Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äideillä jotka eivät pysty nukkumaan vauvansa lähellä on kyllä äidinvaistot aika pahasti pielessä.
23.09.2007 |
Tiedän että tämä on varmasti tunteitä herättävä aihe, mutta pakko sanoa tämä mielipiteeni. Kaverini sai jokin aika sitten ekan lapsensa ja valittaa nyt kuinka ei pysty nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa lainkaan, kun vauva tuhisee unissaan! Niinpä vauva parka siirrettiin nukkumaan olohuoneeseen ja kaverini miehensä kanssa nukkuvat makoisasti makuuhuoneessa (asuvat siis kaksiossa). En pysty ymmärtämään! Miten olisi käynyt ihmisen historian saatossa jos " alkuäidit" eivät olisi pystyneet nukkumaan vauvojensa lähellä? Mikä muu eläinlaji " hylkää" jälkeläisensä mahdollisimman kauas emostaan nukkumaan? Voiko olla mitään enempää luonnonvastaista?
Ja kyllä, itse olen ehdottomasti perhepedin kannattaja ja siinä lastemme vauva-ajat nukkunut. En voi kieltää ettenkö olisi herännyt vauvan joka inahdukseen, mutta mielestäni se onkin äidin tehtävä! Valvoa lapsensa unta ja olla lähettyvillä jos jotain tapahtuu! Itse en varmasti nukkuisi silmällistäkään jos pikkuvauva olisi hylättynä yksin toiseen huoneeseen. Tottakai tärkeintä on se, että kaikki saavat nukuttua, mutta pointti olikin että mielestäni äideillä jotka eivät voi nukkua vauvansa kanssa, on jollain tapaa äidinvaisto hukassa.
Kommentit (84)
Tulevaisuus tuhoon tuomittu, koska en palannut keskiaikaiseen elämäntyyliin heidät saatuani. :( Ajatelkaa nyt, meillä on ovessa lukot, samoin ikkunoissa. Jokaisella on oma sänkynsäkin! O tempora o mores!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minä olen käynyt vain imettämässä. Kun voimat ovat palautuneet parin yön jälkeen olen mennyt taas yhteiseen makkariin. Olen aivan älyttömän herkkäuninen ja eikä ole herkkua herätä 10-20 kertaa yössä joka tuhinaan ja ähkäisyyn.
ap pelkää itse pimeää. Siksi se peloissaaan puristaa vauvaansa rintaansa vasten nukkuissaan. Jos mörkä vaikka tulisikin niin ekaksi se veisi sitten vauvan..
Vierailija:
En voi kieltää ettenkö olisi herännyt vauvan joka inahdukseen, mutta mielestäni se onkin äidin tehtävä! Valvoa lapsensa unta ja olla lähettyvillä jos jotain tapahtuu! Itse en varmasti nukkuisi silmällistäkään jos pikkuvauva olisi hylättynä yksin toiseen huoneeseen. Tottakai tärkeintä on se, että kaikki saavat nukuttua, mutta pointti olikin että mielestäni äideillä jotka eivät voi nukkua vauvansa kanssa, on jollain tapaa äidinvaisto hukassa.
Jos vauva herää yöllä ja hänellä on joku hätä, hän kyllä ilmaisee asiansa sen verran kovaäänisesti, että sen takuulla kuulee seinän taakse toiseenkin huoneeseen. Mitä ihmettä sinä pelkäät, että vauvalle tapahtuu siellä toisessa huoneessa? Susi tulee ja syö?
No se on sun mielipide. Sulla on oikeus mielipiteeseesi, tämä on vapaa maa. Mutta se ei tarkoita, että olisit oikeassa tai että muut olisivat samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain erämaassa ilman huopia, peittoja ja pinnasänkyjä voisin nukkua " perhepedissä" . Olis kiintoisaa kuulla mitä muita " alkuäiti" -juttuja ap harrastaa. Vauvalla ei varmaankaan ole vaippaa, ap ei syö kypsytettyä ruokaa jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta päikkärit on kuitenkin pikkuisen eri juttu kuin pitkä, pimeä yö.
ap
On eriasia herätä joka inahdukseen, kuin myös joka kyljen kääntöön, tuhinaan ja muuten vaan. Vauva oli melkoinen väkkärä, ja on vieläkin, unissaan.
