Lue keskustelun säännöt.
Inhottavat äitipuolet
29.04.2017 |
Onko täällä muita, joiden äitipuoleksi on sattunut tulemaan kiero ja manipuloiva pipipää? Sellainen joka sai oman biovanhemman kääntymään omia lapsiaan vastaan? Sellainen, joka vihasi täysin avoimesti lapsipuoliaan ja käytti henkistä väkivaltaa joka ikinen päivä?
Miten teidän suhteenne toimii aikuisena? Oletteko väleissä?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.
Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoja äitipuolia on ollut aina, Lumikillakin.
Vierailija kirjoitti:
Pahoja äitipuolia on ollut aina, Lumikillakin.
Niinhän niitä on, mutta miten niistä pääsisi eroon? Myrkyttämällä :D?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.
Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.
Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolikolla on aina kaksi puolta.
Äitipuoletkin ovat vain ihmisiä.
Jos isänne tuosta vain hylkäävät jne, on isässä se vika.
Jos taas se, että isällä on se uusikin perhe ja isä rakastaa äitipuolta tuntuu hylkäämiseltä, on vika siellä toisessa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.
Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.
Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.
En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.
Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin tyttäret tuntuvat vaativan täyden huomion ja sen että ovat aina ykkösiä ja sitä täytyy heille tuoda ilmi. Kaikki vähempi kuin ykköspaikka tuntuu olevan monille sama kuin hylkääminen.
Se biologinen äiti usein komppaa tätä näkemystä voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Kolikolla on aina kaksi puolta.
Äitipuoletkin ovat vain ihmisiä.
Jos isänne tuosta vain hylkäävät jne, on isässä se vika.
Jos taas se, että isällä on se uusikin perhe ja isä rakastaa äitipuolta tuntuu hylkäämiseltä, on vika siellä toisessa päässä.
Totta. Sellainen ihminen, joka pitää lapsipuolta nälässä, koska ei halua tuhlata perheen rahoja väärään lapseen, on vain ihminen. Sellainen ihminen, joka laittaa kuumeisen neljävuotiaan imuroimaan oman huoneensa, koska kävi kipeänä väärään aikaan vessassa, on vain ihminen. Tässä vain muutamia kesyjä esimerkkejä tuosta vain ihmisestä.
Ja joo, isässäni on vikaa myös, en ole missään vaiheessa kieltänyt sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin tyttäret tuntuvat vaativan täyden huomion ja sen että ovat aina ykkösiä ja sitä täytyy heille tuoda ilmi. Kaikki vähempi kuin ykköspaikka tuntuu olevan monille sama kuin hylkääminen.
Se biologinen äiti usein komppaa tätä näkemystä voimakkaasti.
Minä en vaatinut huomiota, vaan sitä, että saisin olla rauhassa iiman jatkuvaa kiusaamista. Seiniä pitkin hiippaileva haamu ei ole kovin huomionhakuinen näky. Ja bioäiti ei haudan takaa oikein pysty komppaamaan mitään.
Ap
Minun isäni löysi uuden naisen kun olin 15. Aluksi olin ihan iloinen isän puolesta, kyseinen nainen ei mitenkään "uhannut" minun asemaani, enhän asunut isän kanssa, vaan äidin, eikä kyseinen nainen edes ollut isän ensimmäinen naikkonen eron äidistäni jälkeen.
Mutta tämä naikkonen alkoi vihata äitiäni. Ja hänkin suhtautui minuun kuin isän aijan varkaaseen. Minun olisi kuulunut viettää aikaa isäni kanssa ainoastaan niin, että tämä ämmä on mukana kuvioissa. En siis saanut pitää isääni kahdenkeskistä yhteyttä lainkaan. Jos alkuun teimme niin, koska emme tietenkään nähneet siinä mitään väärää, ämmä syytti isääni milloin mistäkin ja minullekin lähetti "olette salaliitossa minua vastaan" -tekstiviestin.
Olisin tarvinnut äidin, joka olisi noussut puolelleni ja puolustanut minua ja minun oikeuksiani nähdä isääni ja saada olla tämän kanssa, siis MINULLE. Ei äidin sitä isälle olisi tarvinnut sanoa, eikä sille hullulle lehmälle, vaan MINULLE, mutta ei, hän ei sanonut, koska oli niin helvetin kateellinen isälle siitä, että minä olin aina tullut isän kanssa paremmin toimeen kuin äitini jne.
Siispä minut opetettiin ajattelemaan, että tilanteessa minussa on vikaa, kn en kelpaa aikuisille ja muuta paskaa.
Se katkeroitti. Aikaa kului enkä edes mene kaikkiin yksityiskohtiin, mutta äskettäin isän vaimo haki isäni omaisuuden edunvalvojaksi. Isäni peri ison perinnön, melkein miljoonan, ja ämmähän halusi toki käyttelemään rahat itseensä, kun isä alkaa olla jo vanha ja sairas. Mutta minä pystyin estämään sen, ettei vaimosta tullutkaan edunvalvojaa, ja sen sijaan isälleni määrättiin ulkopuolinen ammattiedunvalvoja (ei ns. yleinen edunvalvoja kuitenkaan) ja nyt tavoitteenani on, että KAIKKI isäni rahat käytetään VAIN isäni tarpeisiin, eikä vaimo saa sieltä edunvalvonnasta MITÄÄN ylimääräistä, paitsi oman elatuksensa, jonka toivon oikeuden vielä määrittelevän, koska siten se aumma ei olisi mikään vapaa, vaan tietty, eikä kovin suuri. Haha, kosto on suloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.
Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.
Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.
En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.
Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.
Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.
Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni löysi uuden naisen kun olin 15. Aluksi olin ihan iloinen isän puolesta, kyseinen nainen ei mitenkään "uhannut" minun asemaani, enhän asunut isän kanssa, vaan äidin, eikä kyseinen nainen edes ollut isän ensimmäinen naikkonen eron äidistäni jälkeen.
Mutta tämä naikkonen alkoi vihata äitiäni. Ja hänkin suhtautui minuun kuin isän aijan varkaaseen. Minun olisi kuulunut viettää aikaa isäni kanssa ainoastaan niin, että tämä ämmä on mukana kuvioissa. En siis saanut pitää isääni kahdenkeskistä yhteyttä lainkaan. Jos alkuun teimme niin, koska emme tietenkään nähneet siinä mitään väärää, ämmä syytti isääni milloin mistäkin ja minullekin lähetti "olette salaliitossa minua vastaan" -tekstiviestin.
Olisin tarvinnut äidin, joka olisi noussut puolelleni ja puolustanut minua ja minun oikeuksiani nähdä isääni ja saada olla tämän kanssa, siis MINULLE. Ei äidin sitä isälle olisi tarvinnut sanoa, eikä sille hullulle lehmälle, vaan MINULLE, mutta ei, hän ei sanonut, koska oli niin helvetin kateellinen isälle siitä, että minä olin aina tullut isän kanssa paremmin toimeen kuin äitini jne.
Siispä minut opetettiin ajattelemaan, että tilanteessa minussa on vikaa, kn en kelpaa aikuisille ja muuta paskaa.
Se katkeroitti. Aikaa kului enkä edes mene kaikkiin yksityiskohtiin, mutta äskettäin isän vaimo haki isäni omaisuuden edunvalvojaksi. Isäni peri ison perinnön, melkein miljoonan, ja ämmähän halusi toki käyttelemään rahat itseensä, kun isä alkaa olla jo vanha ja sairas. Mutta minä pystyin estämään sen, ettei vaimosta tullutkaan edunvalvojaa, ja sen sijaan isälleni määrättiin ulkopuolinen ammattiedunvalvoja (ei ns. yleinen edunvalvoja kuitenkaan) ja nyt tavoitteenani on, että KAIKKI isäni rahat käytetään VAIN isäni tarpeisiin, eikä vaimo saa sieltä edunvalvonnasta MITÄÄN ylimääräistä, paitsi oman elatuksensa, jonka toivon oikeuden vielä määrittelevän, koska siten se aumma ei olisi mikään vapaa, vaan tietty, eikä kovin suuri. Haha, kosto on suloinen.
Minun isäni kohdalla ei onneksi tarvitse riidellä mistään perinnöstä. Enää. Ei ole muuta kuin velkaa niillä ihmisillä. Sössineet omat asiansa aivan totaalisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei kukaan puhu mitään ilkeistä existä ja heidän kusipäisistä kakaroistaan, jotka esim pilasivat minun ja lasteni elämän?
Mua vastaan on nostettu syytteitä, laitettu poliisit ja lastensuojelu kimppuun, musta on valehdeltu miehelle ja jopa työnantajalle.
Ei ollut mun vika, eikä erityisesti lasteni vika, että mieheni otti eron siitä hullusta. Ja kun hänen lapset oireilevat psyykkisesti äitinsä takia, tämä hullu kääntää senkin minun syyksi. Ilmoittelee minut ilkeäksi äitipuoleksi kaikkiin paikkoihin ja viranomaisiin, stalkkaa ja kiusaa jopa mun lapsia ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.
Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.
Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.
En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.
Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.
Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.
Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?
Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.
12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.
Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.
Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.
En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.
Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.
Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.
Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?
No niinpä. Kertoo todellakin paljon kyseisestä ihmisestä.
Sitä yritän tässä juuri pähkäillä, että pystyisinkö näkemään isää ilman kyseisen henkilön läsnäoloa. Tullaan taas huonommin toimeen, kun en suostunut hyväksikäytettäväksi ja nyt tuntuu, että tuli mitta täyteen. En enää jaksa yrittää tulla toimeen. Isäni on vaan aika huonossa kunnossa, joten näkeminen jossain muualla kuin heidän kotonaan on hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.
Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.
Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.
En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.
Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.
Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.
Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?
Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.
12
Ei kyse ole isäni äidistä. Oletko muuten itse äitipuoli ja juoksetko pelkän rahan perässä? Kuulostaa siltä.
Ap
Siis sen jälkeen kun tämä isäni uusi vaimo oli kehittänyt vihansa minua vastaan, niin ei hänkään tietenkään näe mieluisena kuviota, jossa isäni äidin perintö tulisi minulle, vaan hän haluaisi ahnehtia sen miehensä kautta itselleen ja omille lapsilleen. Onneksi isoäitini on sulkenut perinnöstä aviopuolisot ulos ja isä muistisairas, jolloin olisi helppoa moittia testamenttia jos sellainen löytyisi vaimon hyväksi. Eikä isääkään kiinnosta antaa perinnön mennä vieraille lapsille.
12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.
Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.
Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.
En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.
Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.
Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.
Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?
Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.
12Ei kyse ole isäni äidistä. Oletko muuten itse äitipuoli ja juoksetko pelkän rahan perässä? Kuulostaa siltä.
Ap
No vielä vähemmän äitipuolesi varmasti surisi sinun äitisi vanhempien kuolemaa. Ja en ole äitipuoli, vaan tytär. Minä pidän kiinni minulle luvatuista oikeuksista, isäni on aina sanonut "järjissä ollessaan", että minä perin kaiken mitä häneltä jää. Ei se vaimo. Mutta vaimo on koittanut manipuloida tätä muuksi.
12
Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.
Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.
Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.