Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Syytät itseäsi asiasta jolle et voinut mitään.

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika! Ketään ei pitäisi kiusata ulkonäköön, luonteeseen, taustaan, perheeseen ym ym liittvistä syistä koskaan. Ei mistään asiasta. Kiusaajilla itsellään on päässä vikaa ja kiusaaminen on yksinomaan ihan heistä lähtöisin

Osittain totta. Meillä oli yläasteella pari todella ärsyttävää tapausta joita kiusattiin. Tunkivat seuraan vaikka väkisin, jutut todella typeriä.

Ihan kaikilla meni heihin hermot enkä ihmettele että olivat kiusattuja.

Sitten taas jos kiusataan vaikka ulkonäön perusteella, sitä en ymmärrä ollenkaan. Se on asia johon itse ei voi vaikuttaa.

Maailma on täynnä ärsyttäviä, lapsellisia, vääränvärisiä yms. ihmisiä. Ei se silti oikeuta kiusaamaan. Kiusaaja löytää syyn jos haluaa kiusata. Kiusaajan motiivit ovat muualla kuin kiusaamisen kohteessa.

Kiusaamisen saattaa laukaista jokin kiusatun piirre, johon on helppo tarttua. Tästä syystä koulun vaihtaminen ei aina suinkaan auta kiusattua, vaan kiusaaminen alkaa uudessa koulussa alusta.

Se, että kiusattu omaa jonkin piirteen, johon on helppo tarttua, ei tarkoita, että häntä saisi kiusata. Kiusaaminen on väärin ja kaikkien on opittava, että ihmistä ei saa kiusata, vaikka tämä olisi minkälainen tahansa.

Mun kouluajan koulukiusattu oli tällainen: hidasälyinen, ylipainoinen, huono koulussa ja liikunnassa, hyväuskoinen. Asiaa ei auttanut se, että vanhemmat vielä yritti tasoittaa kuoppaista tietä ostelemalla merkkivaatteita ja hemmottelemalla, tästä tuli tälle enemmän hyväksikäyttöä kuin hyväksyntää samanikäisiltä. Että moni piirre teki tästä henkilöstä hyvän uhrin. Silti kiusaaminen vaan on väärin ja minusta tuntuu pahalta, että kiusaaminen kesti hänellä koko kouluajan ja jätti elinikäiset jäljet.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen saattaa laukaista jokin kiusatun piirre, johon on helppo tarttua. Tästä syystä koulun vaihtaminen ei aina suinkaan auta kiusattua, vaan kiusaaminen alkaa uudessa koulussa alusta.

Se, että kiusattu omaa jonkin piirteen, johon on helppo tarttua, ei tarkoita, että häntä saisi kiusata. Kiusaaminen on väärin ja kaikkien on opittava, että ihmistä ei saa kiusata, vaikka tämä olisi minkälainen tahansa.

Kenestä tahansa löytyy jokin ulkoinen piirre joka otetaan kiusaamisen muodolliseksi syyksi. Todellinen syy on usein kiusatun alistuva luonne.

Ei se kiusaaminen ole kiusatun vika, mutta kiusatussa henkilössä useimmiten on ominaisuuksia jotka altistavat kiusaamiselle. Aspergereita kiusataan erittäin usein.

Lapset ja nuoret osaavat olla erittäin raakoja. Kiusaajaa itseään motivoi usein vallantunne, jonka saa siitä, että kiusaa muita ja sitten sen kiusaajan ympärillä on taas porukka, joka yrittää kalastella tämän kiusaajan suosiota. Tätä samaahan esiintyy myös paljon työpaikoilla vähän eri muodossa vain.

Sanotaan ettei väkivalta ole ratkaisu. Itse sanoisin ettei väkivalta ole ainoa ratkaisu, ratkaisu se kyllä voi olla. Kun kerran lyö kunnolla takaisin niin että tuntuu, ei kiusaaminen yleensä jatku koskaan sen jälkeen. Niin se vain. Muitakin ratkaisuja kyllä voi löytyä.

