Exän mielestä ok tuoda uusi näytille lapsille
Olen muuttanut pois 5 kk sitten, ero oli exän aloite. Naimisissä oltu n. 10 v. Ja kolme lasta. Hyvin vaikea avioliitto takana eikä kyllä mitään rakkautta puolin tai toisin.
Itselläni ei ole mitään tarvetta parisuhteelle, ja olen ajatellut että jos vuosien päästä sellainen löytyisi, niin olisin erittäin varovainen lapsille esittelyssä ja odottaisin pitkään.
Nyt sain selville että ex tavannut pari kk sitten naisen ja kun lapset ovat menossa lomailemaan hänen luo kahdeksi viikoksi lomailtuaan mun kanssa viimeiset 3 vk, niin oli sitten ajatellut että mahdollisesti tää uus nainenkin vois tavata heitä. Viikonloput menivät myös eri tavalla elokuuksi, koska minulla tulossa kutsujuhlat ja muita juhlia jonne menen lasten kanssa. Ja siis ilmeisesti juuri exän kannalta väärinpäin että voisi tavata tätä uutta naista.
Meillä ei ole avioerokaan astunut vielä voimaan, lapsille vasta alkanut valjeta todellisuus ettemme enää ole naimisissä ja nyt jo mies raahaisi uutta näytille! 😣 Yhdellä lapsellamme tulossa terapiakäyntejä kehityksessä olevaan asiaan, ja muutenkin tämä eroasia ja lastentapaamisista sopimiset olleet riitaisia.
Myönnän että raivostuin kun kuulin että mies edes ajatellut uuden esittelyä. 2 kk suhde! Mielestäni ei ole oikein sekoittaa lasten päitä lisää. Tässä ollut heille ihan tarpeeksi. Voinko vedota johonkin tutkimukseen tms. Että ex ymmärtäisi siirtää myöhemmäksi. Itse oon käsityksessä että vuoden pitäis antaa lapsillekin toipumisaikaa. Ex sanoi että ihan kaverina vois nähdä uutta. No, tunnen omat lapseni, ei mee läpi. Vanhin hyvin herkkä ja tarkkanäköinen. Tajuavat kyllä mikä homma nimi.
En tajua mikä aikuisiin iskee kun pitää erossa ajatella vaan omaa napaa! Itselle on ihan selvää että lapset on mulla ykkösenä. En pystyis edes itselle kuvitella tähän soppaan suhdetta, saati lapsille. Surettaa. Itkettää. Vituttaa. Voinko tehdä mitään?
Kommentit (64)
Et oikeastaan voi tehdä mitään. Voimia sulle! Se on exän valinta kuten sekin, että uusia voi tulla ja mennä montakin lasten lapsuuden aikana. Sinä voit päättää omasta kodistasi. Jonain päivänä sullakin on uusi.
Olen pahoillani. Miehet ajattelevat peniksillään.
Raivoaminen ei ollut hyvä juttu. Asiallisesti keskustelemalla olisit voinut "yrittää käännyttää miehen pään". Nyt on turha enää yrittääkään.
Ei mun miehen lapset ainakaan mitenkään häiriintyneet siitä, että tapasivat minut melko pian. Tykkäsivät minusta. Enemmän heitä haittasi se, että miehen ex (eli heidän äitinsä) yritti kaikin tavoin laittaa kapuloita rattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun miehen lapset ainakaan mitenkään häiriintyneet siitä, että tapasivat minut melko pian. Tykkäsivät minusta. Enemmän heitä haittasi se, että miehen ex (eli heidän äitinsä) yritti kaikin tavoin laittaa kapuloita rattaisiin.
Sama kokemus. Nyt on jo miehen ex vähän rauhoittunut onneksi. Mustasukkaisuutta ja katkeruutta oli kyllä jonkin aikaa.
Osa ne naisetkin. Tiedän tapauksen, jossa eron jälkeen meni kk ja esiteltiin eka uusi mies. Kk tästä ja muutti naisen ja työn kotiin. Tyttö siis 5v. Kutsui uutta isäksi.
Pari kk ja ei tästä miehestä.
Kk ja seuraava kehiin. Taas kk ja yhteen muutto. Ja taas piti sanoa isäksi.
Nyt meni 4kk ennen kuin tuli ero.
Tästä kk ja taas on kuulemma uusi mies kehissä.
Ihan käsittämätöntä!
