Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Inhottavat äitipuolet

Vierailija
29.04.2017 |

Onko täällä muita, joiden äitipuoleksi on sattunut tulemaan kiero ja manipuloiva pipipää? Sellainen joka sai oman biovanhemman kääntymään omia lapsiaan vastaan? Sellainen, joka vihasi täysin avoimesti lapsipuoliaan ja käytti henkistä väkivaltaa joka ikinen päivä?

Miten teidän suhteenne toimii aikuisena? Oletteko väleissä?

Kommentit (93)

Vierailija
81/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä parjatut äitipuolet kuitenkin järjestelee teidän rippi- ja lakkiaisjuhlia, mutteivät saa koskaan kiitosta mistään. Hemmotellut lapset luulee, että kaikki naiset on velvollisia rakastamaan toisen lapsia kuin omiaan?Itse tajusin onneksi lähteä uusperheestä, kun huomasin, miten vääristynyttä meno voi olla näissä perhekuvioissa.

No ei todellakaan ole järjestämässä, vaan ennemminkin vahtivat, ettei isä voi osallistua, jos tätä haahkaa ei ole kutsuttu. Ja jos lasten äiti ei oikeasti ole lasten elämässä mukana, niin kyllähän se miehen kuuluu järjestää. Jos sinä siihen joudut, niin kärjistän voisi sanoa, että et osaa sopia asioita, miten ne hoidetaan, kuka leipoo vai onko ostokakku jne, miehesi kanssa. Älä siitä lapsia syytä.

12

Kyllä on kamalia juttuja täällä, mutta tuo "isä ei voi osallistua, jos tätä haahkaa ei ole kutsuttu..." Mikäs erikoisuus tämä on? Ei tietenkään isä mene, jos tommoista naurettavaa peliä pidetään ilman syytä.

Muuten kerron äitipuolena sen kääntöpuolen. Olen ollut äp 14 vuotta. Aina on välit olleet ihan jees, mutta monta vuotta sain semmoista rivien välistä ja ilmeillä dissausta. Aina, jatkuvasti mulle muistutettiin, etten ole mukava tai hyvä ihminen ja äitinsä luona istuttiin vaivoiksi asti haukkumassa mua ja isäänsä, erityisesti mua. Suhtauduttiin kuin pahimpaan viholliseen, epäluuloisesti. Jos kysyin, ovatko käyneet vaikka vapputorilla, niin katsotaan toisia ja mietitään, että uskaltaako tolle pedolle vastata tohonkaan. Just semmoinen epäluuloinen, vihamielinen suhtatuminen koko ajan. Joskus pilkahti rentoutta, mutta sitten käytiin taas äidillä ja naamasta näki.

Mies aina vakuutti mulle, että lapset kasvaa aikuiseksi ja tajuaa tän. Äitinsä manipulointi ei ikuisesti toimi ja näkevät totuuden äidistään vielä. Itsekäs, laiska, toisista piittaamaton, omien lasten arvo vain välineenä jne. Ja aikuistuihan ne pikkuhiljaa. Tällä hetkellä välit on hyvät, äitinsä laittavat omaan arvoonsa, ovat aika kypsiä tai välinpitämättömiä. Ja nyt kun heillä on jo omia lapsia, niin minä olenkin se tukipylväs lapsille vielä enemmän kuin mies. Lapset tykkää musta, siitä oikeasta mummusta eivät välitä. Ja mitä tekevät, kun tulee lastenhoito-ongelma, kun kumpikin vanhempi on työreissussa samaan aikaan. Mun puhelin pirahtaa, että otanko lapset meille. Oma äiti ei ole hoitanu minuuttiakaan. Ei suostu, eivät luota, ei ole kiinnostunut.  Minä olen se mummupuoli, jonka syliin heidän lapset tulee ensimmäisenä ihan itse.

Ja kukas se täällä haukkuu? Taidan tietää mikä olet. Vai että ei minuuttiakaan. Ymmärrän hyvin että sinun kanssa ei tulla toimeen menithän toisten jo valmiiseen perheeseen. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija
82/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsen kaikki aikuiset tulevat toimeen keskenään, tällaisia tilanteita ei tule. Mutta jos aikuisilla on vähänkin riitaa keskenään, lapsi aistii sen saati jos hän sen jopa tietää. Lapset luontaisesti pelaavat tietyissä tilanteissa "omaan pussiin", koska tietävät, ettei hän jää aikuisille tekosistaan kiinni ja saa aina jonkun aikuisen myötätunnon, kun osaa oikealla tavalla asiansa esittää. Lapset ovat siis jo pienestä pitäen käytöksensä suhteen "fiksuja", jos ovat epäjohdonmukaisen kasvatusilmapiirin alaisena. Eli aikuisten yhteistyö pelastaisi monet lapset ikäviltä ja turvattomilta kokemuksilta. Tähän uusperheiden aikuisten väliseen sovitteluun tulisi lastensuojelussa tai terveydenhoidossa varata rahaa.

