Inhottavat äitipuolet

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan puhu mitään ilkeistä existä ja heidän kusipäisistä kakaroistaan, jotka esim pilasivat minun ja lasteni elämän?

Mua vastaan on nostettu syytteitä, laitettu poliisit ja lastensuojelu kimppuun, musta on valehdeltu miehelle ja jopa työnantajalle.

Ei ollut mun vika, eikä erityisesti lasteni vika, että mieheni otti eron siitä hullusta. Ja kun hänen lapset oireilevat psyykkisesti äitinsä takia, tämä hullu kääntää senkin minun syyksi. Ilmoittelee minut ilkeäksi äitipuoleksi kaikkiin paikkoihin ja viranomaisiin, stalkkaa ja kiusaa jopa mun lapsia ja sukulaisia.

Taisit rikkoa alkuperäisen perheen. Se selittää kaiken.

Kolikoilla on aina VÄHINTÄÄN kaksi puolta, uusioperheissä yleensä vielä useampi, muistakaapa tämä, arvon lapsipuolet.

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan puhu mitään ilkeistä existä ja heidän kusipäisistä kakaroistaan, jotka esim pilasivat minun ja lasteni elämän?

Mua vastaan on nostettu syytteitä, laitettu poliisit ja lastensuojelu kimppuun, musta on valehdeltu miehelle ja jopa työnantajalle.

Ei ollut mun vika, eikä erityisesti lasteni vika, että mieheni otti eron siitä hullusta. Ja kun hänen lapset oireilevat psyykkisesti äitinsä takia, tämä hullu kääntää senkin minun syyksi. Ilmoittelee minut ilkeäksi äitipuoleksi kaikkiin paikkoihin ja viranomaisiin, stalkkaa ja kiusaa jopa mun lapsia ja sukulaisia.

Sinä voit täysin vapaasti perustaa tuolle oman ketjun ja keskustella siellä miehen hulluista eksistä. Ja ymmärrän, sekopäinen ihminen pilaa paljon, mutta minun ei tarvitse olla kokemuksistani hiljaa siksi, koska sinulla on kokemusta hullusta miehesi eksvaimosta ja heidän lastensa äidistä.

Minulla ei ollut äitipuoltani vastaan yhtään mitään silloin 3-vuotiaana, kun hän elämäämme saapui. Olin onnellinen, että kerrankin siihen jäi joku pysyvä jatkuvasti vaihtuvien hoitajien ja tyttöystävien sijaan. Oli jännittävää, kun talossa oli pysyvä nainen. Vasta siinä vaiheessa se rupesi tökkimään, kun tämä vain ihminen laittoi kolmevuotiaan yksin lajittelemaan ison sohvallisen verran perheen pyykkejä yksin. Ja imuroimaan kuumeessa, kun kehtasin pissata väärään aikaan. Ja siinä vaiheessa, kun sain jatkuvasti tukistuksia ilman syytäkin, ivaamista, haukkumista, mitätöintiä. Äitipuoli sai isän kerran sellaisen raivon valtaan maljakon rikkoutumisesta, että isäni antoi minulle, sille kolmevuotiaalle tunnin välein selkäsaunan. Maljakon takia, joka meni rikki leikkiessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoja äitipuolia on ollut aina, Lumikillakin.

Niinhän niitä on, mutta miten niistä pääsisi eroon? Myrkyttämällä :D?

Ap

Asetelma on pikemminkin se, että paha äitipuoli myrkyttää sinut henkisesti. Ei hän siihen myrkkyomenaa tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.

Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.

Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.

Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.

Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.

En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.

Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.

Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.

Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?

No niinpä. Kertoo todellakin paljon kyseisestä ihmisestä.

Sitä yritän tässä juuri pähkäillä, että pystyisinkö näkemään isää ilman kyseisen henkilön läsnäoloa. Tullaan taas huonommin toimeen, kun en suostunut hyväksikäytettäväksi ja nyt tuntuu, että tuli mitta täyteen. En enää jaksa yrittää tulla toimeen. Isäni on vaan aika huonossa kunnossa, joten näkeminen jossain muualla kuin heidän kotonaan on hankalaa.

