikki menee lasten ehdoilla ja siitäkin tietenkin syyllistetään, kun menee. Muut sentään voivat välillä syyllistää pomoaan.
Minulla on 1,5v rauhallinen tyttö ja olen kyllä kotona mahdollisimman pitkään! :) rakastan tätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ja minulla on neljä lasta, kotiäitinä olo oli ihanaa:) Ei sitä omaa aikaa niin ollut mutta ei tarvitse kun asian tajuaa itse, sen ettei se elämänvaihe kauan kestä.
En ole koskaan kohdannut väheksyntää kotiäitinä. Ehkä sillä omalla habituksella ja käytöksellä on myös jotakin tekemistä asian kanssa. Ei niistä lapsistakaan hirviöitä tule ihan itsestään. Peiliin voi katsoa. Mitä rahaan tulee niin mistä sitä rahaa nyt yhtäkkiä tupsahtais iso kasa? Ei kaupassa tarvitse jatkuvasti käydä ostamassa. Kun nyt perusruuat saa hankittua.
Vierailija kirjoitti:
No niin ja jokainen tietysti tuntee eri asian raskaaksi. Onhan tossa aika hyviä! Tuntuu vaan välillä et moni tekee siitä äitiydestä nykyään niin kovaa suorittamista että uupuu.
Tarttis tajuta että ne lapset kasvaa Vaik ei niitä koko aikaa passaa ja siitä stressaa. Jos ymmärrätte? Mut kukin tavallaan.
Jaa, mun mielestä se paine tulee aika tehokkaasti ulkopuolelta. Sitä ei enää nykyään pidetä riittävänä vanhemmuutena jos pitää lapset ruuassa ja vaatteissa ja pitää sylissä välillä.
Mun poika ei puhunut mitään vielä 2-vuotiaana, itse en huolestunut mutta voi jestas sitä tuputtamista ulkopuolelta. Lasten pitää kehittyä nätisti neuvolan janoilla, muuten aletaan kaivella missä vika. Ja äitiinhän se ekana kohdistuu, siinä sulle tungetaankin sitten sitä sun tätä tehtävänivaskaa ja seurantavihkoa "arjen tueksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin ja jokainen tietysti tuntee eri asian raskaaksi. Onhan tossa aika hyviä! Tuntuu vaan välillä et moni tekee siitä äitiydestä nykyään niin kovaa suorittamista että uupuu.
Tarttis tajuta että ne lapset kasvaa Vaik ei niitä koko aikaa passaa ja siitä stressaa. Jos ymmärrätte? Mut kukin tavallaan.
No aika moni vinkuja on just sellainen joka antaa lasten riehua ja kasvaa omalla painollaan yrittäen itse keskittyä vaikka verkkoshoppailuun ja se on sitten niin kamalaa kun lapset siinä vinkuu vieressä ja shoppailurahaa on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ja minulla on neljä lasta, kotiäitinä olo oli ihanaa:) Ei sitä omaa aikaa niin ollut mutta ei tarvitse kun asian tajuaa itse, sen ettei se elämänvaihe kauan kestä.
En ole koskaan kohdannut väheksyntää kotiäitinä. Ehkä sillä omalla habituksella ja käytöksellä on myös jotakin tekemistä asian kanssa. Ei niistä lapsistakaan hirviöitä tule ihan itsestään. Peiliin voi katsoa. Mitä rahaan tulee niin mistä sitä rahaa nyt yhtäkkiä tupsahtais iso kasa? Ei kaupassa tarvitse jatkuvasti käydä ostamassa. Kun nyt perusruuat saa hankittua.
Malliesimerkki mistä ne paineet tulee ^^
Kun on näitä superäitejä ja mallilapsia, joiden mielestä sun ongelmat on aina sinusta itsestä lähtöisiä :) Lapsi herää 10 krt yössä, sun vika. Lapsi on kuin pyörremyrsky eikä kiinnostu mistään rauhallisesta puuhasta , sun vika. Vauva haluaa olla vain sylissä 24/7,sun vika. Lapsella on mahavaivoja. Sun vika. Lapsi tekee kakan vaippaan vielä 4-vuotiaana. Sun vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ei kestä/jaksa olla kotona ja osa taas viihtyy mainiosti.
Minun mielestäni ei ollut raskasta tai yksinäistä. Tosin meillä on vain 2 tervettä ja rauhallista lasta ja iso ikäerokin (5v.) eli olen päässyt helpolla. On myös hyvä mies/isä. Talous ok.
Sain keskittyä lapsiin, kotiin ja itseeni ilman ylimääräistä ressiä. Vauva-ja pikkulapsiaika oli ihan parasta aikaa elämässä vaikka on nytkin kaikki ok kun kotona on enää yksi teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ja minulla on neljä lasta, kotiäitinä olo oli ihanaa:) Ei sitä omaa aikaa niin ollut mutta ei tarvitse kun asian tajuaa itse, sen ettei se elämänvaihe kauan kestä.
En ole koskaan kohdannut väheksyntää kotiäitinä. Ehkä sillä omalla habituksella ja käytöksellä on myös jotakin tekemistä asian kanssa. Ei niistä lapsistakaan hirviöitä tule ihan itsestään. Peiliin voi katsoa. Mitä rahaan tulee niin mistä sitä rahaa nyt yhtäkkiä tupsahtais iso kasa? Ei kaupassa tarvitse jatkuvasti käydä ostamassa. Kun nyt perusruuat saa hankittua.
