Lue keskustelun säännöt.
Nykyvideopelit liian helppoja
07.07.2017 |
Miksi uudet videopelit on niin järkyttävän helppoja? Niissä pidetään kädestä kuin pelaaja olisi 2 vuotias lapsi. Tehdään kaikki että pelaaja ei vaan vahingossakaan kuole ja varmasti pääsee eteenpäin.
Mitä järkeä on pelissä joissa ei ole mitään haastetta?
Itse aloitin pelaamisen jo 1980-luvun lopulla.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Hiljattain Stellarista (meni n.40h aikaa päästä tosissaan jyvälle hommasta) ja Dark Soulsia pelanneena en nyt ihan allekirjoita.
Dark Soulssi ole vaikea, uunokin pääsee sen läpi jos jaksaa tuntitolkulla opetella liikkeitä ulkoa ja kokeilla eri aseita kunnes vahingossa löytää loitsut. Dark Soulssi on vaan vitun epäselvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin kanssa silloin, mutta en kyllä enää sitä jaksaisi. Vuosikausia yrittää päästä läpi sitä yhtä leveliä, aina alusta aloittaen tietysti. Nykyaika on kärsimättömämpi.
Mitä ne riittävän haasteelliset pelit sitten olivat?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne riittävän haasteelliset pelit sitten olivat?
Esim. suurin osa NES peleistä
Haastetta löytää nykyään moninpeleistä, eikä mistään bättlefieldeistä call of duteista sun muista kaunttereista joissa spreijataan ja heitellään kranuja toivossa että joku kuolis.
Vaan arena shoottereista, eli esim Quake, jossa meinaa ainoastaan sun liikkeiden ja tähtäyksen tarkkuus, ilman mitään tilpehöörejä, upgreideja tai xpeetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mjoo, moni peli on oikeastaan pitkähkö tarina jossa on myös toimintaosuuksia. Pelaaja joka haluaa seurata tarinaa lopettaa pelin jos joutuu samaa kohtaa hinkkaamaan kerta toisensa jälkeen.
Sitten on toisenlaisia eli mmorpg:t ei valmistu oikeastaan koskaan eli aina tulee lisää uutta ja uusia haasteita niin kauan kuin pelaajia riittää.
Sitten on niitä jotka on tarkoituksella haasteellisia, esim. just ne dark soulsit. Varmaan noissa pikkupeleissäkin on niitä vanhantyylisiä joissa saa samaa leveliä hinkata loputtomiin että pääsee seuraavalle.
Vierailija kirjoitti:
Haastetta löytää nykyään moninpeleistä, eikä mistään bättlefieldeistä call of duteista sun muista kaunttereista joissa spreijataan ja heitellään kranuja toivossa että joku kuolis.
Vaan arena shoottereista, eli esim Quake, jossa meinaa ainoastaan sun liikkeiden ja tähtäyksen tarkkuus, ilman mitään tilpehöörejä, upgreideja tai xpeetä.
Sinällään totta jonne, nykyäänhän pelit ovat myös huippu-urheilua. Perus single player pelit ovat tulleet helpoiksi vaikka niihin laitetaankin jotain ekstravaikeustasoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no. Mitä nyt ajattelee sitten sen haasteen olevan. Päättelyä, reaktionopeutta, ulkoa opettelua/muistamista, yhteistyötä, luovuutta...
Vierailija kirjoitti:
Hiljattain Stellarista (meni n.40h aikaa päästä tosissaan jyvälle hommasta) ja Dark Soulsia pelanneena en nyt ihan allekirjoita.
Dark Soul ei ole vaikea peli. Sen pääsee varmasti läpi kun sen aloittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljattain Stellarista (meni n.40h aikaa päästä tosissaan jyvälle hommasta) ja Dark Soulsia pelanneena en nyt ihan allekirjoita.
Dark Soul ei ole vaikea peli. Sen pääsee varmasti läpi kun sen aloittaa
Niin varmaan ihan minkä muunkin jos jaksaa tahkota. No okei, Geometry Dashissa en pääsisi tuhannessa vuodessakaan vaikeimpia tasoja läpi :D
Vierailija kirjoitti:
Mjoo, moni peli on oikeastaan pitkähkö tarina jossa on myös toimintaosuuksia. Pelaaja joka haluaa seurata tarinaa lopettaa pelin jos joutuu samaa kohtaa hinkkaamaan kerta toisensa jälkeen.
Sitten on toisenlaisia eli mmorpg:t ei valmistu oikeastaan koskaan eli aina tulee lisää uutta ja uusia haasteita niin kauan kuin pelaajia riittää.
Sitten on niitä jotka on tarkoituksella haasteellisia, esim. just ne dark soulsit. Varmaan noissa pikkupeleissäkin on niitä vanhantyylisiä joissa saa samaa leveliä hinkata loputtomiin että pääsee seuraavalle.
Dark Soul ei ole vaikea millään mittarilla.
Otetaan esimerkiksi maailman tunnetuin pelisarja: Super Mario.
NES aikana peleissä piti olla taitoa ja piti opetella peli kokonaan että ne pääsi läpi.
Mutta nykyään kun Mario pelin aloittaa niin sen pääsee läpi aina ilman mitään ongelmia.
On 100 lisäelämää. Kuolemasta aloitetaan samasta paikasta kuin missä kuolee. Jatkuvasti erikoiskykyjä tarjolla. Sekä voi seivata koska vaan rajattomasti. Jos sittenkään ei pääse läpi niin saa voittamattomuuden että pääsee ruudun läpi.
Joissakin marioissa peli vetää itse itsensä läpi ruudussa jos kuolee tarpeeksi monta kertaa.