Mulla oli jokin aika sitten aivan identtinen tilanne. Ja kun isäni oli sairaalassa, lähellä kuolemaa, ja soitan tälle vaimolle, että milloinkas hän käy jossain isäni luota, vaikkapa syömässä, että minä menisin siinä välissä katsomaan isää, niin tämä ämmä alkaa huutaa minulle, että hän ei väisty eikä siirry mihinkään, siis edes siksi puoleksi tunniksi, jonka mä olisin tarvinnut isäni kanssa kahden! Minä tulin kaukaa, parin tunnin ajomatkan päästä, ja tämä bitch oli paikkakunnalla! Niin ei, hän istuu kuin ryhävalas paikalla, kun mä haluan nähdä isäni! Ei helvetti mulla paloi silloinkin käämi sen ämmän kanssa. Mietiskelkööt sitä, kun edunvalvonta ei anna hänelle enää kohta paskaakaan rahaa elää.

12

Vierailija kirjoitti:

Kolikoilla on aina VÄHINTÄÄN kaksi puolta, uusioperheissä yleensä vielä useampi, muistakaapa tämä, arvon lapsipuolet.

Mikäs se toinen puoli mahtoi minun perheessä olla? Kiero kolmevuotias kakara? Mikä kolikon toinen puoli mahtoi olla niillä kerroilla, kun äitipuoli tuli antamaan litsaria pöydälle unohdetun maidon takia? Tai kun uhkasi tappaa perheen koiran ja heitti koiran ovesta ulos autotielle? Kerro toki se kolikon toinen puoli kun minun on niin vaikea sitä nähdä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.

Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.

Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.

Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.

Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.

En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.

Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.

Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.

Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?

Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.

12

Aha. Mulla kuoli juuri lähisukulainen. En tiedä onko rahaa tulossa eikä edes kiinnosta, en ole kysellyt perään. Ehkä olen sitten sinisilmäinen, mutta nyt mielummin suren ja muistelen kuin olen ahneena käsi ojossa.

Vierailija kirjoitti:

Kolikoilla on aina VÄHINTÄÄN kaksi puolta, uusioperheissä yleensä vielä useampi, muistakaapa tämä, arvon lapsipuolet.

Luuletko sinä "äitipuolten" miettivän tätä kolikon toista puolta lasten tilanteen kannalta paskankaan vertaa? No, lue tätä ketjua, niin näet, ettei niin ole!

12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoja äitipuolia on ollut aina, Lumikillakin.

Niinhän niitä on, mutta miten niistä pääsisi eroon? Myrkyttämällä :D?

Ap

Asetelma on pikemminkin se, että paha äitipuoli myrkyttää sinut henkisesti. Ei hän siihen myrkkyomenaa tarvitse.

Niinhän se tekee ja siksi haluan päästä vihdoin ja viimein eroon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.

Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.

Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.

Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.

Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.

En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.

Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.

Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.

Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?

Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.

12

Aha. Mulla kuoli juuri lähisukulainen. En tiedä onko rahaa tulossa eikä edes kiinnosta, en ole kysellyt perään. Ehkä olen sitten sinisilmäinen, mutta nyt mielummin suren ja muistelen kuin olen ahneena käsi ojossa.

No niin, sanoit sen itsekin. Mutta kun toiset tietävät perinvänsä. Niin paskiaisilleko se raha pitäisikin sinusta antaa?

12

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muita, joiden äitipuoleksi on sattunut tulemaan kiero ja manipuloiva pipipää? Sellainen joka sai oman biovanhemman kääntymään omia lapsiaan vastaan? Sellainen, joka vihasi täysin avoimesti lapsipuoliaan ja käytti henkistä väkivaltaa joka ikinen päivä?

Miten teidän suhteenne toimii aikuisena? Oletteko väleissä?

Äitipuolissa ei ollut vikaa, mutta se isäpuoli...

Yleisempi ongelma lienee inhottava isäpuoli?

