Gallup: Parhaat peukku-muistonne?
Mikä peukku on jäänyt lähtemättömästi mieliinne? Minkä olisitte tehneet toisin? Onko jotain mitä haluaisit sanoa peukuille juuri nyt?
Kommentit (30)
Peukut, missä te olette :....( Niin paljon sanomatta jäi.
Itken sikiöasennossa nurkassa, koska miesvihan lietsomiseni ei enää saa palstamammojen peukutuksia.
Missä ovat kaikki elämäni ruskeat kummitus linna peukutXD
Muistan kun tein kerran aloituksen ja sain sille monta yläpeukkua, enkä yhtään alapeukkua. Olin Niin ylpeä! Ne ajat eivät enää palaa. :/
Muistan lämmöllä niitä aikoja, kun villissä keskusteluketjussa sain heittäytyä ja peukutella vapaasti. Olihan se aikamoista huliganismia, mutta täytyyhän elämässä olla jännitysmomentteja.
Joskus meillä oli erimielisyyksiä peukkujen kanssa. Yritin laittaa yläpeukkua, mutta se ei vaan suostunut peukuttumaan. Klikkaan ja klikkaan, mutta peukku ei nouse ylös. Turhauduin ja pahoitin mieleni. Onneksi kuitenkin toisessa keskustelussa olimme jo sopineet ja sain peukutettua peukun ylös.
Tiemme on välillä ollut kivinen, mutta sitäkin rakkaampi. Olimme hioneet toisistamme terävät särmät pois. Ikävä on kova!
Vierailija kirjoitti:
Itken sikiöasennossa nurkassa, koska miesvihan lietsomiseni ei enää saa palstamammojen peukutuksia.
*provosoitunut alapeukku*
Kännipeukku. Palstailin joskus päissäni ja annoin peukun soida musiikin tahtiin. Se oli sitä nuoruuden vapautta. Onpahan ainakin jälkipolville kerrottavaa ajoista, jolloin palstalla vielä sai peukutella vapaasti.
Ketjussa, missä kysyttiin puolison pituutta, sain muistaakseni lähemmäs kolmesataa peukkua vastauksellani, että mieheni on juhlakunnossa reilusti yli kaksikymmentä senttimetriä. Se on jäänyt mieleen...
Kerran nuorena juotiin kaljaa kaverini Magen, 18v. (nimi muutettu, ikä ei) kanssa ja tultiin sitten ylilaudasta (Huom.! EN käy enää siellä!!!) tänne alapeukuttamaan varmaan satoja asiallisia viestejä. Oli ihan Vi-tun hauskaa.
Peukku, se rakas ystävä, yksinäisten iltojen ilo ja lohtu. Peukku, miksi meidät hylkäsit.
-Sinua kaipaillen, rakas ystäväsi
Peukutin kerran kimppakivan yhteydessä tyttöystävää ja hänen kaveriaan.
Vierailija kirjoitti:
Peukutin kerran kimppakivan yhteydessä tyttöystävää ja hänen kaveriaan.
*alapeukku*
Peukut olivat ajanjakso elämässämme: aikansa kuva. Nyt täytyy vaan sopeutua muutokseen ja odottaa mitä tulevaisuudella on tuotavana!
Kun listattiin puolisolle tärkeitä ominaisuuksia niin 'luotettava' sai runsaasti alapeukkuja
Vierailija kirjoitti:
Peukut olivat ajanjakso elämässämme: aikansa kuva. Nyt täytyy vaan sopeutua muutokseen ja odottaa mitä tulevaisuudella on tuotavana!
Tältäköhän evakoista tuntui kun he lähtivät Karjalasta?
Kommentit ja avaukset menettivät merkityksensä. Peukut ovat keskustelun peili. Kaikki on vain tyhjää ilman peukkuja. Niin tyhjää, kovin tyhjää...tyhjää...
"Sipe minkä teit" ja yli 1t yläpeukkua ❤
On aika kääntää uusi sivu elämässä. Minun kohdallani se on Vauva-palstailun lopettaminen. Joku toinen voi osata sopeutua ja jatkaa ilman nuolia. Ihminen on mukautuva otus ja keksii kyllä keinon selvitä. Toivottavasti en stressin kourissa ala taas tupakoida tai juoda alkoholia. Vanhemmiten olen onneksi oppinut käsittelemään näitä elämän murrosvaiheita järkevästi. Tsemppiä kaikille. Oli kiva tuntea <3
Varjostan miestäni -peukku erityisesti..