Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äideillä jotka eivät pysty nukkumaan vauvansa lähellä on kyllä äidinvaistot aika pahasti pielessä.
23.09.2007 |
Tiedän että tämä on varmasti tunteitä herättävä aihe, mutta pakko sanoa tämä mielipiteeni. Kaverini sai jokin aika sitten ekan lapsensa ja valittaa nyt kuinka ei pysty nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa lainkaan, kun vauva tuhisee unissaan! Niinpä vauva parka siirrettiin nukkumaan olohuoneeseen ja kaverini miehensä kanssa nukkuvat makoisasti makuuhuoneessa (asuvat siis kaksiossa). En pysty ymmärtämään! Miten olisi käynyt ihmisen historian saatossa jos " alkuäidit" eivät olisi pystyneet nukkumaan vauvojensa lähellä? Mikä muu eläinlaji " hylkää" jälkeläisensä mahdollisimman kauas emostaan nukkumaan? Voiko olla mitään enempää luonnonvastaista?
Ja kyllä, itse olen ehdottomasti perhepedin kannattaja ja siinä lastemme vauva-ajat nukkunut. En voi kieltää ettenkö olisi herännyt vauvan joka inahdukseen, mutta mielestäni se onkin äidin tehtävä! Valvoa lapsensa unta ja olla lähettyvillä jos jotain tapahtuu! Itse en varmasti nukkuisi silmällistäkään jos pikkuvauva olisi hylättynä yksin toiseen huoneeseen. Tottakai tärkeintä on se, että kaikki saavat nukuttua, mutta pointti olikin että mielestäni äideillä jotka eivät voi nukkua vauvansa kanssa, on jollain tapaa äidinvaisto hukassa.
Kommentit (84)
Vierailija:
ja siksi perheen uroksen täytyy saada nukkua täydellisen hyvin ,jotta jaksaa käydä saaliinhakureissulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan luonnollista myöskin se, että osa lapsista kuolee elämänsä alkutaipaleella; on sairauksia, tapahtuu tapaturmia jne.
MUTTA uskon, että juuri sillä on ollut menneisyydessä myöskin suurta vaikutusta, että miten voimakas " äidinrakkaus" eli suojeluvietti vanhemmalle on jälkeläistään kohtaan herännyt. Silloin on ehkä ollut osa luonnollista poistumaa, että osa äideistä on hylännyt vauvansa ja nämä vauvat ovat menehtyneet.
Ajatellaanpa vaikka synnytyksen jälkeistä masennusta; jos sinulle ei herää välitön äidinrakkaus, mutta sinulla on nyt yht' äkkiä vastuullasi varsin vaativa, pieni nyytti - josta ajattelet, että sinun " pitäisi" häntä rakastaa; äiti tuntee siihen jonkinasteista sosiaalista pakkoa. Hän tuntee itsensä voimattomaksi suuren haasteen edessä, ja riittämättömäksi äitinä, kun ei kykene tuntemaan suurta rakkautta. Luonnossa -> vauvan kuolema, nyky-yhteiskunnassa -> terapiaa ja äiti " oppii" rakastamaan lastansa (ts. kiintyy häneen niinkuin kiintyy puolisoonsakin), hän suorittaa sosiaalisen pakon saneleman tehtävänsä kunnialla loppuun saakka. Mutta millaisen rakkauden mallin hän antaa lapsellensa? Jos lapsi onkin tyttö; miten hän siirtää eteenpäin saamansa varhaista kiintymystä (tai sen puutetta!), jos ei ole koskaan itse kokenut sitä?
Ja sitten meillä onkin yhteiskuntana psykologeille (taas) töitä.
20
No ehkä ensi yönä! Pitäisiköhän nyt äkkiä napata ne omaan petiin, ettei käy mitään.
Lapset 6 ja 10.