Oma isäpuoleni oli juuri sellainen klassinen yh-äidin elämään tunkeutuva itserakas lastenvihaaja ja namusetä, josta kauhutarinoissa kerrotaan.

Onneksi vanhempieni erotessa en ollut ihan pikkulapsi, ties mitä olisin joutunut kestämään.

Se ukko oli viinaanmenevä, joi joka ilta ja tykkäsi pussailla ja hipelöidä pikkutyttöjä. Hän ei asunut meillä kuin joskus viikonloppuisin, joten vauriot eivät ole massiiviset. Muistan sen inhottavan viinan ja partaveden hajuisen naaman tunkemassa antamaan iltasuukkoa, ällöttävää!

Pojista hän ei tykännyt, olivat kilpailijoita.

Aikuisena hän muuttui avoimemmin vihamieliseksi ja halveksivaksi, tuli mukaan perhejuhliimme ja yritti aina mitätöidä juhlimisen syyn:

"Kauheat huoranvaatteet, menetät kohta neitsyytesi.

Todistus oli huono, etkä kuitenkaan pääse mihinkään.

Surkea työpaikka, kukaan muu ei tuollaista huolisi.

Huono aviomies, pian te eroatte.

Loputon naurunaihe: miehesi löi sinua. :) Saitko turpaasi vai?

Ei tuon uuden miehesi yritys ole rehellinen. Autokin on varastettu.

Pian teet konkurssin.

Epäonnistunut lapsi, painoikin liian vähän.

Vain yksi lapsi, miehelläsi on varmaan kuppa.

Kaksi lasta, suurperheet vievät tämän maan tuhoon. Teidän pitäisi kieltäytyä lapsilisistä.

Ukkosi kuoli? Teki varmaan itsemurhan, heikkoa ainesta kun oli."

Lopulta isäpuoli kuoli infarktiin liian tupakoinnin ja viinanjuonnin seurauksena suhteellisen nuorena. Olin helpottunut.

Äitipuolet olivat neutraaleja, vähän etäisiä, kuten oli vastuuta pakoileva ja elatusmaksuja välttelevä isänikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni löysi uuden naisen kun olin 15. Aluksi olin ihan iloinen isän puolesta, kyseinen nainen ei mitenkään "uhannut" minun asemaani, enhän asunut isän kanssa, vaan äidin, eikä kyseinen nainen edes ollut isän ensimmäinen naikkonen eron äidistäni jälkeen.

Mutta tämä naikkonen alkoi vihata äitiäni. Ja hänkin suhtautui minuun kuin isän aijan varkaaseen. Minun olisi kuulunut viettää aikaa isäni kanssa ainoastaan niin, että tämä ämmä on mukana kuvioissa. En siis saanut pitää isääni kahdenkeskistä yhteyttä lainkaan. Jos alkuun teimme niin, koska emme tietenkään nähneet siinä mitään väärää, ämmä syytti isääni milloin mistäkin ja minullekin lähetti "olette salaliitossa minua vastaan" -tekstiviestin.

Olisin tarvinnut äidin, joka olisi noussut puolelleni ja puolustanut minua ja minun oikeuksiani nähdä isääni ja saada olla tämän kanssa, siis MINULLE. Ei äidin sitä isälle olisi tarvinnut sanoa, eikä sille hullulle lehmälle, vaan MINULLE, mutta ei, hän ei sanonut, koska oli niin helvetin kateellinen isälle siitä, että minä olin aina tullut isän kanssa paremmin toimeen kuin äitini jne.

Siispä minut opetettiin ajattelemaan, että tilanteessa minussa on vikaa, kn en kelpaa aikuisille ja muuta paskaa.

