Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla sairaalloisen pihi. Muita?
27.07.2017 |
Olen lueskellut täällä olevia piheysketjuja. Tutulta kuulostaa. Tiedän isäni olevan sairaalloisen pihi. Hän on juuri noita ei vedetä vessaa pelkän pissan jälkeen, käytetään vanhoja sukkia tiskirätteinä, syödään pilaantunutta ruokaa -pihi. Tilillä kuitenkin miljoona.
Kauhukseni huomasin että moni piheysketjun juttu sopii minuunkin. Olen pitänyt noita asioita ihan järkevinä enkä ole yhtään ajatellut että minä olen se saituri mitä lapset nolostelevat ja sukulaiset kaihtavat. Onko muita jotka olette huomanneet että te itse olette niitä sairaallosen itaria ketjun mukaan?
Erityisesti minua ihmetyttää että peukutusten mukaan "ei saa" säästää pienissä asioissa jos tilillä on rahaa tai jos tuhlaa esim. autoon tai lomamatkaan. En ole monissa ketjussa mainituissa asioissa edes ajatellut säästöä. Olen pitänyt niitä vain kätevintä (esim. pitkässä letkussa auringossa lämmennyt vesi) tai asioina jotka vain tehdään (suihkusaippuan loppuunkäyttö huuhtelemalla purkki tai valojen sammutus huoneista jossa ei olla).
Olen aina inhonnut isäni itaruutta. Nähtävästi olen kuitenkin sen perinyt.
Kommentit (16)
Onhan se älytöntä tehdä hulluna töitä, että on sitten rahaa mikä pitää tuhlata tarpeettomaan.
Lennetään kuin päättömät kanat vailla tolkun häivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monessa ketjujen kohdassa ajatellut, että luulevatko tuttavamme emme teemme tiettyjä asioita piheyttämme. Esim. Ketjussa oli mainittu kallista aurinkopaneeleista tuleva "säästö" ja naureskeltu asialle. Ei huomioitu ollenkaan että ensinnäkin ne paneelit lisäävät asunnon jälleenmyyntiarvoa ja toisekseen jotkut haluavat suosia aurinkoenergiaa, vaikka se olisi kalliimpaa.
Monessa säästössä on ykköstavoitteena meillä luonnon, ei rahan, säästäminen. Vaikka minun säästöni ovat pieniä (muutama muussilusikallinen tai minigrip-pussi), niin maailmanlaajuisesti tälläisista yhden ihmisen säästöistä tulee isoja.
Tässä yltäkylläisyydessä on ihan hyvä pitää välillä kaurapuuropäiviä tai laskea huonelämpötilaa.
En jaksa itse olla enää sairaalloisen itarien ihmisten kanssa juurikaan tekemisissä, se on vaan niin kertakaikkisen rasittavaa. Esim. kaveri soittaa ja pyytää mukaan erääseen otoskeskukseen, koska hän tarvitsee pikaisesti tuotteen X. Kävelemme sinne ja käymme kaikki liikkeet läpi, joissa ko. tuotetta myydään tai saatettaisiin myydä. Aikaa palaa yhteensä pari tuntia, mutta tuote jätetään sittenkin ostamatta, koska kaveri oli aiemmin nähnyt sen jossakin ihan eri kaupassa 60 centtiä halvemmalla hinnalla ja aikookin hakea sen siitä syystä sieltä. Ja ne keskustelut (=monologit) joita saadaan aikaan siitä, että on onnistunut säästämään jossakin asiassa euron tai pari. Huh huh.
Olen välillä ihmetellyt, miten keskituloisilla ihmisillä on rahasta niin tiukkaa, kun itsellä jää säästöön tai tuhlattavaksi ihan reilusti. Nähtävästi tämä piheys, jota ei itse edes huomaa auttaa vaikka asuntolainan maksussa. Minusta ei ole omituista että keskituloinen perhe pystyy maksamaan isoa asuntolainaa, mutta erään ketjun mukaan näin on.
Sama täällä, monta tuttua tarinaa jota luulin järkevyydeksi enkä pihiydeksi.
Nimim. Ei ikinä rahaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, monta tuttua tarinaa jota luulin järkevyydeksi enkä pihiydeksi.
Nimim. Ei ikinä rahaton.
No kerro mitkä, niin voidaan arvostella oletko sairaalloisen pihi. Vanhemmilleni esim. suihku 1 x vko oli normaalia.
Vierailija kirjoitti:
En ole sairaalloisen pihi, mutta en minäkään tajua logiikkaa, ettei pienistä asioista saisi säästää, jos tuhlaa isommissa. Minä kun ajattelen niin, että mulla on varaa joskus niihin isompiin tuhlauksiin, koska säästän monissa pikkujutuissa jatkuvasti.
Elä hetkessä! Nauti nyt. Älä aina vaan säästä tulevaa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käytän sukkia ja muita vanhoja riepuja siivouksessa, jos menee rikki. Ehjät vaatteet menee kirppikselle tai uffiin. Huuhdon vanhat pullot jne. Mua ahdistaa se kulutus luonnon, ei rahan vuoksi.
