Olen masentunut, mutta olo paranee aina, kun menee kahvilaan lehden ääreen kupposelle ja näkee ihmisvilinää ulkona

Sama. Kolme euroa voi olla kallis hinta suodatinkahvista mutta halpa mielenterveystyöstä!

Vierailija kirjoitti:

Sama. Kolme euroa voi olla kallis hinta suodatinkahvista mutta halpa mielenterveystyöstä!

Komppaan!

Ap

Stalkkerit otin kuvat.

❤️👍

Ihan samaa suosittelen. Joskus myös kirpparille katselemaan (ja jonkun löydön voi tehdä vaikka 0,50 eurolla) tai kirjastoon lukemaan päivän lehden. Menen pakolla vaikka en haluaisi tai huvittaisi. Joka kerta noiden käyntien jälkeen parempi mieli kuin lähtötilanteessa.

Olet allapäin, et masentunut. Masennus on vakava sairaus, joka ei parane ihmisiä näkemällä.

Tarkoitukseni ei ole negatiivinen, olen iloinen, että ihmiset hoitaa alakuloaan itse. Mutta tämä aliarvioi masentuneita.

Liian moni masentunut jää sängyn pohjalle makaamaan eikä tee asialle mitään.Hieno juttu että olet löytänyt keinon piristää itseäsi.

Mulla se on toisin päin, kun näkee muita ihmisiä, jotka ovat normaaleja ja iloisia, tajuaa liian hyvin oman erilaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Taikatemppu.

Masennusta on erilaista. Lievässä masennuksessa toi saattaa toimia, mutta vaikeasti masentunut ei välttämättä pääse edes sängystä ylös. Hyvä kuitenkin sinulle. Kannattaa tehdä sellaisia asioita, jotka piristävät mieltä. Itseänikin piristää latte ja suklaapallero.;)

Mulle taas parasta terapiaa ja piristystä on luonnossa liikkuminen. Kun käyn tunnin metsälenkillä, olen kuin eri ihminen. Vielä kun siellä luonnossa on jotain tekemistä, niin aina vaan parempi. Olen alkanut keräillä kiviä, siis sellaisia jotka mun mielestä on jotenkin hienoja, kodin läheltä kanniskelen kotiin isojakin kiviä, niitä sitten maalaan. Sijoitin akryyliväreihin muutaman euron ja nyt ulkona seinustalla on kissaperhe. Seuraavaksi siilejä. Marjastus ja sienestys on aivan mahtavaa, tuntee oikeesti tehneensä jotain hyödyllistäkin ja vieläpä ilman rahallisestikin hyödyllistä. Ja mun silmät on myös avautuneet yleensäkin luonnon kauneudelle ja huomaan kaikkia ihania pikkuasioita, vähän kuin lapsena. Kerään myös askartelutarvikkeita luonnosta ja teen esim. ovikransseja ja havupalloja, kukka-asetelmia. Kesällä poimin kukkia ja osan prässään ja teen tauluja. Viime kesänä innostuin keräämään villivihanneksia ja nyt odotan ihan intona milloin ekat nokkoset löytyy.

Ootteko kokeilleet kulkea luonnossa ja oikein keskittyä siihen mitä näette, kuulette ja haistatte?

Vierailija kirjoitti:

Olet allapäin, et masentunut. Masennus on vakava sairaus, joka ei parane ihmisiä näkemällä.

Tarkoitukseni ei ole negatiivinen, olen iloinen, että ihmiset hoitaa alakuloaan itse. Mutta tämä aliarvioi masentuneita.

Masennus voi olla lievää, keskivaikeaa tai vaikeaa. Itse kärsin nykyään aika ajoin lievästä masennuksesta, jossa toimintakyky säilyy, mutta mistään eo oikein saa nautintoa. Istun vapaa-ajalla tekemättä juurikaan mitään. Olen myös kärsinyt vaikeammasta masennusjaksosta, jolloin en jaksanut nousta sängystä tai käydä suihkussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas parasta terapiaa ja piristystä on luonnossa liikkuminen. Kun käyn tunnin metsälenkillä, olen kuin eri ihminen. Vielä kun siellä luonnossa on jotain tekemistä, niin aina vaan parempi. Olen alkanut keräillä kiviä, siis sellaisia jotka mun mielestä on jotenkin hienoja, kodin läheltä kanniskelen kotiin isojakin kiviä, niitä sitten maalaan. Sijoitin akryyliväreihin muutaman euron ja nyt ulkona seinustalla on kissaperhe. Seuraavaksi siilejä. Marjastus ja sienestys on aivan mahtavaa, tuntee oikeesti tehneensä jotain hyödyllistäkin ja vieläpä ilman rahallisestikin hyödyllistä. Ja mun silmät on myös avautuneet yleensäkin luonnon kauneudelle ja huomaan kaikkia ihania pikkuasioita, vähän kuin lapsena. Kerään myös askartelutarvikkeita luonnosta ja teen esim. ovikransseja ja havupalloja, kukka-asetelmia. Kesällä poimin kukkia ja osan prässään ja teen tauluja. Viime kesänä innostuin keräämään villivihanneksia ja nyt odotan ihan intona milloin ekat nokkoset löytyy.