Se katkeroitti. Aikaa kului enkä edes mene kaikkiin yksityiskohtiin, mutta äskettäin isän vaimo haki isäni omaisuuden edunvalvojaksi. Isäni peri ison perinnön, melkein miljoonan, ja ämmähän halusi toki käyttelemään rahat itseensä, kun isä alkaa olla jo vanha ja sairas. Mutta minä pystyin estämään sen, ettei vaimosta tullutkaan edunvalvojaa, ja sen sijaan isälleni määrättiin ulkopuolinen ammattiedunvalvoja (ei ns. yleinen edunvalvoja kuitenkaan) ja nyt tavoitteenani on, että KAIKKI isäni rahat käytetään VAIN isäni tarpeisiin, eikä vaimo saa sieltä edunvalvonnasta MITÄÄN ylimääräistä, paitsi oman elatuksensa, jonka toivon oikeuden vielä määrittelevän, koska siten se aumma ei olisi mikään vapaa, vaan tietty, eikä kovin suuri. Haha, kosto on suloinen.

Minun isäni kohdalla ei onneksi tarvitse riidellä mistään perinnöstä. Enää. Ei ole muuta kuin velkaa niillä ihmisillä. Sössineet omat asiansa aivan totaalisesti.

Ap

Tämä on tapauksessasi toisaalta hyvä asia. Pääset paljon helpommin heistä eroon, kun sinua ei ole voitu jo rahan varjolla lahjoa kestämään kyseistä tilannetta.

12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.

Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.

Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.

Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.

Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.

En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.

Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.

Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.

Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?

Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.

12

Aha. Mulla kuoli juuri lähisukulainen. En tiedä onko rahaa tulossa eikä edes kiinnosta, en ole kysellyt perään. Ehkä olen sitten sinisilmäinen, mutta nyt mielummin suren ja muistelen kuin olen ahneena käsi ojossa.

No niin, sanoit sen itsekin. Mutta kun toiset tietävät perinvänsä. Niin paskiaisilleko se raha pitäisikin sinusta antaa?

12

No ei tietenkään. Enkä nyt ymmärrä miksi kovin hyökkäät mua vastaan kun ollaan samalla puolella? Niin ainakin luulin.

Voi ap. Kamalaa mitä olet joutunut kokemaan. Onko naisissa sisäänrakennettuna se viha toisen naisen synnyttämiä lapsia kohtaan? siltä tuo kuulostaa. Minun lapsia miehen uusikko yrittää koko ajan dissata ja syrjäyttää ja hakea etua omalle lapselle. Onneksi minä sentään olen elossa ja seuraan kuin haukka tilannetta ja lapset on isompia kuin 3-vuotias. Rahasta on riitaa jatkuvasti.Minun lapset ei saisi mutta naikkosen lapsi saa kun eukko manipuloi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.

Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.

Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.

Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.

Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.

En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.

Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.

Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.

Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?

Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.

12

Aha. Mulla kuoli juuri lähisukulainen. En tiedä onko rahaa tulossa eikä edes kiinnosta, en ole kysellyt perään. Ehkä olen sitten sinisilmäinen, mutta nyt mielummin suren ja muistelen kuin olen ahneena käsi ojossa.

No niin, sanoit sen itsekin. Mutta kun toiset tietävät perinvänsä. Niin paskiaisilleko se raha pitäisikin sinusta antaa?

12

Huh, onneksi nuilla ei ole mitään omaisuutta mistä kiistellä. Ennen oli ja mietin aina kauhulla sitä hetkeä, kun tulisi isäni perunkirjoitus. Äitini perinnöstä muuten: äitipuoleni sai isäni puhuttua ympäri siten, että isä antoi saman summan rahaa äitipuoleni lapselle (eli heidän yhteiselleen) siitä syystä, että on epäreilua, että me perimme äitimme ja äitipuolemme lapset eivät saa tässä jaossa mitään. Siis meidän äitimme perinnöstä, joka osittain oli vielä jakamatta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Kamalaa mitä olet joutunut kokemaan. Onko naisissa sisäänrakennettuna se viha toisen naisen synnyttämiä lapsia kohtaan? siltä tuo kuulostaa. Minun lapsia miehen uusikko yrittää koko ajan dissata ja syrjäyttää ja hakea etua omalle lapselle. Onneksi minä sentään olen elossa ja seuraan kuin haukka tilannetta ja lapset on isompia kuin 3-vuotias. Rahasta on riitaa jatkuvasti.Minun lapset ei saisi mutta naikkosen lapsi saa kun eukko manipuloi.