Olin yksinhuoltaja, oli ajateltava omaakin jaksamista.
Eikös ne äidinvaistot nimenomaan käy vähän ylikierroksilla silloin, kun ei pysty vauvan vieressä nukkumaan!!
Noh, vauvan ollessa 8kk siirryin jälleen hänen huoneeseensa, koska eroahdistus iski päälle. Siihen asti nukuimme kumpikin makoisasti yömme.
Ihan yhtälailla ne eri huoneissakin nukkuvat äidit ryntäävät imettämään ja huuteluihin hätiin, mutta nukkuvat silloin kun lapsikin nukkuu.
Tämä oli mun toimintamallini, perhepedissä nukkukoon ne keille se sopii :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päin vastoin! Tälläisillä äideillä se on kenties niin herkkä, että se vaikuttaa siihen uneen niin ettei nuku ollenkaan.
Se mikä toimii teillä ei välttämättä toimi muilla. Luuletko sä että se lapsi jotenkin vahingoittuu siitä että nukkuu eri huoneessa?
Oma lapseni on nukunut noin vuoden ikäiseksi samassa huoneessa ja imetys aikaan jäi ekalta syötöltä viereen. Se toimi meillä, ei välttämättä muilla.
Jos joku on niin herkkä uninen ettei vauvan kanssa pysty nukkumaan niin suodaan hänelle se että nukuttaa lapsensa sinne minne parhaaksi katsoo. Mielestäni hyvin nukkunut äiti on " parempi" hoitaja lapselle kun zombiena seinille hyppivä yliväsynyt otus...
Tosin lapseni syntyi jo monta vuotta sitten. Perhepetiä yritettiin, ja tuloksena oli 11 kuukauden unettomuushelvetti. Kun toinen lapsi syntyi, laitettiin hänet omaan sänkyyn ja äidille korvatulpat. Kyllä sai nauttia tällä kertaa vauva-ajasta. Se oli aivan ihanaa, kun sai nukkua öisine, edes pätkissä vähän! Nyt kun ovat isompia, nukkuvat he vieressämme. Enää ei tarvitse pelätä, että tukehtuvat kainalooni. En voi suositella kenellekään perhepetiä. Jos tukehdutat vauvasi, on se ihan omaa tyhmyyttäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantoliinan kyllä omistan, mutta on ollut hyvin vähällä käytöllä. Ihan tavan ruokaa syödään, kertisvaippoja käytettiin jne. Mutta minusta äidin tulee olla kuitenkin vauvansa lähettyvillä nukkuessa. Jos se minusta tekee hörhön niin tehköön...
ap
Täälläkin yksi äidinvaistonsa hukannut ei-alkuäiti xD
En tosiaan pystynyt nukkumaan samassa huoneessa vauvani kanssa. Tuhinat, ähinät, kikatus (!!)... En vain pystynyt nukkumaan. Se oli aika ällistyttävää, koska noin muuten olen hyvin sikeäuninen (ollut lapsesta saakka). Äitini tapasi sanoa, etten luultavasti heräisi edes atomipommiin.
Pelkäsin itse etukäteen, että heräänkö lapseni itkuun lainkaan. Eipä ollut huolta...
Tässä jokin aika sitten mieheni oli reissussa ja halusin 3,5-vuotiaani viereeni nukkumaan leveään sänkyymme. Nykyään lapsi on unissaan hiljaa, mutta se pyöriminen ja potkiminen... Luovutin siinä vaiheessa kun sain kantapäästä silmäkulmaani.
En ole itse siis perhepedin kannattaja, mutta en sitä tuomitsekaan. Kukin tyylillään. Perheitä ja tapoja on monenlaisia. Mikä sopii meille, ei sovi välttämättä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihminen, joka ei pysty nukkumaan vauvan lähellä on se, jolla äidinvaistot menee överiksi. Aistit on niin koholla, että herää siihenkin, jos on liian hiljaista.