Vierailija:
Ajatellaanpa vaikka synnytyksen jälkeistä masennusta; jos sinulle ei herää välitön äidinrakkaus, mutta sinulla on nyt yht' äkkiä vastuullasi varsin vaativa, pieni nyytti - josta ajattelet, että sinun " pitäisi" häntä rakastaa; äiti tuntee siihen jonkinasteista sosiaalista pakkoa. Hän tuntee itsensä voimattomaksi suuren haasteen edessä, ja riittämättömäksi äitinä, kun ei kykene tuntemaan suurta rakkautta. Luonnossa -> vauvan kuolema, nyky-yhteiskunnassa -> terapiaa ja äiti " oppii" rakastamaan lastansa (ts. kiintyy häneen niinkuin kiintyy puolisoonsakin), hän suorittaa sosiaalisen pakon saneleman tehtävänsä kunnialla loppuun saakka. Mutta millaisen rakkauden mallin hän antaa lapsellensa? Jos lapsi onkin tyttö; miten hän siirtää eteenpäin saamansa varhaista kiintymystä (tai sen puutetta!), jos ei ole koskaan itse kokenut sitä?
Ja sitten meillä onkin yhteiskuntana psykologeille (taas) töitä.
20
tuntea valtavaa äidinrakkautta vastasyntynyttään kohtaan heti välittömästi. Itselläni on neljä lasta, joita rakastan niin paljon kuin vain ikinä voin, mutta keneenkään heistä en ole välittömästi tuntenut mitään ylitsevuotavan kaikenvaltaavaa äidinrakkautta. Rakkaus on herännyt pikku hiljaa, lasta hoitaessa ja hänen tarpeistaan huolehtiessa, lähellä pitäessä ja yhdessä ollessa, toisin sanoen sitten kun ollaan tutustuttu toisimme lähemmin. Minusta on aivan luonnollista, että näin on, ja samaa on sanottu mm. neuvolassa, että turhaan äidit stressaavat siitä, jos eivät heti " rakastu" vauvaansa, se on täysin normaalia eikä suinkaan mikään merkki masennuksesta tai jostain joka vaatisi terapiaa...
Kiinassa, oliskohan jotain miljardi vai mitä ihmistä, vauvat viettävät ensimmäiset kuukaudet isovanhempien hoidettavana. Mikä lie kulttuurillinen juttu?
Mitäköhän kiinalaiset sanoisivat " äidinvaistosta" ?
Kiinalaiset ovat siis lähestulkoon kaikki vinksahtaneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n kanssa.
Ei sellainen äiti joka ei kestä lapsensa läheisyyttä yöaikaan ole mitenkään yliherkkä äitiytensä kanssa vaan nimenomaan itsekäs. Ei kestä muutosta naisesta äitiyteen. Äidinvaistot hukassa. Surullista miten monella tuntuu olevan kirjoitusten perusteella.
a) kuulee yön aikana lapsensa mahdollisen hädän ja vastaa siihen (nälkä, suru, mikä lie..)
b) huolehtii omasta sekä lapsen hyvästä unesta eli nukkumisjärjestely tulee kaikkien riittävää unta
Meillä toimi perhepeti, mutta kaikilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ap:n kanssa.Ei sellainen äiti joka ei kestä lapsensa läheisyyttä yöaikaan ole mitenkään yliherkkä äitiytensä kanssa vaan nimenomaan itsekäs. Ei kestä muutosta naisesta äitiyteen. Äidinvaistot hukassa. Surullista miten monella tuntuu olevan kirjoitusten perusteella.
Suloista, että joku ottaa tämän äitiyden niin tosissaan että määrittelee sille tiukat säännöt ja käytännöt :-)
Eivät varmaan ole tutustuneet teorioihin varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä vauvan kehityksella.
Surullista :(
Vierailija:
Kiinassa, oliskohan jotain miljardi vai mitä ihmistä, vauvat viettävät ensimmäiset kuukaudet isovanhempien hoidettavana. Mikä lie kulttuurillinen juttu?Mitäköhän kiinalaiset sanoisivat " äidinvaistosta" ?