En tiedä, mikä valuvika joillakin naisilla on. Äitipuoleni takia minun on vaikea luottaa naisiin. Juuri sen kieroilun ja manipuloinnin takia. Vihaan sellaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.

Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.

Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.

Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.

Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.

En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.

Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.

Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.

Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?

Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.

12

Aha. Mulla kuoli juuri lähisukulainen. En tiedä onko rahaa tulossa eikä edes kiinnosta, en ole kysellyt perään. Ehkä olen sitten sinisilmäinen, mutta nyt mielummin suren ja muistelen kuin olen ahneena käsi ojossa.

No niin, sanoit sen itsekin. Mutta kun toiset tietävät perinvänsä. Niin paskiaisilleko se raha pitäisikin sinusta antaa?

12

No ei tietenkään. Enkä nyt ymmärrä miksi kovin hyökkäät mua vastaan kun ollaan samalla puolella? Niin ainakin luulin.

No anteeksi, ei ole syytä hyökätä, jos sinä ymmärrät, ettei joku joka pitää kiinni oikeuksistaan sure jonkun kuolemaa yhtään sen vähempää, kuin joku, jonka ei ole tarvis mistään kiinni pitääkään! Sehän on hyvä tilanne sitten!

12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.

Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.

Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.

Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.

Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.

En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.

Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.

Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.

Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?

Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.

12

Aha. Mulla kuoli juuri lähisukulainen. En tiedä onko rahaa tulossa eikä edes kiinnosta, en ole kysellyt perään. Ehkä olen sitten sinisilmäinen, mutta nyt mielummin suren ja muistelen kuin olen ahneena käsi ojossa.

No niin, sanoit sen itsekin. Mutta kun toiset tietävät perinvänsä. Niin paskiaisilleko se raha pitäisikin sinusta antaa?

12

No ei tietenkään. Enkä nyt ymmärrä miksi kovin hyökkäät mua vastaan kun ollaan samalla puolella? Niin ainakin luulin.

No anteeksi, ei ole syytä hyökätä, jos sinä ymmärrät, ettei joku joka pitää kiinni oikeuksistaan sure jonkun kuolemaa yhtään sen vähempää, kuin joku, jonka ei ole tarvis mistään kiinni pitääkään! Sehän on hyvä tilanne sitten!

12

Tottakai ymmärrän. Nyt jossain vaiheessa vaan meni ristiin, laitetaan aamuväsymyksen piikkiin. Mulla on nyt hyvä tilanne kun ei tarvi pitää kiinni oikeuksistaan, ei ole kukaan kärkkymässä jolle ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen äitipuoli oli juuri tuollainen. Kiero ja kateellinen. Kerran tuli mulle kahdestaan sanomaan kuinka tietää mitä peliä pelaan, miten kiedon isän pikkusormeni ympärille ja räpäytän silmiä. En tajunnut mitä tarkoittaa enkä vieläkään tajua. Paljoa en ole pyytänyt, lähellä oloa ja vanhemmuutta vain.

Yritti saada isän hylkimään meitä, hänen lapset olivat parempia, hänen lapsiaan pitää rakastaa enemmän. Kaikkea häslinkiä siinä oli. Suhde loppui kun äitipuoli kirjaimellisesti ryösti pankin. Tämän sain tietää vasta aikuisena ja äidin kautta.

Emme ole enää missään tekemisissä eikä edes kiinnosta miten hällä menee. Toivottavasti ei liian hyvin.

Onnellinen. Isäni on vielä yhdessä kyseisen kotkan kanssa, joten en pääse eroon. Olen yrittänyt tulla toimeen, olen yrittänyt antaa anteeksi kaikki ne sairaat jutut, mitä ihminen teki minulle ja siskoilleni lapsena. Mutta kieroilu vain jatkuu. Jos hän ei pääse hyötymään minusta, hän alkaa taas manipuloimaan ja kieroilemaan. Haluaisin päästä koko ihmisestä eroon, vihaan kieroja ihmisiä.

