Toimivan parisuhteen yhdistävät tekijät

Kyllä. Olemme yhdessä, koska haluamme. Molemmat on tasapainoisia. Kunnioitamme toisiamme ja kestämme myös vaikeita hetkiä.

Yhdessä on oltu 20 vuotta

Terve suhde vaatii kahta tervettä ihmistä

Tämä on näistä tärkein

Vierailija kirjoitti:

Terve suhde vaatii kahta tervettä ihmistä

Tämä on näistä tärkein

Niin on. Ja kun toinen tai kumpikin on päästään pipi, suhde ei vain toimi kuin hetkittäin. Esim. tällä hetkellä toisen ssri-lääkityksen takia seksi on jälleen loppunut suhteesta, niin varaa sille aikaa sitten...

Hyvä! Tämä pitäisi kaikkien ihastujien ja huuman hakijoiden lukea

Tärkeintä on kunnioitus

Yhteinen huumori on myös vahva tekijä, ilman sitä ei pärjättäisi.

Olipa tyhmä artikkeli, mä en toteuta noista melkein yhtäkään, ja tuossa se mies aina vaan roikkuu, vaikka olen ilmaissut jopa haluni erota. Sitäpaitsi on äärimmäisen vaikeaa ellei mahdotonta löytää kumppania, jolle haluaisi sallia kaikkea tuosta, kuten muutoksen vuosien myötä, siitä ihmisestähän saattaa 20 vuodessa tulla täysin eri ihminen, kuin hän oli mennessä yhteen.

En mä ainakaan ketään pysty sillä lailla rakastamaan, kun tuossa sanottiin, koska MINUA EI OLE RAKASTETTU SILLÄ LAILLA KOSKAAN. Ei siis lapsenakaan. Mä vaadin kaiken sen ensin mulle, ennen kuin kykenisin antamaan muille.

Silti toi nuija roikkuu kanssani, mies siis. Olen muuttunut tosi paljon yhdessäolomme aikana, enkä ole tyytyväinen suhteeseemme. Silti en ole lähtenyt, koska tiedän, ettei parempaakaan ole tarjolla ja miesraukka koittaa kohdella minua hyvin ja mä voin kohdella häntä sillä välin niin huonosti kuin sielu sietää. Siinä on onnellisn suhteen ainekset, kun ei tule räpätystä mulle vaikka olen sika.

Kun osaan rakastaa itseäni, jätän tämän kumppanin ja etsin sellaisen, jota voin kunnioittaa ja rakastaa sitn kuin tuossa artikkelissa puhuttiin. Olen yhden löytänyt, mutta todella ikävää kyllä siitä ei tullut suhdetta. Jos en löydä, olen mieluummin sitten vaikka yksin rakastaen itseäni, kuin nykyisen kumppanini kanssa, jossa on silti virheitä, joista en tykkää. Hyi yööök millainen hän siis välillä on, yäh. Lapsia on niin koitetaan kasvattaa heitä yhdessä.

Se on erityisen mukavaa avioliitossa (vaikken sellaisessa olekaan), että siinä ihminen on niin hölmö, että menee vannomaan jonkun valan yhdessäpysymisestä. Siinä on helppo alkaa sitten siaksi jos siltä tuntuu, koska toisen pitää se kestää, koska meni kerran avioliittoon. Siksi pysyn itse vain avoliitossa. En koskaan lupaisi kestää jotakuta sikaa - koska sikoja useimmat ihmiset ovat, se ei vain tule heti esille - elämäni loppuun saakka. Avoliitossa ei olla luvattu mitään, jos toinen sikailee voi muistuttaa häntä että mä jätän sut ellet muutu.

Mä todellakin siis jätän toisen, jos hän ei ole kuten mulle sopii. Mun mies on kummallinen, kun se ei jätä mua, vaikken mä enää piittaa hänestä paskaakaan. Mutta avoliitossa ollaan, kumpikaan ei ole sitonut itseään tähän millään katteettomilla lupauksilla.

Ja mä siis todellakin jätän ihmisen, joka kohtelee mua huonosti. Ehkä siksi oonkin löytänyt ihmisen, joka kohtelee mua hyvin, vaikka mussa on satoja vikoja. En ole suostunut alentamaan itseäni kumppanilla, joka kohtelisi minua huonosti, koska mä olen arvokas ihminen.