Kiinalaiset ovat siis lähestulkoon kaikki vinksahtaneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kiinassa, oliskohan jotain miljardi vai mitä ihmistä, vauvat viettävät ensimmäiset kuukaudet isovanhempien hoidettavana. Mikä lie kulttuurillinen juttu?Mitäköhän kiinalaiset sanoisivat " äidinvaistosta" ?
Kiinalaiset ovat siis lähestulkoon kaikki vinksahtaneita?
Heidän kulttuurissaanhan arvostetaan vanhempia ihmisiä - ja heidän (elämän)viisauttaan hyvin pitkälle; jospa tämä käytäntö perustuukin juuri siihen, että isovanhempien uskotaan pystyvän antamaan pienelle ihmiselle juuri oikeanlainen alku elämälle (isovanhemmathan ovat itsekin jo vanhempia -> voidaan olettaa, että äidinrakkaus on kertaalleen syttynyt), ja sillä aikaa synnyttänyt äiti saa toipumisaikaa synnytyksestä.
20
Suloista?
Minun mielestäni järkevää - järkevää ottaa huomioon; puhua näistä(kin) asioista (vaikka nämä ilmiselvästi ovat monille vaikeita aiheita!).
Kaikki me ollaan tässä yhdessä tulevaisuuden yhteiskuntaa (ja ihmisyhteisöä) mukana rakentamassa ;-) - kasvatusvastuu on suuri vastuu.
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi joka ei nuku perhepedissä joutuu elämässään hunningolle :-)
Paljon järkevämpää minusta sitä äidinrakkautta on osoittaa vauvan valveillaollessa, siis lähinnä päivisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne vauvat sitten äidin kainalossa nuku, vaan mummolassa. Onko kiinalaiset sitten kasvatettu MUMMONvaistoilla? Eli kun se mummokin on mummolassa kasvanu, eihän silläkään voi silloin olla ÄIDINvaistoja.
Summa summarum: Kiinassa puhutaan todennäköisesti oikeaoppisista mummonvaistoista, kuinka lapsi saa TÄYDELLISEN alun elämälleen.
että länsimaisessa kulttuurissa (jossa on tapana nukuttaa pienet vauvat eri huoneessa) on kätkytkuolema paljon yleisempi kuin muissa kulttureissa. Lieko näillä asioilla yhteys.
Eiköhän tässäkin ole kyse siitä, millaisen kokemuksen on itse saanut. Et voi(kaan) mitenkään ymmärtää välitöntä äidinrakkautta, jos et ole saanut sitä osaksesi; sitä siis itse kokenut.
Onko esim. Kiinassa, Intiassa, Afrikan maissa ym. tutkittu kätkytkuoleman mahdollisuutta niin paljon kuin länsimaissa?
29-vuotias sairaanhoitaja, yhteiskuntatieteiden maisteri, kahden lapsen huonouninen äiti. T. 64
suhteen. Mikäköhän olisi tuo eloonjäämisprossa suhteessa vaurauteen?
Bangladeshissa 100 lasta 1000:sta kuolee aliravitsemukseen, eli nälkään muutamien päivien kuluessa syntymästään. Ja arvaa, olenko nähnyt näitä tapauksia? Arvaa, olenko nähnyt kuolleen pienokaisen äidin käsivarsilla?
Vähän suhteellisuudentajua tähänkin keskusteluun!
Alue: Aihe vapaa
Mistä me tiedetään miten paljon niitä vauvoja kuolikin, kun äidinvaistot ei kaikilla toimineet moitteettomasti? Osa kuitenkin selvisi hengissä jatkamaan ihmiskuntaa.
Tuli muuten mieleen kissani alkutaival. Sen emo oli hylätä vastasyntyneet pentunsa ja häippäsi maisemista omille teilleen. (navettakissa) Onneksi talon emäntä huomasi vastasyntyneet ja sai ne pelastettua ja emokin löytyi lopulta hoitamaan pesuettaan. Oli vähästä kiinni, että oma lemmikkikissani elämä olisi katkennut jo heti syntymään. Että sattuu sitä eläimilläkin.