Totta, olen onnellinen. Nykyinen äitipuoli on mahtava, ihanampaa ihmistä ei voisi olla. Toivottavasti isäsi näkee minkälaisen naisen kanssa onkaan yhdessä ja pääsette hänestä eroon. Tiedän missä tilanteessa olet ja todellakin toivon, että pääset hänestä eroon. Tsemppiä.

En usko, että pääsen eroon. Isäni on täysin sokea vaimonsa manipuloinnille, aivan totaalisen sokea. Vaikka sille taluttaisi todisteet eteen, jotka FBI olisi vahvistanut, niin ukko olisi silti pihalla. Ja isäni on jo niin huonossa kunnossa (sairas), joten tuskin elää enää kymmentä vuottakaan.

Äitipuoleni oli muuten yhdessä vaiheessa minulle kateellinen siitä, miten paljon perintöä voinkaan saada, kun rakas mummoni kuolee. Että on kuulemma epäreilua, kun hänen lapsensa eivät tule saamaan sellaisia perintörahoja.

Öööh? Miten ihminen kehtaa sanoa tuollaista saati edes olla kateellinen tuommoisesta? Ihminen menettää itselleen rakkaan henkilön, silloin pitäisi olla aivan sama tuleeko edes käytettyä nenäliinaa perinnöksi. Nuo ovat aivan toispuoleisia asioita. Kertoo jo paljon kyseisestä henkilöstä.

Onko sinun pakko olla hänen kanssaan tekemisissä? Onko mitenkään mahdollista nähdä vain isääsi?

Älä ole noin sinisilmäinen. Totta kai kun rahaa on saatavilla, ihmiset alkavat käyttäytyä noin. Koska jokainen meistä kuolee, suru kuolemasta ja raha ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi miksi se äitipuoli surisi kauhean syvällisesti miehensä äidin kuolemaa, tuskin tuntee tätä välttämättä kovin hyvin. Ja kuten sanoin, surra ja katsoa, että perintö menee omasta mielestä "oikeaan osoitteeseen" ovat kaksi täysin eri asiaa. En minäkään antaisi surun keskellä perintöäni vaikkapa tälle isäni uudelle vaimolle. Ei se suruun silti vaikuta.

12

Aha. Mulla kuoli juuri lähisukulainen. En tiedä onko rahaa tulossa eikä edes kiinnosta, en ole kysellyt perään. Ehkä olen sitten sinisilmäinen, mutta nyt mielummin suren ja muistelen kuin olen ahneena käsi ojossa.

No niin, sanoit sen itsekin. Mutta kun toiset tietävät perinvänsä. Niin paskiaisilleko se raha pitäisikin sinusta antaa?

12

Huh, onneksi nuilla ei ole mitään omaisuutta mistä kiistellä. Ennen oli ja mietin aina kauhulla sitä hetkeä, kun tulisi isäni perunkirjoitus. Äitini perinnöstä muuten: äitipuoleni sai isäni puhuttua ympäri siten, että isä antoi saman summan rahaa äitipuoleni lapselle (eli heidän yhteiselleen) siitä syystä, että on epäreilua, että me perimme äitimme ja äitipuolemme lapset eivät saa tässä jaossa mitään. Siis meidän äitimme perinnöstä, joka osittain oli vielä jakamatta.

Ap

Siis ihan uskomatonta. Mutta antoiko isäsi sen summan omista rahoistaan, vai otettiinko se faktisesti sinun perinnöstäsi? Miten se voi olla, kun eikö kaikilla alaikäisillä pitäisi olla edunvalvoja näissä asioissa ja eikö maistraatti tarkista ne?? Vai saiko isäsi vain olla "edunvalvojasi"? Just joo, jos sai; tiedän, millaista se on, kun siihen iskee heti joku ahne manipulaattori.

