Olen kynnysmatto ja annan kaikkien hyväksikäyttää itseäni. Miten saisin itsestäni normaalin ihmisen jonka yli ei kävellä?

Niin ja töissä olen aina se joka tekee toisten puolesta likaiset työt ja jää ylitöihin tai vaihtaa vuoroja jos joku haluaa. Ap

Hyvä kun huomaat tämän jo noin nuorena. Minä olen tyhmä, ja tajusin olevani kynnysmatto vasta nelikymppisenä.

Itse pitää määrittää omat rajat, kukaan ei tee sitä puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun huomaat tämän jo noin nuorena. Minä olen tyhmä, ja tajusin olevani kynnysmatto vasta nelikymppisenä.

Miten pääsit itse asiassa eteenpäin vai oletko edelleen samassa tilanteessa? :/ ap

Mielenterveystalo.fi. hyviä jämäkkyysharjoituksia. Kannattaa vaan valmistautua siihen että ympäristö ei tykkää kun kynnysmatto jämäköityy. Tottuvat kyllä sitten ajan kanssa.

Pikkuhiljaa. Ajattelet ensin asian järkevästi. Esim. nuo kanavat. Mietit valmiiksi kuinka pitkä varoitusaika kavereille on mielestäsi riittävä. Sitten ilmoitat, että loppetat kanavat siinä ajassa. Ja pidät siitä kiinni. Et jousta, koska olet asian jo miettinyt valmiiksi. Meistä moni lopettaisi kanavat heti tai pyytäisi maksun noilta käyttäjiltä eli tuo varoitusaika on erittäin hellävarainen lähestyminen asiaan.

Kaikissa muissakin asioissa. Otat pienen ajan ja mietit ja sitten pidät kiinni siitä omasta ajatuksestasi.

Tutulta kuulostaa, ap! Voisiko tuossa taustalla olla hylätyksitulemisen- tai yksinjäämisenpelko?

Nyt asteittain alat olemaan jämäkämpi! Muistat vaan sen, että osa läheisistä siitä ei tule aina tykkäämään ja sitä saatetaan alkuun hirman ihmetellä, mutta oikeat ystävät ja tärkeät ihmiset eivät sinua hylkää.

Useimmat ihmiset ovat terveellä tavalla itsekkäitä, eikä välttämättä osaa aavistaa mitä ponnisteluja sinä joskus heidän eteen teet. Useat ihmiset ajattelee että jos he pyytävät vaikka sinulta kyytiä, on sinulla asiaa samaan suuntaan tai tekemisen puutetta, ja ajattelevat että lähdet mielellään kuskaamaan ja vaihtamaan samalla vähän kuulumisia!

Ja noista kanavatunnuksista: laita rohkeasti vaikka viestiä kaverille, että olet katkaisemassa sopimuksen vaikka viikon sisään tms. niin jokainen täysjärkinen tuon ymmärtää, ja jos heillä on sarja kesken, he voivat ostaa omat tunnukset.

Mulla oli aiemmin samoja ongelmia, mutta vyyhti alkoi aukeamaan pikkuhiljaa kun aloin kuuntelemaan mitä oikeasti haluan tehdä ja mitä en. Nykyään olen avulias, jos minulla riittää siihen voimavarat. Haluan auttaa ihmisiä, mutta olen myös opetellut ottamaan vastaan apua!

Tsemppiä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun huomaat tämän jo noin nuorena. Minä olen tyhmä, ja tajusin olevani kynnysmatto vasta nelikymppisenä.

Miten pääsit itse asiassa eteenpäin vai oletko edelleen samassa tilanteessa? :/ ap

En ole enää yhtä pahasti kynnysmatto kuin kymmenisen vuotta sitten mutta vieläkin pelkään, ettei minua hyväksytä, jos en anna kaikessa myöten.