Ootteko kokeilleet kulkea luonnossa ja oikein keskittyä siihen mitä näette, kuulette ja haistatte?

Niin ja siis mulla keskivaikea masennus, tosin alkaa olla jo takanpäin. Huonojakin aikoja vielä on, mutta ei enää niin huonoja ja menee nopeasti ohi. Ruokavalio auttoi myös tosi paljon.

Minulla on todettu keskivaikea masennus, enkä saa nautintoa mistään kahvittelusta ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa suosittelen. Joskus myös kirpparille katselemaan (ja jonkun löydön voi tehdä vaikka 0,50 eurolla) tai kirjastoon lukemaan päivän lehden. Menen pakolla vaikka en haluaisi tai huvittaisi. Joka kerta noiden käyntien jälkeen parempi mieli kuin lähtötilanteessa.

Komppaan kirjastossa/kirpparilla käynti,ei ole pakko keskustella muiden kanssa,mutta on kuitenkin sosiaalista toimintaa.Mieli selkenee ja ei vaan tuijottele omaan napaansa.

Vierailija kirjoitti:

Liian moni masentunut jää sängyn pohjalle makaamaan eikä tee asialle mitään.Hieno juttu että olet löytänyt keinon piristää itseäsi.

Kannattaa lukea esim. Tellervo Koiviston haastattelu. Hän kertoo siinä, kuinka vaikeaa masentuneena on toimia. Maitopurkin ottaminen ottaminen jääkaapista voi olla jo liian suuri ponnistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa suosittelen. Joskus myös kirpparille katselemaan (ja jonkun löydön voi tehdä vaikka 0,50 eurolla) tai kirjastoon lukemaan päivän lehden. Menen pakolla vaikka en haluaisi tai huvittaisi. Joka kerta noiden käyntien jälkeen parempi mieli kuin lähtötilanteessa.

Komppaan kirjastossa/kirpparilla käynti,ei ole pakko keskustella muiden kanssa,mutta on kuitenkin sosiaalista toimintaa.Mieli selkenee ja ei vaan tuijottele omaan napaansa.

Just se hyöty näistä käynneistä onkin. Olen ainakin sen pienen hetken kirpparilla/kirjastossa miettimättä omaa kurjuutta. Rahat on tiukilla, joten olen kokenut nämä hyviksi ja ilmaisiksi terapioiksi. Ja kyllä siinä mieli (edes vähäksi aikaa) piristyy jos vaikka löytää kirpparilta jotain oikeasti hyödyllistä jonka saa halvalla ja johon ei muuten olisi välttämättä varaa.

Mitäs jos menisit töihin. Näet ihmisiä ja palkkakin juoksee.

Mulla on keskivaikea masennus. Olen toimintakykyinen kyllä jossain määrin, mistään en vaan nauti yhtään. Kaikki tuntuu suoritusputkelta ja vastenmieliseltä. Merkityksettömältä. Missään ei ole iloa.

Luonnossa liikkuminen helpottaa silti oloa. Samoin ystävien kanssa puhuminen. Hyvä ruoka myös.

Tunnen syyllisyyttä, kun en osaa nauttia siitä kahvikupposesta ja ihmisvilinästä, vaan makaan mieluummin sängyn pohjalla. Väsähdän ihmisistä helposti terveenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian moni masentunut jää sängyn pohjalle makaamaan eikä tee asialle mitään.Hieno juttu että olet löytänyt keinon piristää itseäsi.

Kannattaa lukea esim. Tellervo Koiviston haastattelu. Hän kertoo siinä, kuinka vaikeaa masentuneena on toimia. Maitopurkin ottaminen ottaminen jääkaapista voi olla jo liian suuri ponnistus.

Joo osalla toki on näin. Itselläni on diagnosoitu vaikea psykoottinen masennus, mutta kykenen siitä huolimatta esim. opiskelemaan ja tekemään opintojen ohella töitä ja toimintakykyni on melkolailla täysin säilynyt. Tähän syynä on varmasti lapseni, jonka takia tunnen velvollisuudekseni elää, vaikka kuolemasta olen haaveillutkin. Joskus töissä tai koulussa ollessani en edes muista masennustani, mutta yksin ollessani tunnen olevani maailman hirvein ja epäonnistunein ihminen, joka ällöttää ja inhottaa muita. Masennukset voivat olla hyvin erilaisia.