Viihdytko vieraana haissa, jotka ovat perinteiset haat pitopoytineen, haavalsseineen ym.? Tunnen itseni sen verran maaltavieraantuneeksi,

Varaan aina jo valmiiksi varapäreitä ja harjoittelen tekohymyäni, kun joku kertoo, että tulossa olevat häät ovat persoonalliset ja hääparin näköiset.

Vierailija:

että en todellakaan viihdy noissa perinteisissä maalaishäissä, joita muuten kaikki käymäni häät ovat olleet. Voisitteko alkaa järjestää mukavampia ja persoonallisempia hääjuhlia, jotta minäkin viihtyisin?

poiketa tuosta pakkoleikkikermakakkuhömpästä.

" teetpä niin tai näin, aina on jollakulla naama väärin päin..." Sellasia häitä olekaan etteikö joku valittaisi...

Mukava tavata sukua ja/tai ystäviä, syödä hyvin.



Kampaajani kiristeli hampaitaan kommentoidessaan nykymorsiamia, jotka ovat ajautuneet ainutkertaisuuden " prinsessakierteeseen" , pyynnöt tee minulle kampaus, jollaista ei ole kenelläkään ollut, ei ole kuulemma harvinainen :D

Ne on nykyään persoonallisemmat kuin ns. persoonalliset häät.

Muttamutta... Minä pidän häistä siksi, että näen niissä yleensä ihmisiä, joita en kovin usein nää (siis sukulaisia tai kavereita). Minusta on ihanaa jutella ja vaihtaa kuulumisia syömisen ja juomisen lomassa. Siksi toivonkin aina, että häissä ei olisi liikaa ohjelmaa, jotta seurusteluunkin jää aikaa. Ihmiset sen viihtyisän juhlan tekevät, minusta. Mutta jos vieraat ovat siellä naama norsunveellä, niin ei kai kellään ole hauskaa.



Jotenkin tuntuu, että nykyään häihin lähdetään valmiiksi kiukkuisena, valmiina arvostelemaan kakkea ja kaikkia, sen sijaan, että nauttisi siitä, mitä saa (siis syömistä, juomista, niitä ihania ihmisiä, tanssiakin...). Olisiko meissä vieraissa kuitenkin vikaa, jos emme viihdy?

ap

ei toi maaseutu mun mielestä tohon mitenkään liity

Jupisen vain tällä av-palstalla. Onneksi on av:) -ap

Hyvissä häissä on:



- mukavaa porukkaa, joka osaa juhlia reippaasti mutta riehaantumatta

- hyvää ruokaa ja juomaa

- kunnon musiikkia

- tekemistä lapsille tai sitten ei lapsia ollenkaan(kitiset kakarat rasittaa).

Hopotan muiden vieraiden kanssa, nautin tarjoilusta, ja mita ohjelmaan nyt sitten kuuluukaan. En ota itseani kovin vakavasti...

Jos lähtee sillä asenteella, että ei viihdy, niin ei varmasti viihdy. Viihtyminen on hyvin pitkälti omasta itsestään kiinni.

Jos taas hääväki outoa, niin panee tympäisemään.



Minusta hääjuhlat voisivat hyvin olla enemmän sellaiset kokkari- ja ylppärijuhlan tyyppiset. Hääparihan voi sitten juhlistaa keskenään-rakastuneina-vaikka kuinka.

Nykyään parit ovat olleet yhdessä vuosikausia ja tänä päivänä suvut eivät samalla tavalla liity toisiinsa vaan elämä jatkuu häiden jälkeen entiseen malliin. Se voisi näkyä juhlintaperinteessäkin.

mutta kummasti se ilo hyytyy, kun on kaksi alle kouluikäistä vipeltäjää matkassa. Taidan seuraavalla kerralla mennä häihin ilman muksuja. Ihan sama minulle ovatko häät " perinteiset" vai ei. Kunhan ruoka on hyvä ja morsiuspari onnellinen.

Ei tule mieleen yksiäkään häitä, joissa en olisi viihtynyt. Häät on aina hääparin näköiset ja hyvä niin. Pääasia, että seura on hauskaa ja ruokaa riittää.

Miehen kanssa ollaan oltu vain viisissä häissä 11:n vuoden aikana, niistäkin yhdet oli meidän omat.