Siksihän minäkään en a) luottanut isän vaimoon isän edunvalvojana enkä myöskään b) maistraattiin vaimon toiminnan jälkitarkastajana. No way. Se ammattiev sanoikin mulle, että jos isäni omaisuus ois mennyt vaimon käsiin, niin sitten sitä "ei ois valvonut kukaan". Eli sen tasoista on maistraatin tsekkaus ev-keisseissä. Next to nothing.

Tapauksesi lienee jo vanhentunut?

12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muita, joiden äitipuoleksi on sattunut tulemaan kiero ja manipuloiva pipipää? Sellainen joka sai oman biovanhemman kääntymään omia lapsiaan vastaan? Sellainen, joka vihasi täysin avoimesti lapsipuoliaan ja käytti henkistä väkivaltaa joka ikinen päivä?

Miten teidän suhteenne toimii aikuisena? Oletteko väleissä?

Äitipuolissa ei ollut vikaa, mutta se isäpuoli...

Yleisempi ongelma lienee inhottava isäpuoli?

Oma isäpuoleni oli juuri sellainen klassinen yh-äidin elämään tunkeutuva itserakas lastenvihaaja ja namusetä, josta kauhutarinoissa kerrotaan.

Onneksi vanhempieni erotessa en ollut ihan pikkulapsi, ties mitä olisin joutunut kestämään.

Se ukko oli viinaanmenevä, joi joka ilta ja tykkäsi pussailla ja hipelöidä pikkutyttöjä. Hän ei asunut meillä kuin joskus viikonloppuisin, joten vauriot eivät ole massiiviset. Muistan sen inhottavan viinan ja partaveden hajuisen naaman tunkemassa antamaan iltasuukkoa, ällöttävää!

Pojista hän ei tykännyt, olivat kilpailijoita.

Aikuisena hän muuttui avoimemmin vihamieliseksi ja halveksivaksi, tuli mukaan perhejuhliimme ja yritti aina mitätöidä juhlimisen syyn:

"Kauheat huoranvaatteet, menetät kohta neitsyytesi.

Todistus oli huono, etkä kuitenkaan pääse mihinkään.

Surkea työpaikka, kukaan muu ei tuollaista huolisi.

Huono aviomies, pian te eroatte.

Loputon naurunaihe: miehesi löi sinua. :) Saitko turpaasi vai?

Ei tuon uuden miehesi yritys ole rehellinen. Autokin on varastettu.

Pian teet konkurssin.

Epäonnistunut lapsi, painoikin liian vähän.

Vain yksi lapsi, miehelläsi on varmaan kuppa.

Kaksi lasta, suurperheet vievät tämän maan tuhoon. Teidän pitäisi kieltäytyä lapsilisistä.

Ukkosi kuoli? Teki varmaan itsemurhan, heikkoa ainesta kun oli."

Lopulta isäpuoli kuoli infarktiin liian tupakoinnin ja viinanjuonnin seurauksena suhteellisen nuorena. Olin helpottunut.

Äitipuolet olivat neutraaleja, vähän etäisiä, kuten oli vastuuta pakoileva ja elatusmaksuja välttelevä isänikin.

Kuulostaa tutulta ilman tuota namusetäilyä ja pussailua. Meilläkin alkoi huorittelu jo silloin, kun olin neljännellä luokalla. Ja jatkuva haukkuminen. Olin tyhmä, laiska, idiootti, minusta tulee vielä sossupummi, lahjaton. Eräs joulu kun sain huonomman todistuksen sen takia, että olin vakavasti masentunut ja äitipuoleni kun kuuli tästä, hän riensi oikein vahingoniloisena ja riemullisena huoneeseeni nauraen, että näytäppä nyt sitä todistusta, NYT hän haluaa sen nähdä. Aikaisempina vuosina ei halunnut nähdä eikä allekirjoittaa mitään kouluun liittyviä asioita, sihisi vaan aina, että en ole sinun äitisi. Mutta nyt kun numerot huononi selvästi, niin halusi nähdä ja nolata. En suostunut näyttämään ja jäin huoneeseeni itkien, kun tämä vain ihminen palaa omaansa nauraen.

Ap