Äitipuolien osa valitettavan usein on lapsen biologisen äidin mustasukkaisuus ja epävarmuus omasta äitiydestään. Biologinen äiti esittää asiat lapselleen tästä näkökulmasta joko tietoisesti tai huomaamattaan. Lapsi haluaa aina miellyttää biologisia vanhempiaan, siksi hän joko tietoisesti tai tiedostamattaan toimii äiti - tai isäpuolta vastaan.  Tässäkin siis aikuisten välinen yhteistyö auttaisi lasta parhaiten. Ei aikuisten tarvitse pitää toisistaan, mutta näyttäisivät lapselle, että toimivat aikuisina yhteisenä rintamana ja toimivat kaikki lapsen hyväksi, yhdessä.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko isäpuolilla vastaavia kokemuksia kuin äitipuolilla tuntuu omasta asemastaan uusperheessä olevan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli aivan järkyttävän kamala äitipuoli. Teki paljon hallaa mun kehityksen kannalta tärkeinä vuosina. Henkistä väkivaltaa ja isästä erottamista. Äitiä ei ollut. Onneksi erosivat. Ollaan saatu isän kanssa välit hyvään kuntoon ja hän on pahoitellut menetettyjä vuosia ja mulle aiheutunutta vahinkoa. En voi vieläkään käsittää, miten joku voi olla niin paha lapselle. Isäni kuitenkin huolehti hänenkin lapsista.

Vierailija
84/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen kaikki aikuiset tulevat toimeen keskenään, tällaisia tilanteita ei tule. Mutta jos aikuisilla on vähänkin riitaa keskenään, lapsi aistii sen saati jos hän sen jopa tietää. Lapset luontaisesti pelaavat tietyissä tilanteissa "omaan pussiin", koska tietävät, ettei hän jää aikuisille tekosistaan kiinni ja saa aina jonkun aikuisen myötätunnon, kun osaa oikealla tavalla asiansa esittää. Lapset ovat siis jo pienestä pitäen käytöksensä suhteen "fiksuja", jos ovat epäjohdonmukaisen kasvatusilmapiirin alaisena. Eli aikuisten yhteistyö pelastaisi monet lapset ikäviltä ja turvattomilta kokemuksilta. Tähän uusperheiden aikuisten väliseen sovitteluun tulisi lastensuojelussa tai terveydenhoidossa varata rahaa.

Äitipuolien osa valitettavan usein on lapsen biologisen äidin mustasukkaisuus ja epävarmuus omasta äitiydestään. Biologinen äiti esittää asiat lapselleen tästä näkökulmasta joko tietoisesti tai huomaamattaan. Lapsi haluaa aina miellyttää biologisia vanhempiaan, siksi hän joko tietoisesti tai tiedostamattaan toimii äiti - tai isäpuolta vastaan.  Tässäkin siis aikuisten välinen yhteistyö auttaisi lasta parhaiten. Ei aikuisten tarvitse pitää toisistaan, mutta näyttäisivät lapselle, että toimivat aikuisina yhteisenä rintamana ja toimivat kaikki lapsen hyväksi, yhdessä.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko isäpuolilla vastaavia kokemuksia kuin äitipuolilla tuntuu omasta asemastaan uusperheessä olevan.

Tämä on siis täysin täyttä paskaa. Sekä minä, että ap suhtauduimme ihan hyvillä mielin elämäämme tulleeseen uuteen aikuiseen, mutta näiden omat valinnat vaikuttivat siihen, että välit tulehtuivat. Ap:n äiti oli kuollut ja minun äitiäni ei kiinnostanut tukea minua koska isäkateus, joten mistähän lie johtuu äitipuolien paska käytös meitä päin? Ihan heistä itsestään. Kieltämättä aikuisten yhteisrintama on auttava asia ja hyvä juttu, mutta en kyllä ymmärrä miten äitipuolet ja bioäidit olisivatkaan samana rintamassa lapsen etuihin nähden? On aivan ymmärrettävää, että heillä on erilaiset tavoitteet ja korkeintaan sopu on näiden tavoitteidn välissä tasapainoiltu "summa" tai "tulos".

Minä en ainakaan olisi tyytyväinen, jos äidistäni mulle ois riittänyt se aika isältäni, mikä äitipuolesta minulle riitti, ja selkeästi äp ei hyväksynyt sitä, mitä kuka tahansa normaali äiti olisi minulle isältäni halunnut.

So what, sellaista elämä on, mutta aikuisten sopimiskyvyttömyys erilaisten tahtojen vallitessa on ongelma, ei "yhteisen rintaman" puuttuminen.