Mua itkettää ja tunnen voimatonta raivoa että nyt lasteni elämässä on tuollainen "uusteini", joka on niiiin voimaantunut erostamme ja "ikeen alta pääsystä" että voi heittäytyä täydeksi siaksi. Säälittää lapset. 😣 Onneksi meidän koti on rauhoitettu kaikesta tuollaisesta. Varmaan itse elän yksin loppuikäni. En tykkää baareista, enkä juuri käytä alkoa. Yksin kun oon, luen kirjoja, urheilen ja tapaan ystäviä.
Ja ajatella että tää kaksi viikkoa on hänen kesän ainoa loma lastensa kanssa. Eikä sitä aikaa voi olla vain heidän kanssa. Pääsi kyllä pieni sammakko suusta, tuumasin et jos on oikein hinku päästä uittamaan m**** niin otan lapset mielelläni! Tuo mulle vaan.
Ap
Jos mä olisin miehen uusi, niin haluaisin todellakin odottaa kauemmin lapsiin tutustumista. Siihen asti, että se tuore suhde alkaa olla jotenkin selvillä vesillä, ja kahden kuukauden jälkeen tapaamisesta se ei todellakaan vielä ole.
Mulla on itse asiassa parikin kertaa tyrehtynyt tapailu siihen, että miehellä on hirveä kiire esitellä lapsiaan ja tehdä yhdessä jotain, ihan kuin perheenä. Mulla ei ole mitään lapsia vastaan, päinvastoin, joten mielelläni tapaan heitä sitten, kun on tarjota muutakin kuin parisuhteen alkuvaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Mua itkettää ja tunnen voimatonta raivoa että nyt lasteni elämässä on tuollainen "uusteini", joka on niiiin voimaantunut erostamme ja "ikeen alta pääsystä" että voi heittäytyä täydeksi siaksi. Säälittää lapset. 😣 Onneksi meidän koti on rauhoitettu kaikesta tuollaisesta. Varmaan itse elän yksin loppuikäni. En tykkää baareista, enkä juuri käytä alkoa. Yksin kun oon, luen kirjoja, urheilen ja tapaan ystäviä.
Ja ajatella että tää kaksi viikkoa on hänen kesän ainoa loma lastensa kanssa. Eikä sitä aikaa voi olla vain heidän kanssa. Pääsi kyllä pieni sammakko suusta, tuumasin et jos on oikein hinku päästä uittamaan m**** niin otan lapset mielelläni! Tuo mulle vaan.
Ap
Olet tuossa mustasukkaisuus- ja katkeruusvaiheessa. Menee kyllä ohi. Ja sinä selviät ja lapset selviävät.
Ei voi mitenkään tietää kuinka se lapsiin vaikuttaa. Kun suositus on ettei näissä asioissa saa kiirehtiä. Vaan lasten pitää antaa toipua. Ovat nytkin normaalia levottomampia olleet eron jälkeen. Eihän se siinä tapaamisessa näy, ja voivat tykätä kovasti uudesta mutta se om se äiti joka sitten ottaa vastaan ne todelliset tunteet. Levottomuuden, kiukun, mietinnät että muuttaako tuo nyt iskälle jne. Ettekö te uudet kumppanit voisi ajatella tätä yhtään ja jättäytyä aluksi sivuun? Ei se mahdollinen reagointi näy teille!
Ja kuten sanoin, mä kyllä mahdollistan miehen seurustelun mielellään ja otan lapsia kunhan niiden päätä ei sotketa.
Ap
Niin, sinähän et voi asialle mitään.
Onnellisimmat uudet parisuhteet syntyvät siten, että uusi mies/nainen katsastetaan lasten kanssa ja mikäli lapset eivät hyväksy häntä, hänet dumpataan.
Olen lähivanhempi, äiti. Isä ei tapaa lastaan kuin kerran tai pari kuukaudessa. Ei myöskään juuri ilmoittele etukäteen tapaamisten ajankohtia.
Jos olen tavannut jonkun miehen, niin kyllä minä haluan tavata uudestaankin. Ja nimenomaan aika nopeasti, koska hankalaa olisi odottaa sitä seuraavaa lapsivapaata. Kuka mieskään jäisi moneksi viikoksi odottelemaan. Ja sittenkö taas odotettaisiin seuraavaa vapaata. Ei.
