Onko erityisherkkä herkästi muut huomioiva?
Kaverini on erityisherkkä. Hän kuitenkin on mielestäni tosi huono huomioimaan muiden tunteita ja "lukemaan rivien välistä". Onko tuo tyypilistä erityisherkille vai sattuuko hän nyt vain olemaan tuollainen? Luulisi että asia olisi päin vastoin.
Kommentit (61)
Ihmisiä on erilaisia. Ei erityisherkkyys automaattisesti tarkoita että osaa ottaa muut huomioon ja lukea rivien välistä.
Voit olla kuinka herkkä tahansa mutta silti tyhmä tai sosiaalisesti taitamaton.
Erityisherkät eivät ole mikään yhteinen massa, jotka kaikki jotenkin käyttäytyisivät tietyllä tavalla. Mutta kyllähän sitä sanotaan, että erityisherkkien pitäisi olla erityisen herkkiä huomioimaan toisten tunnetilat. Jos kaverisi ei ole tällainen niin ehkä hän on hieman itsekeskeinen ihminen ja ottanut täsä erityisherkkyydestä vain syyn omalle käytökselleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene. Erityisherkkä on erityisen herkkä, ja kaipaa erityistä huomiointia, mutta hänen ei tarvitse erityisesti huomioida muita, koska on erityisherkkä.
Hahah. Erityisherkkä = itsekäs
Itse olen erityisherkkö enkä hae erityistä huomiota.
7 patjaa ja herne. Kyse on herkkyydestä egoon päin . Mutta myös siihen suuntaan jossa omat arvot uhattuna . Ja toisen/ eläimen kärsimys on samaistumisen takia tuskaisa.
Erityisherkän huomio kohdistuu itseensä ei niinkään muihin ihmisiin. Voi jopa sanoa että muut ihmiset kiinnostaa vähemmän kuin normaalia ihmistä.
He ovat itsekeskeisiä/epäitsekeskeisiä ihan samalla tavalla kuin muutkin, ja heitä saattaa kiinnostaa muiden tunteet ja ajatukset tai sitten ei. Tosin veikkaan, että itsensä erityisherkiksi diagnosoineet miettivät keskimääräistä enemmän itseään ja omaa oloaan.
Ootkp varma että kaveris on EH? Mä oon EH ja mun perheessä ja kaveriporukassa se, jolle soitetaan kun halutaan purkaa sydäntä. Itseltäni ei kukaan edes kysele kuulumisia. Jos yritän puhua jostain eivät ihmiset vastaa lainkaan tai vaihtavat aihetta kesken lauseeni. Luulen, että tällainen on tavallisempaa erityisherkälle.
Erityisherkkä ihminen on kuin omaan maailmaansa vajonnut pikkulapsi joka tuntee kaiken itseensä kohdistuneena
Ainakin mun tuntema erityisherkkä on niin henkisesti kuormittunut niistä omista herkkyyksistään, että ei riitä tarkkaavaisuutta oikein muiden ongelmille, Vaikutta siis olevan hyvin itsekäs, täynnä omia olojaan ja tuntemuksiaan, mutta ei kai se sille oikein mitään voikaan kun kaikki vaan kuormittaa epätavallisen paljon. Se tuntuu olevan vähän kuin jos itselläni on vaikka migreenikohtaus, niin enpä minä jaksa siinä mitään tai ketään huomioida vaan käperryn itseeni ja kipuuni. Erityisherkälle vaan ei tarvita mitään migreeniä vaan aavistuksen liian kylmä, liian kuuma, vaate hankaa tai kenkä painaa tms on niin kova tuntemus että valtaa koko mielen.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkän huomio kohdistuu itseensä ei niinkään muihin ihmisiin. Voi jopa sanoa että muut ihmiset kiinnostaa vähemmän kuin normaalia ihmistä.
Juuri näin se menee.
Ennen erityisherkkiä kutsuttiin narsisteiksi mutta sitten kun siitä tuli haukkumasana keksittiin tämä nimitys.
Sellaiset erityisherkät, jotka tekevät ison numeron omasta herkkyydestään, ovat kyllä oman kokemukseni mukaan pahimpia oman navan tuijottajia ja draamailijoita. Muiden tunteet eivät kiinnosta tai kosketa, koska se oma kokemus on aina jotenkin erityisempi ja syvällisempi.
On varmasti monia erityisherkkiä, joiden herkkyys on myös sosiaalista eli he kokevat hyvin voimakkaasti ilmapiiriin, tunnelman ja toisten ihmisten mielialat. Harmi, että edellämainitut "herkkikset" pilaavat jatkuvasti heidän mainettaan.