Näyttelijä Leif Wager kertoi aikoinaan hyvän tarinan. Hän oli ollut lapsena ja nuorena Ranskassa hienossa koulussa (asui Ranskassa), jossa opetettiin herrasmiehen taitoja kuten paritansseja, kädelle suutelua jne. Sitten tuli Helsinkiin duunareiden kouluun eikä osannut kunnolla puhua edes suomea. Sai turpaan joka päivä koulusssa. Mitähän nuo herrasmiehen taidot tuossa tilanteessa paljon mitään auttoivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen saattaa laukaista jokin kiusatun piirre, johon on helppo tarttua. Tästä syystä koulun vaihtaminen ei aina suinkaan auta kiusattua, vaan kiusaaminen alkaa uudessa koulussa alusta.

Se, että kiusattu omaa jonkin piirteen, johon on helppo tarttua, ei tarkoita, että häntä saisi kiusata. Kiusaaminen on väärin ja kaikkien on opittava, että ihmistä ei saa kiusata, vaikka tämä olisi minkälainen tahansa.

Kenestä tahansa löytyy jokin ulkoinen piirre joka otetaan kiusaamisen muodolliseksi syyksi. Todellinen syy on usein kiusatun alistuva luonne.

Kyllä se on jokin erilaisuus tai epämassamaisuus. Minua kiusattiin nimittäin päinvastaisesta eli siitä että tein asiat juuri niin kuin itse halusin ja olin vähän itsekäskin. Tämä oman käytöksen ja itseilmaisun kankeus tosin oli peruja kasvattamattomuudesta, joten tavallaan tuntuu että kiusaaminen oli jonkinlainen vastareaktio siihen vaikka en sitä silloin tietenkään ymmärtänyt.

Kiusaaminen on primitiivistä turhautumisen purkamista.

Apinapäällikkö näyttää oudolle marakatille tämän paikan lauman hierarkiassa.

Vieras uhkaa ja ärsyttää: typerä ilme, hölmö ryhti, outo naama, mauttomat vaatteet, porukan laitamilla haahuilu,

tunkeutuminen samaan tilaan, viereen istuminen vaikkei katso silmiin ja ota jämäkästi kontaktia,

nämä aiheuttavat kiusaamista.

Sivistyneisyys poistaa kiusaamistarpeen ja sadismin aikuisilta,

lapset eivät kiusaa, mikäli opettaja/ lastenohjaaja osaa hallita lapsilaumaa.

Lapsia pelkäävä, hämmentynyt, kaveriksipyrkivä opettaja saa aikaan kiusaamisen koulussa. Lapset ryhtyvät ohjaamaan itse itseään ja siitä ei hyvä seuraa.

Röyhkein ja häijyin kakara ottaa johtajanpaikan opettajalta ja rupeaa toteuttamaan sadistisia oikkujaan.

Ensiksi hän valitsee uhrilampaan,

eli sen joka on kurinalaisin, alttein ja alistetuin. Kotonaan tyrannisoitu ja fyysisesti hakattu, laiminlyöty lapsi on koulussa mielellään kotona haukutun ja lannistetun lapsen niskassa.

Jos kotiolot ovat hyvät, ei ole kiusaamistarvetta - ja kiusattukin uskaltaa kertoa aikuisille ja paeta.

Omille lapsilleni olen sanonut, että kiusaaminen on syy keskeyttää koulupäivä: silloin opettaja ei hoida työtään.

Koska kiusaamista nyt esiintyy, vaikka mitä tehtäisiin, pitäisi vanhempien osata hiukan ennakoida, miten lapsi välttyisi kiusaamiselta. Mutta kaikki vanhemmat eivät osaa: näin päiväkävelyllä äidin ja hänen pyylevän n. 13v poikansa. Molemilla, äidillä ja pojalla, oli päällään täysin samanlaiset ruudulliset paitapuserot. Kun joku luokkakaveri näkee tämän, peli on jo selvä, jos kiusaamista ei ole vielä tapahtunut.

Kiusaaminen on väärin, mutta kuinka lapset voisivat olla kiusaamatta, kun aikuisetkaan ei ole. Esim. Timo Soinin ulkonäköä haukutaan julkisesti, Putousohjelman hahmoille nauretaan. Miten lapsi voisi olla niin hyveellinen ettei kiusaa, kun aikuisetkaan ei siihen pysty? Tämä asia ei ole niin mustavalkoinen.

Ei se sattumaa ole, että joitakin ihmisiä kiusataan luokka-asteesta ja koulusta toiseen, vaikka välillä vaihdetaan kokonaan paikkakuntaa.