Siksi en halua kolmatta lasta. Minulla on ollut jo viiden vuoden putki, jolloin olen herännyt useamman kerran yössä. (siis herään, vaikka lapsi nukkuu viereisessä huoneessa ja kääntää kylkeään...Alusta en enää alota...
vanhempien kanssa. Ainoa paikka missä nukkui levollisesti, oli yksin viereisessä huoneessa.
On teillä köyhä elämänsisältö kun pitää ruotia ' ystävien' perheiden nukkumisjärjestystäkin. Kamalaa, että joku toimii toisin kuin itse!
Hienoa, kun sanoit tämän TOTUUDEN ääneen.
Ihmiset ovat vain niin vieraantuneita siitä, mikä on luonnollista ja oikein, ettei ole pieni tosikaan.
Kyllä se on se ainoa oikea luonnollinen tapa!
Luuletko, että esimerkiksi 1500 vuotta sitten oli keksitty alkuihmisten keskuudessa talo, ovi ja siinä lukko? Mihin luulet perustuvan sen, että ihmiskunta on ylipäätään enää hengissä? Luonnollista on, että pieni (puolustuskyvytön) lapsi nukkuu äitinsä vieressä - siinä on turvallista.
0 - 6 kk ikäinen pieni vauva vielä rytmittää hengitystään äidin hengityksen mukaan; maidon tuoksu ja ylipäätään äidin tuoksu rauhoittaa ja antaa turvaa. Tälläisenkin joku (kylmä) äiti pistää nukkumaan " omaan huoneeseen" . Se pieni ihmisen alku ei tasan tarkkaan tarvitse omia neliöitä ja omaa tilaa siinä vaiheessa; hän tarvitsee turvaa ja omaa äitiä.
Mikähän siinäkin muuten on, ettei kaikki äidit omaa niitä luonnollisia vaistoja? Syntyikö (vahva) äidinrakkaus muuten jo synnytyssalissa? Tuntuiko vauva vieraalta? Jos näin olisi ollut; ja elettäisiin aikaa 200 vuotta ekr; ei teidän vauvanne olisi säilyneet hengissä - silloin ei vielä oltu keksitty ns. sosiaalista painetta ylläpitää elämää (yleisesti hyväksytty etiikka ja moraali) - toiminta oli varsin vaistonvaraista; jos vaistosi silloin sanoi laittaa pieni vauva toisaalle nukkumaan; olisi se ollut sama asia, kuin kuolemantuomio sille vauvalle.
Sanokaa, mitä sanotte - se ei vaan ole luonnollista.
samaa arvomaailmaa, samoja ajatuksia, tee samoja tekoja kuin minä, niissä ihmisissä on jotain pahasti vialla! Ajatella!
Kyllä on vaistot, visiot, tunteet, ajatukset jne pahasti pettäneet!
MINULLA kun on se ÄÄRIMMÄINEN JA VIIMEINEN TOTUUS asioista, kuinka ne on, tai kuinka niiden pitäisi olla. Että elämä olisi täydellistä!
En sitä osaa sanoa, MISTÄ olen tämän totuuden itseeni saanut, mutta TUNTUU, että minä vain tiedän, kuinka asioiden kuuluu olla!
Halleluja!
jumalille, hylätä heidät yksin metsään ja niin edelleen. Luontoon vertaaminen on naurettavaa saatika vertaaminen eläimiin, joille pentujen syöminen tai tappaminenkin on tavallista.
Luonnollisuudesta puhutaan kun halutaan tukea omille valinoille esim. perhepedin tai kantamisen suhteen, mutta unohdetaan kaikki se ' luonnollisuus' , mikä ei tue omia mielipiteitä. Koko luonnollisuus lapsenhoidossa on ihan tuulesta temmattu käsitys. Luonnollisuutta peräänkuuluttava on todellisuudessa itse hyvin vieraantunut luonnosta ja terveestä järjestä.
Alue: Aihe vapaa
ja siksi perheen uroksen täytyy saada nukkua täydellisen hyvin ,jotta jaksaa käydä saaliinhakureissulla