Lue keskustelun säännöt.
Missä mielessä et mielestäsi elä nykyisten normien mukaista elämää?
26.05.2017 |
Mikä elämäntyylissäsi/tavoissasi on normeista poikkeavaa?
Kommentit (44)
Ihanteista poikkeavaa on se, että en harrasta mitään naisille suunnattua ryhmäliikuntaa / vartalonparannusliikuntaa. En crossfittiä, tanssia, jumppaa, zumbaa, fitnessiä tai mitä näitä nyt on.
En toki ole ainoa, mutta jostain syystä pitäisi olla vähintään huono omatunto kun ei kiinnosta.
Ylipäätään nykyään kaiken pitäisi olla niin kovin suorittavaa. Jos käy lenkillä, niin pitäisi olla askelmittari, tekniset vaatteet ja kisata nopeudesta ja matkoista. Jos tykkään pyöräillä, niin pitäisi olla kilpapyörä ja mankeloida autojen keskellä satoja kilometrejä. Jne.
Siksi mä en "tee mitään" tai "harrasta mitään", koska rauhallinen luontopolulla tallustelu farkut jalassa ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoitteeni on jo vuosikausia ollut mahdollisimman tyhjä kalenteri. Nautin siitä, että minulla on useimmiten aikaa, jos joku ehdottaa jotain (ja muutenkin), eikä minua kiinnosta yhtään näyttää mahdollisimman kiireiseltä.
Mitä enemmän tyhjiä viikkoa kalenterissa edessä, sitä rennompi mieli :-)
En usko nykyisen kaltaiseen sukupuolten tasa-arvoisuuteen. Uskon kyllä, että sukupuolet ovat samanarvoisia, mutta en siihen, että heillä olisi samat oikeudet ja velvollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole oikeastaan lainkaan ihmissuhteita.
Tienaan miestäni huomattavasti enemmän, mies tekee lyhennettyä viikkoa ja hoitaa kodin. En ikinä suostuisi avioliittoon, koska haluan säilyttää minäni ja itsenäisyyteni. En asu Suomessa, sillä viihdyn muualla Euroopassa paremmin tällä hetkellä. Kannatan avoimia suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesvaltainen ala.
Tienaan paremmin kuin mieheni.
Avoliitto vaikka (vain) yhteisiä lapsia.
En piittaa muiden mielipiteistä, en puunaa naamaani, en jaksa parturoida, pukeudun huonosti.
Kakkosvastaajaan viitaten: minäkään en harrasta mitään (paitsi kotoilua ja kodin remppaa, mikä ei ole mitään).
Paras ystäväni on mies, siis ei se avomies, vaan aiempi baarituttavuus vuodelta miekka ja kivi.
Melkein mummoäitiys, 1 ikäiseni tuttu on jo oikeasti mummo.
Ehkä olen vähän tarkoituksellakin potkinut muotia vastaan, mutta enimmäkseen asenteella että elän elämäni itselleni en muille.
En käytä naamakirjaa. Tuntuisi olevan pakollinen työikäisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käytä sosiaalista mediaa. Ainoastaan whatsappia tekstiviestin korvikkeena.
En käy palkkatyössä, mutta en myöskään nosta työttömyystukia.
En matkustele, vaikka minulla olisi varaa siihen.
Olen muuttanut suuresta kaupungista syrjäkylille.
En ikinä katso telkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole naimisissa vaikka 24 vuotta avoliitossa. Ei lapsia. "Toistaiseksi jatkuva" työsuhde. Ei asunto-, auto- eikä muutakaan lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole tekoripsiä, pitkiä hiuksia, perseenkohotus farkkuja, täytettä missään, eikä mieheni ole rikas vaikka on huomattavasti vanhempi -> koska tosirakkaus.
Normeja joita en täytä (on oma päätelmäni, että nämä ovat normeja):
- käyt töissä tai opiskelet (en käy töissä, paitsi kuntouttavassa)
- olet seurustellut
- olet harrastanut seksiä
- olet suudellut
- osaat uida
- sinulla on ystäviä.
N 26
- en seurustele enkä ole koskaan seurustellut, ikää 28 v
- ei kavereita
En ole kotiorientoitunut: asunto on minulle paikka, jossa syön, nukun, saunon, rakastelen, katson leffoja ja luen kirjoja. Voin muuttaa pois koska tahansa. Minulla ei ole ikinä ikävä kotiin. En ole kiinnostunut asunnon omistamisesta tai omakotitalosta. Sisustaminen on minulle aivan yhdentekevää. En kutsu ystäviä luokseni vaan tapaan heitä muualla, koska asuntoni on niin ankea ja riisuttu. Mulle riittää, että kotona on kattila, kahvimylly, sänky ja kirjoja. Elämäni on täysin kotini ulkopuolella.
En käy töissä, vastaan tavallisista kotitöistä.
Ei nykymaailmassa ole enää yksiä normeja.