Jokaisen kiusatuksi tulleen kannattaa miettiä, miten voi ennaltaehkäistä kiusaamista jatkossa, mitä resursseja vahvistaa ja mitä vahvuuksia kehittää. Muiden käyttäytymiseen kun ei voi vaikuttaa, vain omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen saattaa laukaista jokin kiusatun piirre, johon on helppo tarttua. Tästä syystä koulun vaihtaminen ei aina suinkaan auta kiusattua, vaan kiusaaminen alkaa uudessa koulussa alusta.

Se, että kiusattu omaa jonkin piirteen, johon on helppo tarttua, ei tarkoita, että häntä saisi kiusata. Kiusaaminen on väärin ja kaikkien on opittava, että ihmistä ei saa kiusata, vaikka tämä olisi minkälainen tahansa.

Kenestä tahansa löytyy jokin ulkoinen piirre joka otetaan kiusaamisen muodolliseksi syyksi. Todellinen syy on usein kiusatun alistuva luonne.

Kyllä se on jokin erilaisuus tai epämassamaisuus. Minua kiusattiin nimittäin päinvastaisesta eli siitä että tein asiat juuri niin kuin itse halusin ja olin vähän itsekäskin. Tämä oman käytöksen ja itseilmaisun kankeus tosin oli peruja kasvattamattomuudesta, joten tavallaan tuntuu että kiusaaminen oli jonkinlainen vastareaktio siihen vaikka en sitä silloin tietenkään ymmärtänyt.

Jos alistuu kiusaamiselle, kiusaaja jatkaa kiusaamistaan. Jos osaa pitää puolensa, kiusaaja luovuttaa ja etsii uuden kiusaamisen kohteen.

Työpaikkakiusaaja voi laskea näin, uhrilla heikko itsetunto tai ei muutoin jaksa riidellä.  En itse ainakaan löytänyt mistä naruista vetää.

Jos suuttuu, vedotaan huonoon käytökseen.  Jos on hiljaa, se ärsyttää.

Onneksi nykyaikana puhutaan kylmästi taloudellisesta näkökannasta, vaikka  on mukavaa kiusata, se syö kansantaloutta.

Kiusattua voidaan käyttää myös jonain ukkosenjohdattimena, "mitä varten huoh alistuit", tuossa kohtaa sanoin pahasti.  Että paljonko hän tietää toisten asioista? Ihminen on silti hieno miten alas onkaan oikeasti vajonnut.

Vaikka henkilö olisi kuinka hiljainen, syrjäänvetäytyvä tai mitä muuta tahansa, se ei oikeuta kiusaamiseen. Mikään ei oikeuta.

Olen törmännyt ilmiöön, tosin kiusaaminen ilmeni syrjimisenä. Jotkut ihmiset valitettavasti ovat niin rasittavia, että ei heidän seurassaan jaksa olla, jos ei ole aivan pakko. 

Ihmiset kehittyvät eri tahtia, jolloin on väärin, että ihmisen itsetunto romutetaan kiusaamalla tai tavallaan lyödään lukkoon ihmisen ominaisuuksia (kyllä tuollaista nössöä saakin jo kiusata), jotka muotoutuvat ja jalostuvat ihmisen kehittyessä ja kohdatessa uusia haasteita. On myös ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta hieman kehityksestä jäljessä, jolloin iän perusteella tai muihin vertaamalla ei saisi tehdä liian suuria yleistyksiä ja antaa omien asenteiden vaikuttaa suhtautumiseen. Mikä juttu on toiselle suuria asia, voi olla toiselle pieni asia yms.

En sillätavalla ole huomannut, että välttämättä samoja ihmisiä kiusattaisiin koulujen vaihduttua. Yleensä kaikenlaiset kiusaamiset loppuvat koulun vaihtoon. Joitain ihmisiä, keitä tiedän kiusatun joskus ala-asteella tai yläasteella, olivat parikymppisinä valtavan älykkäitä ja miellyttäviä ihmisiä. Ihan toisiin samanikäisiin verrattuna. Joten heidän kohdallaan tein johtopäätöksen, Että kiusaaminen johtui ihan muista syistä kuin jostain sosiaalisesta erilaisuudesta tms. Todennäköisesti heidän luokilleen oli sattunut vääriä ihmisiä.

Miten sosiaalisen älyn puute, huonosta perheestä tuleminen tai lapsenomaisuus ovat lapsen omaa syytä?