12

Vierailija
85/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja se epävarma näissä kuvioissa ennemminkin on se äitipuoli, koska useimmat bioäidit eivät todellakaan enää kaipaa exäänsä elämäänsä.

12

Vierailija
86/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon miettinyt,et miksi uusioperheillä on niin kova kiire muuttaa yhteen,et varmasti saadaan ns. pakka heti sekaisin.Oon tuore äitipuoli kahdelle alle kouluikäiselle lapselle.Itselläni on teini.En ole todellakaan aikeissa muuttaa miehen luokse.He saavat olla yhdessä isäviikonloput,voimme käydä vaikka siellä syömässä eli viipyä hetken.Miehen lapset ovat ihania:) Mutta ei olisi minusta reilua,että tyttäreni joutuisi kuuntelemaan pienten lasten itkua ja muuta sellaista koko aikaa.

Uskon hyvää tulevaisuuteen meille!:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan puhu mitään ilkeistä existä ja heidän kusipäisistä kakaroistaan, jotka esim pilasivat minun ja lasteni elämän?

Mua vastaan on nostettu syytteitä, laitettu poliisit ja lastensuojelu kimppuun, musta on valehdeltu miehelle ja jopa työnantajalle.

Ei ollut mun vika, eikä erityisesti lasteni vika, että mieheni otti eron siitä hullusta. Ja kun hänen lapset oireilevat psyykkisesti äitinsä takia, tämä hullu kääntää senkin minun syyksi. Ilmoittelee minut ilkeäksi äitipuoleksi kaikkiin paikkoihin ja viranomaisiin, stalkkaa ja kiusaa jopa mun lapsia ja sukulaisia.

Taisit rikkoa alkuperäisen perheen. Se selittää kaiken.

Enpäs rikkonutkaan. Se hullu rikkoi sen aivan itse. Tunsin tämän perheen entuudestaan, koska asuimme samalla seudulla. Mutta minulla ei ollut mitään käsitystä, miten jäätävän hullu tämä nainen on. Hän on mm vahingoittanut omia lapsiaan fyysisesti ja vienyt nämä sitten terveyskeskukseen ja poliisiasemalle tekemään tutkintapyyntöjä.

Hän nimenomaan yrittää leimata minut "pahaksi äitipuoleksi" ja on hyödyntänyt tätä stereotypiaa ja kertonut mm viranomaisille miten ilkeä olen.

Vierailija
88/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä uskon,että tällaiset hirveydet uusioperheissä on kuitenkin ihan marginaaliryhmässä.Suomalaiset lapset voivat hyvin niin ydin- kuin uusioperheissä.Poikkeuksia tietysti on molemmissa.Ja se on valitettavaa..:/

Toivon todellakin olevani marginaalissa, mutta ei se lastensuojelussa mikään harvinainen ilmiö ole, että lapset annetaan huostaan uuden rakkauden ja rakkaushedelmän tieltä.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan puhu mitään ilkeistä existä ja heidän kusipäisistä kakaroistaan, jotka esim pilasivat minun ja lasteni elämän?

Mua vastaan on nostettu syytteitä, laitettu poliisit ja lastensuojelu kimppuun, musta on valehdeltu miehelle ja jopa työnantajalle.

Ei ollut mun vika, eikä erityisesti lasteni vika, että mieheni otti eron siitä hullusta. Ja kun hänen lapset oireilevat psyykkisesti äitinsä takia, tämä hullu kääntää senkin minun syyksi. Ilmoittelee minut ilkeäksi äitipuoleksi kaikkiin paikkoihin ja viranomaisiin, stalkkaa ja kiusaa jopa mun lapsia ja sukulaisia.

Taisit rikkoa alkuperäisen perheen. Se selittää kaiken.

Enpäs rikkonutkaan. Se hullu rikkoi sen aivan itse. Tunsin tämän perheen entuudestaan, koska asuimme samalla seudulla. Mutta minulla ei ollut mitään käsitystä, miten jäätävän hullu tämä nainen on. Hän on mm vahingoittanut omia lapsiaan fyysisesti ja vienyt nämä sitten terveyskeskukseen ja poliisiasemalle tekemään tutkintapyyntöjä.

Hän nimenomaan yrittää leimata minut "pahaksi äitipuoleksi" ja on hyödyntänyt tätä stereotypiaa ja kertonut mm viranomaisille miten ilkeä olen.

Väärinhän tuo on. Mietippä jos tuosta ihmisestä tulee joku päivä äitipuoli...

Ap

Vierailija
90/93 |
29.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nämä parjatut äitipuolet kuitenkin järjestelee teidän rippi- ja lakkiaisjuhlia, mutteivät saa koskaan kiitosta mistään. Hemmotellut lapset luulee, että kaikki naiset on velvollisia rakastamaan toisen lapsia kuin omiaan?Itse tajusin onneksi lähteä uusperheestä, kun huomasin, miten vääristynyttä meno voi olla näissä perhekuvioissa.