Mulle tuli ap ihan sama mieleen kun luin sitä piheysketjua. Itsekin olen tosi pihi, en viitsi tuhlata arjessa mihinkään turhuuteen. Säästämisestä saatu nautinto on oikeasti aika suurta. Mulle tää on vaan tapa elää. Kaupassa katson tosi tarkkaan hinnat ja jos vaikka juusto on toisessa kaupassa euronkin halvempi niin menen sinne ostamaan.
Toisaalta mulla on pienistä tuloista huolimatta ihan hyvin säästöjä ja ne tuo mulle turvaa. Nautin kun voin lähteä vaikka matkalle ilman että tarvitsee valita sitä halvinta hotellia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkään säästää luontoa ja kierrättää, mutta toisaalta tiedostan elämän olevan hyvin ennalta arvaamatonta, enkä siksi jatkuvassa säästö-minimalisti-linjassa vain jotta joskus olisi sitten paremmin. Vessapaperi on yhden hengen taloudessa niin vähäinen erä, ja nautiskelen mieluisalla ruualla usein, vaikka siihen menisikin enemmän rahaa. Käytän julkisia, mutta otan pitkiä suihkuja. Heitän pois rikkinäiset kamat, mutta kun ei ole sähkösyöppöjä kodinkoneita/elektroniikkaa, saatan olla "järjetön" ja pesen pyykkiä ku mieli tekee, VAJAITA koneellisia :o
Sanotaan että pihiys on yksi ahneuden muoto samoin tuhlaavaisuus. Siis silloin kun niihin liittyy itsekkyyttä. Niiden taustalla on turvattomuutta, hylätyksi tulemisen kokemuksia, vaille rakkautta ja huolenpitoa jäämistä. Oma pihiyteni kumpuaa noista. Yritän nyt tietoisesti muuttua.
Eräs tuntemani ihminen on tuhlaavainen ja itsekäs. Antelias itseään ja pihi muita kohtaan, myös tunneasioissa. Hänkin on jäänyt vaille rakkautta ja huolenpitoa lapsena, elänyt myös köyhän lapsuuden kuten minäkin. Enemmän kuin materiaalinen köyhyys, minuun on vaikuttanut tunnepuolella vaillejääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan 40+ pariskunta, Ostettiin velaksi vuosi sitten ihan uusi auto. Maksettiin kuitenkin velka pois kaksi kuukautta sitten. Työkaveri oli ihan varma, että ollaan voitettu jossain rahapelissä. En korjannut asiaa. On vaan saatu rahaa säästöän vuosien varrella. Työkaveri myös uteli siihen perään asuntolainastamme. Lainaa on, mutta olkoon siinä uskossa, että ollaan miljonäärejä ;)
Minusta nyt vaan on ihan järjen köyhyyttä tuhlata rutiinijutuissa ja niissä asioissa, jotka eivät ole itselle tärkeitä/ tuota nautintoa. Pyrin pitämään ruokahävikin niin pienenä kuin mahdollista, en osta makeisia (on terveellistakin) kirjoja tai tilaa lehtiä, vanhat pyyhkeet ja lakanat likaräteiksi, puristan kaikista putkiloista viimeisetkin rippeet, pyrin ostamaan vain tarpeeseen laadukasta tavaraa joka kestää ja käyttämään kaikki niin loppuun kun mahdollista. Näin säästettyjä varoja voin sitten käyttää asioihin, joista pidän ja joilla on merkitystä minulle kuten 50 euron naamarasva, yksityinen hammaslääkäri, laadukas asuminen pk-seudulla (maksaa!), matkustelu. Olen keskituloinen mutta perittyä omaisuutta on.
Mielestäni sairaalloisen pihiyden tunnistaa siitä, jos ei pysty käyttämään rahaa mihinkään mikä tuottaisi iloa. Pelkkä säästäminen säästämisen takia ilman mitään tavoitetta on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästämisestä saatu nautinto on oikeasti aika suurta.
Joku malli sanoi että mikään ruoka ei maistu niin hyvätä kuin laihuus tuntuu. Vastaavasti voisi sanoa että mikään ostettu asia ei tunnu niin hyvätä kuin säästäminen tuntuu.
Koska elän perheessä en voi piheillä niin paljon kuin haluasin. Jos olisin yksin, niin tykkäisin tehdä kaikenlaisia piheilyhaasteita itselleni. Nykysin pitää vaan nauttia esim. mahdollisimman edullista työeväistä. Ne eivät haittaa muuta perhettä. Luonnollisesti ruoan pitää olla myös terveellistä, en halua sairastuttaa itseäni pelkkää makaronia syömällä.
Jotkut ovat sairaalloisen pihejä seksin suhteen
En ole sairaalloisen pihi, mutta en minäkään tajua logiikkaa, ettei pienistä asioista saisi säästää, jos tuhlaa isommissa. Minä kun ajattelen niin, että mulla on varaa joskus niihin isompiin tuhlauksiin, koska säästän monissa pikkujutuissa jatkuvasti.