Mä osaan olla yksin ja näen sen sata kertaa parempana vaihtoehtona, kuin sietää kenenkään paskuutta tai huonoutta. Miestäni en rakasta, mutta tuossa artikkelissa puhuttiinkin toimivasta parisuhteesta. Kyllä se toimii, jos toinen on valmis ottamaan pataan kaikessa ja ei ala ulista toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä artikkeli mtvn sivuilla

http://m.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/jokaista-toimivaa-parisuhde…

Toimiiko teillä?

Totta, kunnioitus ja se erilaisuuden hyväksyntä, mutta kuitenkin jotain samaa.

Vierailija kirjoitti:

Olipa tyhmä artikkeli, mä en toteuta noista melkein yhtäkään, ja tuossa se mies aina vaan roikkuu, vaikka olen ilmaissut jopa haluni erota. Sitäpaitsi on äärimmäisen vaikeaa ellei mahdotonta löytää kumppania, jolle haluaisi sallia kaikkea tuosta, kuten muutoksen vuosien myötä, siitä ihmisestähän saattaa 20 vuodessa tulla täysin eri ihminen, kuin hän oli mennessä yhteen.

En mä ainakaan ketään pysty sillä lailla rakastamaan, kun tuossa sanottiin, koska MINUA EI OLE RAKASTETTU SILLÄ LAILLA KOSKAAN. Ei siis lapsenakaan. Mä vaadin kaiken sen ensin mulle, ennen kuin kykenisin antamaan muille.

Silti toi nuija roikkuu kanssani, mies siis. Olen muuttunut tosi paljon yhdessäolomme aikana, enkä ole tyytyväinen suhteeseemme. Silti en ole lähtenyt, koska tiedän, ettei parempaakaan ole tarjolla ja miesraukka koittaa kohdella minua hyvin ja mä voin kohdella häntä sillä välin niin huonosti kuin sielu sietää. Siinä on onnellisn suhteen ainekset, kun ei tule räpätystä mulle vaikka olen sika.

Kun osaan rakastaa itseäni, jätän tämän kumppanin ja etsin sellaisen, jota voin kunnioittaa ja rakastaa sitn kuin tuossa artikkelissa puhuttiin. Olen yhden löytänyt, mutta todella ikävää kyllä siitä ei tullut suhdetta. Jos en löydä, olen mieluummin sitten vaikka yksin rakastaen itseäni, kuin nykyisen kumppanini kanssa, jossa on silti virheitä, joista en tykkää. Hyi yööök millainen hän siis välillä on, yäh. Lapsia on niin koitetaan kasvattaa heitä yhdessä.

Äitihullu, sinä et pysty koskaan löytämään onnellista parisuhdetta. Ei sinusta ole siihen. Ja se yksi potilastoveri johon ihastuit - ei se muuta ollut kuin kuvitelmaa.

Lapsia hoitaa vain mies. Toivottavasti saa vähän paikattua sinun vahingollista vaikutusta.

Artikkeli pitää paikkansa. Se on kuin peili sinulle. Kaikelle mitä sinä et saa, koska et ota vastuuta omasta elämästäsi

Toimii täysin! Yhdessä on oltu 25 vuotta. Tasaista ja jatkuu

Kumpikin osaa elää itse ja antaa toisen olla oma itsensä

Hyvät "teesit". Olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta. Sukulaiset eivät aina ole ihan ymmärtäneet  sitä, että meillä on paitsi yhteistä, myös omaa elämää ja omia kiinnostuksen kohteita. Mutta itse ajattelen, että meillä riittää enemmän keskutelun aiheita, kun kaikkea ei tehdä  yhdessä. Kotona voi sitten jakaa esimerkiksi joogaviikonlopun, ulkomaan reissun, teatteriesityksen jne. antamia kokemuksia ja herättämiä oivalluksia tai ajatuksia puolisolle. 

Myös kunnioitus on tärkeää. Edes pahimmissa riidoissa emme mene liikaa henkilökohtaisuuksiin ja sano asioita, jotka  loukkaisivat toista syvästi. Siis tottakai olen varmasti loukannut puolisoani, kuten hänkin minua, mutta tietty molemminpuolinen kunnioitus on aina säilynyt. 

Tätä ei jutussa taidettu mainita? Minusta on tärkeää, että puolisot kannustavat, kuuntelevat ja tukevat toisiaan silloin, kun toisella on joku isompi projekti tai muutos menossa on kyse esitten gradun tekemisestä, opiskelusta, työongelmista, huolista, laihduttamisesta tai mistä vain. Puolison tuki ja arvostus merkitsee tosi paljon. 

Aika hyviä ajatuksia

.