Muutos lähti siitä, että en enää ollut jatkuvasti tavoitettavissa. Puhelimeen en vastannut joka kerta, vaikka se olisi ollut mahdollista. Pidin selvän väliajan ennen kuin vastasin tekstareihin, sähköposteihin tai whatsapp-viesteihin. Vuosien kuluessa minulle alkoi jo olla selvä, mitä minulta milloinkin haluttiin. Väliajan aikana ehdin päättää, haluanko oikeasti lähteä talkooavuksi tai kuskiksi. Aloin harrastaa monenlaisia asioita, ja - kas kummaa! -miten niitä harrastusmenoja sattui usein olemaan juuri niinä iltoina, kun minun olisi pitänyt vaihtaa työvuoroani.

Siitä se hiljalleen lähti kohti parempaa.

Onko menneisyydessäsi joitain tapahtumia/tapahtumasarjoja tai lapsuusajan rutiineita jotka ovat muovanneet persoonastasi liiallisesti mukautuvan, muita miellyttävän?

Omalla miehelläni tämä ongelma ja vaikuttaa suuresti hänen hyvinvointiinsa. Nyt opettelee terapian avulla ulos huonoista ajatus- ja käytösmalleista. Jos koet ettei omahoito riitä, hakeudu ammattilaisen juttusille. Asiasi on täysin hyvä ja yleinen syy aloittaa esim. psykoterapia, koska jossain vaiheessa, etenkin jos jo nyt koet adian ahdistavana, se tulee ajamaan sinut ahtaalle ja vaikuttamaan mielenterveyteesi. Parempi oikaista tie ennemmin kuin myöhemmin! Tsemppiä!

Kaiken ydin: Muista, että olet hyvä, hieno ja arvokas ihminen riippumatta siitä, mitä muut sinusta tykkäävät. Arvosi ei ole mitenkään liitoksissa muille mieliksi olemisen kanssa.

Harjoittele olemaan jämäkämpi ja sanomaan "EI".Aina ei voi lupautua avuksi toiselle ja olla aina tavoitettavissa.Omien puolien pitäminen ei tee sinusta ilkeää vaan on täysin hyväksyttävää varsinkin jos haluat elää omaa elämääsi eikä muiden.

Minä haluan olla antelias ja avulias. En vaadi vastalahjoja, mutta odottaisin sen noin yleensä olevan vastavuoroista. Jotenkin vaan omaa vuoroa ei usein tule, joten on paras tinkiä joskus ideaaleistaan. Se on vähän ikävää, haluaisin elää paremmassa maailmassa ja tehdä sen eteen jotain, että muillakin olisi mukavampaa. Vähän niin kuin kultaisen käskyn mukaisesti. Mutta kun ei se ole niin mennyt...

Itse olen köyhä ja usein yksin, pitää pärjätä vähällä ja yksikseni. Harva minua auttaa, muilla on omat menonsa. Opettelen vasta pyytämään muilta apua ja palveluksia ja miettimään, jaksanko ja haluanko aina itse auttaa muita pyydettäessä. Periaatteesta olen auttanut aina, jos olen voinut. Ei muillaole samaa periaatetta!

Hyväksikyäytettävän on opeteltava sanomaan ei. Itse tajusin tämän vasta lähes viisikymppisenä, kun lähdin hirveästä avioliitosta. Tuntui hyvältä sanoa "ei käy" ihmiselle joka oli tottunut siihen että tein kaiken hänen puolestaan. Tuli hyvät fiilikset kun sai seurata kuinka tyyppi otteli ihan tavallisten ja helppojen asioiden kanssa :D

Sama täällä ja ikä on numeroissa jo toisin päin eli 52. 

Mielipahaa ja konkreettisia suuriakin taloudellisia tappiota tästä on ollut seurauksena. Toki joskus suuria kiitoksiakin ja hyvän olon tunnetta. 

Mutta olet nuori ja sinun on vielä mahdollisuus muuttaa tilannetta. Ratkaisukeskeinen terapia voisi olla sinun juttusi. Selvitä kanavat, joita pitkin pääsisit siihen. 