En osaa yleistää. En tiedä, oliko yksi tuttuni oikeasti erityisherkkä, mutta aina julisti olevansa äärimmäisen herkkä valolle, melulle, ikäville uutisille yms. Itse asiassa väitti olevansa myös hyvin empaattinen. Kuitenkin hänen kanssaan aikaa viettäessään jäi sellainen olo, että hän halusi kalastaa kaiken huomion ja ehkä säälin itselleen ja vielä möläytteli kaikenlaisia epämiellyttäviä ja loukkaavia asioita toisille.
Uskon siis, että erityisherkänkin täytyy opetella käyttäytymään sivistyneesti ja ottamaan toiset ihmiset huomioon ja tämän opettelussa erityisherkät ovat yhtä monella eri tasolla kuin muutkin ihmiset.
Erityisherkkyys ei ole luonteenpiirre, vaan fysiologinen ominaisuus. Sillä ei ole mitään tekemistä empatiakyvyn tai herkkänahkaisuuden kanssa. T: erityisherkkä jonka on vaikea pitää vaatteita tai kuunnella musiikkia muuten kuin hiljaisella
Hermoston rakenne periytyy ja heillä on herkemmät hermot. Kyllä se näkyy lapsista heti.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys ei ole luonteenpiirre, vaan fysiologinen ominaisuus. Sillä ei ole mitään tekemistä empatiakyvyn tai herkkänahkaisuuden kanssa. T: erityisherkkä jonka on vaikea pitää vaatteita tai kuunnella musiikkia muuten kuin hiljaisella
Tämä on enemmän autisminkirjoon kuuluvaa kuin erityisherkkyys joka on psykologinen ilmiö.
Mun kokemuksen mukaan erityisherkkyys on lähinnä aistiyliherkkyyttä. Ja neurologista jotain? Että siis reagoi ärsykkeisiin vahvasti, ja siksi elämä on kuormittavaa. Tunnepuolen erityisherkkyys on useimmiten neuroottista, kontrolloivaa, uhriutuvaa, narsistista hevonkukkua. Ne jotka kailottaa kilometrien päähän olevansa erityisherkkiä, ja muiden tulisi lakaista pölypallerot heidän elämästään, pääsevät herkkyydestään eroon ihan vaan terapialla. Olen kohdannut elämässä molempia.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys ei ole luonteenpiirre, vaan fysiologinen ominaisuus. Sillä ei ole mitään tekemistä empatiakyvyn tai herkkänahkaisuuden kanssa. T: erityisherkkä jonka on vaikea pitää vaatteita tai kuunnella musiikkia muuten kuin hiljaisella
Kyllä sillä usein on. Erityisherkkä vaatii usein erityiskohtelua ja käytännössä keskittyy lähinnä omaan kokemusmaailmaansa. Käyttää muita hyväkseen jotta erityisherkällä itsellään olisi kivempi olla ja muiden alistaminen tai muiden tarpeiden huomiotta jättäminen on erityisherkälle luontevaa, hän nostaa omat kokemuksensa ja tarpeensa tärkeämmäksi kuin muiden. Aika narsistista käytöstä siis kun analysoi objektiivisesti. Usein vanhemmat ja ympäristö vielä ruokkivat erityisherkän narsistisia piirteitä kohtelemalla erityisherkkää muita paremmin /etuoikeutetusti. Erityisherkän kasvattaminen on vaativaa puuhaa.
En koskaan ole aiemmin ajatellut olevani erityisherkkä ennenkuin työpsykologi esitti tätä koskevan kysymyksen. Jäin miettimään asiaa ja totesin, että:
Teen työtä, jossa ollaan paljon framilla ja tekemisissä suuren ihmismäärän kanssa. Vapaa-aikanani olen mielelläni yksin. Olen myös valinnut osa-aikatyön sen vuoksi, että jaksaisin ajattelematta mitään herkkyyksiä.
Minua häiritsee kaikenlainen mökä. Menen tolaltani tilanteissa, joissa pitäisi nopeasti reagoida useisiin asioihin. En siis ole mikään multitaskaaja. Pystyn pitämään pääni kylmänä vaihtuvissa tilanteissa, mutta silti olen hermostunut.
Erilaiset muutokset yksityis- ja työelämässä voivat suorastaan jähmettää toimintakykyni. Kelailen syitä ja seurauksia. Kaihoilen aikaa mennyttä.
Mutta en kyllä tunnista sitä, että olisin näistä asioista sen suurempaa numeroa tehnyt. Päinvastoin. Vetäydyn takavasemmalle, kun tunnistan, että nyt ympärillä on jotain liikaa.
Ei se noin mene. Erityisherkkä on erityisen herkkä, ja kaipaa erityistä huomiointia, mutta hänen ei tarvitse erityisesti huomioida muita, koska on erityisherkkä.