Miksi niin monen erityislapsen perheessä on ongelmia?

Varmasti sohaisen nyt inhottavasti, mutta pakko nyt anonyymina ihmetellä. Olen saanut nyt lähemmin katsella muutaman perheen touhuja ja en vain ymmärrä. Joskus lapset, joille on haettu liuta diagnooseja, vaikuttavat aivan normaalin rajoissa olevilta lapsilta. Siis sellaisilta, joiden kanssa moni tavallinen ja hyvä perhe tulee aivan mainiosti toimeen, eikä tule mieleenkään lähteä etsimään oikeaa kirjainyhdistelmää.

Esimerkkinä yksi perhe: vanhemmat matalasti koulutettuja, mutta sentään pätkätöissä. Koti vuokratalossa. Kotona likaista ja "sisustamatonta". Edellisestä kodista muutettu neljä kuukautta sitten koska "siellä oli niin paskat naapurit". Tämän muuton takia lapset vaihtaneet koulua kesken lukukauden.

Lapsilla ei ole säännöllistä rytmiä, ei harrastuksia eikä heidän kanssaan ulkoilla vaan kaikkialle mennään autolla. Syövät mitä syövät, melko epäterveellisesti. Karkkia ja sipsiä saa joka päivä. Vanhemmat tupakoivat ja juovat melko usein.

Ja ongelmia on, mutta niitä ei nähdä itse aiheutettuina ollenkaan. Miksi ei? Mitä siellä psykiatrialle heille sanotaan? Kerrotaanko unentarpeesta, ruokavalion tärkeydestä, säännöllisyydestä? Vai myötäilläänkö siellä vain haukkujen pelossa vaikka on päivänselvää, että kirjaindiagnoosin takana on pelkästään paska vanhemmuus.