Sitä peliä nyt ei ainakaan juonen takia pelata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljattain Stellarista (meni n.40h aikaa päästä tosissaan jyvälle hommasta) ja Dark Soulsia pelanneena en nyt ihan allekirjoita.
Dark Soul ei ole vaikea peli. Sen pääsee varmasti läpi kun sen aloittaa
Niin varmaan ihan minkä muunkin jos jaksaa tahkota. No okei, Geometry Dashissa en pääsisi tuhannessa vuodessakaan vaikeimpia tasoja läpi :D
On eri asia joutua tahkoamaan jotain ja päästä heittämällä läpi
Vierailija kirjoitti:
Miksi uudet videopelit on niin järkyttävän helppoja? Niissä pidetään kädestä kuin pelaaja olisi 2 vuotias lapsi. Tehdään kaikki että pelaaja ei vaan vahingossakaan kuole ja varmasti pääsee eteenpäin.
Mitä järkeä on pelissä joissa ei ole mitään haastetta?
Itse aloitin pelaamisen jo 1980-luvun lopulla.
Ootko ascendannut pasifistina NetHackissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mjoo, moni peli on oikeastaan pitkähkö tarina jossa on myös toimintaosuuksia. Pelaaja joka haluaa seurata tarinaa lopettaa pelin jos joutuu samaa kohtaa hinkkaamaan kerta toisensa jälkeen.
Sitten on toisenlaisia eli mmorpg:t ei valmistu oikeastaan koskaan eli aina tulee lisää uutta ja uusia haasteita niin kauan kuin pelaajia riittää.
Sitten on niitä jotka on tarkoituksella haasteellisia, esim. just ne dark soulsit. Varmaan noissa pikkupeleissäkin on niitä vanhantyylisiä joissa saa samaa leveliä hinkata loputtomiin että pääsee seuraavalle.
Dark Soul ei ole vaikea millään mittarilla.
Otetaan esimerkiksi maailman tunnetuin pelisarja: Super Mario.
NES aikana peleissä piti olla taitoa ja piti opetella peli kokonaan että ne pääsi läpi.
Mutta nykyään kun Mario pelin aloittaa niin sen pääsee läpi aina ilman mitään ongelmia.
On 100 lisäelämää. Kuolemasta aloitetaan samasta paikasta kuin missä kuolee. Jatkuvasti erikoiskykyjä tarjolla. Sekä voi seivata koska vaan rajattomasti. Jos sittenkään ei pääse läpi niin saa voittamattomuuden että pääsee ruudun läpi.
Joissakin marioissa peli vetää itse itsensä läpi ruudussa jos kuolee tarpeeksi monta kertaa.
Sitä peliä nyt ei ainakaan juonen takia pelata.
En väittänytkään että kaikki pelit on samanlaisia, pikemminkin just päinvastoin. Osaa pelataan viihteenä eli esim. juonen vuoksi, osassa on sitten enemmän toimintaa. Muutenkin varsinaiset haasteet tuppaavat olemaan pvp peleissä eli pelaajat pelaavat tavalla tai toisella toisiaan vastaan joko 2 kerrallaan tai isommilla joukoilla. Kilpapelit taitavat olla kaikki näitä.
Haastettakin on monenlaista. Pulmapeleissä tarvitaan aivotoimintaa, toisissa refleksejä, etc.
Huonosti suunnitelluissa vanhoissa peleissä ulkoa opettelua ja toistamista. Pahimmillaan pelaaja astuu väärään paikkaan jota ei mitenkään erota muista paikoista ja peli loppuu siihen. Haastetta, jee? ei oikeastaan, lähinnä vitutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uudet videopelit on niin järkyttävän helppoja? Niissä pidetään kädestä kuin pelaaja olisi 2 vuotias lapsi. Tehdään kaikki että pelaaja ei vaan vahingossakaan kuole ja varmasti pääsee eteenpäin.
Mitä järkeä on pelissä joissa ei ole mitään haastetta?
Itse aloitin pelaamisen jo 1980-luvun lopulla.
Ootko ascendannut pasifistina NetHackissa?
Eipä ole tullut kokeiltua
NES vaikeustason pelejä ei ole enää. Paitsi jotain indietason roskia.
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin kanssa silloin, mutta en kyllä enää sitä jaksaisi. Vuosikausia yrittää päästä läpi sitä yhtä leveliä, aina alusta aloittaen tietysti. Nykyaika on kärsimättömämpi.
Ei sitä nyt sentään vuosikausia tarvitse opetella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin kanssa silloin, mutta en kyllä enää sitä jaksaisi. Vuosikausia yrittää päästä läpi sitä yhtä leveliä, aina alusta aloittaen tietysti. Nykyaika on kärsimättömämpi.
Ei sitä nyt sentään vuosikausia tarvitse opetella
No siis suurinta osaa peleistä ei jannu koskaan pelattu läpi silloin. Nörttikingi oli jos pelasi ja olihan näitä.
Pelithän on nykyään enemmänkin kokemuksia kuin "videopelejä" siinä perinteissä mielessä. Isot tuotannot ainakin. Silloin on oleellisempaa viedä juonta eteenpäin kuin se että jämähtäisi johonkin kohtaan aina tuntikausiksi. Tai että jatkuvasti joutuisi aloittamaan samaa kohtaa uudestaan. Enemmän menty elokuvamaiseen suuntaan esim reaktiokyvyn ja sorminäppäryyden kustannuksella.
Hiljattain Stellarista (meni n.40h aikaa päästä tosissaan jyvälle hommasta) ja Dark Soulsia pelanneena en nyt ihan allekirjoita.