Malliesimerkki mistä ne paineet tulee ^^
Kun on näitä superäitejä ja mallilapsia, joiden mielestä sun ongelmat on aina sinusta itsestä lähtöisiä :) Lapsi herää 10 krt yössä, sun vika. Lapsi on kuin pyörremyrsky eikä kiinnostu mistään rauhallisesta puuhasta , sun vika. Vauva haluaa olla vain sylissä 24/7,sun vika. Lapsella on mahavaivoja. Sun vika. Lapsi tekee kakan vaippaan vielä 4-vuotiaana. Sun vika.
No ehkä kannattaisi kasvattaa niitä lapsiaan tai hakea apua jos lapsella on joku hätä. Oikeasti luulet ettei"normaalit" pienet lapset heräile öisin tai kärsi mahavaivoista? Sellaista se on lasten kanssa.
Asumme alueella, jossa kaikki muut olivat suunnilleen syntyneet ja kaikki tunsivat toisensa. Piireihin ei päässyt. Varsinkaan adoptiolapsen kanssa, jonka kanssa ei käyty missään vauvaringeissä. Oli to-del-la yksinäistä.
Nuoremmlla lapsella astma, joka valvotti kuusi vuotta ja hänellä oli mm pakkasraja, joten ihan hirveästi joutui vain käköttämään kotona...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ja minulla on neljä lasta, kotiäitinä olo oli ihanaa:) Ei sitä omaa aikaa niin ollut mutta ei tarvitse kun asian tajuaa itse, sen ettei se elämänvaihe kauan kestä.
En ole koskaan kohdannut väheksyntää kotiäitinä. Ehkä sillä omalla habituksella ja käytöksellä on myös jotakin tekemistä asian kanssa. Ei niistä lapsistakaan hirviöitä tule ihan itsestään. Peiliin voi katsoa. Mitä rahaan tulee niin mistä sitä rahaa nyt yhtäkkiä tupsahtais iso kasa? Ei kaupassa tarvitse jatkuvasti käydä ostamassa. Kun nyt perusruuat saa hankittua.
Malliesimerkki mistä ne paineet tulee ^^
Kun on näitä superäitejä ja mallilapsia, joiden mielestä sun ongelmat on aina sinusta itsestä lähtöisiä :) Lapsi herää 10 krt yössä, sun vika. Lapsi on kuin pyörremyrsky eikä kiinnostu mistään rauhallisesta puuhasta , sun vika. Vauva haluaa olla vain sylissä 24/7,sun vika. Lapsella on mahavaivoja. Sun vika. Lapsi tekee kakan vaippaan vielä 4-vuotiaana. Sun vika.
No ehkä kannattaisi kasvattaa niitä lapsiaan tai hakea apua jos lapsella on joku hätä. Oikeasti luulet ettei"normaalit" pienet lapset heräile öisin tai kärsi mahavaivoista? Sellaista se on lasten kanssa.
Aika ristiriitaisesti kirjoitat. Miksi normaaleihin asioihin pitäisi hakea lääkärin apua tai miksi sinun pitää vihjata ettei toinen kasvata lapsiaan? Jos kuitenkin toteat että se on aivan normaalia.
Olen ollut vain äitiyslomalla, mutta loppua kohti sekin kävi raskaaksi. Raskaimmaksi itse koin sen jatkuvan läsnäolon tarpeen. Töissäkin sai paremmin hetken olla omissa ajatuksissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kitisevät ja riitelevät lapset. Melu, sotku ja ainainen valppana olemisen tarve. Edes kauppaan et pääse ilman, että lähtöön menee tuhottomasti aikaa ja aina jotain sattuu tai joku kitisee. Rahan vähyys ja muiden sosiaalinen halveksuminen. Mihinkään ei voi keskittyä kunnolla vaadittavaa aikaa. Kaikki menee lasten ehdoilla ja siitäkin tietenkin syyllistetään, kun menee. Muut sentään voivat välillä syyllistää pomoaan.
Ensinnäkin, miksi sä lapset otat mukaan kauppaan? Älä ota, jätä ne isänsä kanssa kotiin. Mulla oli ensin yksi lapsi ja silloin oli helppo käydä kaupassa, kersa rattaisiin (nukahti aika nopeasti) tavarat rattaiden tavarakoriin ja kärryttely takaisin kotiin, ja lapsi heräilee omia aikojaan, ja on päikkärit otettu ja lapsi leikkii tyytyväisenä omia leikkejään... Ei mitää raskasta. Eikä mennyt lähtöönkään tuhottomasti aikaa.
Mulla on nuorimmaiset kaksoset, enkä niitä ota kauppaan mukaan juuri koskaan, vaikka ovat jo toisella luokalla koulussa. Kun kaksoset oli pieniä, ne puettiin vaan sarjatyönä, ei kolmevuotiaanakaan annettu itse pukea jos oli joku aikataulu, sama syömisen kanssa, aamupuuro ja iltapalat syötettiin todella pitkään, ei mennyt hermo keneltäkään, ei väsyneeltä lapselta eikä varsinkaan väsyneeltä vanhemmalta.
Asiat kannattaa tehdä niin kuin ne itselle helpointa, niin on ennenkin tehty ja kunnon ihmisiä on lapsista tullut. Tämä viimevuosina tullut suorittämishössötys on lähinnä haitallista lapsille. Lasten ehdoilla... no joo, jotkut asiat on ihan jees kun otetaan lapset huomioon, mutta ei todellakaan kaikissa asioissa, lasten pitää tottua vanhempien elämään, tapoihin ja rytmiin.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä ne huonot tulot ja se vapaa-ajan puute.Siis jos ei saada muuta kuin lapsi aikaa 24h.Ja jos puoliso ei tienaa hyvin.