Tää on hassuu ku törmänny monesti siihen, et "joo mäkin ennen mukauduin tilanteisiin ja ihmisiin koska pelkäsin ettei mua hyväksytä"

Entä jos perusluonne ON mukautuva? :DDD Välillä tuntuu, että ihmiset ei ymmärrä sellasta, että ns. aitoa mukautuvaisuutta tai hyvyyttä ei edes ymmärretä, luullaan että se on jotakin leikkiä tai sitten, että ihminen ei osaa asettaa rajoja?! :D Jos vaan ON ihmisenä mukautuva ja keskusteluissaki valmis esim kuulee toisenki näkökulmat. :D

Minäkin olin noin kolmekymppiseksi. Nyt kun yritän pitää rajani ja puoleni, minusta väännetään hankalaa ihmistä, hylätään (kun en suostu enää just yksipuoliseksi kuuntelijaksi ja palvelijaksi),syytellään jatkuvasti. Narsistiperheessä kärsineelle tyypilinen jatkumo, itseni puolustamisesta rangaistiin ja olin aina muka syypää kaikkiin konfliketeihin perheessä ym.vaikka joku muu oli aloittanut riidan tms. Pakotettiin selviytymään yksin suuristakin vastoinkäymisistä, ja negatiivisia tunteita ei varsinkaans aanut näyttää ikinä (suru,viha jne.)apua ei tosiaan oppinut kyllä pyytämään enkä koe ikinä olevani sen arvoinenkaan. En ole saavuttanut elämässäni mitään ja mielestäni liika kiltteys tosiaan altistaa vaan kpäiden hyväksikäytölle, ja niitä tässä maailmassa kyllä riittää.

Katkaiset tietenkin kanavat ja kavereille sanot, että jokainen maksaa omat katsomisensa, jos alkavat mussuttamaan jotain. 

Heillä on ihan oma vapaus maksaa kanavansa itse. Kukaan ei estä. 

Tietenkin voit kertoa ystävällisesti, että lopetat kanavat, koska et niitä enää katso, että varautukaa ottamaan ne itse, jos haluatte katsella kanavia.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Tää on hassuu ku törmänny monesti siihen, et "joo mäkin ennen mukauduin tilanteisiin ja ihmisiin koska pelkäsin ettei mua hyväksytä"

Entä jos perusluonne ON mukautuva? :DDD Välillä tuntuu, että ihmiset ei ymmärrä sellasta, että ns. aitoa mukautuvaisuutta tai hyvyyttä ei edes ymmärretä, luullaan että se on jotakin leikkiä tai sitten, että ihminen ei osaa asettaa rajoja?! :D Jos vaan ON ihmisenä mukautuva ja keskusteluissaki valmis esim kuulee toisenki näkökulmat. :D

Mä ainakin mukaudun asioihin, jotka ei mua kiinnosta. Tyhmimmät idiootit sitten luulee, että ne on saanut vedätettyä, mutta ehei .. mua ei vaan kiinnosta.

Kertoo paljon sellaisten idioottien tyhmyydestä.

Zinc

Ketjun avaajalle:

Pitää opetella sanomaan se ei.

Joskus se on pirun vaikeaa, mutta pitää vain aloittaa se joku kerta.

Ehkä se helpottaa sen ein sanomista, kun muistaa, että sanovathan ne muutkin jatkuvasti, että EI käy...

Monissa sairaissa työpaikoissa tätä osaamattomuutta sanoa ei eli kykyä puolustaa itseään käytetään surutta hyväksi.

Ilmapiiri saattaa olla semmoinen, että on heti hankala tyyppi, jos sanoo kerrankin selvästi, että EI.

Mutta kaikkien lukemieni psykologisten neuvojen mukaan tie onneen avautuu likimain välittömästi, kun vain sanoo kylmästi, että EI.

Hommaa tekstitatuointi otsaasi jossa lukee fu'ck you!