Vituttaa kun ruinataan vaihtamaan vuoroa milloin mistäkin turhasta syystä
- Unirytmi menee sekaisin jos joudun iltavuoroon. > No niin se menee mullakin.
- Hullut päivät ja pakko saada halvalla kahvinkeitin, vaihdaks vuoron että pääsen ajoissa ostoksille?? > Hv.
- Lapsi sairas ja mulla olisi hoitopaikka MUTTA en halua viedä sitä mummolleen koska hoidan lastani mieluummin itse. > Mutta kaikkina muina päivinä mummo voi hoitaa lasta? Tänään vaan ei kun sulla olisi iltavuoro?
- Herään jo viideltä aamulla joten aamuvuoro ois paljon parempi mulle, pliis vaihda. > En. Hv.
Argh! Kerran kun suostuu niin aina kysytään. Nyt loppuu tämä kynnysmattoilu saatana.
Kommentit (18)
Ei ole mikään pakko vaihtaa. Tee se mitä on sovittu äläkä enää vaihda kenenkään kanssa mitään. Oppivat kyllä äkkiä ettet vaihda.
Mä en tosiaankaan suostuis vaihtamaan mistään tommosesta syystä. :D Varmaan nauraisin jos joku kehtais ehdottaa. Iltavuorot on mullekin tuskaa mutta lusin ne mukisematta jos työvuorolistassa niin lukee.
Meillä ei vaihdeta vuoroja muuta ku todellisessa hädässä, esim. jonkun sukulaisen häät tai muu painava syy. Tosin saadaan kyllä pomonkin kanssa tosi hyvin sovittua asioita joten harvoin tulee tarvettakaan vaihtaa keskenämme. Onneksi.
No mutta eihän se muitten syy ole jos ei itse pysty sanomaan ei? Eihän vuorojaan ole mikään pakko vaihtaa, mistään syystä, ellei itse halua. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti kieltäydyt tästä edes päin vuoronvaihdosta. Minuakin aikanaan kiukutti muiden pyynnöt tms. ennen kuin ymmärsin, että itestähän se on kiinni mihin rajansa vetää.
Itse ainakin vaihdan mielelläni jos ei mulla ole mitään tärkeää tai sovittua menoa.
Mä lopetin kun vaihdoin aina jos joku pyyti mutta toistepäin se ei koskaan onnistunutkaan. No, siitäkin sitten suututtiin ja itkettiin esimiehelle.
Toiveita saa esittää 4 kpl 13 viikon ajalle 😅😅
Kun on lapsesta asti oppinut, että muiden pyyntöihin on suostuttava jos vain mahdollista, mutta itse ei saa pyytää vaikka tarvitsisi, niin on aika vaikeaa pitää puoliaan työelämässä. Tai muutenkaan.
Meillä keittiön seinällä olevaan listaan pomo muutti työvuorot lennosta itsensä ja suosikkiensa menojen mukaan. Aina vetosi hätätyöhön muutoksissaan....
Riippuu siitä kuka kysyy. Hyvä työkaveri, joka pyytää vaihtoja harvoin ja ovat kertaluontoisia (kummilapsen ristiäiset, mummon hautajaiset, valmistujaiset jne.), näille vaihtaa ihan ilomielin jos vain omiin aikatauluihin sopii. Sen sijaan joskus ollut työkaveri, joka soittelee illalla, että et viittis ottaa mun huomista aamuvuoroa, kun muuten mun lopettaa ryyppääminen.. tällaisiin ei tietenkään suostuta.
Olen joustava ja vaihtelen, jos vain on mahdollista. Mielellään toki kun kysyy ajoissa, eikä seuraavaksi päiväksi tms. On kivaa olla muille kiva :)
Vierailija kirjoitti:
Kun on lapsesta asti oppinut, että muiden pyyntöihin on suostuttava jos vain mahdollista, mutta itse ei saa pyytää vaikka tarvitsisi, niin on aika vaikeaa pitää puoliaan työelämässä. Tai muutenkaan.
Vaatii se opettelua että opii sanomaan ei käy, ei nyt sovi, mutta ei se mitenkään ylivoimaista ole.
Jos ei osaa sanoa ei, niin silloin on turha valittaa asiasta.
Määrä ainakin tuhat kertaa mielummin vaihdan iltaan kun aamuun. Aamut= yöks
Ei sen enempää tarvii sanoa, kun et pysty vaihtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun on lapsesta asti oppinut, että muiden pyyntöihin on suostuttava jos vain mahdollista, mutta itse ei saa pyytää vaikka tarvitsisi, niin on aika vaikeaa pitää puoliaan työelämässä. Tai muutenkaan.
No ei kyllä ole pakko suostua, voit ajatella, että ihan vain siksi että ei halua muuttaa elämäänsä muiden pillin mukaan, se riittää syyksi.
Mitä se kysyminen haittaa? Eihän sun oo pakko suostua!
Aikoinaan olin työssä, jossa meitä oli neljä naistyöntekijää ja pomo, myös nainen. Pomo ei tehnyt koskaan viikonloppuja eikä kovin usein iltojakaan eikä myös tehnyt työvuorolistoja Me muut sitten yritettiin sumplia parhaamme mukaan vuorot jokaiselle sopivaksi. Yksi n. kolmekymppinen ei tiennyt koskaan heti voiko tehdä jonkun viikonlopun vuoron, kun aina piti kysyä poikaystävältä ekaksi. Se olikin vitsi, että tämän naisen poikkis tekee meidän työvuorolistat, kun pomosta ei ollut tekijäksi. Onneksi me muut pystyimme muuttelemaan vuorojamme ihan itsenäisesti ja ainakin näin jälkeenpäin muistellen oli ihan kiva työpaikka.
Pakko ei ole vaihtaa, opettele sanomaan kiitos ei! Itse vaihdan jos omaan aikatauluuni sopii, tarvittaessa pyydän itsekin vuoronvaihtoa. Itse en kehtaisi vaihtoa pyytää, jos en olisi koskaan itse vaihtamassa.
:( No voi hit*to, eikö teillä saa yhtään toivoa? Meillä saa, ja se vähentää noita vaihtotarpeita. Sille et tietenkään mitään voi, jos toivoa ei saa. No, tosiaan, jämäköität asenteesi ja sanot vain, että ei, et nyt halua vaihtaa, eihän siinä muu auta.
Minuakin kysytään kohtuu-usein vaihtamaan koska olen osa-aikainen ja siis usein vapaillakin, siis kuitenkin ehkä joka toinen kuukausi ja aika usein mulle sopii vaihtaa, mietinkin välillä, pitäisikö vain sanoa ei, ettei ne luule, että se on automaattista...