Juu järjestettiin lakkiaiset ja rippijihlat...mutta vasta siinä vaiheessa, kun lastensuojelu ja avohuollon huostaanotto puuttui tilanteeseen. Sitten piti jo vähän skarpata.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/93 |
30.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nämä parjatut äitipuolet kuitenkin järjestelee teidän rippi- ja lakkiaisjuhlia, mutteivät saa koskaan kiitosta mistään. Hemmotellut lapset luulee, että kaikki naiset on velvollisia rakastamaan toisen lapsia kuin omiaan?Itse tajusin onneksi lähteä uusperheestä, kun huomasin, miten vääristynyttä meno voi olla näissä perhekuvioissa.

Juu on järjestänyt .Itse olen saanut äitipuolen 5-vuotiaana ja elänyt hänen kanssaan niin kauan kuin muutin pois kotoa,

Hän oli omasta mielestäni minulle kuin ätiti (oma äiti ei pahemmin kuvioissa)

Mutta  minun äitipuoleni edelleenkin kärttää kiitosta juurikin järjestämistää juhlista minulle (olen 40-vuotias). Mielestäni ei ole normaalia...

Lapsena aina joka riidan päätteeksi sanoi "mene/muuta äitelles sitten".

Joten en koskaan tuntenut itseäni perheenjäseneksi vaan joksikin jonka voi lähettää aina pois.

Vierailija
92/93 |
30.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikenlaisia ihmisiä on. Perhehelvettejä on ydinperheissäkin. Tämänkaltaisia tekoja.

Aivan totta varmasti nämä kauhukertomukset.

Toivoisin kuitenkin hieman armoa niille äitipuolille ja isäpuolille jotka ovat vain " ärsyttäviä".

On kohtuutonta laittaa joku ihminen syntipukiksi kaikkeen pahaan. Itseasiassa se helpompaa kuin katsoa ja kohdata sen oman biologisen vanhemman vajavuudet.

Tässä ketjussä minusta ainakin yksi sellainen tapaus.

Mutta juuri tämäntakia en ketä tahansa isäpuoleksi päästä.

Yksi ehdokas oli ja teki itseään tykö ja välittömästi alkoi aliarvioimaan lastani.

Uusperheessä jos aletaan riidellä niin se on syvintä, että siihen muodostuu sitten kaksileiriä.

Olen kuullut kaikenlaista tarinaa näistä kuvioista.

Tämän jutun tarkoitus ei ole vähätellä hirveitä kokemuksia.

Näitä on, mutta paljon on vain siitä väliltä.

Toimimatonta systeemiä ei voi hyvällä tahdolla pitää kasassa yksi ihminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
93/93 |
30.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia ihmisiä on. Perhehelvettejä on ydinperheissäkin. Tämänkaltaisia tekoja.

Aivan totta varmasti nämä kauhukertomukset.

Toivoisin kuitenkin hieman armoa niille äitipuolille ja isäpuolille jotka ovat vain " ärsyttäviä".

On kohtuutonta laittaa joku ihminen syntipukiksi kaikkeen pahaan. Itseasiassa se helpompaa kuin katsoa ja kohdata sen oman biologisen vanhemman vajavuudet.

Tässä ketjussä minusta ainakin yksi sellainen tapaus.

Mutta juuri tämäntakia en ketä tahansa isäpuoleksi päästä.

Yksi ehdokas oli ja teki itseään tykö ja välittömästi alkoi aliarvioimaan lastani.

Uusperheessä jos aletaan riidellä niin se on syvintä, että siihen muodostuu sitten kaksileiriä.

Olen kuullut kaikenlaista tarinaa näistä kuvioista.

Tämän jutun tarkoitus ei ole vähätellä hirveitä kokemuksia.

Näitä on, mutta paljon on vain siitä väliltä.

Toimimatonta systeemiä ei voi hyvällä tahdolla pitää kasassa yksi ihminen.

Tarkoitukseni ei ole tuomita kaikkia äiti- taikka isäpuolia huonoiksi. Tunnen parikin hyvää puolivanhempaa, kaikissa meissähän on niitä ärsyttäviä piirteitä. Biovanhemmissakin. Tämä keskustelu koskee ainoastaan niitä päävikaisia, oikeasti huonoja ja vanhemmiksi kelpaamattomia puolivanhempia. Ja vanhemmiksi kelpaamattomia biovanhempia. Minun isäni oli äitipuoleni lisäksi täysin kelpaamaton vanhemmaksi, isäni ja äitipuoleni kaltaiset ihmiset pitäisi pakkosteriloida jo teini-iässä...

Mutta oikein mukavaa vappua kaikille ja kiitos keskustelusta! Tämä auttoi minua paljon :).

Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi kuusi