Minun elämäni on nyt tällaista ja sen mukaan elän. Ex ei elämääni määrää. Toki minustakin olisi mukavampi että lapsi tapaa uuden miehen vasta kun suhde on vakaalla pohjalla, mutta tässä tilanteessa se ei pääsisi kehittymään vakavaksi, koska yhteistä aikaa ei ole.
Sinä tässä kuulostat siitä uudesta naisesta sekoavan tuskin lapset. Jos haluat että lapsilla on hyvä olla niin ei kannata alkaa miehelle skitsoamaan aiheesta ainakaan niin että lapset sen saavat kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Mua itkettää ja tunnen voimatonta raivoa että nyt lasteni elämässä on tuollainen "uusteini", joka on niiiin voimaantunut erostamme ja "ikeen alta pääsystä" että voi heittäytyä täydeksi siaksi. Säälittää lapset. 😣 Onneksi meidän koti on rauhoitettu kaikesta tuollaisesta. Varmaan itse elän yksin loppuikäni. En tykkää baareista, enkä juuri käytä alkoa. Yksin kun oon, luen kirjoja, urheilen ja tapaan ystäviä.
Ja ajatella että tää kaksi viikkoa on hänen kesän ainoa loma lastensa kanssa. Eikä sitä aikaa voi olla vain heidän kanssa. Pääsi kyllä pieni sammakko suusta, tuumasin et jos on oikein hinku päästä uittamaan m**** niin otan lapset mielelläni! Tuo mulle vaan.
Ap
Niin, ajatella että sun tapa elää ei ole ainoa oikea tapa elää.
Ikävä kyllä ne seuraukset erosta ja siihen liittyvästä hässäkästä voivat näkyä lapsissa vasta vuosien päästä. Et voi millään vielä tietää, mikä vaikuttaa mihinkin ja koska. Myöhemminkään et tiedä, mikä on vaikutusta mistäkin. Näin se elämässä menee. Voit ainoastaan olla itse se turvallinen varma aikuinen lasten elämässä ja kannustaa ja auttaa heitä parhaasi mukaan. Sen toisen vanhemman toimintaan on todella vaikea vaikuttaa. Voimia elämääsi ja tulevaisuuteen. Itse suosittelen minimoimaan kanssakäymisen exään vain välttämättömään.
Ootteko kaikki äidit oikeesti sitä mieltä että 5 kk erosta ja lapsille on ihan ok esitellä 2 kk suhde? Ja sitte ehkä uusi, ja taas uusi? Oletteko itse toimineet samoin?
Oon tosi yllättynyt. Oonko elänyt jossain kuplassa kun tällainen on ok. Jos kuvittelen itselle lapsuutta jossa oisin katsellut vierestä vaihtuvia kumppaneita, niin kamalalta ois tuntunu herkkänä lapsena.
Meillä lapset ovat enemmän minulla joten aikaa isällä pitäis olla. Eikö kukaan ajattele enää että aikuisuutta on laittaa omat tarpeet kakkoseksi kun on lapsia. Mun mielestä ihan eri asia sitten kun ero ei ole näin tuore.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Miehet ajattelevat peniksillään.
Jos tuo pitää paikkaansa, niin miksi kummassa kukaan mies ostaisi autokseen Fiatia? Sehän on niin peniksenlannistava merkki kuin olla ja saattaa. Koska Fiateja kuitenkin miehille myydään, ei faktasi taida pitää paikkaansa.
Ap, käsi sydämelle, onkohan tässä nyt kuitenkin kyse lähinnä omasta katkeruudestasi, ei niinkään lapsista. Traumoja aiheuttaa melkein eniten lapsille se, jos yksi vanhempi alkaa mustamaalata toisen uutta kumppania. Se, että lapset näkevät isänsä naisen kanssa, josta isä pitää ja joka pitää isästä, tuskin on ongelma. Sen sijaan se on, jos/kun aistivat äidin olevan katkera asiasta tai tätä uutta ihmistä vastaan. Kaikissa tuntemissani ongelmallisina uusperheissä taustalla on hankala ex. Ole sinä aikuinen äläkä saata lapsiasi ikävään välikäteen. Ja exälle asiasta riehuminen on ala-arvoista! Hänen tekemisensä eivät kuulu enää sinulle ja hän tekee lastenne kanssa omalla ajallaan mitä parhaaksi näkee.
Ikävä kyllä et mahda asialle yhtään mitään.